matrixx2.01

Ihmisten ensimmäinen reaktio katastrofien jälkeen on tukkia hälytysnumerot. Tämä on käänteinen esimerkki James Surowieckin joukkoälystä. Luulisi voivan luottaa siihen, että joku muukin ilmoittaa hurrikaanin juuri tuhonneen New Orleansin.

Nyt amerikkalaistutkijat Ben Shneiderman and Jennifer Preece ehdottavat kansalaisten omaksuvan uuden tavan, kertoo New Scientist. Kannattaisikin rynnätä netin sosiaalisiin verkostopalveluihin, kuten MySpace, ja alkaa jakaa tietoa tapahtuneesta sekä vinkkejä selviytymiseen. Samalla myös viranomaiset päivittäisivät kalaa palveluissa.

matrixxin toimituksessa ollaan oltu aika äimänä aamusta asti. Outoa on, miten uutinen on päässyt ensin Scienceen ja sieltä New Scientistiin.

Näinhän tehdään jo nytkin. YouTubessa ja Flickrssä kalaa alkaa löytyä parhaimmillaan, tai pahimmillaan, minuuteissa. Katrinan jälkeen rakennettiin Scipionus.com-mashup muutamassa tunnissa.

Se on totta, että kansalaisia voisi koulia, minne mennä netissä, jos sinne pääsee. Mutta isompi ongelma on viranomaisissa: niitä pitäisi koulia enemmänkin. Aivan kuin hätänumerot, niin myös viranomaissaitit tukkiutuvat. Tämän vuoksi viranomaisten siirtyminen esimerkiksi sosiaalisiin verkostopalveluihin on sinänsä hyvä idea.

Ehkäpä osasyy Shneidermanin näkemykseen on, että hän on hakenut rahoitusta Marylandin yliopistoon rakennettavalle erityiselle hätäsosiaaliselle verkostopalvelulle (emergency social network).

Entä jos Marylandia itseään kohtaa katastrofi? Tai: Hmm... taisi jäädä hätäsosiaalisen verkostopalvelun tunnari ja passi pöytälaatikkoon. Missäs se pöytä nyt lentääkään?

Ja kuinka moni sitten kuitenkaan menisi erilliseen palveluun, jos kaikki kiinnostava kuitenkin jaetaan YouTubessa etc.?

Esimerkiksi B. J. Fogg Stanford Universitysta pitää erillispalvelua erittäin mielenkiintoisena, mutta hänen mielestään se vaatisi myös moderaattorit validoimaan informaation. Tässä kohden ollaan jo logistisissa ongelmissa, miten validoida yksittäinen informaatio katastrofialueelta.

Shneidermanin and Preecen ajatukset ovat sinänsä ihan potentiaalisia, erityisesti siksi, että ainakin luonnonkatastrofit mahdollisesti lisääntyvät mahdollisen ilmastonmuutoksen myötä. Tieteessä opetetaan, että ei ole kausaliteettia, vain mahdollinen kytkös. :-)

Lisäksi verkkovoima on jo näyttänyt toimivuutensa netissä muun muassa katastrofien jälkeen moneen kertaan. Shneidermanin ja Preecen konseptissa olisikin ehkä vielä hieman petraamisen varaa.

Kuva: www.washingtonmonthly.com