matrixx2.01

Verkotettujen laitteiden hyöty luonnonkatastrofien jälkihoidossa alkaa olla ilmeinen. On vain häkellyttävää, miten viranomaiset - maasta riippumatta - vaikuttavat täysin kyvyttömiltä hyödyntää verkkoja, kun se onnistuu tavallisilta kotikäyttäjiltä.

Katrina-hurrikaanin jälkeen amerikkalaiset organisoituvat omatoimisesti aivan samoin kuin suomalaiset tsunami-katastrofin jälkeen.

Apua netistä

Ihmettelin toissa kolumnissani (MB0509), onko satelliittikuvista todellista hyötyä kuluttajalle?

Google Earthilla ja Mapsilla ihminen pystyi Katrinan jäljiltä pääpiirteittäin katsomaan, missä jamassa hänen asuntonsa tai firmansa toimipiste on. Ja jos katastrofia paennut ihminen ei päässyt heti tietokoneen ääreen, niin netin keskustelufoorumit olivat täynnä ihmisiä, jotka katsoivat ja välittivät informaatiota.

Lycos ja Yahoo! avasivat metahakupalvelun, jolla sai hakea tietoja useasta kymmenestä kadonneet-ihmiset-palvelusta.

Itselleni loksahti mielestäni jotain oleellista netin mahdollisuuksista 1990-luvun taitteessa. Tuolloin oli tapana tiedustella usenet-foorumeissa ja ircissä ulkomaisia puhelinnumeroita.

Kohdemaassa asuva ja auttava ihminen sitten katsoi numeron paikallisesta puhelinluettelosta ja kirjoitti sen nettiin tai mailasi. Jos tuohon aikaan soitti numerotiedusteluun, se oli tolkuttoman kallista eikä lopputuloksesta ollut varmuutta.

Parhaimmillaan netti ei ole vain p2p-verkko vaan ihmisiä, jotka voivat reaaliaikaisesti välittää paikallistuntemustaan nettiin.

Parikymppiset Jonathan Mendez ja Greg Stoll keksivät yhdistää Google Mapsin ja Mississippin kansalaishavainnot Scipionus.com-saitilleen. Mendez ja Stoll ohjelmoivat Googlen API-rajapintaa puolisentoista tuntia ja WebGeist.com lupasi palvelimen.

Scipionus.comia pidettiin luotettavampana, nopeampana ja ajantasaisempana kuin USA:n virallisen pelastusorganisaation FEMA:n (Federal Emergency Management Agency) palvelua.

Kumiluodit museotavaraa

USA ei epäröinyt käyttää moderneinta teknologiaa Katrinan jälkien siivoamisessa ja paikallisten ihmisten avuksi. USA:ssa on kehitetty viime aikoina kaksikin uutta kaupallista joukkojenhallintavälinettä.

HPV:n MAD ja American Technologyn LRAD perustuvat aliääniin ja vaikuttavat sisäkorvaan aiheuttaen pahoinvointia. Näitä laitteita lahjoitettiin New Orleansin tyhjentämiseen.

Valmistajien mukaan niillä voidaan antaa tiedonantoja ja varoituksia jopa puolentoista kilometrin päähän. Ei ole vaikea kuvitella, että laitteiden nupit olisi käännetty heti kaakkoon antamaan vähän vipinää alueen tyhjentymiseen ihmisistä.

Mississippin alueen evakuointikieltäytyjät olivat sikäli turvallisessa asemassa, että aliäänilaitteet oli jo testattu Irakissa ja Israelin Länsirannikolla.

Aliäänilaitteet ovat nyt muotia USA:ssa. Niitä pidetään ihmisystävällisempinä kuin esimerkiksi kemikaaleja tai kumiluoteja.

Itse pidän hieman outona, että evakuoinnissa ensin viivytellään, mutta velttoilua paikataan aliääniaseilla.

Satelliittipuhelimien paluu

Tyypillistä USA:lle myös on, että 800-Ideas.com oli varannut paikallisen Punaisen Ristin numeron itselleen viitisentoista vuotta sitten. USA:ssa on pitkään ollut kulttuuri, jossa puhelinpalvelunumerot ilmaistaan tekstinä.

Näin amerikkalaisen on helpompi hahmottaa, mitä numeroa painaa. Esimerkiksi 1-800-RED-CROSS vastaa numeroa 1-800-733-2767.

800-Ideas.com-yhtiön edustaja kertoi numeron aikoinaan varatun Red Arms-puhelinpalvelulle, ja että sama numerosarja Punaisen Ristin kanssa oli sattuma, joka havaittiin myöhemmin. Just joo.

FCC eli viestintävirasto kuitenkin päätti antaa palvelunumeron Punaisen Ristin käyttöön.

Myös satelliittipuhelimet tekevät paluuta. Mississippin alueella lanka- ja mastoinfrastruktuuri kärsi pahoja vaurioita, mutta maata kiertävät satelliitit jatkoivat toimintaansa.

Iridium-verkko meni lähes konkurssiin kännyköiden yleistymisen myötä. Nyt satelliittipuhelimet ovat kuitenkin osoittaneet tarpeellisuutensa.

Toisaalta tuhannet järjestöt, yritykset ja yksittäiset hakkerit ovat olleet rakentamassa Mississippin alueella wifi-verkkoja, paikallisradiota ja -televisiokanavia, satelliittilinkkejä sekä kytkeneet evakuointikeskuksia toisiinsa.

Ruohonjuuritason hakkerointia usein vähätellään, mutta näyttää taas kerran siltä, että lo-tech-viritelmät kestävät paremmin kuin virallinen tai kaupallinen infrastruktuuri.

Katrinakaan ei saanut nettiä täysin nurin New Orleansissa. DirectNICin verkko on ollut toiminnassa ja yhtiön Michael Barnett bloggaa edelleen (mgno.com).

Valtion viestintä kuntoon

Sekä Suomen että USA:n tapauksessa tavalliset kansalaiset organisoituivat viranomaisia tehokkaammin ja nopeammin. Toisaalta, onko valtioiden velvollisuus tarjota kansalaisilleen työkaluja katastrofista toipumiseen?

Suomen voisi olla hyvä ylläpitää parinkymmenen nörtin jatkuvaa siviilipalvelus-varmuusvarastoa, joka tuottaisi kulloinkin tarvittavat ratkaisut.

Valtiolla voisi olla kiinteät osoitteet eri palveluihin, joihin ottaa yhteyttä. Www-osoite, teksti-tv-sivu, puhelinnumero, wap-osoite ja radiotaajuus ihan 112-puhelinnumeron malliin. Tärkeätä olisi, että kaikki kanavat olisivat tarvittaessa käytössä, koska ennakkoon ei voida tietää, mitkä välineet ovat nurin.

Eri yhteydenottotavoissa sitten kerrottaisiin, millä välineellä ja missä osoitteessa jaetaan kuranttia informaatiota. Teksti-tv ja radio sopivat valtakunnallisiin toimintaohjeisiin ja tiedotteisiin, smässi paikallisiin ohjeisiin ja www henkilökohtaisen informaation tuottamiseen ja jakamiseen ja niin edelleen.

Ei tuollaisen valmiuden ylläpito edes maksaisi kovinkaan paljon. Enemmän lienee kyse siitä, ymmärtääkö nykyinen valtaapitävä hallinto digitaalisia vempaimia ja niiden mahdollisuuksia?

KARI A. HINTIKKA