matrixx2.01

Piti kolumnoida aivokäyttöliittymistä, mutta Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner visioi Hufvudstadsbladetissa niin innostavasti, että aivoista kesällä.

Jungnerin mukaan kymmenen vuoden kuluttua Yleisradion ohjelmat levitetään internetin kautta eikä nykyisiä tv-kanavia enää ole.

Haastattelua lukematta idea on mainio. Katsotaanpa.

Ylelle runsaasti säästöjä

Miten Oy Suomen Yleisinternet Ab toimisi? Otetaan vertailukohdaksi nykyisen digi-tv:n toteutus Suomessa.

Suomen Yleisinternet säästää runsaasti, kun ei tarvitse siirtyä hdtv-lähetyksiin eikä vuokrata jakelukaistaa Digitalta. Ihmiset voivat katsoa hdtv-tauluistaan vaikka hd-elokuvia ja -kotivideoita.

Suomen tv-digitalisointi on tähän asti tarkoittanut, että lähetetään heikkolaatuisempaa kuvaa, mutta useammalla tv-kanavalla, jotta voitaisiin lähettää heikkolaatuisempaa sisältöä useammalla maksu-tv-kanavalla. Kukahan tämän idean keksi?

Nyt myönnetään yhä uusia lupia maksu-tv-kanaville, joiden sisällön tason jokainen voi arvioida itse. Alkaa vaikuttaa siltä, että ryönä ei poistukaan maksuttomilta tv-kanavilta, vaan sitä saa nyt myös maksusta.

Kymmenen vuoden päästä ikäihmisetkin kytkevät Ylen netti-tv- ja -radiolähetykset sutjakasti läppäristään tai media-asemastaan televisioonsa, siis tarkoitin nettitv-näyttöönsä. Nykyiset ja tulevat digiboksit voidaan lahjoittaa jonkin teknisesti alikehittyneemmän maan kansalaisille, joiden huoleksi jää myös boksien päivittämisen helppous.

Hd-televisiolla ehkä vielä käyttöä

Lähetyshenkilökunnastakin tulee aimo säästöt, kun tv-chattien tapaan joku juontaja vain säätää lähetykset nettistriimiksi. Mihin nämä valtaisat säästöt sitten kohdennetaan? *Alennetaanko* tulevaa nettitv-lupamaksua?

Nykyisten tv-kanavien purkamista Yle kokeili 1990-luvulla suuressa kanavauudistuksessaan, jossa poistettiin ohjelmat ja siirryttiin jatkuvaan lähetysvirtaan, joka ikään kuin ohjautui juontajien mukana. Uniikkikokeilu ihan ihmiskunnan historian mittakaavassa.

Tuloksena oli, että TV2:n lähetysvirran juontajat katselivat studion televisiosta TV1:n lähetysvirtaa ja kommentoivat sitä. Harmi etten saanut narulle. ;-P

Kun Yleisinternet on nähtävillä vain netitse, niin mitä tekevät kaupalliset tv-kanavat? En ole vielä huomannut kaupallisia kommentteja Jungnerin visioon.

Onko hd-televisiolla sittenkin vielä tv-käyttöä? Yleisinternet ratkaisee useita ongelmia kerralla.

Ylen kaikkien kanavien poistumisen myötä kaupallisille tv-kanaville voi riittää kaistaa hdtv-lähetyksille antennitalouksiin. Siis oletuksella, ettei ryönäkanavalupia myönnetä lisää. Samalla kansalaiset säästävät rahaa Ylen keventyneiden jakelukustannusten myötä.

Halukkaat voivat katsoa maksu-tv:ta nykyiseen tapaan, mutta ilman tv-lupamaksua. Toiset halukkaat taas näkevät Yleisinternetin maksutonta tarjontaa maksamalla nettitv-lupamaksun, jolla rahoitetaan Yleisinternetin toimintaa nykymalliin.

Jungnerin visio alkaa avautua.

Tarvitaanko nettitv-boksi?

Joitain kysymyksiä Suomen Yleisinternetistä kuitenkin herää. Tv-lupatarkastajien ammattikuntaa ei tarvita, kun luvat tarkistetaan suoraan ip-osoitteen perusteella. Katsojamittauksetkin tarkentuvat radikaalisti nykyisestä.

Mutta millä logiikalla Yleisinternetin rahoittamiseen tarvittava nettitv-lupamaksu toimii? Ip-osoitteiden määrä vai hubissa olevat koneet? Pitääkö maksaa, jos kone on netissä, mutta lupaa olla katsomatta Yleisinternetin tarjontaa?

Jungnerin vision myötä Suomi ampaisee takaisin tietoyhteiskunnan kehityksen kärkeen, kun nyt olemme selkeästi sen takapihalla.

Suomi nousee edelläkävijäksi vasta toisena maana, jolla on valtiollinen internet. Ensimmäinen on Kiina, ja sieltä Yleisinternet voi hakea oppia, miten netin lupa- ja sisältöasioista huolehditaan.

Selkeä väliinputoajaryhmä aluksi on autoilevat Ylen radiokuuntelijat. Netti on jo monessa autossa Etelä-Koreassa, mutta Suomessa kehitys on vaatimattomampaa.

Murheellisten digiboksien tapaan voi aluksi olla vaikea ostaa autoa, joka tukee Suomen valitsemaa internet-lähetystekniikkaa vähäisen markkina-alueemme vuoksi. Ajan myötä autotarjonta tietysti lisääntyy, kuten nyt dtv-boksienkin.

Parempi tosin olisi, että Suomi ei tällä kertaa valitsisi 'edistyksellistä' nettilähetystekniikkaa omin päin, vaan seurailisi muita maita ja päätyisi samaan kuin muutkin. Mutta valitettavasti Yleisinternet haluaa varmaan olla nettilähetyksissäkin pioneeri digi-tv:n tapaan.

Olisi suotavaa, ettei Yleisinternetin lähetyksien seuraamista varten tarvitse hankkia erillistä nettiboksia jokaiseen tietokoneeseen tai mobiililaitteeseen digiboksin tavoin. Toki ajan myötä markkinoilla tarjotaan tietokoneita ja kännyjä, joissa on esiasennettu nettiboksi.

Yleisinternet vain Windowsille?

Esimakua Mikael Jungnerin Yleisinternetistä saatiin jo viime vuonna, kun Ylen sinänsä laadukas Elävä arkisto avattiin nettiin. Arkiston helmien katseluun vaaditaan Windows Media Player, jota ei tarjota edes kaikille käyttöjärjestelmille.

Jo nyt on näemmä vaikeuksia jakaa Ylen yksittäisiä tv-arkistosisältöjä netissä ’tekijänoikeuksien’ vuoksi. ’Drm-suojauksia varten’ tarvitaan Windows Media Player. Millainen 'suojausongelma' syntyykään, kun puhutaan useista tv-kanavista?

Kuten blogeissa on todettu, niin Jungnerin edellinen työpaikka oli sattumalta Microsoftilla. Seuraava toimitusjohtaja voisi olla sattumalta taustaltaan avoimen lähdekoodin liikkeestä, jos firma aikoo säilyttää nimessään termin ’Yleis’ tai termin ’julkinen palvelu’.

Niinikään Yle on toistuvasti keskeyttänyt suosituimmat nettitv-lähetykset, kuten urheilukilpailut, palvelujen liiallisen suosion vuoksi. Oy Suomen Yleisinternet Ab:n toiminta ei ole alkanut lupaavasti, mutta onhan tässä kymmenen vuotta aikaa.

KARI A. HINTIKKA

Kotimaisessa blogosfäärissä kuhisee. Monet sfääriä seuraavat ovat havainneet neuleblogien terhakkaan verkottumisen ja ristiinlinkittämisen muun muassa Blogilistassa.

Päivitetty 070212 1904:

Tuoreessa Some Lab-ryhmäblogissa Katri Lietsala on kerännyt hyvän koosteen kommentteja episodista. Hyvää työtä, Katri!

-----------------

Päivitetty 070217 1506:

Kuten tämän merkinnän kommentista voi Pörröltä lukea, niin varsinaista TissiHamsteri LankaHaakana-nimistä blogia ei episodin aikana ilmennyt. Ilmaisu oli Ihan kiva elämä-blogin otsikko, jonka merkintään viitataan jäljempänä.

-----------------

Jos ihminen sattuu perustamaan blogin vaikkapa ratsastuksesta tai termodynamiikasta, niin blogi ei metallilla nouse kovin nopeasti listasijoituksissa.

Mutta sen sijaan neule-, kudonta- ja käsityö-aiheinen tuore blogi ampaisee nopeasti parituhatta sijaa ylöspäin, koska teeman aiemmat bloggaajat ja lukijat merkitsevät sen nopeasti suosikkilistalleen ja linkittävät siihen.

Jotkut bloggaajat ovat hieman närkästyneet tästä, pitäisikö sanoa blobbaamisesta. Virallista termiä ei ole.

Tapahtumasarja alkoi neuletyöläisten vuosittaisesta lankapaastosta; vrt. tipaton tammikuu. Lyhyesti ottaen paastolaiset tuottivat itseaiheutetussa lanka-ahdingossaan läjäpäin tekstiä blogeihinsa, mikä on ymmärrettävää jos ei ole raaka-aineita.

Käsityöläisten teollisen sisällöntuotannon myötä muun muassa blogilista alkoi painottaa tarjontaa muiden blogien kustannuksella. Ihminen kuitenkin eroaa eläimestä joilta osin, ja niinpä jotkut bloggaajat alkoivat ristiä omia blogejaan kutomishenkisiksi noukkiakseen suosiota jne.

Demokratian, ilmaisuvapauden ja sen sellaisen kannalta kyse oli de facto siitä, että Blogilistaa manipuloitiin puolin ja toisin. Nelisensataa (kts. linkki) käsityöläistä, tai pikemminkin viktoriaanisen ajan harrastajaa koukuttivat blogilistaa miten tahtoivat verkostotihemtymällään ja vaihtoehtoiset, tosin löyhemmät blogosfääri-verkostot ryhtyivät vastaiskuun.

Lopputuloksena syntyi jokseenkin mielikuvituksellisia blogien nimiä, kuten TissiHamsteri LankaHaakana. Suosittuja blogihakusanoja kaikki neljä, ja propsit karihaakana.netille, joka on päässyt ainoana ihmisnimenä taiston ja lukemishoukuttelun välineeksi.

Palaan asiaan erikseen kolumnissa, oliko tämä oikein tai väärin tai jotain siltä väliltä. Verkostotutkijan näkökulmasta episodi on kohtuullisen mielenkiintoinen.

Olin alkuviikosta mölisemässä Helsingissä siitä, että yhteisöllisen mutta yksilöllisen sisällöntuotannon ja -jakamisen (YouTube, Flickr etc.) sijaan nyt on kiinnostavaa se, miten yhteisöt kommunikoivat keskenään netitse. Tästä tulee seuraaviin mölintöihin kouluesimerkki.

Ihan kiva elämä-blogi on tehnyt tapahtumista ihan kivan, tosin verbaalisesti turhaa kikkailua tursuavan koosteen.

Ihan kiva elämä-blogi tekee varsinaisen episodikuvauksen lisäksi erittäin oivaltavan havainnon. Mainostoimistot ovat keksineet, että eduskuntavaalien ehdokkailla voisi olla blogi nuoräänien houkuttelemiseksi ja nettiuskottavuuden luomiseksi. Jep jep.

Merkinnän mukaan

"Puf. Kuuman listan kärjestä hävisivät Oma Nimi - tuleva kansanedustaja ja Oma Nimi - paremman elämän puolesta otsikoidut blogit. Kauheaa. Erityisen kauheaa tämä on niille mainostoimistoille jotka ovat blogijulkisuudesta tehneet Tärkeitä Analyysejä ja myyneet sitten ehdokkaille sivustotilaa lupauksilla että blogilista on se tapa saada nuoriso äänestämään ja halpaa mainosta itselle."

Ainakin lievät Blogilistan manipuloinnit mainostoimistoista vaaliehdokkaiden hyväksi ovat jääneet merkityksettömiksi blogitaiston myötä. Luokkataistelulla on siis ollut selkeästi positiivista vaikutusta.