matrixx2.01

Biohakkerismi yleistyy. Terminä se tarkoittaa aika samaa kuin 1950-60-lukujen MIT:sta käynnistynyt emohakkerismi ideologioineen. Kohteena tosin ovat muun muassa dna ja solut.

Biohakkerit kasvattavat ihmisihoa, kloonaavat kasveja, rakentavat biolaitteita solukomponenteista ja osa yrittää luoda synteettista elämää. Kun tutustuu Homebrew Computer Clubin toimintaan 1975-77 ja vertaa henkilökohtaisten tietokoneiden nykymerkitystä, niin on edetty aimo loikka.

Mitä orastava biohakkerismi voisi tarjota meille muutaman vuosikymmenen päästä?

Geenisekvensseri ja -syntetisaattori

Fysiikkaa pidettiin viime vuosisadan keskeisenä tieteenä. Nyt samaan rooliin ennakoidaan yleisesti biologiaa.

Fyysikko ja futuristi Freeman Dyson visioi talvella New Scientistissa kotioloista viidenkymmenen vuoden päästä.

Lapsia ei enää kiinnosta tietokone- tai konsolipelit vaan biopelit. Lapset rakentelevat uusia lemmikkieläinrotuja sekä kasveja.

Uudentyyppisiä eläimiä voitaisiin jalostaa hyötykäyttöön muille planeetoille. Voi olla, että Marsiin ei laskeudukaan ensimmäisenä ihmisjalka vaan jokin karvainen ja suomuinen joka elää heikolla hapella.

Edullisista bioharrastajan perusseteistä on alkanut näkyä merkkejä. Itse eksperimentoin aikoinaan kotikemistipakkauksella soosit kattoon kuumentamalla ja annostelemalla liikaa. Vastaisuudessa naapurit ehkä näkevät karkuunpäässeitä outoja otuksia.

Aivan samoin kuin kotitietokoneiden virittelyssä 1970-80-luvuilla, nyt ollaan tekemässä loikkaa biohakkeroinnin yleistymisessä.

Biohakkereiden määrää on rajoittanut laitteistojen ja aineistojen kalleus. Nyt molempia on alkanut saada nettimyynnistä parilla sadalla dollarilla. eBayssa on oma osastonsa käytetyille labratarvikkeille.

Netistä löytyy valmistusohjeita siinä missä pommeillekin. E. coli-bakteerista on hyvä aloittaa sen yksinkertaisuuden vuoksi.

Jotta jokainen voisi kokeilla omanrotuisia eläimiä ja kasveja, niin markkinoilla pitäisi olla Freemanin mukaan ainakin kaksi tuotetta.

Ensinnäkin genomisekvensseri, jolla harjaantumaton yksilö voisi järjestellä yksittäisiä dna-soluja. Toisekseen genomisyntetisaattori, jolla voisi syntetisoida merkittäviä määriä haluttuja dna-pätkiä.

Alkaa kuulostaa säveltämisellä tietokoneella. :-) Mutta juuri sen kaltaista helppoutta tarvittaisiin, ennen kuin ihmiset voisivat julkistaa netissä videoklippejä omista minipossutiikereistään tai marsukäärmeistään.

Itsevalaisevia eläimiä

Biohakkerit suhtautuvat luontoon samoin kuin hakkerit saatavillaolevaan rautaan sekä ohjelmistoalustojen ja sovellusten luomiseen. Tavoitteena on keksiä aiemmin tuntemattomia käyttötapoja ja katsoa mihin luonto taipuu.

Biohakkereilla on uudenlainen lähestymistapa luontoon. Sitä ei perinteiseen tapaan pyritä manipuloimaan mekanisoimalla vaan otetaan käyttöön luonnon itsensä luomat mekanismit, kuten mutaatiot ja tätä kautta evoluutio.

Krakkerien ja haittaohjelmien tavoin tulevaisuudessa voi olla satoja miljoonia ihmiskantajia, jotka tietämättään levittäisivät biohaittaohjelmia ja spämmiä ihmisestä toiseen.

Esimerkiksi MIT:ssa on luotu tietokanta biobrickseista. Ne ovat tietokonekomponenttien tapaisia standardoituja biologisia 'osia'. Näistä palikoista muodostetaan komponentteja, joista voidaan koostaa biolaitteita.

Komponenttikirjastot nopeuttavat kehitystä vaikkapa netin tapaan, koska jokaisen ei tarvitse keksiä omin päin samaa bionippeliä. Näin aloittelijakin pääsisi kasvattamaan pimeässävalaisevia lemmikkejä tulikärpäsen geeneistä.

Olen joskus kirjoitellut, että 24h-himopelaamista estää neljä asiaa, tässä järjestyksessä: uni, juoma, ruoka ja hygienia.

Biohakkerointi voi tarjota vastauksen kolmeen ensimmäiseen ongelmaan. Hygienialla ei ole niin väliä, koska himopelaaja ei ehdi käydä ulkomaailmassa.

Ihmiskeho ylipäätään on biohakkereiden yksi suosikkikohteita. Eri elimillä voisi olla biokontrollit, jotka arvioisivat rappeutumista, ja sitä havaitessaan biokorjaajat alkaisivat parantaa kehoa, rypyistä ja vajaatoiminnoista alkaen.

Toisaalta jokainen voisi viljellä biotietokoneiden laskentatehoa niin paljon kuin haluaa.

Idätänpä seuraavaksi villisikaa

Wiredin mukaan hollantilaiset alkavat viljellä lihaa bioreaktoreilla toimivissa ravinnetankeissa. Optimistisesti oletetaan, että teollinen lihanviljely voisi alkaa jo vuonna 2009.

Lihassoluja kasvatetaan nykyään pieniä määriä arkisesti, mutta nyt lihatutkijat aikovat ilmeisesti perustaa hampurilaisketjun.

Lihatieteiden professori Henk Haagsmanin johdolla työstetään keinotekoista porsaanlihaa sian kantasoluista. Tavoitteena on perusjauheliha, joka sopisi hampurilaisiin, pizzoihin ja makkaroihin.

Parhaillaan tutkitaan minkätyyppiset kantasolut moninkertaistuisivat eniten bioreaktorilla. Näinä ankeina aikoina jauhelihankin viljelyssä on huomioitava kustannustehokkuus.

Yksittäinen solu voisi teoriassa ravita koko maailman vuodeksi, mutta massatuotannossa on vielä tutkittavaa. Tulevaisuudessa oletettavasti monet kasvattavat suuren osan perusravinnostaan kotonaan itse.

Viljelyliha voitaisiin kustomoida farmilihaa huomattavasti terveellisemmäksi douppaamalla sitä lisäravinteilla. Lihan tankkialkuperällä ei liene niin väliä, sillä harvoin nykyäänkään tietää, mitä pizza varsinaisesti sisältää.

Esimerkiksi Goalla yksi paikallisista suosikeista on porsas-pizza. Alueella ei ole viemäröintijärjestelmää vaan porsaat hoitavat sitä asustelemalla talojen alla. Loput voi ajatella itse.

Odotellaan kasvissyöjien ja vegaanien näkemyksiä. Tankkijauheliha ei olisi ainakaan kärsisi tuotantoprosessista tai häkkiolosuhteista.

Ehkäpä tulevaisuudessa aivoihimme skannautuu suoraan myös BioBitti-julkaisun uusin numero nykyisen paperiversion sijaan.

KARI A. HINTIKKA