matrixx2.01

Tämä ei kyllä jää tähän, kuten on tapana sanoa, mutta käyttäjien ja tekijänoikeusjärjestöjen välinen mittelö hd-dvd-levyjen krakkerikoodista on alkanut eskaloitua jo siinä määrin, että lyhyt yhteenveto alkutaipaleesta on paikallaan.

Episodi sai eräänlaisen alkunsa tammikuussa 2007, kun Advanced Access Content System Licensing Authority (AACSLA) vahvisti tuoreiden hd dvd - ja blu-ray-levyjen turvakoodin murtuneen.

Tuolloin hd dvd-levyjen sisällön laajamittaista levitystä pidettiin kuitenkin työläänä kokonsa vuoksi ja hd dvd- ja blu-ray-levyjä ja -asemia oli harvassa.

Turvakoodireikä ilmoitettiin tukituksi huhtikuussa ja siitä tehtiin uusi versio. Toisto-ohjelmia käyttävät saavat uudet koodit käyttöönsä softapäivityksen yhteydessä tai elokuva-dvd:n fyysisen toimituksen mukana.

Episodi alkoi saada verkkovoiman piirteitä, kun kollektiiviäly Digg.comiin alettiin massapostittaa uutta turvakoodikräkkäystä, HD Processing Keyta, joka on 32-merkkinen koodinpätkä.

1.5. Digg.com ilmoitti siivonneensa itsensä kaikista viittauksista kräkkiin. Kevätsiivous oli AACS:n inspiroima. Saman hikisen päivän iltana Tiistai-iltana Diggin perustaja Kevin Rose kirjoitti julkisen viestin digittäjille.

Rose totesi, että jos lukijat ovat ilmaisseet selkeästi kantansa, että kalaa HD HD Processing Keysta pitää olla Diggissä saatavilla, sananvapauden tai sen sellaisen nimissä. Jos Digg tämän vuoksi kuopataan - AACS:n toimesta - niin hän on valmis kaatumaan. - Mikäli häviämme, helvetti, häviämme taistellen, hän vakuutti.

Eipä aikaakaan, kun koodinpätkä alkoi levitä blogeissa ja www-sivuilla.

Tietokone-lehden mukaan AACS on kaivanut Google avulla esiin avaimen julkaisseita sivustoja yms., joiden määrä on ylittänyt jo selkeästi 500 - 700 000 linkin rajan.

Ayers ei halua vielä kertoa, mihin konkreettisiin toimiin on tarkoitus ryhtyä avaimen levittäjiä vastaan: "Tämä oli ottelun ensimmäinen erä, muttei viimeinen."

Nyt koodinpätkä leviää muun muassa YouTubessa sekä t-paidoissa, mikä on uusi jakelukanava. AACS tietty harkitsee ainakin bloggaajien sanktiointihaasteita, mutta jotenkin alkaa vaikuttaa, että itse HD Processing Key-koodin leviämistä sillä ei pysäytetä.

Lähteet: Digg, Digitoday ja Tietokone
(b2evol ei pitänyt www-linkeistä taaskaan)

Tapaus Hillohahmo on laajin nettietsivien voimannäyttö tähän asti. Aiempia ovat muun muassa Myyrmannin räjäyttäjän (Suomi 2002) ja spämmifarmarin (USA 2006) henkilöllisyyksien selvitystyö sekä atk-voron pyydystäminen (Suomi 2006).

Tällä kertaa tutkimus sai kuitenkin uusia käänteitä.

Tehokkaat nettietsivät

Käytän lähteinä Murobbs:n, Muro2:n, Asiamiehet.comin ja Hillobbs-blogin taltiointeja ja koosteita.

Tapaus käynnistyy 5.1. klo 13:28. Murossa epäillään Hillo.fi-saitin lupauksia 10 000 euron päiväansioista. Postilokeroon pitäisi lähettää 300 euroa ja takaisin tulisi 100 euroa rikastumisohjeineen.

Nettietsivät alkavat pönkiä Hillo.fi:sta irtoavaa dataa muun muassa Googlella. Romaaneissakin dekkarit aloittavat suppealla aineistolla.

Dataa voi ajaa ristiin vaikkapa Patentti- ja rekisterihallituksen, TE-keskusten sekä Ripe.netin tietokannoista ja ihan Googlen ja Archive.orgin välimuistitietojen selaamisella. Ihmisestä, yrityksestä tai yhdistyksestä saadaan nykyään koostettua yleensä runsas portfolio netitse.

Lisähöysteenä ovat numero- ja osoitepalvelut jne. Epäiltyä toimintaa voidaan tarkentaa huoneisto-, auto- tai mökkikohtaisesti.

Myyrmannin tapaus osoitti, että verkkovoiman detaljien tarpeella ei ole mitään rajoitinta. Räjäyttäjästä saatiin tietoon foorumeiden tägit ja bottifarmarilla oli koira.

Toisaalta dekkari ei koskaan tiedä ennakkoon, mikä on relevanttia. Kaikki nettitutkintalinjat on tirautettava viimeiseenkin datamuruseen.

Väitän, että verkkovoima on nykyään tilapäisesti tehokkaampi kuin kehno tiedusteluyksikkö. Osallistujat eivät pohdi komentoketjua tai urakehitystä. Se itseorganisoituu kuin kalaparvi tai muurahaispartiot. Monet puhuvatkin parviälystä.

Aineksia elokuvaan

Verkkovoima löytää nopeasti erikoisia kytköksiä. Hillo.fi:n postilokero-osoitteessa majailee muitakin tahoja. Taustojen tarkistelun myötä monet verkkopalvelut, yhtiöt ja yhdistykset linkittyvät toisiinsa.

Alkaa syntyä kartta kymmenien yritysten ja yhdistysten vyyhdestä, joka tavalla tai toisella joka käänteessä on kerännyt rahaa hyviin tarkoituksiin, myynyt hyvän asian tuotteita kalliilla tai edistänyt kilpaveneilyä. Löytyy muun muassa nettiradio, joka hakee fiidinsä laittomasti usalaiselta nettiradiolta.

Dataa julkistetaan Hillohenkilön nimeä myöten sitä mukaa Murossa ja muualla kun sitä löytyy. Se aktivoi uusia anonyymeja osallistumaan.

Hillohenkilö kirjoittaa www-foorumeille ja huomauttaa kunnianloukkauksista. Käyttäjien pitäisi poistaa viestejään vyyhteen liittyen.

Ylläpito Kynämies Oy poistaakin parisataa viestiä Murosta, vaikka seassa on runsaasti muitakin viestejä. Olisiko paikallaan tytäryhtiö Näppismies Oy, joka hallitsisi netiketin? Ylläpitoon kyllästyneet Muron käyttäjät perustavat Muro2:n.

Siirrytään jo elokuvan puolelle, kun Hillopersoona ilmoittelee julkisesti alkavansa puhelinsoitot ja f2f-kommunikaatiokäynnit etsiville ulkomaisin avustajin. Ainakin Muro2 lopettaa perhesyistä aiheen käsittelyn, mutta vastaavasti Asiamiehet.com herää henkiin.

Poliisi-tv uutisoi aiheesta 1.helmikuuta. Koko tarina ei ole tässä, mutta kolumnin deadline oli.

Nettikunnianloukkauksista korvauksia

Vaikka Hillohahmolla olisi hämäryyksiä, niin aiemmin yksittäistä ihmistä ei ole hillostettu netissä tällä tarkkuudella Suomen oloissa.

Ketterät nettietsivät esimerkiksi tarkistavat vyyhden yhtä katuosoitetta käymällä paikalla lukemassa postilaatikosta, että asunto on oikea. Joku tosin oikaisee, että siellä asuu epäillyn veli.

Selvitystyöstä saisi jo nyt romaanin tai satojen sivujen nettitutkintapöytäkirjan. Yksittäisen yhdistyksen kauppakumppanitkin on syynätty. Tiedämme nyt, paljonko yhden hilloyhtiön myynti on ollut yksittäiselle kunnalle.

Hillo-verkoston kiehtovuudesta huolimatta yksityisyyden vaalimisen periaatteita olisi syytä saada yleiseen tietoisuuteen. Dekkarikiihkossa on julkaistu aika paljon kalaa, minkä merkityksestä ei ole näyttöä. Nettietsivät esiintyvät itse pitkälti anonyymisti.

Arvopaperi.fi:n foorumeilla nimimerkki arvioi Antti Piipon "mielisairaaksi juopoksi" 2003. Helsingin hovioikeudelta tuli tuore päätös kunnianloukkauksesta kovine korvauksineen. Nimimerkki puolustautui, että Piippo oli saanut tuomion.

Kun osa Myyrmannin räjäyttäjän 2002 *oletetusta* nimestä selvisi, niin innokkaimmat päättelivät syylliseksi itäsuomalaisen tutkijan. Hän joutui puolustautumaan sp-tulvaa vastaan ja vakuuttamaan, että on hengissä so. ei voi olla syyllinen. :-P

Mitä laittaisin nettiin tänään?

Ihmisten yhteinen ongelmanratkaisu netitse on loistoilmiö ja teen siitä väitöskirjaa. Tapaus Hillohahmo tuo ilmiöön kuitenkin uusia piirteitä.

Joku nimimerkki on ollut yhteydessä muun muassa Ylen MOT-ohjelmaan. Saadaan ehkä publisiteettia.

Hillohahmo-tapaus eroaa aiemmista siinä, että foorumien perusteella monilla tuntuu nyt olevan henkilökohtainen viesti yhteiskunnalle. On lähdetty metsälle eikä varjostuskeikalle.

Kun verkkovoiman toiminta ei enää perustu puhtaaseen ongelmanratkaisuun ja sen toteuttamiseen, niin teho alkaa kärsiä. James Surowieckin mukaan diversiteetti eli osallistujien näkökulmien hajonta on yksi kriittinen menestystekijä.

Lynkkausjoukolla on harvoin omaperäisiä ratkaisuja. Jos kerätty data alkaa tuntua kovin tuhdilta, niin aina voi lähestyä poliisia eikä laittaa ihan kaikkea nettiin validoimatta ensin.

Maksuttomia nettirekistereitä voi nimittäin käyttää muuhunkin hyödylliseen. Olisi eri mölöä, jos nettiä ymmärtämättömät lainsäätäjät alkaisivat puuhata rajoituksia julkiselle datalle ylilyöntien myötä.

Nettietsiville saattoi olla myös uutta, että tutkimuksen kohde ei tyytynytkään seuraamaan nettitutkintalinjojen tuloksia, vaan reagoi niihin aktiivisesti.

Mutta ehkäpä ihmiset alkavat tämänkin episodin myötä havahtua, että mitään, mitä on laittanut nettiin, ei saa sieltä pois tässä kehitysvaiheessa. Kuten lupauksia 10 000 euron päiväansioista.

KARI A. HINTIKKA

[Yhteenvetoa päivitetään edelleen lähipäivinä, kts. zachen tarkentavat tiedot kommenteissa]

Päivitys 030711 2128:
Helsingin Sanomien Nyt-liitteen sijaan masinointimainos löysi tiensä perjantain 9.3.2007 Metro-ilmaisjakelulehden takakanteen (pdf, 11,6Mb) pienin muutoksin.

-------------

Päivitys 030703 1714:

Tämän yhteenvedon ensimmäisen päivityksen jälkeen zache on julkaissut blogissaan masinointimainoksen käynnistäjä Mikko Rauhalan mainion haastattelun.

matrixx ottaa eläväisen tapahtumasarjan uutisoinnin pirteänä online-kokeiluna - miten uusia käänteitä saavan tapahtumasarjan uutisointi pitäisi hoitaa?

Toivottavasti lukijakin saa jotain tolkkua päivitetystä yhteenvedosta :-)

Suomalaisen joukkovoiman uusimman idean myötä masinointi on viimeistään nyt syytä nostaa verkkovoima-termin rinnalle nettiaktiviteettien muotona. Ainakin matrixxin blogikategorioissa.

Masinointi tarkoittaa pääasiassa netillä organisoitua ja siellä tapahtuvaa tilapäistä kansalaisaktivismia. Termi pohjautuu syksyyn 2005, jolloin osaa lainsäätäjistä ja joukkoviestimiä arvelutti kuluttajien ja etujärjestöjen aktiivinen sähköpostikampanja kansanedustajille ja www-kansalaisadressi uutta tekijänoikeuslakia vastaan.

Masinointi-termin tausta

Muun muassa kulttuuriministeri Tanja Karpelan mukaan 15.9.2005 tekijänoikeuslain vastustamisessa olisi ollut kyse "jonkinnäköisestä masinoidusta kampanjasta tietyiltä tahoilta" (Iltalehti 2005).

Mikä sinänsä on päätöntä. Mielenosoitukset, addressit ja postikorttipainostus kuuluvat Karpelan mielestä demokratiaan, mutta samat sähköiset muodot olisivat pienen aktivistieliitin masinoimia.

Lausunto muistuttaa erään Georgen faabelia, jossa kaikki demokraattisen osallistumisen muodot ovat tasa-arvoisia, mutta toiset muodot ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Yksittäisen mielenosoituksen 4.10.2005 lisäksi suuri osa syksyn 2005 aktiviteeteista organisoitiin ja myös toteutettiin internetin eri välineillä ja www-foorumeilla, kuten www.masinointi.org. Lain vastustajat turhautuivat lain hyväksymiseen ja etsivät uusia keinoja lain epäloogisuuden osoittamiseksi.

Internet-keskusteluissa ehdotettiin muun muassa tekijänoikeuslain tottelemattomuus-kampanjaa, mutta keinoiksi valikoituivat erilaiset retoriset internet-kampanjat, kuten Olen rikollinen-banneri.

Mainos-masinointi käyntiin

Uutisoinnin tuoreimmaista kotimaisesta masinoinnista aloitti Tuijan Tuhat sanaa-blogi, joka kertoi Vaalimasinointi.orgin keräävän rahaa kollektiivisesti ostettuun ja tuotettuun vaalimainokseen. Masinoinnin käynnisti masinointisoturi ja eduskuntavaaliehdokas Mikko Rauhala.

Ilmoituksen tarkoituksena olisi muistuttaa äänestäjiä siitä, ketkä kansanedustajat äänestivät Lex Karpelan puolesta ja ketkä sitä vastaan. Ilmoituksen drafti tästä (070303).

Rahaa keräytyy kuin Hillohahmolle konsanaan

Kampanjaa ja rahaa lähdettiin keräämään pääasiassa ircin ja im-kanavien keinoin. zache teki hyvää työtä stassijahdissa ja julkaisi niitä Tuijan blogin kommenteissa. Masinointivaraa keraytyi aika temmokkaasti:

--- zache-tilastot alkaa ---

070228:
20:10 - Mainoksen nettisivu julkaistaan ircissä ja juttu leviää Irc:ssä ja IM verkoissa (hajastatseja leviämisestä)
21:10 - osallistujia / summa (9 / 950e)
21:20 - osallistujia / summa (17 / 1200e)
22:38 - osallistujia / summa (50+ / 2900)

070301:
00:21 - 77 / 3293e
01:57 - summa 3466e.
02:22 - osallistujia 88
07:10 - (96 / 4438e) Tuhat Sanaa - Ensimmäinen maininta isommassa blogissa
10:40 - (131 / 5306e) Tietokonelehti - Pääsy uutismediaan
13:48 - (283 / 7815e) Rahat kasassa (-7e)
21:20 - Ilta-Sanomat soittaa ja kysyy masinointi.org:lta niiden mielipiteen Köpenhaminan tilanteesta (WTF!? : ) )

070302:
09:54 - (346 / 8638e) nykyhetki (potti on +830e)

--- zache-tilastot loppuu ---

070301:
1645 - Katri Lietsala esittelee SomeLab-blogissa runsaasti vastaavaa ulkomaista varojenkeräystä hyvine linkkeineen.

Mainos hyvän maun vastainen

070302:
1645 - Digitoday kertoo, että rahat 8000 e on kasassa, mutta mainosta ei voida julkaista hyvän maun vastaisena. Helsingin Sanomat olisi halunnut muutoksen mainoksen kohtaan "He haluavat lähettää lapsesi vankilaan jopa kahdeksi vuodeksi, koska hän haluaa jakaa musiikkikokemuksensa kavereidensa kanssa: [puolesta äänestäneet]".

[070304 1723 zachen tarkennus matrixx-uutisointiin - kts. kommentit]

Tuo "He haluavat lähettää lapsesi..." oli digitodayn, karihaakanan, tietokoneen tms uutistoimitusten saama vastaus HS:n toimituspääliköltä, kun kysyttiin miksi mainosta ei julkaistu. Sen kuulivat masinoijat samaan aikaan kuin kaikki muutkin ja se voi olla hyvinkin totta, mutta se ei ollut se syy mistä mjr mainosmyynnin kanssa keskusteli.

070302:
1922 - myös Tietokone-lehti uutisoi kelpaamattomuuden.

Tilannetta voi seurata Vaalimasinointi.orgin kampanjasivulta.

Kuva: www.vaalimasinointi.org

Ihmisten ensimmäinen reaktio katastrofien jälkeen on tukkia hälytysnumerot. Tämä on käänteinen esimerkki James Surowieckin joukkoälystä. Luulisi voivan luottaa siihen, että joku muukin ilmoittaa hurrikaanin juuri tuhonneen New Orleansin.

Nyt amerikkalaistutkijat Ben Shneiderman and Jennifer Preece ehdottavat kansalaisten omaksuvan uuden tavan, kertoo New Scientist. Kannattaisikin rynnätä netin sosiaalisiin verkostopalveluihin, kuten MySpace, ja alkaa jakaa tietoa tapahtuneesta sekä vinkkejä selviytymiseen. Samalla myös viranomaiset päivittäisivät kalaa palveluissa.

matrixxin toimituksessa ollaan oltu aika äimänä aamusta asti. Outoa on, miten uutinen on päässyt ensin Scienceen ja sieltä New Scientistiin.

Näinhän tehdään jo nytkin. YouTubessa ja Flickrssä kalaa alkaa löytyä parhaimmillaan, tai pahimmillaan, minuuteissa. Katrinan jälkeen rakennettiin Scipionus.com-mashup muutamassa tunnissa.

Se on totta, että kansalaisia voisi koulia, minne mennä netissä, jos sinne pääsee. Mutta isompi ongelma on viranomaisissa: niitä pitäisi koulia enemmänkin. Aivan kuin hätänumerot, niin myös viranomaissaitit tukkiutuvat. Tämän vuoksi viranomaisten siirtyminen esimerkiksi sosiaalisiin verkostopalveluihin on sinänsä hyvä idea.

Ehkäpä osasyy Shneidermanin näkemykseen on, että hän on hakenut rahoitusta Marylandin yliopistoon rakennettavalle erityiselle hätäsosiaaliselle verkostopalvelulle (emergency social network).

Entä jos Marylandia itseään kohtaa katastrofi? Tai: Hmm... taisi jäädä hätäsosiaalisen verkostopalvelun tunnari ja passi pöytälaatikkoon. Missäs se pöytä nyt lentääkään?

Ja kuinka moni sitten kuitenkaan menisi erilliseen palveluun, jos kaikki kiinnostava kuitenkin jaetaan YouTubessa etc.?

Esimerkiksi B. J. Fogg Stanford Universitysta pitää erillispalvelua erittäin mielenkiintoisena, mutta hänen mielestään se vaatisi myös moderaattorit validoimaan informaation. Tässä kohden ollaan jo logistisissa ongelmissa, miten validoida yksittäinen informaatio katastrofialueelta.

Shneidermanin and Preecen ajatukset ovat sinänsä ihan potentiaalisia, erityisesti siksi, että ainakin luonnonkatastrofit mahdollisesti lisääntyvät mahdollisen ilmastonmuutoksen myötä. Tieteessä opetetaan, että ei ole kausaliteettia, vain mahdollinen kytkös. :-)

Lisäksi verkkovoima on jo näyttänyt toimivuutensa netissä muun muassa katastrofien jälkeen moneen kertaan. Shneidermanin ja Preecen konseptissa olisikin ehkä vielä hieman petraamisen varaa.

Kuva: www.washingtonmonthly.com

Helsingin Sanomien tuore *internet-kirjeenvaihtaja* Miska Rantanen kuvaa perusteellisesti tämän vuoden ensimmäistä verkkovoima-tapausta Suomessa. Muropakettilaiset jäljittivät kollektiivisena nettietsivänä epämääräisen www.hillo.fi:n taustat.

Penkomisen myötä paljastui nopeasti "yhdistysten www-sivuilla näkyvät samat puhelinnumerot ja katuosoitteet johtavat lähes kolmenkymmenen sivuston ristiinlinkitettyyn vyyhtiin. Valtaosalle on yhteistä se, että niillä kerätään rahaa eri keinoilla: joko rahalahjoituksilla, myymällä ylihinnoiteltuja tuotteita tai myöntämällä hinnakkaita tekstiviestivippejä."

Lue mainio nettietsiväkuvaus tästä.

Laajempi kuvaus vyyhdestä ja selvitystyöstä juonenkäänteineen Muropaketin ylläpidon Tretjakovin koostamana tästä.

Ja kolmesta muusta dekkaritapauksesta, joista kaksi on kotimaista, Kari A. Hintikan Mikrobitti-kolumnista tästä.

Vuosi 2006 oli selkeästi kaoottisin verkkovoima-vuosi tähän asti. 8)

Kari A. Hintikan määritelmän mukaan verkkovoima tarkoittaa, että "suuri joukko satunnaisia ihmisiä voi organisoitua ja toimia tehokkaasti, globaalisti, nopeasti, tilapäisesti ja yhteisen konkreettisen päämäärän toteuttamiseksi ilman organisaatiota tai muodollista koordinointia."

Vuonna 2005 verkkovoima muun muassa selvitti Suomessa tsunami-uhrien henkilöllisyydet, organisoi Scipionus.com-mashupin avulla Katrinan New Orleans-tuhojen dokumentoinnin ja evakkojen sijainnit sekä järjesti Suomeen etiketittömien Pepsien halpakuukaudet Hartwallin harvinaisen tökerösti suunnitellun nettikilpailun myötä.

Vuonna 2006 verkkovoima aloitti Suomessa Lordi-nettimellakalla Seiskaa kohtaan tekeleen julkaistua Tomi Putaansuun kasvot. Ikävästi matrixx-blogi oli tuolloin intensiivisessä viilausvaiheessa ja episodi jäi dokumentoimatta, mutta Tapio Häyhtiö ja Jarmo Rinne ovat koostaneet tapahtumainkulun englanniksi akateemisessa artikkelissaan.

Vuoden virkein tulokas oli ruotsalainen Piratpartiet, jonka aate levisi nopeasti pariinkymmeneen maahan. Toukokuun lopulla Ruotsin poliisi teki Pirate Bay-torrent-serveriin massiivisen ratsian (valvontakamerakuvaa YouTubessa) ja sen seurauksena muun muassa Ruotsin hallituksen ja poliisin www-palvelut ajettiin alas DoS-hyökkäyksillä. Ruotsille alettiin muun muassa vaatia nettipoliisia ja erityistä nettiterrorismiryhmää.

Pirate Bay-ratsia ja Piratpartiet tarjosivat Ruotsille koko kesäksi kahviaiheita ja runsaasti yllättäviä juonenkäänteitä ulkomaisista salaisista mainostulotileistä ja äärioikeiston mahdollisesta rahoituksesta seksibisnekseen ja Yhdysvaltain kaupallisesta salaliitosta Ruotsia vastaan. Tähän pystyy edes harva teknothrilleristi.

Filmatisointioikeuksia ajatellen eeppinen kertomus hieman valahti varpaille, kun Piratpartiet ei saanutkaan kansanedustajaa läpi vaaleissa, mutta meno jatkuu entisellään.

Lue Piratpartietin värikäs viime vuosi taustoineen Kari A. Hintikan akateemisessa artikkelissa englanniksi tästä.

Edelleen Ruotsissa Osynliga partiet eli Näkymätön puolue nujersi prekariaattitöitä välittävän Jobbjakt-palvelun. Ryhmittymä tehtaili niin paljon kuvitteellisia työtarjouksia ja työnhakijoita palveluun, että sen uskottavuus alkoi kärsiä. Lisäksi kuorrutuksena DoS-hyökkäykset siinä laajuudessa, että Jobbjaktin host irtisanoi ylläpitosopimuksen ylikuormituksen vuoksi.

Digitoday.fi oli vuoden paras ei-ruotsinkielinen lähde Ruotsin juonenkäänteiden seuraamiseen. Propsit sinne ja erityisesti Mika Lahdensivulle ja Marko Mannilalle.

Loppuvuodesta Häyhtiö, Auli Keskinen, Pertti Lappalainen ja Rinne järjestivät Tampereen yliopistossa mainion seminaarin nettiliikehdinnästä, jonka matrixx-kooste tästä ja mainiot seminaaripaperit täältä.

Mellakoinnista riippumatta vuoden kekseliäin verkkovoiman ilmiasu oli huhtikuulta, kun nettietsivät nappasivat atk-voron Suomessa.

Näitä ja muita sekalaisia matrixxin vuoden 2006 verkkovoima-uutisia tästä.

Kuva: www.digitoday.fi

Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitos järjesti 24.-25.11. kunnianhimoisen seminaarin Politics on the Internet: New Forms and Media for Political Action. Kunnianhimoisen sikäli, että tavoitteena oli löytää ja analysoida poliittisen toiminnan *uusia* muotoja netissä.

Itseäni houkutteli seminaarissa erityisesti:

"The third objective is to scrutinize the role of the Internet in the
context of information warfare and security, cyber-terrorism and
hacktivism. Especially we encourage the interdisciplinary discussion
on the issues concerning the political aspects of info war and e-crimes."

Turhan usein näissä seminaareissa kuitenkin sitten lopulta esitellään aika vanhaa kalaa.

Treen seminaari oli kuitenkin ilahduttava poikkeus. Vaikka reilusti yli puolet
papereista käsittelikin perinteistä teledemokratiaa ja kansalaisosallistumisen muotoja hallintoon, niin aika moni paperi availi kuitenkin uusia suuntia.

Tapio Häyhtiö, Auli Keskinen, Pertti Lappalainen ja Jarmo Rinne olivat koostaneet hyvän kokonaisuuden virkeillä näkemyksillä. Referoin tässä uudempaa osastoa, mihin osallistuin, vaikka kansalaisvaikuttamisenkin saralla oli pätevää kalaa.

Perjantaina aktivismia netissä

Seminaarin itseoikeutettu guru oli Tim Jordan, joka on tehnyt useammankin perusteoksen haktivismista ja kyberavaruuden kansalaisuudesta. Jordan kuitenkin kommentoi yllättävän niukasti muiden papereita.

Anna-Riitta Salomäki pohti nettiä aseena. Erittäin lupaava tutkimus oli kuitenkin vasta alussa, ja pikemminkin hän kaipasi keskustelevaa kommentointia.

Esimerkiksi USA:aa ajatellen netti kehitettiin alunperin puolustukselliseksi aseeksi, mutta nyt nyt se on julistettu virallisesti myös hyökkäysvälineeksi. Aseen lisäksi netti on muuttunut myös varsinaiseksi taistelutantereeksi.

Itse olin vuorossa toisena ja tarkastelin Ruotsin Piratpartietia verkkovoiman muotona. PDF tästä.

Matteo Stocchetti esitteli niinikään alkuvaiheen tutkimushypoteesiaan siitä, onko netti vaikuttanut lopulta yhtään mihinkään - aktivismin kannalta. Stocchettin monipolvista ajatuskulkua kannattaa seurata vastaisuudessa, vaikka Jürgen Habermasin haamu väijyikin taustalla. Ei Habermasissa mitään vikaa ole, mutta teorioiden selitysvoima netin suhteen on mielestäni yliarvostettua.

Kevin Gillanin analyysi The UK Anti War Movement Online oli perjantaina parhaasta päästä. Paitsi aktivistien haastatteluja, Gillan esitteli pätevän verkostoanalyysin Iso-Britannin sodanvastaisten liikkeiden verkkopalveluiden linkittymisestä toisiinsa.

Kuten esimerkiksi taannoisessa USA:n Computer Science and Telecommunications Boardin 2016-symposiumissa todettiin, verkostoanalyysi alkaa oikeastaan vasta nyt näyttää, että pelittää, ja nimenomaan netin tarjoamien datavirtojen analysoinnissa. Viiden vuoden sisällä verkostoanalyysi voi olla yksi keskeisistä akateemisista työkaluista politiikantutkimuksen ja sosiologian saralla, joten sitä kannattaa alkaa opetella.

Lauantaina kybersotaa

Lauantaina Aki Huhtinen ja Jari Rantapelkonen Maanpuolustuskorkeakoulusta valottivat kybersotaa ja erityisesti Paul Virilion ajatuksia nopeuden kasvavasta merkityksestä politiikassa. Tutkimuslaitos huomioiden olisi toivonut hieman kurantimpaa esitystä vaikkapa Yhdysvaltain päätöksestä perustaa Cyberspace Command-nettisotakeskus, mutta Maanpuolustuskorkeakoulu on selkeästi profiloitumassa nettisodan kotimaiseksi analysoijaksi.

Tapio Häyhtiö ja Jarmo Rinne analysoivat Suomen viimekeväistä liikehdintää Lordi-valokuvien tiimoilta netissä. He kehittelivät netin tila- ja aikakäsitystä suhteessa aktioihin reaalitodellisuudessa.

Mielenkiintoista on, että esimerkiksi Lordi-raivo ja Piratpartiet kytkeytyvät nimenomaan taloudellisiin ristiriitoihin. Itse uskon, että uusien yhteiskunnallisten liikkeiden keskuudessa on uusi selkeä suuntaus henkilökohtaisen politisoitumisessa: kuluttaminen. Sinänsä tätä on tehty pitkään esimerkiksi vegaanien keskuudessa, mutta netin myötä työkaluista kehittynee tehokkaampia, kuten tapaus Lordissa.

Lauantain päätti Lauri Paltemaan rikas analyysi Kiinan nettisensuurin rakentamisesta ja mekanismeista. Ja vaikka härpättimillä saadaan aikaan kohtuullinen sensuuri, niin parasta sensuuria on kuitenkin pelottelun myötä kehittyvä itsesensuuri.

Muista papereista pelkän tekstin perusteella vaikutti mielenkiintoisimmalta Ari-Veikko Anttiroikon huomio siitä, että nyt kun alkaa tulla kaikenlaista alueellista innovaatiostrategiaverkostoa, korkeakouluverkostoa ja kasvavassa määrin EU-tason verkostoja, niin miten kansalaiset voisivat kontrolloida näitä - puhumattakaan että pääsisivät osallistumaan.

Verkottuminen on kiva asia. Mutta nyt näyttää syntyvän pilvin pimein joko kansallisia tai monikansallisia verkostoja. Suunnittelu-, päätäntä- ja hallintovaltaa valuu näille uusille toimijoille koko ajan lisää. Varsinaista vastuuta ei kuitenkaan ota kukaan tai mikään, erityisesti verkoston purkautumisen jälkeen.

Kaikkia papereita ei ole netissä, mutta suurin osa löytyy klikkaamalla tekstin otsikkoa tai tästä.

Kuva: www.digitoday.fi

Digitodayn Mika Lahdensivu on ansiokkaasti raportoinut verkkovoiman liikehdinnästä Ruotsissa tänä vuonna. Uusin käänne on Jobbjakt-työpörssin nujertaminen.

Jobbjakt aloitti kesän alkupuolella amerikkalaisen crowdsourcingin hengessä eli yksittäisiä työsuorituksia välitetään nettihuutokaupassa ja kuka tahansa voi tarjoutua hoitamaan keikan ehdottamaansa hintaan. Termillä ei ole vielä suomenkielistä ilmaisua.

Työn osittaminen keikkaluonteiseksi vie työntekijän riskin äärimmilleen ja on vastaavasti yrityksen kannalta erittäin kannattavaa kaikin puolin: ei kiinteitä kuluja, sairaslomia, tehotonta työvoimaa ylläpidettävänä, henkilöstöhallintoa etc. Usein hinnassakin päästään tinkimään free lance-ammattilaisten käyttöön verrattuna.

Jobbjakt joutui heti alkuunsa tarkentamaan työtunnin minimihinnaksi 50 kruunua ammattiyhdistysliikkeen painostuksesta. Sitten lisättiin myös tarjousvaihtoehto kiinteästä hinnasta.

Siinä missä Suomessa rikotaan edelleen ikkunoita, niin prekaariliike ja piraattipuolue Ruotsissa käyttävät moderneja mielenilmauskeinoja. Ruotsin syndikalistinen nuorisoliitto (SUF) on väittänyt, että Jobbjaktin toimintakonsepti nujerrettiin aktiivisella nettihäiriköinnillä.

SUF on kertonut täyttäneensä Jobbjaktia tekaistuilla käyttäjäprofiileilla, jotka tekivät erityishalpoja tarjouksia palvelussa välitetyistä töistä tai ilmoittelivat töistä, joita ei ollut olemassa. Muutaman sadan hengen verkkovoima kertoo saaneensa apua viljalti myös koti- kuin ulkomaisilta ajatusmaailmansa kannattajilta.

SUF kutsuu toimintaansa luokkataisteluksi, johon se mobilisoitui kuultuaan, että ammattiyhdistysliikkeellä ei ollut omien sanojensa mukaan keinoja vaikuttaa Jobbjaktin toimintaan.

Jobbjakt ei näe mielekkäänä rikosilmoituksen tekemistä. Poliisi vakuuttaa, että it-rikosyksikön erikoiskoulutetut poliisit ratkaisisivat rikoksen. Tosin poliisilla on jo entuudestaan tutkittavaa muun muassa Ruotsin hallituksen sekä poliisin verkkopalvelujen kaatamisessa eli palvelunestohyökkäyksissä (DoS; Denial of Service).

Nimettömään ja ei-puoluepoliittiseen kansalaistoimintaan erikoistuneen Näkymättömän Puolueen ounastellaan käyvän taistoa myös Ruotsin työvoimaviranomaisia vastaan.

Työvoimatoimistojen Arbetsförmedlingen -työnvälityspalvelu on saanut internetissä äskettäin seurakseen samanlaisella logolla varustetun Arbetsförnedringen -kampanjasivuston ('työnöyryytys'). Kopiopalvelu muistuttaa myös ulkoasultaan viranomaisten sivuja.

Arbetsförnedringen -kampanjasivusto paneutuu työvoimapolitiikan ja työnvälityksen kritisointiin, jota Näkymättömän Puolueen nimissä on Ruotsissa harjoitettu myös erilaisilla työvoimatoimistoihin kohdistetuilla tempauksilla.

Dagens Nyheter -lehden mukaan työvoimaviranomaisten on kuitenkin vaikea puuttua kampanjasivuston toimintaan, koska viranomaistahojen tavaramerkkisuoja ei ole verrattavissa yksityisten yritysten nauttimaan suojaan.

Kesällä kuuluu lukea dekkareita. Ohessa kolme.

Yhteistä niille on, että päähenkilönä on kymmeniä, jopa tuhansia periksiantamattomia nettietsiviä.

Toisaalta netti ei ole enää vain kiva koodikirjasto ja keskustelukerho, vaan sillä voidaan vaikuttaa myös todellisuuden tapahtumiin verkkovoimalla.

Spammifarmi päivänvaloon

Washington Postin verkkoversio julkaisi talvella haastattelun 21-vuotiaasta ‘hakkerista’ - tai itse asiassa krakkerista - nimimerkillä ‘0x80’.

Krakkeri ylpeili valjastaneensa yli 2000 tietokonetta spämmiorjikseen. Hän suostui haastatteluun vain, jos hänen nimeään tai kotipaikkaansa ei julkaista.

Haastattelun mukaan krakkeri tupakoi, puhui Etelän aksentilla ja asui pienessä taajamassa keskellä USA:a. Hänen asuntonsa vieressä oli käytettyjen autojen myymälä, bensa-asemaruokakauppa ja strippiklubi.

Slashdotin lukijat kiinnostuivat tutkimaan tarkemmin haastattelun valokuvia. Niiden metadata kertoi, missä kuva oli otettu, milloin, kuka oli valokuvaaja ja mikä oli kameran merkki ja malli.

Kuva oli joulukuulta Rolandista Oklahomassa, muutaman tuhannen hengen taajamasta. Näiden tietojen myötä loppu oli liiankin helppoa.

Slashdotin jäsenet jäljittivät Googlella strippibaarin ja bensa-aseman nimen. Google Mapsilla oli tietysti hyvä paikantaa sijainti satelliittikuvasta.

Huomioiden vielä haastattelun kuvaukset krakkerista, kuten vaaleahiuksinen ja omistaa koiran, hänet pystyttiin paikantamaan lähes sadan prosentin tarkkuudella.

Yksi toimeton slashdotilainen muokkasi vielä kolmesta haastattelun muokatusta valokuvasta lähes passikuvaprofiilin. Toinen totesi, että ”ettekö ole vielä saaneet selville mitä hän söi aamiaiseksi?”.

Ei ehkä kannata elämöidä haastattelussa. Oleellisempi kysymys on, että jos kyseessä olisi ollut vaikkapa anonyymi mielipidevanki tai vasikka, joka paljastuu ja listitään tampiovalokuvaajan myötä, niin maksaako julkaisu korvaukset?

Kannattaa nykyään ehkä miettiä muutamaan kertaan, ennen kuin antaa anonyymin haastattelun kuvan tai ip-osoitteen kanssa. Se on sitten toinen juttu, miksi niitä pitää jakaa.

Atk-voro käy pyydykseen

Tämä tarina on mielestäni mehukkain, ehkä siksi että raa’an datakaivuun lisäksi nettietsivät osoittivat älyllistä ketteryyttä.

Helsingin Sanomien paperiversio kertoi varastetusta Powerbookista keväällä.

Kari Päivärinta havaitsi Oulussa, että hänen tietokoneensa oli varastettu murtautumalla autoon. Varkaudesta kirjoitettiin Mac-käyttäjien Hopeinen omena-foorumille.

Viikkoa myöhemmin nimimerkki Bbin havaitsi konetta vastaavat tuntomerkit Huuto.netissä. Martti Talvinen tarjosi koneesta syöttinä 200 euroa enemmän kuin varsinainen tarjous.

Vöhnijä tarttui syöttiin. Tiainen ja Päivärinta sekä neljä vartijaa odottivat tietokoneen myyjää Rautatieasemalla. Poliisi vei voron ja koneen Pasilaan ja Tiainen sai koneensa parin päivän jälkeen.

Myyrmannin räjäyttäjä

Tapoihini ei kuulu kierrättää tekstejä ympäristöystävällisesti, mutta kaikki lukijat eivät ehkä tunne #myyrmannin tapausta (MB02/12).

Myyrmannin räjäytys syksyllä 2002 kiinnosti kovasti yleisöä. Nopeasti tapahtuman jälkeen perjantai-iltana perustettiin #myyrmanni-kanava, jonka osallistujamäärä oli ircin mittakaavassa massiivinen.

Seuraavan vuorokauden aikana omatoimiset nettietsivät selvittivät räjäyttäjän henkilöllisyyden omin voimin, ennen joukkoviestimiä. Ratkaisevassa roolissa tosin olivat näköhavainnot, kun poliisit tarkistivat osoitteita, mutta ne eivät vähennä tyhjästä kehittyneen etsiväverkoston arvoa.

Lisäksi saaliiksi kertyi muun muassa enemmän tai vähemmän tarpeellisia yksityiskohtia räjäyttäjästä ja poliisin takavarikoimaa kotikemia-foorumia liikuteltiin ympäri nettiä.

Todellisuutta netissä

Jätän tarinoiden opetukset valistuneen lukijan pohdittavaksi. Yhteistä näille on, että netissä selvitettiin dataa fyysisestä todellisuudesta.

Netti oli vielä 1980-90-lukujen taitteessa pitkälti sähköinen kirjasto, jossa oli mukava jutella. Netin ja todellisuuden ensimmäisiä linkityksiä oli kotikäyttäjien ajantasainen raportointi Tiananmenin aukion tapahtumista 1989 usenet-ryhmiin ja Irakin sodasta irc-kanaville 1991.

Nykyään netti vaikuttaa yhä useammin fyysisen todellisuuden tapahtumiin, kuten vaikkapa taannoin Lordi-kansanliikkeen syntyyn paljastusvalokuvan tiimoilta. Kohtapuoliin teknotrillereistä lähtee kärki, kun kuka tahansa voi teknisesti olla superagentti.

Vielä 1980-luvulla oli poikkeuksellista, että esimerkiksi koululaishakkeri saattoi vahingossa ohjata sata junanvaunullista jäätelöä Meksikoon perimätiedon mukaan.

Perinteiset tahot, kuten yhtiöt ja joukkoviestimet, eivät ole vielä oivaltaneet verkkovoiman merkitystä, mutta ehkäpä Seiskan tapaus antaa jo virikkeitä ajattelulle.

Muutamia esimerkkejä jo on, kuten Tallink kiinnostui viime syksynä yhtäkkiä jätevesistään, kun smässikampanjalla alettiin organisoida boikottia. Ja lisää tulee.

”Mikä on internet?”

Olen vuoden aikana tavannut kaksi kolmekymppistä naista, jotka ovat kysyneet: ”Mikä on internet?”. Jonkun tahon olisi ehkä aika huolestua, että osa suomalaisista on muutaman vuoden päästä ihan pihalla todellisuudessa siksi, että he eivät ole netissä. Ihan työpaikan hakemisesta alkaen.

Toisaalta Forbes-lehden mukaan verkkopelien reaalitalouden tutkija Edward Castronova toteaakin kirjassaan Synthetic Worlds vekkulisti, että jo reilut 20 prosenttia Sonyn EverQuestin pelaajista kokevat elävänsä verkkopelissä ja matkustavat "muualle" vain toisinaan, kuten esimerkiksi kauppaan.

Ehkä näemme vielä ajan, että suuri osa toimistamme todellisuudessa tehdään netin kautta vaikka homman sinänsä voisi hoitaa ilman nettiäkin.

KARI A. HINTIKKA

Wired 14.07 nostaa Chris Andersonin johdolla esiin kuusi trendiä, joiden keskellä elämme ja jotka muuttaisivat taas kerran kaiken. Trendejä on toki meneillään enemmänkin, mutta nämä ovat nyt sitten niitä hotteja Wiredin näkemyksen mukaan.

Lehti toteaa juhlallisesti, että ensin oli teollisen vallankumouksen ja höyryvoiman aika, sitten fordilaisen liukuhihnatuotannon viime vuosiykmmeninä piin sekä tietotekniikan.

Nyt olisimmekin jo loikkaamassa seuraavaan vaiheeseen, joista nämä kuusi jokseenkin näköalatonta trendiä olisivat todistusvoimaisina esimerkkeinä. Ehkäpä loikka onkin orastamassa, mutta ei näillä eväillä.

• verkkovoima
• rajoittamaton videokala
• personointi
• hiilentappajat
• tuotekehitys ostamalla
• avoimmuus liiketoimintana

Harvoin Wired menee pöpeikköön, mutta nyt näyttää olevan harrastajaennustajat liikkeellä kuuden näköalattoman artikkelin verran. Ihan ensi alkuun voisi todeta, että sähkö on kuoleva taidemuoto härpättimien suhteen ja biologia rulettaa.

Wiredin lista - ja erityisesti listan puutteet - kaipaa pilkallista nälvimistä, mutta nyt pitää hilpasta kulkuneuvoon ja kommentointi jää heinäkuun alkupuolelle. Ehkäpä Wiredissä maltetaan siihen asti.

Kuva: www.wired.com

Wired tekee hyvää jälkeä kartoittaessaan Nexiksellä muutamia viime vuosien tajuntaviruksia tai meemejä. Vaikka uusia ilmiöitä löydetäänkin, niin niiden pysyvä nimeäminen ei ole helppoa.

Trendikkäitä viboja ja seminaareja ovat synnyttäneet niin 'smart mobs', 'electronic herd', 'telecosm', 'turbo-capitalism' kuin 'progress paradox'. Mainittakoon, että 'smart mobs' kuuluu myös matrixxin aihevalikoimaan ja olen suomentanut sen 'verkkovoimaksi'.

Web 2.0aa ei ollut Wiredin listassa, joten sillä ilmeisesti menee terminä mainiosti. Tosin Suomeen netin muutosliike ei ole ehtinyt Iggloa pidemmälle.

NY Timesin toimittaja Kevin Kelly on kirjoittanut siteeratun esseen Scan This Book!.

Muun muassa loistavan Out of Control-kirjan tehnyt Kelly pohtii, miltä maailma näyttäisi, jos ei vain kirjat, vaan koko ihmiskunnan sisältötuotanto olisi netissä enemmän tai vähemmän saatavilla ja maksutta netitse, ja vieläpä mobiilisti.

Artikkeli oli NYTin maksuttomassa jakelussa aiemmin, mutta nyt vaatii rekisteröitymisen

Kiireisimmät voivat lukea Smart Mobsin laajan siteerauksen esseen alusta, jossa tosin näkyy vasta pieni osa kokonaisuudesta. Koko teksti NYTin originaaliin tästä.

Jos tulevat veronmaksajat saisivat päättää, niin kaikki olisi netissä jo.

#myyrmannin aikana osallistujat halusivat kaiken nettiin: iltapäivälehtien valokuvat, poliisiradiotallenteet, ylimääräiset uutislähetykset, digikuvia tapahtumapaikalta jne. Ircissä oli paikoitellen jopa älämölöä, että esimerkiksi iltapäivälehdet eivät julkaisseet kaikkea kuvamateriaalia netissä.

Linkkejä:

Lue miten nettietsivät jäljittivät myyrmannin räjäyttäjän tunti tunnilta syksyllä 2002 (HS englanniksi).

Lue MikroBitti 2002/12-kolumni: #myyrmannin nettietsivistä tästä.

Lue MikroBitti 2005/02-kolumni: tsunami-verkkovoimasta tästä.

Helsingin Sanomien paperiversion 18.4. mukaan Hopeinen omena-foorumin osallistujat onnistuivat nappaamaan tietokone-varkaan.

Kari Päivärinta havaitsi Oulussa PowerBookinsa varastetun, kirjoitti varkaudesta foorumille ja viikkoa myöhemmin nimimerkki Bbin havaitsi konetta vastaavat tuntomerkit Huuto.netissä. Martti Talvinen tarjosi koneesta syöttinä 200 euroa enemmän kuin varsinaiset tarjoukset.

Vöhnijä kävi pyydykseen. Tiainen ja Päivärinta ja neljä vartijaa odotti tietokoneen myyjää Rautatieasemalla. Poliisi vei Pasilaan ja Tiainen sai koneensa parin päivän jälkeen.

Huolellista ja kekseliästä työtä Hopeisessa omenassa, propsit sinne.

Kollektiivinen työskentely netissä alkaa olla yhä yleisempää.

Lue miten nettietsivät jäljittivät myyrmannin räjäyttäjän tunti tunnilta syksyllä 2002 (HS englanniksi).

Lue MikroBitti 2002/12-kolumni: #myyrmannin nettietsivistä tästä.

Lue MikroBitti 2005/02-kolumni: tsunami-verkkovoimasta tästä.

James Surowiecki on tehnyt mielenkiintoisen teoksen massakäyttäytymisen logiikasta; siitä miten tyhmyys *ei* välttämättä tiivisty organisoimattomien massojen innostuessa aiheesta.

Härpätinrendit vaistoava Howard Rheingold nosti massojen älyn esiin teoksessaan Smart Mobs, mutta Surowiecki tekee perusteellisempaa työtä analysoidessaan massoja ilman kännykkää jo 1800-luvulta.

Arviointi myöhemmin keväällä ennen Barabasin teosta. Jos olet itse jo ehtinyt tehdä arvion, niin mailaa se tai linkki julkaistavaksi matrixxissa (matrixx.info -> gmail piste com).

Kuva: www.amazon.co.uk

Kansalaisille on kehittymässä uudentyyppinen vaikuttamismalli. Käytän tässä ilmaisua hybridiverkosto.

Ilmiöllä ei ole vielä vakiintunutta nimeä. Sitä on kutsuttu muun muassa verkkovoimaksi, älykkääksi rahvaaksi (smart mobs) ja mobiilijoukoksi.

Hybridiverkostossa suuri joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä voi organisoitua ja toimia ilman muodollista koordinointia nopeasti, tehokkaasti, tilapäisesti ja globaalisti yhteisen konkreettisen päämäärän toteuttamiseksi.

Näin tapahtui esimerkiksi Suomessa tsunami-katastrofin suomalaisuhrien nimien (2004-2005), USA:ssa Katrina-myrskyn tuhojen (2005) tai Myyrmannin räjäyttäjän henkilöllisyyden (2002) selvittämiseksi.

Vakiintuneita koneistoja tehokkaampi

Yhden asian liikkeet, mielenilmaisut ja kansanliikkeet ovat käynnistyneet ilman tietoverkkojakin. Uutta on kuitenkin hybridiverkostojen nopeus ja tehokkuus.

Ilmiö ei ole akateeminen kuriositeetti. Sitä osoittaa esimerkiksi hallitsematon Pepsi-kampanja tai ulkoministeriön kriisiviestinnän kehittämispaineet.

Hybridiverkostot ovat syntyneet tähän asti ennakoimattomasti eikä niillä ole organisaatiota. Osallistujat löytävät roolinsa luontevasti informaation hankinnan, käsittelyn, jakelun ja evaluoinnin välimaastosta.

Haktivismin rinnalle

Kansalaisvaikuttaminen tietoverkoissa eli haktivismi, kuten Meksikon zapatistat, on yleistä. Näiden liikkeiden toimintaa leimaa jatkuvuus ja organisoituminen.

Hybridiverkosto taas on tilapäinen ja kertaluonteinen eikä sillä ole välttämättä poliittisia tarkoitusperiä. Se toteuttaa pikemminkin Albert-László Barabásin teoriaa yleisestä mittakaavattomasta verkostosta.

Verkkovoima ei pyri – toisin kuin yhteiskunnalliset liikkeet – vaikuttamaan hallintoon vaan tarvittaessa korvaamaan osia hallinnosta tilapäisesti saavuttaakseen tavoitteensa, kuten tsunami-katastrofin tiedottamisessa.

USA:n Katrina-hirmumyrskyn jälkeen kansalaiset alkoivat raportoida internetiin New Orleansin korttelikohtaisista tuhoista, järjestivät havainnot graafiseksi Google Maps-kartaksi sekä rakensivat alueelle tilapäisen kommunikaatioverkon. Scipionus.comia pidettiin luotettavampana, nopeampana ja ajantasaisempana kuin USA:n FEMA:n (Federal Emergency Management Agency) toimintaa.

Edullista kolaa

Suomessa luvattiin äskettäin Sony Vaio tuhannen Pepsi-etiketin kerääjälle. Internetissä keksittiin, että pullojen ostaminen ja jälleenmyynti maksaisi alle puolet tietokoneen hinnasta.

Netissä syntyi nopeasti pullojen jälkimarkkinat, ohjeita pullomäärän käsittelystä ja vertailuja hankintahinnasta. Etiketitöntä Pepsiä saakin nyt harvinaisen edullisesti.

Hartwall kertoi, että tietokonetta ei oltu edes ajateltu yksittäiselle käyttäjälle.

Toisaalta Suomessa kyllä osataan järjestää viraalimarkkinointiin eli kuluttajien keskinäisviestintään perustuvia kampanjoita. Taannoisessa Omppu-hotellien matopelikampanjassa yksittäinen kuluttaja sai aktivoitua parhaimmillaan satoja uusia kuluttajia osallistumaan kampanjaan.

Verkkovoima toimintamalliksi?

Jos verkkovoima yleistyy, on mielenkiintoista nähdä, oppivatko vakiintuneet toimijat informaatioyhteiskunnan toimintatavoille? Esimerkiksi kuluttajien aktivoituminen uuden tekijänoikeuslain valmistelussa haluttiin nähdä masinoituna, ikään kuin taustalla olisi ollut jokin nettisalaseura.

Hybridiverkosto tuo uusia elementtejä myös yleisiin verkostoitumisen malleihin, joita vakiintuneet suomalaistoimijat ovat vasta opettelemassa ja hyvää vauhtia oppimassa. Esimerkiksi ArviD-klusteriohjelman menestyksen kulmakiviä olivat yhteinen tavoite, jota kukaan osallistuja ei kyseenalaista, sekä informaation liikkuvuus verkostossa.

KARI A. HINTIKKA

Kolumnisti on TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n erityisasiantuntija ja valmistelee väitöskirjaa aiheesta.