matrixx2.01

TKK:n Laboratory of Computational Engineering on tehnyt valtaisan urakan ja tutkinut yli 7 000 000 ihmisen puhelutiedot kehittämällään verkostoanalyysisovelluksella, kertoo New Scientist netitse. Aiheesta myös hyvä paketti 29.5.2007 HS:n maksullisessa versiossa Timo Paukun tekemänä.

Analyysi on merkittävä kansainvälisestikin. Jukka-Pekka Onnelan johtaman ryhmän yksi päähavainto oli, että heikot siteet ovat oleellisia verkoston säilyvyyden kannalta.

Heikot siteet havaitsi Mark Granovetter jo 1973. Hänen aineistonsa oli kuitenkin huomattavasti vaatimattomampi ja teknisesti kehittymätön verrattuna tähän 7 000 000 hengen populaan.

Ideana on, että verkosto ei kärsi isojen tai aktiivisten linkkien kadotessa, vaan nimenomaan heikot tai satunnaiset siteet, kuten tuttavat, pitävät verkostoa kasassa. Aiemmin esimerkiksi internetistä on ajateltu, että se lamautuisi jos aktiivisimmat nodet poistuisivat tilapäisesti käytöstä.

Kuva: www.www.newscientisttech.com

TouchGraph on ollut joitain vuosia saatavilla aika karulla käytettävyydellä ja visuaalisuudella. Palvelun idea on, että annetaan urli ja se tutkii miten saitti on semanttisesti eli merkityksellisesti linkittynyt muihin saitteihin.

Yksinkertaisena mutta tehokkaana perusideana se hyödyntää Googlen related-parametria. Ruudulle ilmestyvien verkostojen laajuutta rajoittaa ainoastaan Googlen lupa maksimissaan 30 linkkiin.

Nyt TouchGraphin grafiikka on pistetty ajanhenkisesti visuaaliseksi. Lisäksi se tarjoaa uuden lelun, millä voi tarkastella Amazonin tuotteiden verkostoja, kirjoja, musiikkia ja elokuvia.

Vaikka molemmat palvelut vain sivuavat järeän verkostoanalyysin menetelmiä, niin niiden tuottamat graafit kuitenkin tehostavat huomattavasti erilaisten verkostojen hahmottamista.

Esimerkiksi kun matrixx aikoinaan vertasi TouchGraphin esiversiolla Hyvinkään ja Hämeenlinnan saitteihin liittyvää merkityksellisyyttä, niin edellinen assosioitui muun muassa Kelaan, Työvoimatoimistoon yms. sosiaalipalveluihin. Hämeenlinna taas oli verkostoitunut kasvukeskuksiin, yrityshautomoihin, koulutukseen yms.

matrixx suosittelee molempia.

Käyttöönottokynnys on äärimmäisen matala, mutta tulokset lähes tapauksesta riippumatta mielenkiintoisia. Perus-TG:n ainoa rajoite on, että jos saitista ei irtoa related-kalaa Googlesta, niin TG ei voi oikein auttaa asiassa.

Kuva: www.touchgraph.com

Suomeen saadaan piipahtamaan kaksi modernin ennakoinnin pioneeria Lars Klüver (Tanskan Teknologirådet) ja virkeän www-pohjaisen IssueCrawler-verkostoanalyysisoftan kehittäjä Richard Rogers.

matrixx on järjestelyissä viran puolesta. Ohessa virallista tiedotetta:

Oikeusministeriön demokratian vastuualue ja m-cult järjestävät osallistuvan ennakoinnin seminaarin Helsingissä perjantaina 8.6.2007 klo 9-12 Kuntatalon auditoriossa Toinen linja 14.

Tilaisuudessa esitellään kotimaisia ja kansainvälisiä kansalaisosallistumista ja -kuulemista tukevia menetelmiä. Erityiskohteena ovat ratkaisut, joilla kansalaiset on tuotu mukaan suunnittelu- ja päätöksentekoprosessin varhaisvaiheissa – niin fyysisillä kuin verkkofoorumeilla.

Seminaarin kansainvälisinä vieraina ovat aihepiirin johtavat asiantuntijat – Tanskan Teknologi-rådetin johtaja, konsensuskonferenssi-menetelmän tuntija Lars Klüver sekä uraauurtavia verkko-analyysin työkaluja kehittänyt Richard Rogers Amsterdamin yliopistosta.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Sitovat ilmoittautumiset 1.6. mennessä osoitteeseen kansanvalta at om.fi.

Aihepiiriin liittyy 1.6. avautuva kansalaiskeskustelu Otakantaa.fi –sivuilla:

Seminaarin koko ohjelma löytyy tästä. Tärkeimmät kellonajat ovat:

10.15 Mapping civil society issues on the web
Richard Rogers, johtaja, University of Amsterdam / Govcom.org, NL

11.00 Participatory technology assessment at the Danish Board of Technology: issues and methods
Lars Klüver, johtaja Teknologirådet, DK

11.45 Keskustelua

Vieraiden esittely

Lars Klüver johtaa Tanskan parlamentin yhteydessä toimivaa Teknologirådetia, joka tunnetaan osallistuvan teknologia-arvioinnin ja ennakoinnin menetelmistä. Ympäristöbiologian tohtori Klüver johti jo vuonna 1986 ensimmäistä geeniteknologiaa käsittelevää konsensuskonferenssia, johon maallikkoraati osallistui. Seminaarissa hän esittelee Teknologirådetin menetelmiä ja korostaa käsiteltävän aiheen ja valitun menetelmän yhteensopivuutta.

Richard Rogers johtaa Amsterdamin yliopiston Uuden median yksikköä sekä verkkoanalyysin ohjelmistoja kehittävää Govcom.org –säätiötä. Rogersin erikoisalaa on verkkotiedon hallinta ja politiikka, johon liittyy myös palkittu kirja Information Politics on the Web (MIT Press 2004). Seminaarissa hän esittelee Issue Crawler –ohjelmiston käyttöä verkkokeskustelujen kartoituksessa ja kansalaisjärjestöjen työpajoissa.

Lisätietoja ja yhteydenotot: Minna Tarkka, m-cult 050-5203167 minna.tarkka at m-cult.org

Forbes julkaisi massiivisen Special Report: Networks-paketin. Aineisto vaikuttaa erikoisraporttia varten kirjoitetulta eikä kierrätykseltä.

Vieläpä ilman mitään New York Timesin kaltaisia näpräilyjä, jossa artikkelilla on viikon luettavissa netissä avoimesti, sitten siirtyy rekisteröinnin alle maksuttomana edelleen ja joskus taas pullahtaa jossain teemanumerossa joksikin aikaa.

Artikkelikokonaisuuksia on neljä:

• Läpimurrot
• Elämäntyyli
• Teknologia
• Yhteisö

Ruutusilmäiltäessä kokonaisuus tuntuu erittäin lupaavalta joskin turhan pirstotulta. Luonteva osaselitys sälämäisyydelle on, että teema-artikkelit on upotettu Forbesin ahdettuun vakiokokonaisuuteen ja jatkuvasti pitää virvelöidä, onko tekstin oikealla ja vasemmalla puolella oleva elementti linkki, taustoitus, mainos (yleensä), päivän uutiset vai jotain muuta mikä ei kuulu teemaan?

Videoineen tässä verkostot-puuhamaassa riittää touhua useiksi tunneiksi. Osa kalasta on niin perusteita, mutta näin vantteraan koosteeseen mahtuu yleensä oivalluksiakin ja omaa tuotantoa.

Niin tälläkin kertaa. Esimerkkeinä vaikkapa yhden netin kätilön, Vinton G. Cerfin artikkeli The Disruptive Power of Networks tai David Gelernterin The Inside-Out Web, jossa pohditaan oivaltavasti millainen olisi netin korvaava *Worldbeam*?

Oma lukunsa on Forbesin Org Chart Wiki, joka ansaitsee vähintäänkin erillisen tarkastelun jossain vaiheessa. Se on virkeä idea soveltaa Google Mapsin käyttöliittymää, mutta nyt navigoidaan amerikkalaisten suuryritysten organisaatiokartassa.

Ehkäpä vaikkapa lausetta pidemmät ingressit tai yhden ajatuksen nosto per artikkeli auttaisi hahmottamaan, missä artikkeleissa kurantti kala piilee. Artikkeleista on sentään krijoittajien nimet teema-sisällysluetteloissa.

Tai ehkä mielestään nokkela toimituspäällikkö on keksinyt, että kyllähän kokonaisuuden parhaimmisto seuloutuu joka tapauksessa Diggiin ja del.iciousiin. No, jonkun on aina tehtävä *ask*duunit asioiden helpon omaksumisen ja joustavan käytön eteen: toimitussihteerin, toimittajan, käyttöliittymäsuunnittelijan tai visualistin. Tai lukijan, kuten tällä kertaa. :-i

Ei-tilaajana on arvailun varassa, onko pullea paketti julkaistu printtinä. Jos, niin kyseessä on maittava annos maksuja kaihtavalle www-lurkerille. Sikäli on turha narista käytettävyydestä tai ruutuluettavuudesta. Vaikka esimerkiksi ammoinen HS Verkkoliite osasi jo www:n viime vuosituhannella paketoida laajatkin kokonaisuudet esteettisesti ja vaivattomaksi.

Lievästä kahluusta ja mainosbazaarimaisuudesta huolimatta matrixx suosittelee.

Kuva: www.forbes.com

Tämänkertainen kuvakooste ei aluksi näytä miltään, mutta on sitäkin mietitympi. Amerikkalainen valokuvaaja Chris Jordan on tehnyt kahden kuvan sarjoja, jossa ensimmäisessä näytetään kokonaisuus ja jälkimmäisessä pieni osa kuvasta sekä paljastetaan, mistä komponenteista kuva on tehty.

Menetelmä on varsin suorittu pikseliähkyn muoto, mutta Jordan on pistänyt paremmaksi. Kuvaparit esittävät paitsi esteettisiä kokonaisuuksia, niin myös muodostuvat oivaltavaksi kritiikiksi amerikkalaisten massakulutusta kohtaan.

Esimerkiksi kopio Georges Seurat klassisesta teoksesta La Grande Jatte muodostuu 106 000 alumiinitölkistä. Chris Jordanin mukaan tämä tölkkimäärä tärväytyy amerikkalaisilta 30 sekunnissa. 8-|

Kuva: Chris Jordan via www.news.com

Myönteistä, että perinteisen kehitysavun sijaan aletaan vihdoin miettiä, miten teknologiaa voitaisiin skaaala oloihin sopivaksi. Tunnetuin hanke viime aikoina on ollut 100 usd tietokone, joka saisi virtanta veivaamalla kampea.

Nature-lehti kertoo mullistavasta jääkaappiuunista, joka kaiken lisäksi toimii äänellä ja puulla.

Perimätiedon mukaan Suomellakin on runsaasti kokemuksia edistyksellisen teknologian viennistä. Esimerkiksi Tansaniaan vietiin taannoin traktoreita ja lopputuloksena kylän miehet ajelivat niillä lähikyliin vonkaamaan ja naiset kyntivät pellot manuaalisesti.

Tai maan suurimman järven ääreen suomalaisvoimin pystytetty kalanjalostustehdas. Sen energiantarve nieli järven resurssit, mutta saatiinhan siitä kalankuivaamo. Tosin kalat piti tuoda muualta. :-P

Mutta aiheeseen: joukko englantilaisia yliopistoja kehittää edullista lisää-vain-vesi-härpätintä kehitysmaita varten. SCORE-hanke (Stove for Cooking, Refrigeration and Electricity) käyttää thermoakustista teknologiaa muuntaakseen biopolttoainetta, kuten puuta, energiaksi ja vempaimen virtalähteeksi.

Thermoakustista menetelmää on aiemmin käytetty tyyriissä sovelluksissa, kuten avaruusalusten jäähdytysyksikköinä.

- Puun polttaminen kuumentaa kaasulla täytettyä piippua yhdestä päästä. Kaasu liikkuu kuumalta alueelta, jossa se laajenee, viileään osaan. Piippu sitten resonoin hieman urkupillin tavoin, kertoo SCORE-hankkeeen vetäjä Paul Riley University of Nottinghamista.

- Tämä tuottaa akustisia painealltoja, jotka voidaan valjastaa tuottamaan sähköä. Samoin kuin kaiutin kääntää elektroniset signaalit värähtelyiksi, mutta käänteisesti.

Ääniaaltoja käytetään myös pyörittämään toista masiinaa, joka toimii lämpöpumppuna ja poistaa lämpöä läheiseltä jäähdytysyksiköltä.

Nerokasta. Toivottavasti härpätin saadaan yleiseen jakeluun. Tällä olisi käyttöä ihan suomalaismetsissäkin, missä perinteisesti keittohommissa jäähdytyspuoli on ollut työlästä toteuttaa.

Kuva: www.blogsforcompanies.com

matrixxin kommentit ovat aivan spämmissä lähes päivittäin. Onneksi b2evolutionin hakufiltterillä siivoaminen vie aikaa vain siedettävästi. Antipatiat kommenttispämmiä kohtaan ovat silti kasvaneet rajusti.

Sami Köykkä muistutti Pinseri-blogissaan Project Honeypotista. Tavoitteena on pikkuskriptin avulla syöttää spämmiboteille herkkuisaa ryönää, jonka perusteella Project Honeypot sitten träkkää träkkääjät. Jee.

Osallistuminen spämmibottien pyydystämiseen vaikuttaa aluksi työläältä, mutta ei ole sitä ja ohjeet ovat selkeät. Mehukkaan spämmiansan rakentamiseen meni vain muutama minuutti ja käynnössä kyse oli vain valmiin skriptin siirtämisestä matrixx-saitin hakemistoon ja sen aktivoinnista www-selaimella.

Ensin Project Honey Pot rekisteröidytään ja annetaan oman domainin nimi. Jos esimerkiksi oma blogi ei ole omassa domainissa, niin osallistumiseen on tarjolla QuickLink-mahdollisuus.

Sitten pyydetään saitilta skripti haluttuun ympäristöön, kuten PHP tai Python. Koodivalikoima on kohtuullinen. Tämän jälkeen sijoitetaan skripti haluttuun kohtaan domainissa ja aktivoidaan se.

Lopuksi se hauskin osuus: linkittäminen bogus-skriptiin, joka sisältää botin kannalta vastustamattomia, generoituja mailiosoitteita devnulliin.

Www-linkkejä skriptiin suositellaan tehtailtavaksi mahdollisimman paljon. Jos linkkejä voi viljellä suoraan koodipohjassa, niin se on paljon tehokkaampaa, koska linkit tulevat tarjolle joka kerta, kun näkymää ladataan.

Sami laittoi linkkitekstiksi: "Tämä linkki on ansa roskapostittajille."

matrixx päätyi kahteen: "Kommenttispämmibotit, tästä eteenpäin, kiitos. Purnukka odottaa." sekä "Täällä on *paljon* mehukkaita mailiosoitteita."

Pyydyslinkkien tekeminen tuottaa jotain perverssia mielihyvää, koska ahnaat botit skannaavat tekstin, mutta sitä ymmärtämättä singahtavat pyytimeen, vaikka niitä nimenomaan varoitetaan ihan selkeällä suomenkielellä. 8-P

Projektin saitilla on sitten kivoja stasseja, kuten alati vaihtuva lista parhaista spämmääjien pyytäjistä ja miten saalista on syntynyt omalta saitilta etc.

Mitä Project Honey Pot sitten tekee keräämillään spämmäystiedoilla? Se selviää Tietokone-lehden huhtikuisesta uutisesta: Roskapostia vastaan historiallisella miljardikanteella.

"Miljardihaasteen takana on nettiprojekti Project Honey Pot ja sen keräämät tiedot miljoonista spam-osoitteista. Mukaan on saatu myös spam-lakiosaamisen kovin kärki, ja syytteetkin ovat aivan uudenlaiset.

Project Honey Pot nosti kanteen Virginian osavaltiossa Yhdysvalloissa nimettömiä syytettyjä vastaan. Syytteisiin on nimetty noin 2,5 miljoonaa ip-osoitetta, joista on tehty roskapostiosoitteiden keräystä niin sanotulla harvesting-menetelmällä.

Osoitteita on kerätty projektissa vapaaehtoisvoimin kaksi vuotta, ja tavoitteena on oikeusjutun avulla alkaa paljastaa takana olevia koneita ja henkilöitä."

Kuva: www.projecthoneypot.org

Pitkin läntistä ja pohjoista Eurooppaa ovat vanhat sivistysvaltiot huolestuneet, josko Euroviisuja on masinoitu viime vuosina? Uusia EU-maita on saapunut äänestämään ja väitteiden mukaan ne kehtaavat vieläpä äänestävät toisiaan koplaten, kuten Pohjanmaalla sanotaan Kauko Juhantalon mukaan.

Vaikka asiantuntijat perinteisessä mediassa muuta väittävät, niin tämänvuotisia 2007 viisuja masinoitiin asiallisesti ja perusteellisesti, kuten oheinen matrixxin verkostoanalyysigraafi osoittaa (244 Kb, jpg).

Uudet EU-maat, jotka ovat maantieteellisesti blokittuneet Euroviisu-kartan keskelle, äänestävät naapureitaan ja mikäs siinä. Suotakoon se heille.

Ilman tieteellistä validiteettiakin, maakohtaisten äänestystulosten (Wikipedia) yhdistäminen Euroopan karttaan (Google Earth & Nasa) maksuttomalla Agna-verkostoanalyysisoftalla tuottaa selkeitä äänestyskytkentöjä pääteltäväksi.

Tarkkanäköinen teki tietysti samat päätelmät heti äänestysiltana 12.5.2007 Soneran suttuisista tuloslistoista tv-ruudulta, mutta meille muille Wikipedian sivistyneen tallenteen myötä matrixxin rakettitiede-yksikkö väänsi mutun, stetsonin ja reptiilikerroksen masinointikutinan vastaansanomattomaksi kaavioksi.

Koeolosuhteista ja matrixx-graafin lukuohjeita

Tieteellisessä hengessä ensin muutama sana koeolosuhteista. Aineistoon jätetiin vain 8, 10 ja 12 pisteen Euroviisu-myöntämiset maittain (filtteröidyt äänestystulokset maittain tästä csv-muodossa kotioloihin kokeiltavaksi).

Kartalle maiden nimet on pyritty sijoittamaan kunkin pääkaupungin seutuville. Graafin luettavuuden, nuolien ja tulkittavuuden vuoksi joitain maanimiä on kuitenkin jouduttu sijoittamaan dramaattisestikin väärin. matrixx pahoittelee.

Graafiin on sijoitettu sekä viisuedustajamaat (sininen pallura valkoisella taustalla) että äänestäneet maat ilman ehdokasta (ruskea pallura). Tämä äänestysmahdollisuus - ilman ehdokasta - voi vääristää äänestystuloksia sekä graafin nuolten luomaa mielikuvaa.

Lähekkäiset maat olisivat saattaneet enemmänkin äänestää naapurimaitaan, jos niillä olisi ollut ehdokas. Toisaalta näitä ehdokkaita ei olisi välttämättä äänestetty, vaikka olisivat olleet tarjolla.

Lähekkäis- ja muiden maiden äänestysmiskäyttäytyminen esitetään graafiteorian perusvälineellä eli nuolilla. Päättyvä nuolenkärki kertoo, mitä maata on äänestetty. Nuolia ei ole painotettu eli äänet 8-10-12 ovat tässä graafissa samanarvoisia ja yhtä paksuja.

Jos ei malta tiirata kahden maan välisiä yksittäisiä nuolia graafista, niin voi vilkaista mistä ilmansunnista yksittäisen maan suosikkiäänet saapuvat keskimäärin (poislukien Georgia ja Armenia, jotka sijaitsevat kartta- ja Euroviisujen osallistujarajauksessa niin oikealla, että nuolia ei voi tulla muualta kuin lännestä).

Itä-Euroopassa naapurimaat masinoivat

Masinointiepäilyjä ajatellen esimerkiksi voittajaesitys Serbia saa suosikkiäänet kuitenkin pääasiassa läntisestä ja pohjoisesta Euroopasta. Serbian naapureiden Bulgarian, Moldovan, Romanian ja Ukrainan äänet menevät sen sijaan muualle. Israelinkin äänijänne on aika maantieteellisesti suuntautunut.

Toisaalta kun katsoo Slovenian, Kroatian, Bosnia & Herzegovinan, FYR Makedonian, Montenegron ja Serbian välistä keskittymää, niin nuolet viuhuvat tiuhaan molempiin suuntiin.

Osasyynä kartan visuaaliseen tihentymään on luonnollisesti näiden maiden pieni koko ja Serbian voitto. Mutta vaikkapa Bulgaria sai lähimailtaan siinä määrin parhaita ääniä, että kyseessä ei ole ehkä vain vaikutelma taiteellisuudesta vaan myös naapurisuhteen vaalimisesta.

Ajatusta tukee keskinäinen suosituimmuus vaikkapa naapuruuksilla Valko-Venäjä-Moldova, Moldova-Romania, Romania-Unkari, Bulgaria-FYR Makedonia, FYR Makedonia-Serbia ja Serbia-Bosnia & Herzegovina sekä Unkarin äänet Serbialle, Bulgarialle ja Romanialle.

Kaikkialla ei onnistuta masinoimaan

Vaikka kyseessä on vain verkostoanalyysin kevytversio ja pelkkä graafi - muun muassa ilman alan korrelaatiolukuja - niin joitain alustavia päätelmiä voitaneen graafista tehdä. Iäkkäämmissä EU-klikeissä naapurimasinointia ei juuri harjoitettu tällä kertaa.

Esimerkiksi Pohjoismaissa (Islanti-Norja-Ruotsi-Suomi-Tanska) masinointia esiintyy lievästi, mutta ei vakuuttavasti. Hyi epäsolidaarinen Suomen kansa! Minne menitkin äänesi antamaan!

Itämeren Hansa-liitto on haudattu EU-seminaariharha. Eesti, Latvia ja Liettua integroituivat Euroviisuissa selkeästi mielummin Venäjään, Valko-Venäjään ja Ukrainaan kuin kuolevan Itämeren toiselle puolen.

Niinikään Keski-Euroopassa on tyydytty äänestämään mieluisinta kipaletta petaamatta naapurisopua. Löyhän kokonaisuuden muodostama Hollanti-Belgia-Ranska-Saksa-Itävalta-Sveitsi äänesti maittain hyvin yksilöllisesti. Niinikään Irlanti-Iso-Britannia sekä Espanja-Portugali-Andorra eivät juuri masinoineet, vaikka pientä merkkiä on syynättävissä.

Masinoinnin syistä

Verkostoanalyysilla tuotettu graafi sellaisenaan ylipäänsä näyttää vain tutkittujen tahojen välisiä suhteita. Tulkinta jää aina sekä tutkijan että vastaanottajan vastuulle erään brändätyn suomalaisheimon hengessä.

Aineistosta on kuitenkin vedettävissä joitain alustavia oletuksia ja päätelmiä esimerkiksi ilman kansallisia tutkimuksia Euroviisuissa *äänestäneiden* demografiasta tai sosioekonomisesta taustasta.

Jotta voisi validisti tulkita, niin tarvittaisiin esimerkiksi taustatietoja Euroviisu-äänestäneistä maakohtaisesti: etninen tausta, ikä, koulutustausta, asumismuoto etc.

Esimerkiksi Lordin valintaan Suomen Euroviisu-ehdokkaaksi - ja voittoon - 2006 on esitetty kaksi syytä: a) Lordista innostuneet osasivat äänestää (ja oletettavasti myös masinoida) omaa ehdokastaan kännykällä varttuneita ikäryhmiä paremmin b) Lordia masinoitiin netissä 2006 muita ehdokkaita kehittyneemmin transnationaalisesti.

Lordi-kampanja tavoitti netitse paremmin useimpien Euroviisu-äänestämaiden nuoret kuin perinteiset levy-yhtiöiden maakohtaiset kampanjat haastatteluineen ja radiosoittoineen.

Ei ole aivan sattumaa, että esimerkiksi Suomen Hanna Pakarinen levy-yhtiöineen koki kotimaisen massamedian kiinnostuksen niin suureksi, ettei ehtinyt antaa ulkomaiselle medialle haastatteluja alkuunkaan. Promoamisen puute näkynee tuloksessa.

Suomi sai tällä kertaa ainoat huippupisteensä Pohjoismaista. Tuloksista riippumatta ikäväksi sivumauksi jäi, että levy-yhtiö sai artistinsa läpi Euroviisuissa ja käyttää ehdokkuutta vain kotimaisen levymyynnin tukena.

Etniset vähemmistöt pääroolissa?

Masinoinnin ounastelijat viittaavat usein Euroviisujen muuttumisesta ulkopolitiikan liehittelyvälineeksi. Hyvä esimerkki on Viro, joka patsasmellakoista huolimatta antoi Venäjälle hieman yllättäen täydet 12 pistettä. Valko-Venäjä-Ukraina-Moldova-Georgia-Armenia-akselilta löytyy tähän käyttäytymiseen enemmänkin Euroviisu-evidenssiä.

Tähän asti loogisimman selityksen tarjoaa eri vähemmistöryhmien muutto maasta toiseen. Etniset vähemmistöt ovat ehkä sitten enemmän tai vähemmän juurtuneet uuteen kotimaahansa, mutta sosiomentaalisesti (aaargh) haluavat säilyttää siteitään omaan tai kuopattujen sukulaisten kulttuuriperimään.

Ruotsikin on tulvillaan 1970-luvulla Suomesta muuttaneita, joiden jälkikasvun jälkikasvu haikailee paluuta ja kielen oppimista. Miksi ihmeessä?

Monasti etniset maahanmuuttajaryhmät ovat Euroviisujen kaltaisissa kansainvälisissä kilpailutilanteissa aktiivisimpia osallistujia vähemmistönäkin. Tässä ei ole mitään vikaa - päinvastoin - he onnistuvat masinoimaan ideaalisen koti/alkuperämaansa puolesta.

Lisäksi tuloksiin - tai pikemminkin äänestäjiin - vaikuttaa muun muassa viisuehdokkaiden promokiertueet ennakkoon äänestäjämaissa sekä levy-yhtiöiden panostus. Masinointi näyttää kuitenkin tänä vuonna painaneen eniten.

Poliittiseksi ilmastokartaksi ei näistä tuloksista ole, mutta Euroviisu-äänestys tarjoaa aina virkeitä tulkintamahdollisuuksia osallistujamaiden omasta ja muiden maiden suhtautumisesta geopoliittiseen asemaansa.

Kuva: www.matrixx.fi

Netissä on pohdittu laajasti Second Lifen ja muiden graafisten monikäyttäjäympäristöjen (MMO) virtuaalista lapsipornoa,, kuten Brisbane Timesissa.

Age play-fantasioissa joidenkin käyttäjien avatarit eli verkkohahmot esittävät ilmiasultaan lapsia ja aikuisavatarit harjoittavat niiden kanssa maksua vastaan mitä parhaaksi näkevät.

Kiinnijääneen saksalaismiehen tapauksessa tilanne on rikollisesti selkeä. Saksassa virtuaalinenkin lapsiporno on laitonta ja kakkulautanen voi heilahtaa viitisenkin vuotta. Toisaalta näiden aktien tekopaikka oli Second Lifen serverit ja USA:ssa vastaava ei ole laitonta.

Hieman selkeämpi tapaus niinikään on, että FBI tutkii Second Lifen virtuaalisia kasinoja, kuten New Scientist kertoi reilu kuukausi sitten. USA:lla on ollut tiukka asenne muun muassa Iso-Brianniasta käsin toimivia nettikasinoita kohtaan, pelataan niitä sitten www-sivuilla tai 3D virtuaaliympäristöissä.

Tuomarien ja muiden oikeudellisten päättäjien tilannetta ei yhtään helpota, että lasta esittävän avatarin puikoissa saattaa olla vapaaehtoinen aikuinen. Joidenkin oikeusoppineiden mukaan tällä ei ole merkitystä vaan lopputulos ratkaisee, tässä tapauksessa materiaalisesti epäsovelias käyttäytyminen, vaikkakin virtuaalitilassa.

On myös mahdollista, että ote teleoperaattoreihin ja ympäristöjentarjoajiin on kiristymässä. Se on selvää, että ihmisen mielikuvitus ei lopu kesken. Pitäisikö sitten ympäristöjentarjoajien kyetä monitoroimaan kokeiluita ja estää ne, jää oikeuden harkittavaksi.

Jos Second Lifessä käyttäjät voivat aktivoida aktejansa klikkaamalla hiirellä erilaisia skriptejä, niin skriptien käynnistämisen ei pitäisi olla ylläpidolle kummoinen juttu.

Niinikään erilaisten virtuaalirikosten oikeudellista ratkontapaikkaa - materiaalisessa todellisuudessa - alettaneen syynätä aiempaa tarkemmin. Onko mahdolliset rikokset arvioitava esimerkiksi siinä maassa, missä serveri kulloinkin on sijainnut?

Tämäkään ei välttämättä ratkea ihan nuijankopautuksessa, jos esimerkiksi amerikkalaista World of Warcraftia on pelattu eurooppalaisella serverillä. Listaa voi jatkaa esimerkiksi sillä, että esimerkiksi belgialainen pelaaja olisi pelaamassa vaikkapa Suomessa.

Joka tapauksessa, kuten HS:n Miska Rantanen kirjoitti helmikuussa 2007, laki ja järjestys alkaa saapua myös kyberavaruuteen tällaisten tapausten myötä.

[b2evolution ei antanut taaskaan linkittää, tällä kertaa NS:n ja HS:n artikkeleihin]

Kuva: www.wired.com

Piti kolumnoida aivokäyttöliittymistä, mutta Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner visioi Hufvudstadsbladetissa niin innostavasti, että aivoista kesällä.

Jungnerin mukaan kymmenen vuoden kuluttua Yleisradion ohjelmat levitetään internetin kautta eikä nykyisiä tv-kanavia enää ole.

Haastattelua lukematta idea on mainio. Katsotaanpa.

Ylelle runsaasti säästöjä

Miten Oy Suomen Yleisinternet Ab toimisi? Otetaan vertailukohdaksi nykyisen digi-tv:n toteutus Suomessa.

Suomen Yleisinternet säästää runsaasti, kun ei tarvitse siirtyä hdtv-lähetyksiin eikä vuokrata jakelukaistaa Digitalta. Ihmiset voivat katsoa hdtv-tauluistaan vaikka hd-elokuvia ja -kotivideoita.

Suomen tv-digitalisointi on tähän asti tarkoittanut, että lähetetään heikkolaatuisempaa kuvaa, mutta useammalla tv-kanavalla, jotta voitaisiin lähettää heikkolaatuisempaa sisältöä useammalla maksu-tv-kanavalla. Kukahan tämän idean keksi?

Nyt myönnetään yhä uusia lupia maksu-tv-kanaville, joiden sisällön tason jokainen voi arvioida itse. Alkaa vaikuttaa siltä, että ryönä ei poistukaan maksuttomilta tv-kanavilta, vaan sitä saa nyt myös maksusta.

Kymmenen vuoden päästä ikäihmisetkin kytkevät Ylen netti-tv- ja -radiolähetykset sutjakasti läppäristään tai media-asemastaan televisioonsa, siis tarkoitin nettitv-näyttöönsä. Nykyiset ja tulevat digiboksit voidaan lahjoittaa jonkin teknisesti alikehittyneemmän maan kansalaisille, joiden huoleksi jää myös boksien päivittämisen helppous.

Hd-televisiolla ehkä vielä käyttöä

Lähetyshenkilökunnastakin tulee aimo säästöt, kun tv-chattien tapaan joku juontaja vain säätää lähetykset nettistriimiksi. Mihin nämä valtaisat säästöt sitten kohdennetaan? *Alennetaanko* tulevaa nettitv-lupamaksua?

Nykyisten tv-kanavien purkamista Yle kokeili 1990-luvulla suuressa kanavauudistuksessaan, jossa poistettiin ohjelmat ja siirryttiin jatkuvaan lähetysvirtaan, joka ikään kuin ohjautui juontajien mukana. Uniikkikokeilu ihan ihmiskunnan historian mittakaavassa.

Tuloksena oli, että TV2:n lähetysvirran juontajat katselivat studion televisiosta TV1:n lähetysvirtaa ja kommentoivat sitä. Harmi etten saanut narulle. ;-P

Kun Yleisinternet on nähtävillä vain netitse, niin mitä tekevät kaupalliset tv-kanavat? En ole vielä huomannut kaupallisia kommentteja Jungnerin visioon.

Onko hd-televisiolla sittenkin vielä tv-käyttöä? Yleisinternet ratkaisee useita ongelmia kerralla.

Ylen kaikkien kanavien poistumisen myötä kaupallisille tv-kanaville voi riittää kaistaa hdtv-lähetyksille antennitalouksiin. Siis oletuksella, ettei ryönäkanavalupia myönnetä lisää. Samalla kansalaiset säästävät rahaa Ylen keventyneiden jakelukustannusten myötä.

Halukkaat voivat katsoa maksu-tv:ta nykyiseen tapaan, mutta ilman tv-lupamaksua. Toiset halukkaat taas näkevät Yleisinternetin maksutonta tarjontaa maksamalla nettitv-lupamaksun, jolla rahoitetaan Yleisinternetin toimintaa nykymalliin.

Jungnerin visio alkaa avautua.

Tarvitaanko nettitv-boksi?

Joitain kysymyksiä Suomen Yleisinternetistä kuitenkin herää. Tv-lupatarkastajien ammattikuntaa ei tarvita, kun luvat tarkistetaan suoraan ip-osoitteen perusteella. Katsojamittauksetkin tarkentuvat radikaalisti nykyisestä.

Mutta millä logiikalla Yleisinternetin rahoittamiseen tarvittava nettitv-lupamaksu toimii? Ip-osoitteiden määrä vai hubissa olevat koneet? Pitääkö maksaa, jos kone on netissä, mutta lupaa olla katsomatta Yleisinternetin tarjontaa?

Jungnerin vision myötä Suomi ampaisee takaisin tietoyhteiskunnan kehityksen kärkeen, kun nyt olemme selkeästi sen takapihalla.

Suomi nousee edelläkävijäksi vasta toisena maana, jolla on valtiollinen internet. Ensimmäinen on Kiina, ja sieltä Yleisinternet voi hakea oppia, miten netin lupa- ja sisältöasioista huolehditaan.

Selkeä väliinputoajaryhmä aluksi on autoilevat Ylen radiokuuntelijat. Netti on jo monessa autossa Etelä-Koreassa, mutta Suomessa kehitys on vaatimattomampaa.

Murheellisten digiboksien tapaan voi aluksi olla vaikea ostaa autoa, joka tukee Suomen valitsemaa internet-lähetystekniikkaa vähäisen markkina-alueemme vuoksi. Ajan myötä autotarjonta tietysti lisääntyy, kuten nyt dtv-boksienkin.

Parempi tosin olisi, että Suomi ei tällä kertaa valitsisi 'edistyksellistä' nettilähetystekniikkaa omin päin, vaan seurailisi muita maita ja päätyisi samaan kuin muutkin. Mutta valitettavasti Yleisinternet haluaa varmaan olla nettilähetyksissäkin pioneeri digi-tv:n tapaan.

Olisi suotavaa, ettei Yleisinternetin lähetyksien seuraamista varten tarvitse hankkia erillistä nettiboksia jokaiseen tietokoneeseen tai mobiililaitteeseen digiboksin tavoin. Toki ajan myötä markkinoilla tarjotaan tietokoneita ja kännyjä, joissa on esiasennettu nettiboksi.

Yleisinternet vain Windowsille?

Esimakua Mikael Jungnerin Yleisinternetistä saatiin jo viime vuonna, kun Ylen sinänsä laadukas Elävä arkisto avattiin nettiin. Arkiston helmien katseluun vaaditaan Windows Media Player, jota ei tarjota edes kaikille käyttöjärjestelmille.

Jo nyt on näemmä vaikeuksia jakaa Ylen yksittäisiä tv-arkistosisältöjä netissä ’tekijänoikeuksien’ vuoksi. ’Drm-suojauksia varten’ tarvitaan Windows Media Player. Millainen 'suojausongelma' syntyykään, kun puhutaan useista tv-kanavista?

Kuten blogeissa on todettu, niin Jungnerin edellinen työpaikka oli sattumalta Microsoftilla. Seuraava toimitusjohtaja voisi olla sattumalta taustaltaan avoimen lähdekoodin liikkeestä, jos firma aikoo säilyttää nimessään termin ’Yleis’ tai termin ’julkinen palvelu’.

Niinikään Yle on toistuvasti keskeyttänyt suosituimmat nettitv-lähetykset, kuten urheilukilpailut, palvelujen liiallisen suosion vuoksi. Oy Suomen Yleisinternet Ab:n toiminta ei ole alkanut lupaavasti, mutta onhan tässä kymmenen vuotta aikaa.

KARI A. HINTIKKA

M2HZ on avoin monikanavainen kaupunkitelevisio, jonka testilähetykset 14.-20.5.2007 avaavat keskustelun paikallismedian uusista mahdollisuuksista.

Kallio kukkii-festivaaliin kytkeytyvä testiviikko kanavoi omaehtoista media- ja kulttuurituotantoa, paikallista elämää ja kansalaisten näkökulmia.

Ohjelmaa näkyy pääkaupunkiseudun digi-tv:ssa DINAn Welho-kaapelikanavalla sekä Otadigi-antennin ja Kurvin Kansatalon vahvistimen näkyvyysalueen antennitalouksissa. Lisäksi lähetysvirtaa voi seurata www.m2hz.net -sivustolla ja mobiilitelevisiossa.

Ohjelmisto sisältää katsauksia Kallioon ja muihin kaupunginosiin, keskustelu- ja kampanjaohjelmia, tapahtuma- ja esitystaltiointeja sekä lyhytelokuvaa. Koelähetyksissä tekijöitä on mukana yli 100 ja sisältöjä tuottavat mm. AV-arkki, Elokuvakontakti, KINOS-festivaali, Kokeellisen elektroniikan seura, MUNDO, Nuorisoasiainkeskus, OUBS, Stadia, Toisissa tiloissa, Vadelma sekä Ylioppilasteatteri.

Testijakso mallintaa kanavaprofiilia viidellä teemalla:

• Teeveestä ei taaskaan tuu mitään?
• Kuuntele kaupunkia
• Maailma, yhteiskunta ja arki
• Elävä taide ja kokeellinen viihde
• Avoin media

M2HZ vahvistaa pääkaupunkiseudun mediakanavien ja tuottajien yhteistoimintaa. Esikuvana on yhteisöllisen public access -television toimintamalli, joka on lainsäädännöllä taattu useimmissa länsimaissa. Jokamiehen mediaoikeudet - sananvapaus ja kansalaisryhmien pääsy kanaville - ovat ei-kaupallisen public access-television lähtökohtia esimerkiksi muissa Pohjoismaissa.

Testijaksolla M2HZ-yhteistyöverkosto saa kokemuksia nopeasta tuotantomallista ja jakeluratkaisuista, jotka ovat avoimia niin tekijöille kuin katsojille. Ohjelmista monet ovat ensimmäisiä prototyyppejä, joiden pohjalta tuotantoa kehitetään lokakuussa 2007 käynnistyvään säännölliseen lähetystoimintaan.

M2HZ:aa koordinoi Uuden mediakulttuurin keskus m-cult. Kanava liittyy yhteisö- ja kaupunkimedian kehityshankkeeseen, jonka päätukija on Uudenmaan liitto. Koelähetys-jakson kanavakumppaneina ovat DINA, VTT, Stadia sekä FinPilot2, joka on Forum Viriumin mobiilitelevision kehittäjäyhteisöhanke.

Lähetykset käynnistyvät ma 14.5. klo 9.

Lisätietoja:
Aapo Korkeaoja, tuottaja, M2HZ / m-cult 041-5362642 aapo.korkeaoja at m-cult.org
Minna Tarkka, toiminnanjohtaja, m-cult 050-5203167 minna.tarkka at m-cult.org
http://www.m2hz.net

Tämä ei kyllä jää tähän, kuten on tapana sanoa, mutta käyttäjien ja tekijänoikeusjärjestöjen välinen mittelö hd-dvd-levyjen krakkerikoodista on alkanut eskaloitua jo siinä määrin, että lyhyt yhteenveto alkutaipaleesta on paikallaan.

Episodi sai eräänlaisen alkunsa tammikuussa 2007, kun Advanced Access Content System Licensing Authority (AACSLA) vahvisti tuoreiden hd dvd - ja blu-ray-levyjen turvakoodin murtuneen.

Tuolloin hd dvd-levyjen sisällön laajamittaista levitystä pidettiin kuitenkin työläänä kokonsa vuoksi ja hd dvd- ja blu-ray-levyjä ja -asemia oli harvassa.

Turvakoodireikä ilmoitettiin tukituksi huhtikuussa ja siitä tehtiin uusi versio. Toisto-ohjelmia käyttävät saavat uudet koodit käyttöönsä softapäivityksen yhteydessä tai elokuva-dvd:n fyysisen toimituksen mukana.

Episodi alkoi saada verkkovoiman piirteitä, kun kollektiiviäly Digg.comiin alettiin massapostittaa uutta turvakoodikräkkäystä, HD Processing Keyta, joka on 32-merkkinen koodinpätkä.

1.5. Digg.com ilmoitti siivonneensa itsensä kaikista viittauksista kräkkiin. Kevätsiivous oli AACS:n inspiroima. Saman hikisen päivän iltana Tiistai-iltana Diggin perustaja Kevin Rose kirjoitti julkisen viestin digittäjille.

Rose totesi, että jos lukijat ovat ilmaisseet selkeästi kantansa, että kalaa HD HD Processing Keysta pitää olla Diggissä saatavilla, sananvapauden tai sen sellaisen nimissä. Jos Digg tämän vuoksi kuopataan - AACS:n toimesta - niin hän on valmis kaatumaan. - Mikäli häviämme, helvetti, häviämme taistellen, hän vakuutti.

Eipä aikaakaan, kun koodinpätkä alkoi levitä blogeissa ja www-sivuilla.

Tietokone-lehden mukaan AACS on kaivanut Google avulla esiin avaimen julkaisseita sivustoja yms., joiden määrä on ylittänyt jo selkeästi 500 - 700 000 linkin rajan.

Ayers ei halua vielä kertoa, mihin konkreettisiin toimiin on tarkoitus ryhtyä avaimen levittäjiä vastaan: "Tämä oli ottelun ensimmäinen erä, muttei viimeinen."

Nyt koodinpätkä leviää muun muassa YouTubessa sekä t-paidoissa, mikä on uusi jakelukanava. AACS tietty harkitsee ainakin bloggaajien sanktiointihaasteita, mutta jotenkin alkaa vaikuttaa, että itse HD Processing Key-koodin leviämistä sillä ei pysäytetä.

Lähteet: Digg, Digitoday ja Tietokone
(b2evol ei pitänyt www-linkeistä taaskaan)

USA Todayn mukaan Yhdysvaltain Homeland Security kaavailisi jokaiseen kännyyn uudentyyppistä jäljitintä. Cell-All-sovelluksella sensori träkkäisi kemikaali-, bio- ja säteilyiskut, nappaisi kännykän gps-sijainnin ja ilmoittaisi omin päin viranomaiselle - vaikka omistaja olisi jo kuukahtanut.

Johtaja Rolf Dietrich pitää ideaa aika siistinä, mutta ei vahvista idean toimivuutta tai erikoiskännyjen vapaaehtoista pakkoa. - Jos se toimisi, niin se muuttaisi koko kuvion, kuinka kansakunta tunnistaisi ja vastaisi kuolettavaan hyökkäykseen.

Dietrichin mukaan yksi hitti voisi olla sattumaa tai virhetoiminto, mutta pisteiden ryvästyminen pienelle alueelle esimerkiksi Aliensin tapaan saisi katastrofihenkilökunnan ripeästi liikkeelle.

Ketterä idea, mutta kaikki eivät ole tyytyväisiä. Lisa Graves työskentelee Center for National Security Studies, joka on voittoatuottamaton kansalaisvapausryhmä. - Hallitus voisi investoida enemmän tiedusteluasiantuntijoihin kuin piirakka-taivalla-teknologioihin, joiden toimivuutta ei ole vahvistettu.

Kevin Bankston EFF:ista ei innostu mistään hankkeesta, jossa "kulutustavaroista tehdään hallituksen valvontavälineitä."

Entäpä muumaalaiset, jotka vierailevat USA:ssa? Saisiko kentiltä vuokrata kuukahtamiskännyköitä vai antaisivatko viranomaiset niitä maksutta lainaan turisteille?

Piskuisinen anonymiteetin puutteineenkin Cell-All vaikuttaa kuitenkin paljon lupaavammalta kuin matrixxin aiemmin uutisoima idea amerikkalaisista hätäsosiaalisia verkostopalveluista.

Kuva: www.usatoday.com

Digitoday uutisoi muikeasti, miten netti saadaan nurin terrori-iskuja tehokkaammin.

Koditon mies heitti Bostonin Longfellow -sillalla palavan tupakan maahan onnistuen sytyttämään koko sillan. Network Worldin mukaan tulipalo katkaisi samalla Bostonin ja New Yorkin välisen koekäytössä olevan Internet2-yhteyden kytkentäpiirit.

New Scientist uutisoi taskukokoisesta dna-replikaattorista, joka toimii kahdella a4-patterilla ja kopioi dna:ta yhtä täsmällisesti kuin tyyriit labralaitteet. Laitteessa ei ole liikkuvia osia ja valmistuskustannukset ovat vain 10 dollaria.

Härpätin kopioi miljardeja identtisiä kopioita dna-säiettä parissakymmenessä minuutissa. Labravehkeillä aikaa vierähtää useita tunteja.

Vempainen kehittäjäryhmän johtaja Victor Ugaz of Texas A&M Universitysta uskoo, että dna-testejä voidaan tehdä vastaisuudessa myös alikehittyneissä maissa.

Samuel Sia Columbia Universitysta pitää laitetta ketteränä. Hänen mukaansa tarvitaan kuitenkin myös edullisia ja helppoja tapoja valmistaa näytteitä eristämällä dna:ta soluista.

Laitteesta on epäilemättä paljon iloa, mutta jotkut asiat kannattaisi ehkä pitää kalliissa laboratorioissa. Esimerkiksi Intiassa geenimanipuloitujen kasvien koodin varastaminen on arkea.

Teollisuusvakoilu kehittyy turhankin helpoksi ja kuka hullu enää vie räjähteitä lentokoneeseen, kun mukana kulkee vekkuli dna?

Lue matrixxista, miten Guardian tilasi netistä isorokon dna-pätkän kotiosoitteeseen ja muut biohakkerointi-uutiset.

Kuva: www.newscientist.com

Wikipedia on selkeästi siirtynyt valtavirtaan. Kilpailijoita ovat muun muassa raamatullinen Conservapedia ja ammattilaisten Citizendium.

Parodioitakin alkaa löytyä. Hikipedia on luonteva muunnos kotimaan kielellä.

WP:n alustalle luotu iäkkäämpi parodia, älyvapaa luulosanakirja tästä (1800 artikkelia) ja tuoreempi tästä (reilut 3000 artikkelia).

Idea on virkeä, mutta valitettavasti huumori on tiettävästi taitolaji. Jopa teekkarien vappulehtiä lukiessa on hauskempaa.

Toisaalta kuten esikuvassa ja kilpailijoissa, Hikipedian seassa on lieviä helmiäkin, jos jaksaa kaivaa.