matrixx2.01

The New Network Theory- konferenssin toisena päivänä pääalustukset olivat aiempaa analyyttisempia. Seminaarin ideaa - olisiko yleinen verkostoteoria syytä pistää uusiksi - lähestyttiin nyt huomattavasti selkeämmin ja esimerkein. (Päivän 1 tiivistelmä tästä).

Pankkia alkoi putsata muun muassa Noshir Contractor, IKNOWin (Inquiring Knowledge Networks On the Web) kehittäjä. Hyvien esimerkkien kautta hän ehdotti, että verkstojen analysointi on multikaikkea: "multi-theoretical, multi-level framework and multi-methodological".

iFlowin kehittäjä ja niinikään guru Valdis Krebs esitti myös liudan esimerkkejä, jotka tukisivat sosiaalisten verkostojen uusteoretisointia. Esimerkeistä jäi erityisesti mieleen tapaus slumlords USA:sta.

Ensin mäpättiin verkostoanalyysillaslummialueiden kiinteistöjen ostajat ja firmat, sitten omistajat ja sukulaisuussuhteet. Esiin nousi aika näprä viritelmä, jossa sosiaalinen verkosto oli ottanut vallan slummeissa ja peittänyt verkostonsa nimienmuutoksilla, avioliitoilla etc.

Touhu edusti raskaan rasjan ja mielikuvituksekasta talousrikollisuutta. Viranomaiset olivat kai kiitelleet Krebsiä, että ilman verkostoanalyysia kuvio ei olisi selvinnyt.

Contractorin tapaan Krebs painotti, että että dataa verkostoanalyysia varten saa mistä vaan ja kukin tapaus ratkaisee menetelmät.

Päivän parhaat alustajat toivat epäsuorasti esiin, että Barabasin etc. 'Yleinen verkostoteoria' ei kattaisikaan sosiaalisia verkostoja. On se ihminen niin uniikki, että se mikä selittää sähkön, termodynamiikan ja biologiset vwrkostot, ei selittäisikään ihmisvwrkostoja. Oletettavasti lievästi näin ehkä onkin ja samaa kritiikkiä on esitetty muun muassa New Scientistissa.

Vielä ei konferenssissa ole esitetty konferenssin nimen mukaista uutta yleistä verkostoteoriaa, vaan pikemminkin, että niitä olisi monta, mitkä eivät olisi yleistettävissä. Se ei tosin vielä auta, että jos geneerisen teorian todetaan olevan lupus, ja sitten tarjotaan omaa eri teoriaa jokaisen casen yhteydessä. Toisaalta, näin tiede etenee.

Verkostoteoriat ovat ylipäänsä nuori tieteenala. On selvää että ensin esitetään geneerisiä, ydinilmiöihin keskittyviä päänavauksia ja sitten paneudutaan detaljeihin.

Iltapäiväksi jakaannuttiin kahteen kertaan kolmeen rinnakkaissessioon. Ristiretkeilyssä tuli vastaan mielenkiintoisiakin alustuksia, mutta kakkosiltapäivän yleisvaikutelma oli, että järjestäjät ovat ahnehtineet ehkä liikaakin tematiikkaa sivuavia alustuksia. Toisaalta, kun kysyntää on, niin on positiivista, että järjestäjät pyrkivät tuomaan alan koko kirjon halukkaiden tarjolle.

Lauantaiaamusta alkaen vielä live-jaikuja osoitteessa

ubiq.jaiku.com

Seminaarista blogataan myös virallisesti, ajantasaisesti ja asiantuntevalla otteella, josta puhujien tiivistelmiäkin, Masters of Media-blogista.

Tulossa on vielä tiivis kooste www-linkkejä puhujiin, teoksiin, presentaatioihin etc. konferenssin päätteeksi yhteenvedossa.

Kuva: www.networkcultures.org

The New Network Theory- konferenssin ensimmäinen päivä oli oletettua perinteisempi. Tällä paletilla verkostoteorioita ei vielä kannata julistaa uusiksi, mutta on tässä vielä kaksi päivää aikaa.

Esimerkiksi vuoden 2004 hittiä Web 2.0:aa ilmeni turhankin usein seinällä, mutta enemmän kyselevään kuin analysoivaan sävyyn, mistä kevyttä huutia.

Taustalla voi olla tämän päivän osalta yhden pääjärjestäjän, Geert Lovinkin erityisosaaminen mediatieteen kysymyksiin kuin toisen järjestäjän Richard Rogersin kiinnostus esitellä myöhemmin IssueCrawlerin kaltaisia työkaluja haktivisteille. Rogers on tiivis kala ja eri eläin, tästä jäljempänä.

Iso osa puhujista edusti keskiraskasta sarjaa ja heidän teoksensa ovat valikoituneet myös Suomen korkeakouluopetuksen tenttivalikoimaan, mutta mitään penkiltäpullauttavaa ei nähty. Ensimmäisenä päivänä korostui mediatieteen näkemykset, mutta tiukempaakin tavara olisi voinut olla.

Toki on selvää, että peinteisesti yhteiskuntatieteet tulevat yleensä aina jäljessä hc-ihmisiä, kuten Albert-László Barabási tai Duncan Watts. Toisaalta ihmistieteidenkin puolella osataan olla virkeitä, kuten James Surowiecki tai Howard Rheingold.

Yksikin tämäntyyppinen guru - tai nouseva sellainen - olisi ollut paikallaan aloituspäivänä tasapainottamassa kokonaisuutta.

Ensimmäinen päivä tarjosi kuitenkin kokonaisuutena mielenkiintoisen katsauksen alan tutkimukseen vaikka osa puhujista oli tulkinnut 'networkin' tarkoittavan nettiä itseään eikä välttämättä edes sen verkostoja.

Järjestäjiä voi jo tässä vaiheessa kiittää monipuolisuudesta. Tosin nämä niukemmin analysoivat alustukset eivät kuitenkaan tarkastelleet nettiäkään an sich vaan suppeampia osailmiöitä, kuten ilmaisuestetiikan muuttumista, mikä on sinänsä mielenkiintoista, mutta näkee muuallakin.

Positiivista oli, että uusia termejä lapioitiin pitkin päivää. Esimerkiksi Anna Munster puhui 'hajautetusta estetiikasta' (distribued aesthetics), jolla hän viittasi verkostograafien informaatioon, niiden esittämiskäytäntöihin sekä merkityksiin.

Katsotaan mitkä termit jäävät elämään, se on arpapeliä. esimerkiksi Rheingoldin aikoinaan varmaan pitkään miettimä smartmobs listattiin taannoin Wiredin kuolevien meemien listalle. Mikä ei tarkoita, etteikö itse smartmobs-ilmiö ja sen havaitseminen olisi relevanttia, mutta termi ei vain ole kolissut.

Alan Liu tarkasteli tekijyyden muutosta ja veti päivän parhaimmat naurut. Hän muun muassa totesi, ettå jos Web 2.0 tarkoittaa kollektiivista ja anonyymia tekijyyttä, niin miksi Tim O'Reilly sitten keksi termin yksin omiin (ja kustantamonsa) nimiin?

Varsinaisesti Liu hahmotteli neljää eri tapaa ja mallia, miten kollektiivituotoksista voitaisiin takautuvasti nähdä, ketkä ovat olleet tekijöitä, missä tarkoituksessa ja millä tavalla.

Liu heittikin pohdintansa siihen, että nykymenossa ei olisi kysymys enää siitä, *kuka* on tekijä vaan *missä* tekijyyden pitäisi sijaita netin data-arkkitehtuurissa? Olisiko se kuvauskielissä, metadatassa, sosiaalisessa metadatassa - yksi päivän monista uusista veikeistä termeistä - vai mashupeissa, joita rakennetaan varsinaisten teosten päälle mutta niiden dataa hyödyntäen?

Päivän kansalaisaktivismiannoksesta vastasi Rob Stuart. Hänen mukaansa kampanjassa ja projektissa ei kannata enää rakentaa koalitiota vaan verkosto eikä päättää toimintatavoista vaan tavoitteista. Verkoston jäsenet sitten päättävät osaltaan miten edetään. Tämä on hyvä huomio jokaiselle, joka ajatteli tulevaisuudessa perustaa uuden yhteiskunnallisen liikkeen.

Ensimmäinen päivä oli verkkoa ja verkostojen teoriaa tulvillaan, mutta ei aivan siinä mielessä miten matrixx arkisesti uutisoi niitä. Ennenaikaista todeta, mutta Richard Rogers veti vaikkapa Hgissä 8.6.2007 Osallistuvan ennakoinnin seminaarissa veikeämpiä demoja ja caseja kuin tämän päivän demot yhteensä.

Hgissä Rogers muun muassa näytti, miten hän ensin etsi kehittämällään varsin helppokäyttöisellä IssueCrawrelilla (IC) kiinalaisaktivisteja kiinnostavia sensuroituja aiheita ja sitten miten kiinalaisten julkisten www-saittien linkeistä pääsi läpi erilaisten reikien myötä Kiinan Great Firewallista ulkomaailman saiteille.

Tämä on jee ja voi jo kutsua trueware hackingiksi. Tosin ominaisuus ei ole vielä IC:ssa vaan vasta Richardin työpöydällä, mutta kuvaa mitä verkostot, haktivismi, kansalaisaktivismi, netti ja sen sellaiset parhaimmillaan nykyään ovat.

Perjantaina taas live-jaikuja osoitteessa

ubiq.jaiku.com

Seminaarista blogataan myös virallisesti, josta puhujien tiivistelmiäkin, Masters of Media-blogista.

Tiivis kooste www-linkkejä puhujiin, teoksiin, presentaatioihin etc. konferenssin päätteeksi yhteenvedossa.

Kuva: www.networkcultures.org

Damissa alkoi New Network Theory-konferenssi 28.-30. kesäkuuta 2007. Luvassa on poikkitieteellistä pohdintaa verkostojen synnystä, kehittymisestä ja merkityksistä.

www.networkcultures.org/networktheory

matrixxin Jaiku-liveraportointi alkoi, osoitteessa:

ubiq . jaiku . com

Piti kirjoittaa bioliimasta aivoille, mutta ehkäpä tämä uutinen kunnioittaa paremmin hedellisyys- ja viljavuusjuhlan odotusta. Roland Piquepaille kirjoittaa blogissaan miten kasveja on opetettu kommunikoimaan viljelijänsä kanssa.

Alunperin NASA kehitti tekniikan, jolla voidaan säästää vettä kasvinkasvatuksessa pitkillä avaruusmatkoilla. Nyt University of Colorado at Boulder (UCB ) on kehittänyt siitä arkiversion.

Kun viljelijä asentaa pieniä sensoreita peruna- tai maissiviljelmiinsä, niin kasvit kertovat koska niillä on jano. Sensorin myötä kasvit saavat esitettyä tarpeensa suoraan langattomasti ja netitse maanviljelijän päätteelle.

Menetelmää pidetään paitsi kustannuksia, niin myös vettä säästävänä. Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että baaritilauksia välittävä yhtiö on rekisteröinyt tavaramerkin "I’m Thirsty™”".

Tällä voisi olla sovellusmahdollisuuksia myös suomalaisissa baareissa, jotka usein loppuillasta ovat täynnä vihanneksia. :-P

Kuva: www.zdnet.com

Geneetikko Craig Venter hakee Yhdysvalloissa patenttia tekoelämälle, kertoo HS:n Timo Paukku.

Venterin ryhmä on rakentamassa mahdollisimman vähägeenistä otusta. Tavoitteena on "vapaana eläviä itsenäisiä organismeja, jotka kahdentuvat ja kasvavat".

Venterin yhtiö Synthetic Genomics on poistanut Mycoplasma genitalium -bakteerista 101 geeniä sen 482 geenistä. Bakteeri on silti pysynyt elossa ja kopioitunut.

Pelkkä geenien poisto ei riitä tekoelämään. Tutkijoiden pitää valmistaa perimään katalyyttejä. Ne esimerkiksi muuntavat rna:n eri kemikaaleja proteiineiksi, joilla bakteerit ja solut pysyvät elossa.

Kuva: www.newsweek.com

Käsittelyssä on parhaillaan J. D. Lasican teos Darknet, joka levittää ilosanomaa, että tekijänoikeudellisten sisältötuotteiden vapaa kopiointi omaan tuotantoon remiksausta varten ja jakelu piristää yhteiskuntaa. Arvio kirjasta myöhemmin kesällä.

Lasica pohjaa argumentointinsa kymmeniin haastatteluihin ja yksityisajatteluun, mutta Suomessa on tehty nyt ihan virallista selvitystä avoimuuden ja informaation vapaan saatavuuden hyödyistä, Tekes tiedottaa. Samalla vahvistuu julkisen rahoituksen tarpeellisuus, kun nämä asiat näyttävät olevan työläitä ymmärtää esimerkiksi Suomen budjetintekijöille.

Etlatieto Oy:n tutkimusjohtajan ja talousgurun Petri Rouvisen tekemässä Tekesin teknologiakatsauksessa Yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan ulkoisvaikutukset käsitellään laajasti yritykseltä toiselle läikkyvän tiedon vaikutuksia ja ulkoisvaikutuksiin liittyviä innovaatiopoliittisia näkökohtia. Näkökulma on taloustieteissä ja innovaatiopolitiikassa.

Tekesin tiedotteesta:

Ulkoisvaikutuksilla tarkoitetaan tilannetta, jossa yrityksen tutkimus- ja kehitystoiminnan hedelmät, kuten uudet tuote-, prosessi- ja liiketoiminta-ajatukset ja -ideat, hyödyttävät muita, mutta yritys ei saa näistä muille koituvista hyödyistä täyttä korvausta.

- Yritysten ja yhteiskunnan suhtautuminen ulkoisvaikutuksiin on jakomielinen. Vastaanottavan yrityksen näkökulmasta ne ovat tervetullut lisäpanos oman tarjonnan ja tuotannon kehittämisessä. Toisaalta kilpailijoiden saama hyöty ulkoisvaikutuksista vähentää tutkimus- ja kehitystyön tehneen yrityksen saamaa kilpailuetua, Petri Rouvinen kuvaa tilannetta.

- Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tiedon laaja hyödyntäminen niin vaihdannan kuin ulkoisvaikutustenkin kautta on tärkeää ja keskeinen pitkän aikavälin talouskasvua tukeva tekijä. Toisaalta on yhteisen edun mukaista, että yksityisen tutkimus- ja kehitystyön harjoittamiselle on riittävät kannustimet, mikä puolestaan edellyttää ulkoisvaikutusten rajoittamista, hän jatkaa.

Tutkimus- ja kehitystyön kokonaistaloudellinen tuotto on noin kaksinkertainen sen yksityiseen tuottoon verrattuna.

Selvityksen tiedotteessa ei suoraan todeta, mutta kohtuullisen väistämätön johtopäätös on, että Suomelle ei ole hyväksi rahoittaa akateemista tutkimusta jatkuvasti lisääntyvällä yksityisellä tutkimusrahoituksella, jonka tulokset jäävät salaisiksi.

Tekesin teknologiakatsaus 209/2007: Yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan ulkoisvaikutukset (669 kb, pdf).

Lisätietoja

Tutkimusjohtaja Petri Rouvinen
Etlatieto Oy
petri.rouvinen a etla.fi
Puh. 050 367 3474

Erityisasiantuntija Jari Hyvärinen
Tekes
jari.hyvarinen a tekes.fi
Puh. 010 60 55803

Paul Torrens on kehittänyt muikean 3D simulaattorin. Se ennakoi väkijoukkojen vellontaa ja tuottaa videon massojen käyttäytymisestä. Torrens työskentelee Arizona State Universityssa.

Jokaisella ihmisellä, tai siis agentilla, on erilainen yhdistelmä ikää, sukupuolta, koko ja terveyttä. Simu prosessoi informaation ja maailman niiden ympärillä, jonka jälkeen hahmot tulkitsevat ja reagoivat ympäristäänsä eri tavoin.

Simulaattorin prototyypiksi Torrens on kehittäny malleja evakuoinnista kansaoitetulla alueella tulipalon aikana kun tarjolla on vain yksi pakotie ja taudin leviämisestä urbaanitilassa tuttavallisten kontaktien kautta. Hän suunnittelee myös skenaariota jossa agitoitu väkijoukko muuntuu lynkkaushimoiseksi parveiluksi sekä urbaanitilojen optimointia ihmisvirroille.

Voi sanoa, että Paul Torrens on uusien ihmistieteenalojen ytimessä. Tutkimuksessa yhdistyy sulavasti James Surowieckin Wisdom of Crowds, uudet eläväiset 3D tietokonepelit, liikenteen ongelmanratkaisut, parviäly, pöpöjen leviäminen etc.

Kuva: www.livescience.com

Kesä on taas alkanut. Sen huomaa alentuneesta julkistamiskynnyksestä niin televisiouusinnoissa, massamediauutisoinneissa kuin mainoskampanjoissakin.

Katri Lietsala ehti jo Some Labissa esitellä ja analysoida viljalti Nokian hienon E90-kommun ja Power Net-kesäkampanjan verkostostokilpailua, joten matrixx voi keskittyä suoraan itse kilpailutoteutuksen mähkimiseen.

Ideana on yrittää verkottua saitilla mahdollisimman laajalla hahlolla siten, että omien verkostojen nodet rekisteröityvät kampanjasaitille. Voittajaverkostosta jokin osa pääsee jollekin saaristoristeilylle.

Koko kampanjassa ei olisi sinänsä mitään erityistä, jos kampanjasaittia voisi käyttää johonkin. Tai voi sillä selailla eri ihmisten luomia verkostoja, mutta pääfunktioksi jää omien ja tuttavien yhteystietojen antaminen Nokian käyttöön.

Verkostojen hahmottamiseen esimerkiksi LinkedIn, Jaiku ja Blogistan ovat huomattavasti tehokkaampia kuin yksittäinen Nokian kampanja.

Erikoiseksi kampanjan tekee se, että kun business-verkostopalvelu LinkedIniä perustettiin, niin nokialaiset kirmasivat sinne verkostoitumaan.

Nokiassa kuitenkin arveltiin, että LinkedInin avulla kilpailijat ja analyytikot voisivat hahmottaa työtekijöiden, yhtiöiden ja divisioonien välisiä suhteita, mikä on sinänsä aivan totta. Niinpä Nokia kehotti kaikkia työntekijöitään ottamaan LinkedInin harrastusmielessä ja siivoamaan kaiken Nokiaan liittyvän.

Niinpä LinkedIniin ilmaantuikin joukko hyvin verkottuneita yksityisajattelijoita, kuten Marko Ahtisaari, muusikko.

Miksipä antaa omia verkostojaan Nokian käyttöön potentiaalisen saaristoristeilyn innoittamana?

Mutta ripoffr-kampanjaa kiinnostavampaa on, että nyt Nokiassakin saa taas verkostoitua. Ilmeisesti enää Nokialla ei pelätä verkostoanalyysia, koska nokialaiset ovat kirjautuneet kampanjasaitille pilvin pimein, esiintyvät titteleillä ja yksiköillä sekä verkottuvat avoimesti.

Jos aihe kiinnostaa ja tarmoa riittää, niin kamapnjasaitilla pystyy tekemään Linkediniä kätevämpää laadullista verkostoanalyysia erinäisten organisaatioiden keskinäisistä suhteista työntekijöineen.

Mitä matrixx on itsekin konsultoinut Grey Directiä, niin täytyy kyllä jääväämättä todeta, että putiikki on pystynyt parempaankin kuin tämä kampanja. Kesä on virallisesti julistettu avatuksi. :-P

Kuva: www.somelab.fi

Niukan netin ääressä hieman tiiviimmin ilman kuvitusta.

News.com käsittelee, miten käräjöinti ja lain pitkä käpälä alkaa vähitellen saavuttaa myös virtuaaliympäristöjä. Esimerkkinä artikkeli käyttää oikeustapausta Linden Researchin (eli Second Life) ja Philip Rosedalen välistä riitaa 300 dollarin hintaisesta virtuaalimaapläntistä.

Perinteisesti virtuaalimaailmoissa on saatu puuhailla ihan omin päin ja jakaa oman käden, yhteisön tai palveluntarjoajan oikeutta. Mutta nyt kun aito talous - virtuaalista tai ei - on alkanut pyöriä yhä useamman ympäristön liepeillä, myös materiaalisen todellisuuden oikeudenkäynnit alkavat yleistyä.

Vielä on aikaista arvioida, missä kulkevat virtuaaliympäristön omat sisäiset pelisäännöt ja missä materiaalisen todellisuuden virallinen oikeusistuin. Jos vaikkapa peleissä huijaa, niin se ei ole välttämättä rikos reaalisessa todellisuudessa, ellei ole osoittaa selkeää taloudellista hyötyä ja päinvastoin.

Toisaalta jos joku ostaa harmailta nettimarkkinoilta rikkinäisiä tai viallisia taikakaluja, niin kyseessä on huijaus perinteisen tuomioistuimen kannalta, mutta peliympäristö taas katsoo tilannetta lähinnä hyvällä, että ihmiset oppisivat olemaan ostamatta harmaita pelivälineitä.

Ainakin materiaalisen todellisuuden juristit saavat uusia hommia lähiaikoina.

Se on kuitenkin selvää, että materiaalinen ja virtuaalinen talous integroituvat kiihtyvää vauhtia. Onko ihminen sitten fyysisesti töissä asiakaspalvelussa Second Lifessä vai Kuusamon kontaktikeskuksessa, on kymmenen vuoden päästä trivialiteetti.

Pitäisikö kaikkien lakien olla sitten 1:1 niin materiaaliselle kuin virtuaaliselle todellisuudelle tai riippumatta toteutusympäristöstä? Ehkä näin, mutta voi olla, että virtuaalisuudessa tarvitaan myös erikoislakeja tai että virtuaaliympäristöissä jotkut asiat ovat sallitumpia kuin perinteisessä todellisuudessa.

Lainsäädännöllisestä etenemisestä ei voi odottaa erityisen innovoivaa, huomioiden lainsäätäjien nykyinen enemmistö ja ikäjakauma.

Monet ideat ovat perustaltaan yksinkertaisia. New Scientist esittelee lentävän paperirobon, jota ovat kehitelleet etelä-korealainen Inha University ja Texas A & M University.

Elektroaktiivinen paperi (EAPap) on tavallista kuitupohjaista paperia, joka on päällystetty molemmilta puolilta kultakerroksella. Mutta kun sähköä ohjataan siihen, niin toinen puoli alkaa laajeta ja taipua, mikä mahdollistaa siipeilyn.

Periaatteessa paperi voisi myös kävellä. Alkuvaiheessa olevalle paperirobolle nähdään erinomaiset mahdollisuudet tarkkailussa ja valvonnassa kuljettamalla uusia ultrakevyitä kameroita, mikrofoneja ja sensoreita.

Vuonna 2000 meksikon zapatistat tekivät taktisen median iskun hallitusta vastaan. Zapatistojen "Tactical Air Force" ilmaiskussa he heittelivät satoja paperilennokkeja sotilaskasarmien aidan yli ja hämmentyneet sotilaat alkoivat osoitella aseillaan lennokkeja, ikään kuin kyse olisi vakavammastakin iskusta.

Maailmalle levisi hyvää mielikuvaa sotilaiden vainoharhaisuudesta, mutta vastaisuudessa sitä ei enää tiedä.

Kuva: www.newscientisttech.com

Hyllypuhujat ei kaupun hyllyillä roikkuvat läpyskät ovat niin 1.0:aa. Mid Sweden Universityssa on kehitetty vuorovaikutteinen paperi-ilmoitustaulu, joka säteilee puhuttua ääntä vastauksena käyttäjän kosketukseen.

Prototyyppi käyttää johtavaa mustetta, joka on herkkä paineelle tai puristukselle, ja tulostettuja kaiuttimia. Digitaalisen paperin kerros on upotettu elektroniikkaan.

Tutkimusryhmää vetää tohtori Mikael Gulliksson. Hänen mukaansa keksintöä voisivat käyttää ensi alkuun mainostajat, ja tulevaisuudessa normaaliin tuotepaketointiin.

Pilottinäytöt ovat tyyriitä, mutta tutkijat luonnollisesti etsivät tapoja laskea kustannuksia varoittelevien paperipakkausten yleistämiseksi.

- Kun esimerkiksi saavut ilmoitustaululle ja laitat kätesi postikortille, jossa on kuva rannasta, niin kuulet lyhyen kuvauksen paikasta, ideoi Gulliksson. - Yksi mielenkiintoinen idea olisi käyttää tekniikkaa savukeaskeissa.

Ei ole ruotsalaisinsinöörejä rasitettu konseptointikyvyillä. Mutta innovaation tarpeellisuuden ja lopullisten käyttötarkoitusten keksiminen onkin käyttäjien tehtävä.

Savukeaskin sijaan tekniikkaa voisi käyttää jouluviinojen lahjapaketeissa, hampurilaisravintoloiden tiskinalusissa, pakastepizzojen ja namien kääreenä. Ehkäpä kolaakin voisi myydä heristävissä pahvitölkeissä nuorisolle :-P

Eipä silti, käyttöalueet olisivat moninaiset. Partneri antaa erityisohjeita jääkaapinoven kauppalistassa, karhukirjeet saavat uuden ulottuvuuden ja sopimuksista pitää kuunnella pienellä lausuttu puhe tarkkaan.

Toisaalta, matkan jälkeen kotona odottaa aika postikakofonia heti sisään saapuessa ja käyntikortteja kannattaa kieltäyttyä vastaanottamasta.

Kuva: www.bbc.co.uk

Jepjep. Bloggaaminen ei osu aina kohdalleen.

Piti viime torstaina 7.8. puffata viime perjantain 8.6. hienoa Jaiku-kokeilua eli live-raportointia Osallistuvan ennakoinnin seminaarista. Ajastin puffimerkinnän torstaiksi, siirryin junaan ja unohdin tarkistaa merkinnän ilmaantumisen.

Harvinaista kyllä, b2evo ei merkintää näemmä sitten ajastettuna edes julkaissutkaan, ei edes seminaarin päättymisen jälkeen. Oletettavimmin siamilaiseläin on vain onnistunut taas kerran irrottamaan kriittisellä datasiirtohetkellä nettipiuhan.

matrixx ei tosin ollut mitenkään ensimmäisenä liikenteessä live-seminaarikommentoinnin suhteen mikroblogi-työvälineillä.

Esimerkiksi Suviko ehti jo keväällä jaikua Journalismin päiviltä ja Tuija on tehnyt teemasta hyvän koosteen.

Joka tapauksessa, itse kokeesta. Vaikka ihmiskunta ei tiennytkään ennakkoon suuresta harppauksesta, niin se onnistui teknisesti. Propsit Jaikulle.

Hyvä että tuli varmuuden vuoksi värvättyä pari koeseuraajaa, jotka totesivat jaikujen pullahtavan mobiilin ihan ketterästi ja kohteliaasti kertoivat saaneensa tolkkua jopa itse seminaarin kulusta ja sisällöstä etänä. Ne backupit...

Itselläni alkoi kuupahtaa raporttelun puolivälissä, kun www-Jaikuun kala tuupahti koko ajan ikään kuin väärinpäin, luonnollisesti. Smässiin tarkoitetut 140-merkkiset messut jäivät keskimäärin usein kesken ja piti pilkottaa kahteen lauseeseen.

Www-Jaikussa nämä jaikut menevätkin tietyssä mielessä väärinpäin, mikä tekee lukemisesta nautittamatonta. Nehän ovat tarkoitettu nimenomaan smässiin, ja kuten todettua, koehenkilöiden mielestä puolikkaat lauseet eivät niin häirinneet, koska smässit pilkkoutuvat usein muutoinkin.

Live-mikrobloggaamisessa ammattikäytössä on selkeästi ideaa, mutta jotenkin pitäisi valita jakelukanava, tai olisi hyvä tietää, miten vastaanotetaan. Äkkiseltään tuntuu siltä, että lyhyiden merkintöjen copy-paste eri jakelukanaviin voi mennä muiden seminaarilaisten mielestä hieman ähräämiseksi.

Seuraavasa kokeilussa on varmaan yksittäinen blogimerkintä, jota päivitetään taajasti.

Yhden merkinnän päivittäminen www-selaimessa ei varmaankaan ole kovin lukijaystävällistä aktiiviseuraajan kannalta, mutta sivun voi päivittää ketterästi ja varmaan tekstin alkuun joku täppä tms. millä lukija pääsisi tekstin loppuun so. tuoreimpaan kohtaan.

Tästäkään käytettävyysratkaisusta ei synny vielä erityisen nerokas olo, mutta uutta on hyvä aina ihmetellä.

Web 2.0-aallon kaksi kärkipalvelua - Flickr ja Twitter - on nyt myllytetty konseptin hengessä virkeästi. Flickrvision ja Twittervision tarjoavat molemmat käyttäjiensä reaaliaikaiset syötteet mashupina Google Mapsin päälle.

Netissä ja perinteisessä publisiteetissa on viljalti puffattu ja kysytty, onko kyseessä kaksi maailman turhinta palvelua vai killer applicationia (KA)? Molempia näkökulmia edustaa viljava joukko tiedotusvälineitä, bloggaajia ja käyttäjiä.

Käyttäjä näkee ympäri maailman, sekä Flickristä että Twitteristä, millaista kalaa palveluiden käyttäjät syöttävät mistäkin päin maailmaa. Sekä Twittervision ja Flickrvision tarjoavat alkuvaiheessaan lähinnä standalone- katselumahdollisuuden, joka ikäänkuin näyttää tekstein ja kuvin, mitä tapahtuu valitussa materiaalisessa paikassa pallolla.

Arkikäytössä molemmat palvelut ovat mielenkiintoisia nettimonitoreja. Arvoa palveluille löytyy ehkä enemmän, jos maailmalla tapahtuu jotain isompaa ja näitä fiidejä saisi itse säätää.

Jos vaikka possahtaa jossain, kuten vaikka Katrina-hirmumyrsku 2005 tuhosi muun ohessa New Orleansin teleinfrastruktuurin, niin voisi olla mukavaa saada autenttista ajantasaista kalaa mitä missäkin tapahtuu.

Nyt ollaan vasta alkutaipaleella, mutta vaikuttaa siltä, että jotain uutta on vireillä.

Lisää henkilökohtaisista mashupeista MikroBittin kolumnissa elokuun 2007 alussa.

Kuva: www.flickrvision.com

Moderni verkotettu tekniikka alkaa näyttää kyntensä valvonnassa, uutisoi Reuters. Yhdysvalloissa kokeillaan GPS:n, digitaalisen valokuvauksen ja tietokantojen yhdistelmää graffitien bombaajien karkoittamiseksi.

Graffiti Tracker noukkii kuvia graffitista ennen kuin se on valmis sekä tallentaa tarkan ajan ja sijainnin. Graffiti analysoidaan, josko se on vaikka jengisidonnainen ja varastoidaan tietokantaan.

Poliisi sitten vertaa, jäljittää ja ennakoi, minne tietyt tekijät seuraavaksi iskevät.

Graffiti Tracker on hankittu kahteenkymmeneen kaupunkiin Kaliforniaan, Nevadaan ja Nebraskaan vuoden aikana. Luvun ennustetaan tuplaantuvan.

Vastaavaa kertoi keväällä ZDNetin Between The Lines-moottoriblogi. Iso-Britannia harkitsisi asentavansa moottoripyörään GPS-kuristimen. Hieman samoin kuin Suomeen toimitettiin aikoinaan alitehoisia Honda Monkeyta.

Kuningatarvisio olisi, että GSP-kuristin lukisi ajantasaisesti paikallisen tienopeuden eikä nopeampaa pääsisi irvistämälläkään. Mikä säästö. Ei ratsioita, ei nopeustutkia, ei itsevalvovia kameroita.

No voi voi. Ennen oli kaikki paremmin. Ei ollut nopeusrajoituksia, kellokortteja eikä kvartaalitalouden järjetöntä raportointia ja ennusteiden laadintaa. Busseissa sai polttaa ja lounaat olivat pitkiä.

Toisaalta, nyt meillä on netti. Ehkä se korvaa edellisen.

matrixx ei ole vielä kesälomilla vaikka logistiikka pätkiikin.

Sonera HomeRunin 8 euron tuntihinta hotelleissa ei kannusta bloggaamaan omaan piikkiin. Iso käsi Oululle, joka tarjoaa maksuttoman panOULUn, langattoman netin Oulussa ja Kajaanissa. Mutta niissäkään ei ehdi koko aikaa olla.

Red Herring kertoo, että piskuinen EveryScape haastaa Google Earthin ja Microsoft Virtual Earthin 3D karttojen ja hakujen markkinoilla. Tämä yhtiö ei näemmä pipoa kaipaa.

Giganttisiin kilpailijoihinsa verrattuna EveryScapen etuina on, että käyttäjät voivat luoda sisältöjä ja mikä oleellista, 3D toimii ihan www-selaimella, kunhan vain JavaScript ja Flash ovat kunnossa (ainakin IE 6.0+, Firefox 1.5+ ja Safari 2.0+).

Alkutaipaleella tarjotaan vain demoa Friscon Union Squaresta. Käyttöliittymä on aluksi etäisesti utareesta, mutta esimerkiksi Sir Francis Drake Hotelin erikoisliikkeiden sisätiloissa on tiettyä glamouria ja kyllä näissä maisemissa liikkuisi enemmänkin.

Yhtiö liikkuu aika samoissa maisemissa kilpailijoidensa ydinalueella: käyttäjälle myytävissä 3D mainoksissa. Toivotaan haastajalle mahdollisuutta yrittää. Pikaisen demon perusteella touhussa vaikuttaa olevan ihan ideaakin.

Kuva: www.everyscape.com