matrixx2.01

MBnet.netin Janne Pikkarainen ja monet muut ovat löytäneet tämän laajan helmen: Logistiikan Lordit.

Kyseessä lienee massiivisin kuvakooste tähän asti, miten erityisesti Aasiassa liikutaan polkupyörillä, autoilla, riippusilloilla ja junissa järjettömien rahtitavaramäärien kanssa. Tematiikka on sama kuin esimerkiksi Kevin Kellyn Street Use-blogissa.

Ihmisen mielikuvitus vaikuttaa aika loputtomalta. Henkilöauton peräkärryllä voi kuljettaa aikuiskokoista norsua ja mopon päälle mahtuu vaivatta viisi ihmistä. Tyylikkäintä on kuitenkin ihmisten uskomaton pakkaustaito ja polkupyörillä kulkevien tavaroiden määrtä ja pakkaustavat uhmaavat painovoimaa.

m2-uutisia seuraavan kerran keskiviikkona 2.5.2007.

Kuvat: www.leenks.com

matrixx uutisoi äskettäin VTT:n ja Tekniikan Akateemisten Liitto TEKin teknologiabarometrin osoittavan aiempaa enemmän madonlukuja suomalaiselle tietoyhteiskunnalle.

Tietokone-lehti siteeraa tuoretta Economist Intelligence Unitin vuosittaista selvitystä. Suomen sijoitus on viime vuosina valunut alemmas, tuoreimmassa mittauksessa paikka kärkikymmenikössä säilyy erittäin täpärästi.

Syykin päätelmään on EIU:lla sama kuin TEKbarossa: selvitys kartoittaa sähköisten palveluiden ja internetin käytön levinneisyyttä sekä sähköisen liiketoiminnan edellytyksiä lähes 70 valtiossa eri puolilla maailmaa. Suomalaiset nettipalvelut ja sähköinen liiketoiminta ovat nahkeissa kantimissa.

Uudella hallituksella näyttää kuitenkin olevan tähdellisempää tekemistä. Se esimerkiksi yllättäen nosti hyvin nopeasti etujalat pystyyn tupon edistämisessä ja ilmoitti ettei ole tupolle edellytyksiä. Montakohan vuotta Kokoomuksessa on odotettu tätä?

Sinänsä tupo tai tai sen puuttuminen ei vaikuta järin informaatioyhteiskunnan kehittymiseen, mutta kuvaa aika hyvin, mitkä asiat ovat hallituksen asialistan kärjessä. Jatkakaa vaan perintöveron kanssa näpräämistä, mutta tällä menolla tulevaisuudessa ei ole juuri perittävää.

Hallitusohjelmassa kyllä todetaan, että "Hallitus edistää kansalaisten ja yritysten luottamusta arjen tietoyhteiskunnan palveluihin." Enää ei puutu kuin ne palvelut. Sen sijaan ohjelmassa ei ole inaustakaan, että näitä palveluita jalostettaisiin vientiin ja globaaleille markkinoille.

Erittäin positiivista on tavoite, että "jokaisella peruskoululaisella on oppimisen keskeisenä välineenä käytössään oppilaskohtainen tietokone".

Tämä ei kuitenkaan poista sitä perusongelmaa, että tietokoneita tarvittaisiin myös aikuisille.

Ainakin joitain vuosia sitten ministerien live-nettikyselyissä avustajat naputtelivat ministerien vastauksia ruudulle. Jos päättäjät eivät arkisesti käytä nettiä, niin on vaikea kuvitella, että syntyisi käsitystä, että siellä pitäisi olla palveluita ja miten Suomen voisi olla hyvä edetä niiden tuottamisessa ja tuotteistamisessa.

Saataisiin nyt edes ensi alkuun julkista dataa xml-muodossa, että ihmiset pääsisivät värkkäämään kotimaisia mashupeja.

Tosin uuden hallituksen kunniaksi on todettava, että mobiililaite- ja tekstiviesti-asiantuntemusta löytyy useammalta ministeriltä siinä määrin, että jotkut sukupuolet ovat jo ehtineet toivoa ministereille kännykieltoa vapaa-ajalla. Onko tämä ydinosaaminen sitten tuotteistettavissa vientikelpoiseksi sisältö- ja palvelutuotannoksi, selvinnee lähikuukausina.

Nyt ei enää yksi huippuyliopisto auta.

Itse EIU:n rapo tästä (pdf, 1.5Mb).

Kuva: www.tietokone.fi

NASA juhlii Hubble-teleskoopin 17-vuotissyntymäpäiviä julkistamalla taivaallisen kauniita otoksia, joita ei ole aiemmin netissä nähty.

Osa kuvista ei tosin ole aivan autenttisia, vaan niihin on saatettu titsata useampaa kuvaa tai nostaa värein esiin joitain alkuaineita tieteellisiin tarkoituksiin. Tässä tapauksessa esteettisyys ja funktionaalisuus yhdistyvät sulavasti.

Kuten hähmäisestä minityyrista näkyy, niin Michelangelo ei ollut aivan väärässä freskojensa taivas-värikarttojensa suhteen. Tarjolla on galaksien uudelleensyntymisiä, tähtien syntymää ja kuolemaa, erityyppisiä säteilyjä, avaruustuulia ja muuta tavanomaista.

Kiusallisesti muut uutislähteet tarjoavat aineistoa selkeämmin kuin NASA itse.

Ohessa NASA:n originaalisaitti ja News.comin sivistynyt tapa esittää kuvia infoineen.

Kuva: www.nasa.gov

MIT Technology Review uutisoi, miten moderni tiede lähestyy eksegetiikan eli raamatunselitysopin peruskysymyksiä. Virginia Techin massamurha nostatti taas yli-ihmisten aivotoiminnan tutkimuksen otsikoihin.

Psykiatrit ja aivotutkijat ovat havainneet ystävämme magneettiresonanssikuvauksen (fMRI) avulla, että ns. normaalien ihmisten sekä psyko- ja sosiopaattien aivokerrostumat eroavat toisistaan.

Kun tavalliselle ihmiselle näytetään kauhistuttavia kuvia - varmaankin kulttuurikontekstilla arvioituna - niin perinteisten ihmisten aivoissa käynnistyy järeätä aktiviteettia tunteita tuottavassa limbisessä järjestelmässä, ja erityisesti mantelitumassa.

Itsensä yli-ihmisiksi mieltävillä mantelimassassa viriää taas voimakkaasti vähentyvää aktiviteettia tai ei ollenkaan. Tutkijoiden oletuksen mukaan joiltain ihmisiltä uupuisi kyky generoida perustunteita, jotka pitävät primitiivisen tappajavaiston kurissa.

Toisten tutkijoiden mukaan fMRI-skannaukset ovat näyttäneet samanlaista vajetta myös näiden ihmisolentojen etukorteksissa, jota pidetään aivojen keskeisenä järkeilykeskuksena. Se helpottaa impulsiivisen ja epärationaalisen käyttäytymisen säännöstelyä. Etukorteksin syndrooma-tapauksissa omistajallaan on vaikeuksia kontrolloida kehoaan kevyimmiltäkään provoilta.

Uusimmasta päästä on James Blair aavistus, joka kytkee aiemmin tutkimuksen toisiinsa. Blair johtaa National Institute of Mental Health's Unit on Affective Cognitive Neurosciencea. Aaargh.

Hänen mukaansa mantelitumalla ja etukorteksilla on yhteys ja edellinen tuottaa jälkimmäiselle väärää signaalia vahvistaen näin kokonaisuutta.

Osa tutkijoista pitää tätäkin mallia vielä liian yksinkertaistettuna, sillä moni aliaktivoidun limbisen järjestelmän kantaja hakeutuu sankarillisiin ammatteihin, kuten palohenkilöiksi, poliiseiksi ja hävittäjälentäjiksi. Yksi teoria on fenomenologinen eli lapsuuskokemukset määrittelevät kehityksen suunnan.

Jotta aivotiede ei olisi raamattumallia helpompaa, niin jotkut tutkijat ovat huomauttaneet, että kaikki tappajat eivät tietenkään ole psyko- tai sosiopaatteja.

Mutta kun USA:ssa 12-vuotiaat saavat ostaa joissain osavaltioissa vain yhden haulikon kuussa, niin ehkäpä oppilaitoksiin on sitten saatava magneettiresonanssiskannerit ulko-ovien porteille asosiaalisen aineksen tunnistamiseksi.

Kuva: www.technologyreview.com

Planeetamme tieteellistä blogosfääriä ja verkkojulkaisuja kihisyttää, josko meitä olisi moneksi.

Tuore eksoplaneetta sijaitsee Vaa'an tähdistössä vain 20,5 valovuoden hilpaisun päässä aurinkokunnastamme ja yksi ihmiselämä ehtisi sinne mennen tullen. Eksoplaneetan löydöstä kertoivat tiistaina Euroopan eteläisen observatorion (ESO) tutkijat.

Planeetan läpimitta on vain 1,5 kertaa suurempi kuin Maan, ja planeetalla voi hyvinkin esiintyä vettä. Sen olosuhteita elämälle pidetään erittäin lupaavina.

HS:n Timo Paukku on tehnyt aiheesta ripeästi kattavan ja yleistajuisesti kirjoitetun artikkelin ja erinomaisen kuvituksen. Artikkelin verkko-osoite viittaa metkasti 'ulkomaan' uutisiin.

Englantia halajaville New Scientistin suppeampi uutisointi ja vaatimattomampi grafiikka tästä. Hienoa, että Suomessa osataan uutisoida New Scientistia etevämmin ja nopeammin.

Kuva: www.hs.fi

New Scientist kertoo, että tulevaisuudessa outoja planeettoja saattaa tutkia ihmisen kehittämä älypöly (smart dust). Useat tutkimusryhmät ovat kehittämässä piskuisia langattomia sensoreita, jotka liikkuisivat ja kommunikoisivat etevästi ryhmänä.

University of Glasgowin tutkija John Barker on tehnyt tutkimuksen 30 000 älyhipusta Marsin tuulissa. Pehmeästä karkeaan olomuotoon vaihtuvat hiukkaset liikkuivat kohtuullisesti ennakoitua kurssia simulaatiossa.

Hävikkiä oli jonkin verran, mutta se on yksi älypöyn kantavista ideoista. Hiukkaset voidaan korvata toisilla, eikä kokonaisuus muutoinkaan kärsi, eläinlaumojen tavoin.

Barker korostaa, että hänen tutkimuksensa on täysin spekulatiivista tässä vaiheessa, mutta siitä huolimatta tulevaisuuden ammatteihin voinee laskea älypöllyttäjän.

Kuva: userwww . sfsu . edu

Juuri kun ihmiskunta on toipunut Web 2.0:sta, niin sosiaalisen median ja pitkän hännän kuhinasta on nousemassa esiin uusi ja monipuolinen kehityssuunta.

Kirjoitin mashupeista taannoin hieman (MB05/12), mutta nyt ne ovat nousemassa valtavirtaan Yahoo Pipesin myötä ja blogistit hehkuttavat.

Mashupille ei ole vielä vakiintunutta suomennosta, mutta se ei mitenkään vähennä idean arvoa. Se on esivaihe netin seuraavalle harppaukselle datan käsittelyssä, uudelleen yhdistelyssä ja uusien palvelujen luomisessa.

Datan remiksausta

Mashupin perusidea on yhdistää dataa yhdestä tai useammasta lähteestä ja ajaa se uuteen ympäristöön, kuten vaikkapa Google Mapsin kartta-käyttöliittymään. Esimerkiksi Kumiankka.netin Tuoreimmat hälytykset Suomessa-mashup näyttää ajantasaisesti erityyppiset hälytykset Suomen kartalla.

Alan guru Esa Ojala on todennut mashupin suoraksi käännökseksi 'survosta' tai 'muusausta' Virtuaaliset nuppineulat-blogissaan. Hänen mukaansa kumpikin ovat "vaikeasti myytäviä tuotteita keittiön ulkopuolella". Niinpä Esa päätyy käännökseen 'fuusaus', joka kuulostaa etevältä.

Lähitulevaisuuden mahdollisuuksia valottaa Dartmaps-palvelu, joka näyttää niinikään ajantasaisesti kartalta, missä kohden Dublinin DART-lähijunat liikkuvat. Miksi värjötellä pysäkillä pakkasessa, kun voi seurata kulkuneuvon saapumista netissä?

Adrian Holovatyn voidaan katsoa aloittaneen mashup-kulttuurin. Hän oli paikallislehden palveluksessa ja ohjelmoi ChicagoCrime.orgin. Siinä käyttäjä näkee Google Mapsin visuaalisen kartan avulla nopeasti, missä päin Chicagoa on tapahtunut minkäkinlaisia rikoksia.

ChicagoCrime.orgin uskotaan innoittaneen ensin Googlea, ja sitten monia muitakin, tarjoamaan Web API-rajapintaa, jonka päälle mashup ohjelmoidaan. Web API:a tarjosi tätä kirjoitettaessa 388 www-palvelua.

Suomalaisten mashupit ovat yleistyneet valitettavan hitaasti. Yhtenä syynä pidetään sitä, että sopivassa muodossa olevaa dataa ei juuri ole saatavilla.

Esimerkiksi pdf-muotoisia juna-aikatauluja on hankala lukea koneellisesti. Ohjelmoijat kaipaavatkin erityisesti julkisen sektorin dataa saatavaksi xml-muodossa. Kun puhutaan kilpailukyvystä, niin julkishallinto voisikin päästää vapaaksi ainakin osan datastaan innokkaille ohjelmoijille.

Yhteisölliset matkaoppaat

Toisen ulottuvuuden mashupeille tarjoaa käyttäjien mahdollisuus kommentoida dataa. Karttaan voidaan ajaa vaikkapa paikkatiedon perusteella hotellit, kylpylät, ravintolat tai luonnonpuistot ja käyttäjät voivat kertoa niistä kokemuksiaan ja käsityksiään.

Monissa tilanteissa karttakäyttöliittymä on huomattavasti tehokkaampi ja selkeämpi tapa, kuin esimerkiksi jahdata kommentteja foorumeista. Olen itse ollut esimerkiksi Virtual Tourist-palvelun (VT) jäsen kymmenen vuotta.

VT:n vinkit ovat kullanarvoisia jokaisessa matkakohteessa. Mutta esimerkiksi hyvä ravintola Bangkokin Sukhumvit Soi 23:n sivukadulla on armottoman vaikea hahmotettava perinteisestä kartasta. Maporaman kaltaiset, sinänsä kätevät www-karttapalvelut eivät paljoa auta asiassa, jos kiinnostaa, mitä muuta alueella on tarjolla.

Tyyppiesimerkki on hotellien ja ruokapisteiden jahtaaminen. Mashupin avulla voisi hahmottaa nopeasti ryppään tarjokkaita sopivalla hintatasolla ja suosituksilla. Jos yksi ei tärppää, on helppo siirtä seuraavaan.

Monen käyttäjän ja yhteisölliset mashupit ovat vasta alkutaipaleella. Alakulttuurit ja harrastusryhmät voisivat rakentaa itselleen globaaleja matkaoppaita.

Esimakua tulevaisuudesta tarjoaa Rateordate.com. Siinä algoritmi etsii ensin alueellisesti ja muilla kriteereillä toisilleen sopivia deitti-ilmoituksia. Palvelu näyttää potentiaalisia deittipareja käyttäjille, jotka saavat äänestää, miten hyvin pari heidän mielestään sopisi yhteen.

Kohti virtaavaa nettiä

Kolmas ulottuvuus on datan remiksaus omaan käyttöön. Varsinainen mashup-ohjelmointi perustuu JavaScript-kieleen eikä sovi vielä ihan kaikille.

Yahoo Pipes auttaa. Tuoreessa palvelussa mashup kootaan valikkoeditorilla ja graafisesti vuokaavioon. Kokeen perusteella tähän pystyy eläinkin.

Isoin rajoite Pipesissa omaan koodiin verrattuna on tällä hetkellä smäshäiltävä: Yahoon Haku ja Local, Fetch rss-pyydin, Google Base ja Flickr. Mutta nopeasti syntyneen Pipes-hakemiston perusteella niilläkin näemmä saa runsaasti ja yllättäviäkin yhdistelmiä.

Voisi olettaa, että Yahoo saa hamuttua palikoita runsaastikin. Mashupeista kiinnostuneille ohjelmoijille oikea osoite on Programmableweb.com.

Kokeilin erinäisiä vuosia sitten tehdä JavaScriptillä isolle ruudulle www-näkymän, joka haki dataa kymmenestä eri lähteestä uutisotsikoineen, säätietoineen jne. Touhussa ei kuitenkaan ollut varsinaista tolkkua, koska koodista olisi pitänyt parsata ylimääräinen www-näkymämuotoilu yms. palvelinskriptillä tilankäytön maksimoimiseksi.

Niin ikään personoitavia www-avausnäkymiä on ollut pitkään. Niiden ongelmana on kuitenkin rajoitetut fiidimahdollisuudet ja useimmissa voi räätälöidä vain USA:n tarjontaa. Mashupeilla voidaan filtteröidä datasta vain haluttu osa ja kierrättää tai yhdistellä sitä miten parhaaksi näkee.

Netti on luonteeltaan dynaaminen, virtaava ja ajantasainen. Www-selain tekee siitä kuitenkin staattisen ja eräajopohjaisen.

Tämä on yksi pääsyy, miksi mashupeja hehkutetaan. Ne tarjoavat yhden kehityspolun netin todellisen luonteen valjastamiseksi.

Samaa kehitystä tukevat OS X:n ja MS Vistan widgetit ja gadgetit ja muut härpättimet. Ne ovat kuitenkin rajoittuneet fyysiseen pc-laitteeseen ja jos käyttää useita koneita eri paikoissa, niin widgetejä saa asennella ahkeraan.

Oma lukunsa sitten on, että jos nettidataa striimaa joka piipusta 24 h, niin miten siitä malttaa päästää irti?

KARI A. HINTIKKA

Unkarin RSOE Emergency and Disaster Information Service (EDIS) tarjoaa yhden maailman kattavimmista katastrofipäivystyksistä www-selaimeen. EDIS kattaa kaikenlaiset katastrofit mehiläishyökkäyksistä teknisiin onnettomuuksiin ja mutavyöryistä jääsateisiin. Raportointi vaikuttaa varsin ajantasaisel.

Globaali kartta on varsin informatiivinen kun symboleihin tottuu. Lisäksi tarjolla on listaa lyhyt- ja pitkäaikaisista katastrofeista maanjäristyksiin ja tulivuorenpurkauksiin ja lisälinkkeineen.

Katastrofit saa myös rss-fiidinä ja monessa muussa muodossa. Matkailijalle must.

Kun kansalaisjournalismi ja bloggaus alkavat jo haukata perinteisen median mainostuloja ja lukijoita, niin sen on keksittävä uusia kilpailuetuja.

Yksi näistä on etäraportointi kriisialueilta ja katastrofeista. Näyttelyssä Las Vegasissa esiteltiin tuoreita härpättimiä lähetettäväksi erikoisiin tilanteisiin etäohjauksella.

Aiemmin kauko-ohjattavat mönkijät ja helikopterit ovat olleet lähinnä Hollywoodin käytössä. Näihin ei bloggaajilla ole vielä varaa.

Toisaalta, kansalaistasolla on jo pitkään osattu rakentaa kilpailijoita esimerkiksi Robowarsiin. Välitetäänkö ensimmäinen täydellinen etäreportaashi perinteisen vai ruohonjuurimedian toimesta?

Vielä kun kuvaa ja ääntä saisi saisi 360-asteisena kotiin, jonka seinät, lattia ja katto näyttäisivät tallennetun ympäristön, niin tv-uutisoinnista voisi maksaakin.

Sama koskee elokuvia. On vain ajan kysymys, koska kotiin saa ostaa materiaalit mediahuoneelle, jonka joka pinta täyttyy videolähetyksestä.

Kuva: www.techrepublic.com

Scotsman.comin mukaan neljä skotlantilaista yliopistoa ovat kehittäneet yhteistyössä suihkutettavia tietokoneita. Edinburghin, Glasgowin, St Andrewsin ja Strathclyden yliopistojen kehittämiä tulitikunpään kokoisia prosessoreja (specks) suihkutetaan tuhansittain esimerkiksi potilaiden keholle.

Speklejä voidaan ohjata verkostona tavallisten tietokoneiden tapaan. Sen sijaan että potilas raahaisi mukanaan letkurihmastoa elektrodeineen, hän voi liikkua normaalisti ja samalla saadaan tietoa esimerkiksi lihasten ja pulssin käyttäytymisestä.

Tutkimusryhmän johtaja Damal Arvind toteaa: "Speklet ovat uudentyyppisiä laitteita. ne tunnistavat ja analysoivat dataa sitä mukaan kuin saavat. Olemme nähneet vastaavaa teknologiaa Nintendon Wii-konsolissa, mutta se on hyvin primitiivistä siihen verattuna mitä olemme tekemässä".

Hienoa, että lääketieke kehittyy konsolipohjalta. :-) Eipä silti, speklet yhdistettynä data-asuun tia puettaviin tietokoneisiin luovat aika huisia mahdollisuuksia. Kävelevät serverit - siis ihmiset - ovat monta askelta lähempänä.

Alkaako bloggaus tai mesetys ahdistaa? Koetko että kohtelet netti-ihmissuhteita kaltoin aikapulan vuoksi?

MyCyberTwin tarjoaa ratkaisun. Tuoreessa nettipalvelussa voi luoda itselleen maksuttoman chatterbot-kloonin, joka lupaa hoitaa keskustelut pikaviestimillä ja tarvittaessa myös bloggaa ja mailaa. Jee.

Yhtiön toinen perustajista Liesl Capper on todennut kauniisti palvelustaan: "You can be you, even when you're not you." Voiko liikeideaa selkeämmin ilmaista?

Eihän tässä enää mitään palkokasveja tarvita, kun homma hoituu netitse.

MyCyberTwin tarjoaa äkkiseltään kelailtuna paljon mahdollisuuksia, mutta replikan oppimiskäyrä voi nousta esteeksi kärsimättömälle. Aivan aluksi on vastattava 79 kysymykseen, joilla palvelu päättelee ihmisen persoonallisuuden.

Tämän jälkeen alkaa sitten botin opettaminen. Käytännössä MyCyberTwin tarjoaa laajan lauman sosiaalisia tilanteita, small talk-lauseita ja avainsanoja, joihin voidaan kullekin määritellä kolme vastausta, vastakysymystä jne. Lisäksi voi säätää perusasenteen mukavasta nihilistiseen.

Mitä enemmän lauseita jaksaa tahkoa, sitä vivahteikkaampi botista luonnollisesti tulee, mutta asiallisen botin parserointiin voi kulua helposti tunteja ja sen verran rajoittuneita botteja saa synnytettyä, että ne osaavat vain englantia.

Teknisesti ei pitäisi olla ongelma antaa ihmisten vapaasti määritellä iskusanat boteilleen. Lisäksi opetuksen käyttöliittymä on hieman konusti. Iskusanat esitetään tietyssä järjestyksessä eikä koko repertuaaria näe vaan niihin on vastattava yksi kerrallaan.

Näppäriäkin piirteitä löytyy. Kaikki botin keskustelut tallentuvat erillisiksi lokeiksi. Ensin hieromaan tuttavuutta mukavanoloisen botin kanssa sopivasta maasta, jonka omistaja ehkä innostuu tapaamaan bottiasi ja siitä se lähtee.

matrixxin toimituksen replikan kanssa voi jutella täällä. Tosin toimitus ei takaa tässä vaiheessa laadukasta keskustelua, sillä kyseessä on vielä lähes täysin kouluttamaton replika.

MyCyberTwin-palvelu vaatii tulokasta laittamaan jonkin nickin kohtaan 'Non-Members'. Sen myötä keskustelu voi alkaa.

Ja matrixxin lähivuosien kirjoitusten tasoa ei kannata ihmetellä. Botti hommiin. :-)

mycybertwin.com

MIT:n Technology Review kertoo mahdollisesta ratkaisusta ongelmaan, joka närppii muitakin kuin tietokoneensa kehnosti ylikellottaneita.

Professori Josep Torrellas kehittää University of Illinoisissa Phoenixin nimellä kulkevaa elektronista komponenttia, jota voidaan ohjelmoida ja sitä kautta kontrolloida sekä optimoida varsinaista prosessoria ja mikrosiruja perus-pc:ssa ja netissä.

Kun tai jos prosessori menee tilttiin tai ei käyttäydy hanakasti, niin Phoenix-softan preparoinnin myötä prosessori palaa tarmosti toimeensa unohtaen haahuilut ja valjastuu takaisin ihmisomistajansa alaiseksi.

Idea on teoriassa mainio. Kenen tahansa emolevy voi nimittäin häiriköidä tietämättään tai osoittautua jo valmistusvaiheen jälkeen valuvialliseksi.

MIT:n artikkelissa yksi kohta kuitenkin epäröidyttää. Keskeneräiset tietokoneohjelmat ja -pelit ovat valitettavaa arkea ja niihin julkaistaan julkistuksen jälkeen patcheja eli korjaustiedostoja.

Jos laitevalmistajat ottavat perustuotantoon tämän Phoenixin tai vastaavan, ja saavat sen myytyä kuluttajille, niin sitten on edessä eri ongelma. Kehityssuunta voi johtaa siihen, että valmistajat alkavat julkaista - ohjelmistojen tapaan - keskeneräisiä prosessoreja, joita sitten päivitetään softalla.

Niinikään näkymä siitä, että valmistaja päivittää netitse valmistusviallista prosessoriaan kuluttajan kotioloissa, ei imponoi. Mieleen juolahtaa DC Comicsin klassinen 12-osainen sarjakuva The Hacker Files.

Kuva: www.technologyreview.com

News.com kertoo pitkästi Metaverse Roadmap Summitista, joka pohtii muiden ohessa netin tulevaisuutta ja rapoa on tuloillaan. Sarka käynnistyi vuosi sitten.

Vuonna 2016 netti olisi 24h ja 3D. Google Earthin kaltaiset palvelut näyttäisivät ympäri palloa, mitä tahahtuu ja missä.

Metaverse on ilmaisu, joka on väärinkäytetty piloille siinä missä vaikkapa vuorovaikutteisuus. Neal Stephensonin Snow Crash-romaanissa esitellyllä termillä tarkoitetaan nykyään mitä vain 3D maailmoista immersiivisiin geospatiaalisiin ympäristöihin.

Perusajatus tässä yhteydessä on hieman sama, kuin esimerkiksi blogien muodostama kokonaisuus, blogosfääri. Summitin mukaan kaiken tallentavat data-asut, vahvistettu todellisuus, simulaatiot, geospatiaalinen 3D data ja kaiken tämän jakaminen netissä muodostavat metaversumin vuonna 2016.

Summitin julkaisema rapo avaa itsensä johdannossa kauniisti: "Mitä tapahtuu kun videopelit kohtaavat Web 2.0:n?" Tämä antaa tosin valitettavan vanhahtavan kuvan Summitin vekkuleista skenaarioista. Eiköhän meillä silloin ole jo ainakin Web 2.68.

Rapoa pukkaa tiettävästi huhti-toukokuun vaihteessa. Luvassa on neljä skenaariota ammattimaisen tulevaisuudentutkimuksen hengessä.

News.comin haastattelujen perusteella mitään niin mullistavaa ei näytä olevan tiedossa, että rapo kannattaisi pakosta kahlata. Toisaalta kokonaisskenaarioita on aina mukava lukea, vaikka Aku Ankasta, ja News.comin artikkelissa puhutaan lupaavasti lihamuistoista (meat memories). Tässäpä oiva uusi kuhinasana.

Rapoa voi odotella täällä.

Mutta yhtäkään pressikuvaa vuodesta 2016 eivät ole vielä saaneet aikaiseksi.

Suomalaiset digitaalimedian pioneerit Cartes ja AV-Arkki järjestävät Espoon Tapiolassa uusmediataidefestivaalin 17. - 24.4.2007. Pressitiedotetta katsoessa viikko vaikuttaa tyypillisen hengästyttävältä ja järjestäjät ovatkin vuosien varrella tuottaneet Suomeen lukuisia uniikkeja härpätinvälitteisen taiteen klassikoita.

Eniten kohua on tainnut aikoinaan herättää Espoon Otso-gallerian kellarissa vapaasti lilluvat kanat, joita kuvattiin nettikameralla ja niitä sai 'ohjata' netitse. Ilta-Sanomat käynnisti lööppienkokoisen keskustelun, aiheutuuko kanojen nettikameroinnista eläinrääkkäystä. ;-)

Cartes Flux vol2 taiteilijat: axiomatic integration (Kera Nagel) (DE), Elina Brotherus (FI), Beat Lippert (CH), Gabriel Mascaro (BR), Christina McPhee (USA), Dennis H. Miller (USA), Brighid Mulley (UK), Jay Needham (USA), Lorenzo Oggiano (IT), Verica Patrnogic (RS), Jean-Gabriel Périot (FR), Laurent Pernot (FR), Aarno Salosmaa (FI), Alli Savolainen (FI), Guli Silberstein (IL), Maarit Suomi-Väänänen (FI), Anders Weberg & Robert Willim (SE), Oliver Whitehead (FI), Yannig Willmann (FR), Liu Zhenchen (CN/FR) ja 1n0ut (Robert Praxmarer & Reinhold Bidner) (AT).

Ihan ehdoton erikoishitti Flux vol2:ssa on Oliver 'Ollie' Whiteheadin retrospektiivi 1967-2007. Sinänsä älykäs britti on päättänyt jostain ihme syystä asua Suomessa jo pitkään. Whitehead on muun muassa työskennellyt Kuvataideakatemiassa sen viime vuosikymmenien parhaina aikoina, jolloin sieltä valmistuivat muun muassa Markus Copper, Kimmo Schroderus ja Wici Wickström.

Cartes Flux vol2 yhteistyökumppanit: Teknillinen korkeakoulu, AV-Arkki, Kuvataideakatemia, Espoon kuvataiteilijat ry, Espoon kuvataidekoulu ja ranskalainen Le Fresnoy – Studio national des arts contemporains.

Lisätietoja: www.cartes-art.fi/flux

Kuva: www.cartes-art.fi/flux

Moneskelet ovat mietiskelleet ja avoimesti ajatelleet netissä, mihin kaikkeen voisi soveltaa 'avoimuuden' ja 'vapaan' lähdekoodin suunnittelu- ja tuotantomallia. Mihin ideoiden jakaminen ja yhteinen kehittäminen taipuu?

Yhden esimerkin tarjoaa Core77 Design-blogi, joka uutisoi hollantilaisvalmistajan c,mm,n-hankkeesta (lausutaan 'common'). Ostoksen vaihtoehdoksi ollaan julkistamassa avointa henkilöautoa, ja vieläpä tyylikkäänoloinen sellaista.

Auton tekniset piirustukset ja blueprintit ovat vapaasti saatavilla netistä ja kuka tahansa voi kehittää niitä, kunhan tulokset ovat edelleen kaikkien saatavilla netissä.

Kehitteillä on myös toinen avoimen lähdekoodin auto, OScar, mutta nettitietojen mukaan se on vasta konseptivaiheessa.

Idea on loistava, mutta yksityisutoilu saattaa kuulua siihen pieneen, mutta kriittiseen sektoriin ihmiselämässä, joissa kustannuksissa ei välttämättä kannata säästellä.

Tiiviisti ottaen avoimessa autossa on etunsa samoin kuin vaikkapa avoimen lähdekoodin ohjelmistokehityksessä: kollektiivi päivittää sitä jatkuvasti. Toisaalta esimerkiksi Microsoft lupaa yhä turvallisempia autoja, joiden turvallisuus vuotaa yhä pahemmin, mutta peruskäytettävyys toimii.

Vaikka tulevaisuuden ennakointi on mieluista, niin tällä kertaa on vaikea sanoa, kumpi linja tuottaisi parempaa turvallisuutta. OS:n etuna on nopeasti kehittyvä virheenkorjaus ja tätä kautta stabiilius - jossain vaiheessa. Kaupallisten ja nykyisten digitoitujen autojen etuna on standardoitavuus, vaikka kattoikkuna saattaakin aueta ja jumittua talvipakkasilla tai menopeli kuukahtaa kesken kiihdytyksen vasemmalla kaistalla.

Ehkäpä perusuusioperheen keskustelu tulevaisuudessa menee jotenkin tähän suuntaan:

- Kulta, mentäisinkö tänä viikonloppuna koeajoon?
- Ei, rakkaani, jos suinkin sopii. Montako kertaa olen sanonut, että tulostan seuraavan automme speksit netistä heti, kun ehdin?

www.core77.com

Eurekalert! kertoo, että ihmissydämen kokonaisreplikoitavuus alkaa olla lähellä. Tähän asti on käytetty erilaisia keinosydämiä tai yksittäisiä korvattavia osia sydämestä, mutta erityisesti University of Michiganissa panostetaan aitoihin synteettisiin ...ääh ... synteettisesti kasvatettuihin, mutta aidonkaltaisiin ... ääh ... varaosiin ... ääh ... luomuelinosiin.

Michiganin tutkijat kertovat tutkimuksensa kohde-esimerkeiksi sydänkohtauksen saaneiden ... hmm... patchin eli paikkauksen labrassa kasvatetuilla sydänlihaksilla kuolleiden sydänlihasten tilalle, heikolla sydänläpällä varustettujen lasten läpänvaihdon ja heikkojen verisolujen korvaamisen 'luonnollisesti' tuotetuilla soluilla verrattuna nykyisiin tehdastuotettuihin.

'Ääh'it tekstissä siksi, ettei Suomessa ole vielä termiä luomukasvatetuille ihmiskehon implanteille, elimistä solutasolle. Niinikään termiä bioengineering ei oikein ole ehditty kääntää. Bioinsinööröinti - 'tarkka' käännös - ei oikein kuvaa mistä on kyse.

Bioengineering on yleistymässä rivakasti ja Suomenkin tutkijat ovat aika mukavasti kehityksen kärkipäässä, mutta uutisoivat harvalti hankkeistaan tai tuloksistaan.

Perusidea on, että erilaisia ihmisen - tai minkä vaan biologisen - tuotantoprosessin osia voitaisiin tuottaa teollisesti kasvattamalla 'luomusti'. Tässä mielessä nämä ihmisosaset ovat yhtä 'luonnollisia' kuin esimerkiksi nisäkkäässä, matelijassa tai kasvissa tapahtuva biologinen kasvu ja erityisesti miten vaikka sisiliskot replikoivat katkenneen häntänsä.

Ymmärrettävää on, että kolhosti valaistu sydän- tai raajatehdas voi näyttää potentiaalisen asiakkaan näkökulmasta elokuvan Kooma kaltaiselta teolliselta jalostukselta. Toisaalta harvoin asiakasta päästetään tehtaaseen vaan näytetään mainosvideoita lokoisissa asiakastiloissa.

Mutta ostajia löytyy. Kun - ei enää jos - päästään oletettavasti liukuhihnatuotantoon, niin parempi niin kuin nykytilanne, jossa kehitysmaissa aikuiset myyvät sisäelimiään ja lapsia kaapataan myytäväksi.

Nykymarkkinat nimittäin rehottavat kuolemattomuutta haluaville, kuten matrixx uutisoi syksyllä 2006 USA:n villihköä, mutta riskialtista sisäelinkauppaa.

Uusia aivoja - tai niiden osia - University of Michigan ei ole vielä julkistanut tuottavansa. Kuten matrixx on uutisoinut, niin suunnilleen kaikki muu ihmisessä, luita myöten, alkaa olla bioinsiröitävissä (sic - ehdota suomennosta).

Toisaalta monille varmaan kelpaisivat käytetytkin aivot, ilman erillistä kasvatusta, kunhan ne olisivat hivenen nykyistä paremmat. Edes muiden mielestä.

Vaikka aihe ei kiinnostaisi, niin kannattaa silti katsoa originaalivisualisointi - joka esiintyy yllä murheellisessta 200px koossa - tästä sydämen eri osien paikkailtavuudesta. Siis patchaamisesta.

Kuva: www.med.umich.edu

VTT:n ja Tekniikan Akateemisten Liitto TEKin teknologiabarometri osoittaa aiempaa enemmän madonlukuja suomalaiselle tietoyhteiskunnalle. TEKbaro julkaistiin kolmannen kerran, ensimmäinen 2003.

Jos ei sisältö- ja palvelutuotantoa saada nopeasti asialliseksi tuotannoksi, niin tämä menoa Suomen kohtalo on jäädä tietoyhteiskunnan takapihalle, ja sen taaimmaiseen nurkkaan, on matrixxin päätelmä.

Näyttää jo vahvalta - eikä enää heikolta - signaalilta, että Suomessa osataan kyllä valmistaa härpättimiä. Mutta mitä niillä sitten tehdään, mihin niitä käytetään ja miten sovelletaan, jää muiden maiden suunniteltavaksi ja usein härpättimiä suuremmalla katteella.

Lähes järjestään esimerkiksi kotimaiset menestyneet peli- ja mobiilitalot myydään alkuvaiheessa ulkomaille, sen sijaan että ostajat löytyisivät Suomesta.

TEKbaron pitäisi olla karua luettavaa edelliselle tai seuraavalle hallitukselle, mutta rakenteellinen ongelma näytä kiinnostavan kun kasvua tuntuu syntyvän muutoinkin. Aika lähihistoriassa Harri Holkerin hallitus puhui aivan samoin "hallitusta rakennemuutoksesta". Tuloksena oli Suomen syvin lamakausi.

TEKbaro listaa muun muassa, että niin kuluttajat kuin yrityksetkin vieroksuvat Suomessa edelleen nettikauppaa ja myös julkisten palvelujen tuottaminen verkkoon kangertelee paljosta puheesta huolimatta. Puhumattakaan, että näistä saisi vientituotteita ja ¨palveluita.

– Teoreettisella tasolla erilaisia tietoyhteiskuntaprojekteja on ollut koko liuta, mutta konkreettista toimivaa julkista palvelua ei verkosta tahdo löytää, Pekka Pellinen TEK:ista lataa. - Ulkomaiset investoinnit Suomeen ovat olemattomia, toimintaympäristö ei houkuttele.

Teknologiabarometrissä selvitettiin myös tekniikan asiantuntijoiden, poliitikkojen ja nuorten näkemyksiä Suomen teknistieteellisestä kehityksestä. Kolmas barometri osoittaa taas, että poliitikoilla on selvästi myönteisempi käsitys kuin vaikkapa asiantuntijolla.

– Poliitikkojen vähän yltiöpositiivinen kuva tuli esiin jo aiemmissa barometreissä. Nyt julkistetussa barometrissä huolestuttavinta on se, että päättäjien käsitys teknistieteellisen osaamisen hyödyllisyydestä on myös hieman heikentynyt, Pellinen huolestuu.

Ei tarvitse kuin vilkaista edellisten eduskuntavaalien teemoja. Informaatioyhteiskunnan kilpailuetu loisti poissaolollaan, vaikka ehdokkaat käynnistivätkin rytäkällä omia blogeja kuukautta ennen vaaleja.

Tiedot kerättiin Suomen ohella seitsemästä maasta: Ruotsista, Tanskasta, Alankomaista, Isosta-Britanniasta, Saksasta, Japanista ja Yhdysvalloista.

"Teknologiabarometri mittaa maamme teknistieteellisen osaamisen ja kehityksen tilaa. Kyseessä on taloudellisen suhdannebarometrin kaltainen mittari, joka kuvaa osaamisen kehitystä pidemmällä aikavälillä ja suhteessa vertailumaihin.

Teknologiabarometrissä seurataan yhteiskunnan kehitysvaiheita informaatioyhteiskunnasta tietoyhteiskunnan kautta tietämysyhteiskuntaan. Samalla seurataan, miten hyvin kehityskulku on linjassa kestävän kehityksen periaatteiden kanssa."

TEKbaro tästä (pdf).

Kuva: www.tek.fi

Ellei mitään aivan erityistä nouse maasta ylös Pääsiäisen aikoihin omin avuin, niin tänä vuonna niin matrixxin toimitus keskittyy kylvämään maahan jotain tavallisempaa nousemaan myöhemmin, arkisemmin ja useammin.

Uutimointi jatkuu tiistaina 10.4.

On ilmastonmuutoksessa etujakin, nykysukupolville, ainakin hetkellisesti. matrixxin toimituksen kyberneettinen suosikkiharrastus, luomukasvimaa käynnistyy kuukautta normaalia aiemmin.

Pääsiäisaiheinen kuvakooste askarteluehdotuksineen vielä tulossa ennen nousukkaiden odottelua.

Sosiaalisen median ja osallistumistalouden analyysia rantautuu nyt kotimaisin voimin. Kyse ei ole tutkijoiden joukkotranssista vaan monien viime vuonna aloitettujen tutkimushankkeiden tuloksia ilmestyy lähes samanaikaisesti.

Lisäksi ilmassa on ollut seminaaria mainioine alustajineen ja julkisine presentaatioineen.

Tässä pelkästään viimeisen parin viikon satoa:

Kangas, Petteri & Toivonen, Santtu & Bäck, Asta (VTT):
Googlen mainokset ja muita sosiaalisen median liiketoimintamalleja (pdf)
- hyvä avaus aiheeseen miten Web 2.0-palveluista saataisiin myös liiketoimintaa?

Melakoski, Cai & Sirkesalo, Sohvi & Tirronen & Helena (TAMK): "Himottaa, mutta pelottaa?" - Suomalaisen sisältötuotantoalan näkemyksiä osallistumistaloudesta ja sosiaalisesta mediasta (pdf, 470 kt)
- kattava listaus osallistumistalouden palveluista
- sisältää myös laajan mutta huolestuttavan haastatteluaineiston kotimaisista tuotantoyhtiöistä

Kooste ja alustukset TIEKE:n ja Taloussanomien Web 2.0-seminaarista 28.3.
- internetin uudet liiketoimintamahdollisuudet

Alustukset Professian Ad-Mobi-seminaarissa 29.3.
- näkökulmana sosiaalisen median ja yhteisöllisyyden ansaintamallit ja ilahduttavasti myös pk-sektori

Eikä tässä vielä kaikki.

Helsingissä pidetään 13.-14.4.2007 Mediapäivät ja samaan aikaan 13.4.2007 Tampereella kansainvälinen "Towards Participatory Journalism"-seminaari.

Ja alan tutkijathan 'kokoontuvat' Some Lab-ryhmäblogissa, joka on tällä hetkellä paras kotimainen alan uutislähde. Teräviä havaintoja löytyy myös muun muassa blogeista Tuhat sanaa ja Mediablogi.

Jotain ajasta kertoo, että kurantimpaa informaatiota sosiaalisesta mediasta ja osallistumistaloudesta löytyy useammin blogeista kuin alan ammattijulkaisujen printti- tai www-versioista.

Jos yhtiö ei tällä paketilla taivu ajanmukaiseen liiketoimintaan Suomessa, niin sitten voi jo harkita tuotantoyhtiöstä tuotanko?yhtiöksi. Erityisesti Himottaa, mutta pelottaa?-rapon haastattelutulokset ovat järkyttävää luettavaa jopa hardcore-sosiaalipornoa harrastavalle.

Esimerkiksi "liki puolet haastatelluista (11) eivät tunnistaneet [osallistumistalouden] käsitettä, ja kyllä-vastauksen antajien (14) selitykset muodostavat heterogeenisen joukon, jota ei voi selväpiirteisesti ryhmitellä."

Joitain poikkeuksia lukuunottamatta Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat (SATU ry) ovat olleet reilut kymmenen vuotta aika piittaamattomia netin ja mobiilin mahdollisuuksista. Tulokset alkavat näkyä. Kohta osaa niistä ei enää tarvita.

Erityisesti uudet sukupolvet, joilla on myös eniten globaalia potentiaalia, eivät järin ole kiinnostuneet tuotantotaloista, vaan kehittävät tuotanto-, jakelu- ja ansaintamallinsa itse.

Tällä menolla Satu joutuu konkurssien ja fuusioiden myötä muuntumaan yhdistyksestä kerhoksi.

Aika tiukasti ylläolevien tutkimusten ja seminaarien fokus on "liiketoiminnassa" ja "ansaintamalleissa". Seminaareissa olleena voi todeta, että tutkijoiden päässä liikkuu paljon muutakin, mutta tutkimushankkeiden rahoituksessa on ilmeisesti nykyään esiinnyttävä nämä kaksi kuhinasanaa. Järjestyksellä ei liene niin väliä. :-P

Kuva: www.matrixx.fi

Autoblogit ovat innokkaasti uutisoineet lentävän auton prototyyppiä, taas kerran, kuten Worldcarfans.com. Idea kuuluu tieteiskirjallisuuden ja -elokuvien vakiokuvastoon siinä missä ihmisen syväjäädytys, tietoinen koneäly, Marsin asuttaminen ja Maa-planeetta ilman sotia.

PAL-V (Personal Air And Land Vehicle) ei lentele vielä konseptikuvia kauniimmin, mutta eurooppalainen Dutch Aerospace Laboratory (NLR) palkkaa jo autonkoostajia.

Yhtiö lupaa infrastruktuurin puutteesta kärsiville maille harppausta turvalliseen ja nopeaan yksityisliikenteeseen, myös taajamissa. Perusvisio on kuitenkin matrixxin mielestä aina ontunut siinä, että poistuvatko liikenneruuhkat nostamalla ne ilmaan?

Jotain yleiskäsitystä moottori-ilmaruuhkan arjesta saa vaikka Luc Bessonin elokuvasta The Fifth Element (1997).

PAL-V:n tekninen kuvaus on sinänsä vakuuttavaa, mutta odotetaan nyt kuitenkin, että iltapäivälehtien autotoimittajat pääsevät testaamaan ja mahdollisesti tipahtavat maan kamaralle.

Edellinen iso autotoimittajan paljastus taisi olla, kun ruotsalaistoimittaja sai Mersun munanmallisen kauppakassin kierimään testissään. Mersu veti kupin piirustuspöydälle.

Ajantasaisen designinsä ohella PAL-V lentelee maksimissaan 4 000 jalan eli noin 1,5 kilometrin korkeudessa. Siltä vältetään useimmat siviili-ilmailun turhat kiemurat ja luvat. Mitkä tosin saattaisivat olla hyödyllisiä taitoja.

PAL-V:n luvataan olevan monipuolisesti ympäristöystävällinen polttoainevalikoimiltaan ja sekä kiitää että lentää 200 kilometrin tuntinopeudella.

Kuva: www.pal-v.com