matrixx2.01

Kyborgi Kevin Warwick siis piipahti Suomessa kertomassa uusista aivoista. Häntä haastatteli Elina Hiltunen blogiinsa:

"Esim. jos laite lukisi aivojen siirtyvän masennusmoodiin parinkymmenen minuutin päästä, voisi laite käynnistyä ja "tainnuttaa" masennuksen.

Warwick kertoi, että tutkimuksissa on todettu, että tiettyjä aivon osia ärsyttämällä saadaan ihmiselle erilaisia tunteita esim. iloa ja surua aikaiseksi."

Elina vinkkaa, että ensi viikolla myös HS Tiede&Luonto julkaisisi miehen ...hmm... kyborgin haastattelun.

Kuva: www.kevinwarwick.com

Turussa alkaa 31.3.-13.5.2007 Digitally Yours - kansainvälinen digitaalisen taiteen näyttely.

Teoksia on esillä seuraavilta taiteilijoilta: Animaatiokone Industries, Laura Beloff & Erich Berger ja Elina Mitrunen, Chris Burden, Ed Burton & Zachary Lieberman, Phil Coy, Anita Fontaine, Juha Huuskonen & Tuomo Tammenpää, Manu Luksch Christian Nold, Markus Renvall, Soda, Stanza, Åsa Ståhl & Kristina Lindström sekä Pia Tikka.

Näyttelyn järjestää Aboa Vetus & Ars Nova ja Varsinais-Suomen taidetoimikunta.

Kuva: www.digitallyyours.org

Tuore Meteoalarm kuuluu niihin www-palveluihin, joita ei tiedä tarvitsevansa, mutta kun tarve ilmenee, niin miettii miksen selvittänyt tätä aiemmin?

Normaalioloissa tätä ei tarvitsekaan. Mutta kun ilmastonmuutos alkaa ehkä kohta olla lievä fakta, niin erikoissäät yleistyvät Euroopassakin.

Ainakin Meteoalarm tarjoaa tuoreen näkökulman säätietoihin. Pirteän sääankkurin sijaan se esittelee muun muassa metsäpalot ja lumivyöryt.

Kevään köllötellessä kevyesti ei Meteoalarmin mahdollista tehoa oikein hahmota, mutta helppo käyttöliittymä tarjoaa mahdollisuudet sääntarkasteluun maakuntatasolla. Ennusteista vastaavat kansalliset sääinstituutiot.

Ehkäpä tällä onnistuu jahtaamaan esimerkiksi trombeja, joiden bongaaminen on Suomessa vielä kohtuullisen uutta.

Kuva: www.meteoalarm.eu

Tietokone-lehti uutisoi ansiokkaasti egergiasyöppöjen kännyjen uusista ratkaisuista.

Lehden mukaan "Texas Instruments tuo markkinoille alan pienimpään tulojännitteeseen liittyvät DC/DC-konvertterit. Aina 0,3 voltin jännitteellä toimiva muunnin mahdollistaa yksikennoisen aurinko- tai polttokennon hyödyntämisen energialähteenä."

Saint Louisin yliopiston tutkivat ovat taasen esitelleet matkapuhelimiin ja muihin elektroniikkalaitteisiin sopivan polttokennon, joka toimii sokeriliuoksella. Sokeriakku toimisi tutkijoiden mukaan nelisen kertaa pitempään kuin nykyiset litiumioniakut.

Tutkijoiden mukaan lisätestien sujuessa sokeriliuoskenno voisi olla arkikäytössä 3-5 vuodessa.

Kuva: www.ti.com

Timothy O'Reilly yritti loppuvuodesta 2006 taas kerran määritellä, mitä Web 2.0 on, mutta tulos oli yhtä hämärä kuin alkuperäinenkin määritelmä.

Nyt mies on taas määrittelemässä blogissaan netin tulevaisuutta, tällä kertaa reilusti ensi vuosikymmenen puolelle. Tekstistä tihkuu huumoriakin, ehkä kyseessä on jopa pakina, mutta netin versiointi-innokkuuden ongelmat alkavat näkyä. Voipa jopa olla, että O'Reilly itsekin alkaa havahtua versioinnin järjettömyyteen.

O'Reillyn riesaksi New York Timesin toimittaja ja tietokirjailija John Markoff meni viime vuonna määrittelemään semantic webin eli merkityksellisen internetin 'Web 3.0:ksi'. Idea on saamassa kasvavaa kannatusta, erityisesti niiltä tutkijoilta jotka ovat jo vuosia työstäneet semantic webia ja joita taitaa jonkin verran närppiä 'Web 2.0'.

Perusvisiot merkityksellisestä internetistä löytyy esimerkiksi MIT:n Technology Rewievin artikkeleista tästä ja tästä.

Merkityksellisen internet etenee monella rintamalla, mutta toisin kuin Web 2.0 kiehtovine ilmiöineen, se ei vielä näy kuluttajille.

Koska Web 3.0 on nyt ikään kuin semanttisesti varattu ja meemitetty, niin Web 2.0:n seuraavaksi kehitysvaiheeksi O'Reilly tarjoaa 'Web 2.86':a.
Sen jälkeen hän ennusteleekin termin noudattavan kaarta 'Web 95', '98', 'NT' ja niin edelleen. Miehen humoristinen analogia on selkeä.

Vaikka itse tein yhden pikkuoppaankin 'Web 2.0':sta (pdf, 1.6Mb), niin silti olen sitä mieltä että sen kehityssuunnat voidaan palastella alkuperäisiin ilmiöihin, kuten AJAX, kollektiiviäly, mashupit ja sosiaalinen media. Antaa niiden edetä omaan tahtiin omine versiointeineen.

Versiointiin ovat kapsahtaneet ihan tolkullisetkin tahot. Esimerkiksi TietoEnator mainostaa Kirjasto 2.0-konseptia. Jäädään odottelemaan Kirjasto 2.1-päivitystä.

Kuva: www.technologyreview.com

Fabbaus eli 3D printtaus etenee nyt nopeasti. matrixx on uutisoinut muun muassa tulostettavista vakoilulentokoneista ja kotikäyttöön sopivasta esineiden tulostuslaitteesta.

Kolme professoria ovat kehittäneet menetelmän tulostaa muokatulla mustetulostimella keraamisia luita, jotka periaatteessa sopivat myös hyötykäyttöön.

Jake Barralet, Charles Doillon ja Uwe Gbureck uskovat menetelmän muuttavan voimakkaasti terveydenhoitoa, mutta luutulostimia ei ole vielä tiedossa ensiapuasemille moneen vuoteen.

BBC esittelee Cebit-messuilla julkistettua saksalaiskonseptia liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Esimerkiksi James Surowiecki on myös pohtinut tätä kollektiiviälyttömyyden muotoa eli liikenneruuhkia klassikkoteoksessaan The Wisdom of Crowds.

Ideaa edistää tohtori Anselm Blocher German Research Center for Artificial Intelligencesta. Tavoitteena olisi luoda merkityksellisen internetin ja vertaisverkkojen avulla autojen ja moottoripyörien välille SmartWebin nimellä kulkeva ad hoc-verkosto, jossa liikkuisi informaatiota teiden tapahtumista ja muutoksista.

Data virtaisi kuljettajille erityisen näytön tai mobiililaitteen kautta. Uutta ideoinnissa on, että lähitulevaisuuden autot osaisivat itse tunnistaa osan häiriöistä, kuten liukkaan tienpinnan, ja varoittaa siitä muita.

Ja jotta hanke menisi hieman scifin puolelle, niin luonnollisesti SmartWebiltä voisi ihan juttelemalla kysyä infoa liikenneruuhkista, nopeusrajoituksista tai vapaista parkkipaikoista.

Hankkeessa on mukana myös muun muassa BMW, Siemens, Daimler Chrysler, Deutsche Telekom ja European Media Lab.

Jotenkin tuntuu siltä, että kokonaisuus ei ainakaan parannu, jos liikenteessä olisi 'tyhmiä' ja verkostoituneita autoja ja kuskeja. Verkottuneet autot muuttaisivat nopeammin käyttäytymistään kuin verkottomat, ja tämä taas tuottaisi katkoksia liikenteen kokonaisnopeuteen.

Sen sijaan jos nettiauto olisi vakiovaruste, niin järjestelmä voisi parantaa liikennettä huomattavastikin. Alkuvaiheessa idea voisi toimiakin Etelä-Korean kaltaisissa integroituneissa yhteiskunnissa, joissa vain lailla todettaisiin, että nyt joka kulkuneuvoon SmartWeb-liittymä.

Kuva: www.bbc.co.uk

matrixx uutisoi pari viikkoa sitten malesialaisista Flo- ja Lucky-koirista, jotka on koulutettu haistelemaan polykarbonaatteja ja näin cd- ja dvd-levyjä.

Nyt Tietokone-lehti tietää kertoa, että koirien menestys on ollut liiankin hyvä. Tulosta ja tunteita on syntynyt.

Koirat muun muassa paljastivat Johor Barussa toimistorakennukseen naamioidun piraattitehtaan. Reutersin mukaan levyaihioita ja kopiointilaitteistoja oli kätketty pitkin rakennusta. Kuusi ihmistä pidätettiin.

Yhdysvaltojen elokuvateollisuuden etujärjestö MPAA on maksanut ketterien koirien koulutuksen. MPAA on nyt ilmoittanut, että gangsterielokuvien tapaan malesialaispiraatit ovat luvanneet maksaa koirien päästä palkkion.

Koko perheen elokuvan aineksia. Tässä huomioidaan lähes kaikki uusioperheen kohderyhmät: pilteille sankarieläimiä, nörteille piratismia, iskälle rikollisjoukkueita ja älykölle kansainvälisen vapaakaupan kiemuroita juonitteluineen.

Kuva: www.reuters.com

Monet sisältöteollisuuden sekatyöläiset tuntevat Pyynö-jäniksen, tuon Soikkelimetsän antisankarin, joka seikkailusta riippumatta päätyy yleensä nauttimaan porganaa. Pyynöä arvostetaan siinä määrin, että se on päässyt Wikipediaankin.

Miska Rantanen vinkkasi toisesta kovasta kotimaisesta, jonka suhteen matrixxissa oli aukko yleissivistyksessä.

Mestarietsivä Harmu on Pyynön tavoin taattua tukholmalaisen pikseligrafiikan tyylisuuntaa. Mutta toisin kuin Pyynö-sarjakuvat, Harmu seikkailee gif-animaatio 'elo kuvina'.

Tiukkaa rikosdraamaa ja armotonta toimintaa yhdistelevät moniminuuttiset Harmut ovat tarjonneet jo vuodesta 1997 rattoisia iltapäiviä työpaikalla, jos tyylisuunta kolahtaa. Myös Harmu on arvostettu Wikipediaan.

Kuva: www.harmu.net

News.com kertoo Jonathan Harrisista, jonka Universe-appletti tarjoaa oivaltavia kurkistuksia tulevaisuuden käyttöliittymiin.

Harris on halunnut luoda uutistulvasta monimuotoisen visuaalisen ja mentaalisen kartan, jossa aiheita hahmotetaan niiden keskinäisten yhteyksien mukaan. Jotkut käyttöliittymät muistuttavat etäisesti merkkijonojen valutusta Matrix-trilogian alkuteksteissä.

Uutisfloodin tarkasteluun voi valita mitä haluaa, esimerkkeinä uutistarjonta eiliseltä tai kuukaudelta, yksittäisiä ihmisiä, paikkoja, ilmiöitä tai vapaahakua.

Ihan Minority Reportin mahdollisten käyttöliittymien tasolle ei päästä, mutta jotkut mentaalimallit ovat näppituntumalta oikein omaksumiskelpoisia ja voisi ottaa saman tien arkikäyttöön pienellä viilauksella. Kokonaisuus on aika etevä huomioiden, että sen käyttöön riittää www-selaimen tuki Javalle.

Kiinnostuneen kannattaa koluta kaikki käyttöliittymät läpi. Esimerkiksi Superstars-mentaalimallissa keskellä on yksi avainkohde, jonka ympärillä pyörii siihen liittyviä avainsanoja. Lisää sanoja löytyy reunoilta ja niitä klikkaamalla kokonaisuus fokusoituu täysin uudelleen.

Applet varoittaa 20 sekunnin latausajasta. Kokeissa lataus ei kestänyt näin pitkään, mutta muutaman sekunnin musta aukko palkitsee universumiin sijoitulla näkymällä.

Universumin eteeriset taustakuvat luovat kätevästi 3D tuntua sinänsä 1980-luvun 2D vektorigrafiikalle. Mutta esimerkiksi valokuvat ovat ihan valokuvia eivätkä vektorigrafiikkaa.

Kuva: universe.daylife.com

Suomalaisvoimin on saatu Wikipediaan yli 100 000 artikkelia. Se tarkoittaa myös merkittävää loikkaa Wikipedian sisäisessä näkyvyydessä kieliversioiden raskaaseen sarjaan.

Suomi on nyt 13. suurin kieli Wikipediassa. Tapahtumaa juhlistetaan - teeman hengen mukaisesti - avoimella juhlaseminaarilla keskiviikkona 21. maaliskuuta klo 17–20.30, Kirjasto 10 (Postitalo, Elielinaukio 2 G).

Kuten Wikipediakin, tilaisuus on maksuton.

Ohjelma:

• 17.00–17.15 Suomenkielisen Wikipedian lyhyt historia, suomenkielisen Wikipedian tiedottaja Timo Jyrinki
• 17.15–17.30 Wikipedian periaatteet, säännöt ja toiminta, suomenkielisen Wikipedian tiedottaja Joonas Lyytinen
• 17.30–17.45 Suomenkielisen Wikipedian tekijät ja wikiyhteisö, diplomi-insinööri Ahti Kare
• 18.00–18.30 Wikipedia lehtimiehen silmin, Helsingin Sanomien toimittaja, vuoden 2006 Vuoden journalistipalkintoehdokas Unto Hämäläinen
• 18.30–19.00 Wikipedia ja tekijänoikeudet, professori, kirjailija Jukka Kemppinen
• 19.00–19.30 Kirjasto 2.0, Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja professori Kai Ekholm
• 19.30–20.00 Wikipedian tuotannon optimointi, Tieken erityisasiantuntija Kari A. Hintikka
• 20.00–20.30 Wikistemologia – Wikipedia ja tiedon luonne, dosentti Tere Vadén

Kuva: wikipedia.org

Netti-tv:sta on voinut jo vuosia tiirailla kaikenlaisia tv-kanavia ympäri palloa. Nyt on ilmeisesti suuren yleisön aika tutustua live-tv-striimien saloihin.

Nimittäin kauas formulat karkaavat.

Ohessa pikaohjeita Mac OS X / Win, niin ehtii säätää ennen ensimmäistä lähetystä.

Aluksi pahimmat purkkaratkaisut kiireisimmille ja sitten linkkejä www-palveluihin, joista varsinainen apu löytyy.

Tosin allaolevasta osoitteesta kukaan ei ole tät kirjoitettaessa *nähnyt* F-1-kisoja 2007 samasta syystä, kun niitä ei ole vielä tätä kirjoitettaessa lähetetty. :-P Mutta osoitteeseen viivataan ahkerasti ja pitkin iltaa sieltä on tullut tv-oppaan mukaista kalaa ranskaksi, kuten Spy Game.

Helpoimmalla pääsee, kun lataa VLC:n tai Quicktimen, avaa ohjelman ja kopioi verkko-osoitekenttään osoitteen:

http://a1729.l2168647534.c21686.g.lm.akamaistream.net/D/1729/21686/v0001/reflector:59380?MSWMExt=.asf

Muista että osoitteessa *ei* saa olla tyhjiä välilyöntejä - usein kysytty kysymys - *eikä* osoitteen lopussa saa niinikään olla tyhjää.

QuickTime on laadukas, mutta tahmaa usein striimin kanssa. VLC saattaa sen sijaan näyttää nykimättä ja virheettä pitkiäkin pätkiä 1 Mb kaistalla.

Macille ei oikein parin tunnin jahtaamisen jälkeen muita löytynyt.

Ja fiidi saapuu livenä ranskaksi TSR1-kanavalta.

Nämä ovat siis purkkaratkaisuja ensi alkuun.

Lisätietoja (ei testattu) Windowsille laadukkaamista ratkaisuista

Maksuttomasta katselusta on laajamittaisempia ohjeita muun muassa Windowsin TVUplayerille, jolla näkyykin sitten kanavaa enemmänkin.

Norjalainen televisio tarjoaa norjaksi liveä Explorerin tai Firefoxin (IE Tabilla varustettuna) Win-versioon.

Tarkkoja säätöjä Win-ohjelmille jakavat aloitteleville tuijottelijoille muun muassa F1-Forum. Ensimmäiseltä neljältä sivulta löytyy kaikki tarpeellinen ja loput säikeestä keskittyy pohtimaan, kannattaako ostaa MTV3 MAX.

Kehittyneemmille speksaajille MuroBBS.

Neljä tuntia tai pari viikkoa aikaa. Katsotaan saavatko suomalaiset TSR1:n tukkoon. :-)

Roland Piquepaille on tehnyt blogissaan taas mainion löydön. Tuore Planetary Defense Conference 200 etsi keinoja listiä Maata uhkaava asteroidi.

Kun tutkijat laitetaan hommiin, niin tuloksiakin syntyy. Erilaisia tapoja listattiin viitisenkymmentä.

Ja kun on kyse akateemisesta maailmasta, niin yhden tutkijan selittäessä miksi hänen ideansa toimisi, toinen argumentoi miksi se ei toimi.

Kuva: www.nasa.gov

Kevin Warwick on kybernetiikan professori University of Readingissa, Englannissa. Hän työskentelee keinoälyn, robotiikan ja biolääketieteen parissa.

Warwick on ensimmäinen ihminen maailmassa, johon on asennettu kyberimplantteja vuodesta 1998 alkaen. Tavoitteena on, että esimerkiksi hänen vasemman kätensä implantti saisi suoran yhteyden biologiseen hermojärjestelmään.

Sinänsä kyborgien esi-isäksi on ristytty myös Steve Mann, joka on tehnyt runsaasti ja monipuolisemmin kokeiluja itsellään. Lue MikroBitti-kolumni tästä.

Radical Futures-verkosto tuo Warwick Suomeen seminaariinsa 28.3.2007. Tilaisuus on tarkoitettu vain rikkaille kyborgeille, koska se maksaa hillovat 800 euroa.

Kuva: www.kevinwarwick.com

Sieni-, huume- ja ruumiskoirat ovat arkea. Nyt koirat on valjastettu myös piratismia vastaan.

Malesialaiset ovat kouluttaneet tarkoitukseen kaksi labbista, Flon ja Luckyn. Yllättävää sinänsä, koirat on onnistuttu kouluttaa haistelemaan polykarbonaatteja ja näin cd- ja dvd-levyjä.

Koirat työskentelevät satamissa. Jos rikos haisee tomaattisäilyke- tai maansiirtokonekontissa, eläimet ilmoittavat rivakasti.

Eli jos vastaisuudessa matkalaukku tai reppu natisee liitoksistaan Mustamäen hankintojen vuoksi, niin satamassa parveilevat labradorinnoutajat kannattaa kiertää etäältä.

Kuva: www.reuters.com

Teknotrillerisarja 24:n kuudennen tuotantokauden ensimmäinen puolisko (aargh) on erittäin lupaava. Jo viidennen kauden haastatteluissa tekijät uhosivat, että aiempi menestys näkyy katsojille.

Harvinaista kyllä, katsojat todella palkitaan. Sarjaan panostetaan suosion kasvaessa esimerkiksi X-filesin tapaan.

Puolessa välissä sarjaa ei toki kannata vielä arvioida eikä matrixx jakele spoilereita. Mutta ensimmäisen pyolikkaan perusteella voi jo itsekseen hehkuttaa näköalatornin takana ja olettaa, ettei syviä kämmiä ilmene loppupuolellakaan.

Kokonaisuus on niin monipuolisesti lupaava, että harvoin ennakkopuffi äityy matrixxissa näin laajaksi.

Sarjaan on panostettu - jee

Pienenä esimerkkinä sarjan otteesta: pelkästään alkutapahtumien erilaisia ja yksittäisiä 'uutisointeja' näytetään kaikkialla ja loputtomasti valvonta- ja tv-monitoreissa tai CTU-keskuksessa. Tämä luo intensiteettiä , että olisi todella tapahtunut jotain - ja sarjan logiikan mukaisesti alle vuorokaudessa.

'Tallenteet' ovat huolellista työtä ja se lataa ihan eri tunnelmaa kuin tyypilliset pari toistuvaa uutislähetystä jatkuvasti kopioituna yhteen tai sataan monitoriin. Välillä tuntuu kuin katsoisi ison rahan elokuvaa.

Voisi olettaa, että kuudennella kaudella olisi vaikea löytää uusia uhkakuvia, mutta taas on koossa uusi paletti. Tosin uudet pahisarmeijat alkavat jo huveta ja niitä joudutaan jo vähän kierrättämäänkin edelliseltä kaudelta. Tästä jäljempänä.

Uusia uhkakuvia on sentään löydetty sekä niiden uusia jäljitystapoja. Aiempien kausien menestys ei ole virrannut vain osakkeenomistajille vaan sarjaan panostetaan enemmän kausi kaudelta.

Jos tv-sarjatuotannon realiteetit unohdetaan, niin lievästi nypittää, ettei sarja alkanut kuudennen kauden tasolta, mikä ei tietenkään ole itse sarjan vika. Nyt ensimmäiset kaudet näyttäytyvät kömpelössä valossa. Toisaalta vielä on tiedossa ainakin kaudet 7 ja 8.

Kuutoskauden yksittäiset kohtaukset ja hahmotkin pääasiassa tukevat tarinaa kautta linjan tai tuovat esiin uusia käänteitä. Dramaturgisesti turhat pätkät lasketaan kuutoskauden alkupuolella sekunneissa. Tarinassa ei enää järin löysäillä monen muun tv-sarjan tapaan vain kustannusten keventämiseksi.

Toisinaan lähes kuin elokuvissa - jee2

24:n varhaisilla tuotantokausilla esimerkiksi päähenkilö Jack Bauerin tytär Kim saattoi aikoinaan hortoilla jossain pöpeikössä tuntitolkulla, siis tv-ajassa mitattuna. Nyt on varaa tehdä paikoitellen tolkuttoman tiukkaa leikkausta, mikä on kallista ja parhaimmillaan elokuvatasoa.

Tästä resurssiproblematiikasta ei edes 24 ole tietenkään päässyt eroon. Kun katsoja on saatu lievästi koukkuun, voidaan kalliita tuotanto-osuuksia alkaa vähentää ja säädellä, mutta meno sentään säilyy alkupuolella.

Nopea leikkaus on 24:n suhteen muuta sisältötuotantoa sikäli merkityksellisempi, että se luo tai on luomatta tunnelmaa sarjan hektisyydestä ja 'reaaliaikaisuudesta'. 4. kausi oli jo siedettävää, 5. kaudella sovellettiin hektisyyttä hyvin, mutta välillä sekoiltiin pitkään yhden äänitetodisteen vuoksi.

6:ssa asiaan ei oikeastaan kiinnitä huomiota. Näin sen pitäisi ollakin.

Satunnainen katsoja ei välttämättä saa tolkkua sarjasta eikä ala seurata. Jännityssarjan näkökulmasta 24 on kuitenkin huomattavasti syvempää ihmissuhde-aspektia kuin C.S.I.-konsepti kolmen taajaman tv-formaatillaan.

Hahmot koukuttavat oivaltavasti - jee3

Sarjan yksi koukku on tuotantotiimin tyly linja, että kuka tahansa hahmoista on aina uhrattavissa uhkakuville, petturuudelle tai mille vaan, vaikka olisi ollut mukana sarjan alusta asti.

On eri mehevää, että hahmoja käännetään surutta hyvä/paha-akselilla. Jack poislukien, ketään muuta ei välttämättä säästetä. Tai kääntäen, pedataan kohti isompaa katoamista sarjasta seuraavalla kaudella. Tiimin asenne koukuttaa katsojaa :-)

Satunnaisesti - mutta harvoin - kaksipuolinen hahmojen paahto menee toki yli 'uskottavuuden', kuten Nina Myers-otus. Sarjalla ei kuitenkaan ole loputtomien elokuvien jatko-osien tapaan taipumusta noukkia hahmoja haudasta takaisin kähnäämään.

Näin tuotantotiimi ei jää keskiverto-tv-sarjan ansaintalogiikan suosikkihahmojen (ja tolkuttomien mutta perusteltujen näyttelijäpalkkioiden) vangiksi vaan voi suunnata budjettinsa ja tykittää katsojalle jatkuvasti 'aitoja' cliffhangereita.

Kääntöpuolena tietty on, että katsoja pitää saada samastumaan hahmoihin eikä se onnistu muutaman jakson introlla. Kuutoskauden jälkeen ihmetyttänee, valjastetaanko 7. kauden kähmintöihin mukaan Bauerin käly, nato tai eno. Tähän asti studiojoukkue on kuitenkin ratkaissut asiat kohtuullisen uskottavasti.

Hyviksiä, pahiksia ja taviksia työlästä ennakoida - jee4

Hahmojen muiluttamisessa on lievästi mukana esimerkiksi vanhaa kunnon Raymond Chandlerin, Evelyn Wauhgin, Nathanael Westin ja Alistair McLeanin tunnelmaa, jossa lukija ei tiedä kuka yrittää etevämmin munata päähenkilön pyrkimykset ja tv-katsoja miettii, ketkä kaikki vaihtavatkin välihousuja.

Alkutilanne on myllätty taas kerran ilahduttavasti, mutta aiempia kausia nähneiden ei ole vaikea arvata, mihin se kuitenkin johtaa. Tuotantotiimi näyttää oppivan joka kaudesta, mutta Jack Bauer ei. :-P

Tai. Tarkkaan ottaen Jack on oppinut tuskaisen ilmeen lisäksi toisen. Se on _ yllättäen, pyytämättä ja spoilaamatta - iso tuska. Mutta jos Bauerin hahmon kulauttaa edes hieman epäröiden, niin luvassa on laatuisaa tv-jännitystä tai viikonlopun maraton-sessio (mikä on paras tapa nauttia 24:aa).

Aloitusta ei tällä kertaa ole tärvätty pelkkiin pyrotehosteisiin vaan on haettu ihan suspensea tilanteen dramatisoimiseksi. Orastava wau.

Se onkin tehokkaampi keino, sikäli kun termistä voidaan puhua amerikkalaisen tv-teknotrillerin puitteissa. Tällä tavalla sarja lähtee itse asiassa räjähtävämmin käyntiin.

Mukavaa. Kun katsojaa ei aliarvioida heti alussa, niin sitä nielee helpommin myöhempien pyhien jaksojen muuttumattoman Jack Bauerin. ;-)

Suspensea ei onneksi kestä kauan, vaan jo muutaman jakson jälkeen otetaan isot paukut käyttöön ja aletaan edetä toimintaorientoituneesti. Kokonaisuus on kuin räjähteillä lastattu ja kauko-ohjattu rekka ilman kuskia ruuhkassa.

Toisaalta 24:n joka kaudessa satunnaista väkivaltaa ruuvataan astetta raaemmin ja graafisemmin kireälle. Niin nytkin. "Viewer Discretion is advised" jaksojen alussa on parasta mahdollista pilttiä lapsikatsojille.

Kun 24 on kuitenkin ajateltu perheohjelmaksi, niin graafinen väkivalta tuntuu kokonaisuudessaan turhalta kosiskelulta. Sarjaa tuottaa edelleen vielä Fox eikä vaikkapa Lionsgate.

Kaipaa viitoskauden näköä ensin - ei-jee1

24-studiojoukkue on aina osannut tehdä jaksoistaan myös aika koukuttavia.

Uusia ja aiempien kausien hahmoja tuodaan taas sulavasti sisään kokonaistarinaan, selittelemättä sen kummemmin, mutta avaten roolit tehokkaasti tai kääntämällä aiemmat roolit ympäri. Vanhojen hahmojen välisiä suhteita - kausien välillä 'kehittyneitä' - näytetään aluksi sujuvasti pienillä, mutta selkeillä teoilla tai repliikeillä.

Sarjaa aloittaville tällä ei ole väliä, koska eivät tiedä edeltäjiä. Mutta alleviivaavattomuus tarkoittaa, että sarjaa seuranneiden älyä ei kohdella kaltoin, vaan voi vetää johtopäätöksensä viidennen ja kuudennen kauden 'välistä'.

Tosin tämä vaatii kiinnostuneita *katsomaan viidennen kauden ensin*, koska kuudes jonkin verran spoilaa viidennnen kauden. Jälkimmäinen nimittäin tarjoaa uutta näkökulmaa edelliseen. Juonnimylläys ei kuitenkaan mene älyttömyyksiin ja vitosen tarkkanäköinen katsoja voi aavistaa sen, koska kaikki pahikset eivät pyytäänny pyydykseen.

Toisaalta kuutoskausi spoilaa vitosta sen verran ankarasti, että kuutonen on osittain viitosen jatkojakso ja -tuotantokausi (aaargh2 ja monimutkaista).

Koko viides ja kuudes kausi muodostavat siis yhtenäisen kokonaisuuden (2x24x40 minuuttia) eli aargh3 - aika vaativaa kuluttajauskollisuuden näkökulmasta. Tunti ruudussa viikoittain ei ehkä olekaan paras mahdollinen tapa seurata näin intensiivistä tv-sarjaa.

Monimutkaiseksi on mennyt tv-sarjojen tiiraaminenkin.

Vielä kun MTV3 oivaltaisi uudentyyppisten tv-sarjojen tuotanto- ja näyttämispolitiikan realiteetit. 24:n suhteen on kokeiltu useita vaihtoehtoja ja kahdella kanavalla (MTV3 ja SubTV), mutta sopivaa lähetystapaa haarukoidaan edelleen.

Tai on löytynyt: joulunjälkeinen, 24:n 'vuorokauden' kestävä kimara ja uusintamaraton SubTV:lla, mutta mainostajat eivät ole oivaltaneet logikkaa.

Kuva: www.fox.com

Aivokäyttöliittymiä sinne sun tänne on julkistettu taajaan viime kuukausina. Tuoreimmasta päästä on Emotiv Systemsin Project Epoc-pelihärpätin, kertoo Digitoday.

Teknologia pystyy yhtiön mukaan tunnistamaan ja prosessoimaan sekä pelaajan tietoiset ajatukset että hänen tiedostamattomat tunteensa. Tämä kuulostaa metkalta. Härpätin jäljittäisi reptiilikerroksen alitajuntaiset huurut.

Aivosignaaleja lukee erityisvarustettu kypärä diodeineen.

Teknologia kattaa myös useita softia, joiden avulla tietokone tai pelikonsoli voisi tunnistaa eri ajatuksia kuten esineen nostamisen. Sovelluskehityspaketeissa on useampi sensori, jotka laajentavat kypärän käyttöä.

Kehittäjät voisivat ohjelmoida kasvojen ilmeiden tunnistuksen suoraan peleihin, jolloin pelin hahmot voisivat reagoida esimerkiksi pelaajan hymyyn (The Expressiv).

Peli voi reagoida pelaajan kasvavaan jännitykseen (The Affectiv) ja se voidaan saada suorittamaan käyttäjän haluamia toimintoja ajatuksen voimin (The Cognitiv).

Kuten yleensä, jos uutinen on liian mehevä, niin yleensä se on liian mehevä. Emotivin pitäisi nimittäin saada aikaan sopimus jonkin merkittävän konsolivalmistajan kanssa. Ja jos pelikonsoli ei tue teknologiaa suoraan, voi kehittäjiä olla vaikea saada koodaamaan aivokäyttöä peleihinsä, paitsi ehkä edesmenneen tajunnanlaajentaja Timothy Learyn kannattajajoukkoa.

Digitoday huomauttaa myös, että järjestelmän on löydettävä itselleen markkinarako: tavallisen ohjaimen näppäimen painaminen esineen nostamiseksi voi vain olla helpompaa kuin saman tekeminen ajatuksen voimin.

Kuva: www.news.com

Rosemarie Fiore on taiteilija, joka liikkuu monipuolisessa ilmaisukentässä. Yksi Fioren ideoista on Petri Anttosen tapaan vangita yksittäiseen kuvaan tuntuma ajasta.

Fiore on taltioinut pelitilanteita joukosta klassisia videopelejä, kuten Tempest 1. Pelitapahtuma on noukittu freimin tarkkuudella ja koostettu yhdeksi kuvaksi.

Iäkkäätkin pelit orastavine grafiikkoineen luovat esteettisiä kompositioita. Hc-pelaajat voivat hahmottaa kuvista myös pelien logiikkaa, miten peli käyttäytyy ja mitkä ovat sen mekanismit.

Jos Petrin kaltaista valokuvaestetiikkaa ei huomioida, niin maailma hyödyntää vielä hyvin vähän yhteen kuvan taltioitua ajan muutosta. Käyttötapoja olisi paljon, teollisuusvakoilusta ja erilaisten prosessien visuaalisesta esittämisestä alkaen.

Kuva: www.rosemariefiore.com

zache uutisoi blogissaan FLUGin eli Finnish Linux User Groupin vaalikyselystä, johon on saatu hyvin vastauksia kansanedustajaehdokkaiden 2007 näkemyksiä avoimesta lähdekoodista yms.

Kun eri etujärjestöt masinoivat omia www-vaalikoneitaan, ja SAK katsoo asiakseen tehdä tv-vaalimainontaa jota sitten peruuttaa, niin mikseivät aktiiviset kansalaisetkin voi järjestää edustajatenttausta itseään kiinnostavista kysymyksistä? Kuten nyt on tehty.

Oma lukunsa sitten on, mitä mieltä ehdokkaat ovat vapaista ohjelmista. FLUGin keräämät mielipiteet ovat tietämykseltään aika murheellisia, mutta jostain pitää aloittaa. Ehkäpä joku voisi valistaa ehdokkaita vaikkapa siitä, että 'avoin ohjelma' ei tarkoita tv-tarjontaa. :-P

Ja lopuksi SAK:n kahteen tv-mainokseen liittyen. Viime sunnuntaina SAK poistatti YouTubesta lähettämättömät tv-mainoksensa, joita oli tarkoitus ajaa viime maanantaista alkaen. Maanantaiaamuna mainokset olivat taas YouTubessa ja edelleen.

Vaaleista riippumatta kyseessä taitaa olla ensimmäinen suomalainen ei-mainos-kampanja, joita USAssa on harjoitettu pitkään. Eli kohuaspektilla saadaan publisiteettia teemalle ennakkoon ja itse mainoksen todellisella lähettämisellä ei olekaan niin väliä, kunhan joku muistaa vuotaa sen nettiin. Sensurointi itse asiassa vain lisää mainoksen kiinnostavuutta.

Voi olla, että tv-kampanja SAK:lta ei ollut ennakoitu kohunhallinnan suhteen, mutta jos tätä ei tehty tarkoituksella, niin kannattaisi ottaa USAsta oppia publisiteetin maksimoimiseksi. Tosin menetelmä kuluu yleistymisen myötä, kuten sissimarkkinointikin, mutta [kyseenalaisten - toim. huom.] markkinointikampanjoiden yksi idea on nykyään ja nimenomaan löytää uusia muotoja.

Jos SAK-mainoksia ei ole ehditty nähdä, niin ne löytyvät tätä kirjoitettaessa tästä.

Tapaus Hillohahmo on laajin nettietsivien voimannäyttö tähän asti. Aiempia ovat muun muassa Myyrmannin räjäyttäjän (Suomi 2002) ja spämmifarmarin (USA 2006) henkilöllisyyksien selvitystyö sekä atk-voron pyydystäminen (Suomi 2006).

Tällä kertaa tutkimus sai kuitenkin uusia käänteitä.

Tehokkaat nettietsivät

Käytän lähteinä Murobbs:n, Muro2:n, Asiamiehet.comin ja Hillobbs-blogin taltiointeja ja koosteita.

Tapaus käynnistyy 5.1. klo 13:28. Murossa epäillään Hillo.fi-saitin lupauksia 10 000 euron päiväansioista. Postilokeroon pitäisi lähettää 300 euroa ja takaisin tulisi 100 euroa rikastumisohjeineen.

Nettietsivät alkavat pönkiä Hillo.fi:sta irtoavaa dataa muun muassa Googlella. Romaaneissakin dekkarit aloittavat suppealla aineistolla.

Dataa voi ajaa ristiin vaikkapa Patentti- ja rekisterihallituksen, TE-keskusten sekä Ripe.netin tietokannoista ja ihan Googlen ja Archive.orgin välimuistitietojen selaamisella. Ihmisestä, yrityksestä tai yhdistyksestä saadaan nykyään koostettua yleensä runsas portfolio netitse.

Lisähöysteenä ovat numero- ja osoitepalvelut jne. Epäiltyä toimintaa voidaan tarkentaa huoneisto-, auto- tai mökkikohtaisesti.

Myyrmannin tapaus osoitti, että verkkovoiman detaljien tarpeella ei ole mitään rajoitinta. Räjäyttäjästä saatiin tietoon foorumeiden tägit ja bottifarmarilla oli koira.

Toisaalta dekkari ei koskaan tiedä ennakkoon, mikä on relevanttia. Kaikki nettitutkintalinjat on tirautettava viimeiseenkin datamuruseen.

Väitän, että verkkovoima on nykyään tilapäisesti tehokkaampi kuin kehno tiedusteluyksikkö. Osallistujat eivät pohdi komentoketjua tai urakehitystä. Se itseorganisoituu kuin kalaparvi tai muurahaispartiot. Monet puhuvatkin parviälystä.

Aineksia elokuvaan

Verkkovoima löytää nopeasti erikoisia kytköksiä. Hillo.fi:n postilokero-osoitteessa majailee muitakin tahoja. Taustojen tarkistelun myötä monet verkkopalvelut, yhtiöt ja yhdistykset linkittyvät toisiinsa.

Alkaa syntyä kartta kymmenien yritysten ja yhdistysten vyyhdestä, joka tavalla tai toisella joka käänteessä on kerännyt rahaa hyviin tarkoituksiin, myynyt hyvän asian tuotteita kalliilla tai edistänyt kilpaveneilyä. Löytyy muun muassa nettiradio, joka hakee fiidinsä laittomasti usalaiselta nettiradiolta.

Dataa julkistetaan Hillohenkilön nimeä myöten sitä mukaa Murossa ja muualla kun sitä löytyy. Se aktivoi uusia anonyymeja osallistumaan.

Hillohenkilö kirjoittaa www-foorumeille ja huomauttaa kunnianloukkauksista. Käyttäjien pitäisi poistaa viestejään vyyhteen liittyen.

Ylläpito Kynämies Oy poistaakin parisataa viestiä Murosta, vaikka seassa on runsaasti muitakin viestejä. Olisiko paikallaan tytäryhtiö Näppismies Oy, joka hallitsisi netiketin? Ylläpitoon kyllästyneet Muron käyttäjät perustavat Muro2:n.

Siirrytään jo elokuvan puolelle, kun Hillopersoona ilmoittelee julkisesti alkavansa puhelinsoitot ja f2f-kommunikaatiokäynnit etsiville ulkomaisin avustajin. Ainakin Muro2 lopettaa perhesyistä aiheen käsittelyn, mutta vastaavasti Asiamiehet.com herää henkiin.

Poliisi-tv uutisoi aiheesta 1.helmikuuta. Koko tarina ei ole tässä, mutta kolumnin deadline oli.

Nettikunnianloukkauksista korvauksia

Vaikka Hillohahmolla olisi hämäryyksiä, niin aiemmin yksittäistä ihmistä ei ole hillostettu netissä tällä tarkkuudella Suomen oloissa.

Ketterät nettietsivät esimerkiksi tarkistavat vyyhden yhtä katuosoitetta käymällä paikalla lukemassa postilaatikosta, että asunto on oikea. Joku tosin oikaisee, että siellä asuu epäillyn veli.

Selvitystyöstä saisi jo nyt romaanin tai satojen sivujen nettitutkintapöytäkirjan. Yksittäisen yhdistyksen kauppakumppanitkin on syynätty. Tiedämme nyt, paljonko yhden hilloyhtiön myynti on ollut yksittäiselle kunnalle.

Hillo-verkoston kiehtovuudesta huolimatta yksityisyyden vaalimisen periaatteita olisi syytä saada yleiseen tietoisuuteen. Dekkarikiihkossa on julkaistu aika paljon kalaa, minkä merkityksestä ei ole näyttöä. Nettietsivät esiintyvät itse pitkälti anonyymisti.

Arvopaperi.fi:n foorumeilla nimimerkki arvioi Antti Piipon "mielisairaaksi juopoksi" 2003. Helsingin hovioikeudelta tuli tuore päätös kunnianloukkauksesta kovine korvauksineen. Nimimerkki puolustautui, että Piippo oli saanut tuomion.

Kun osa Myyrmannin räjäyttäjän 2002 *oletetusta* nimestä selvisi, niin innokkaimmat päättelivät syylliseksi itäsuomalaisen tutkijan. Hän joutui puolustautumaan sp-tulvaa vastaan ja vakuuttamaan, että on hengissä so. ei voi olla syyllinen. :-P

Mitä laittaisin nettiin tänään?

Ihmisten yhteinen ongelmanratkaisu netitse on loistoilmiö ja teen siitä väitöskirjaa. Tapaus Hillohahmo tuo ilmiöön kuitenkin uusia piirteitä.

Joku nimimerkki on ollut yhteydessä muun muassa Ylen MOT-ohjelmaan. Saadaan ehkä publisiteettia.

Hillohahmo-tapaus eroaa aiemmista siinä, että foorumien perusteella monilla tuntuu nyt olevan henkilökohtainen viesti yhteiskunnalle. On lähdetty metsälle eikä varjostuskeikalle.

Kun verkkovoiman toiminta ei enää perustu puhtaaseen ongelmanratkaisuun ja sen toteuttamiseen, niin teho alkaa kärsiä. James Surowieckin mukaan diversiteetti eli osallistujien näkökulmien hajonta on yksi kriittinen menestystekijä.

Lynkkausjoukolla on harvoin omaperäisiä ratkaisuja. Jos kerätty data alkaa tuntua kovin tuhdilta, niin aina voi lähestyä poliisia eikä laittaa ihan kaikkea nettiin validoimatta ensin.

Maksuttomia nettirekistereitä voi nimittäin käyttää muuhunkin hyödylliseen. Olisi eri mölöä, jos nettiä ymmärtämättömät lainsäätäjät alkaisivat puuhata rajoituksia julkiselle datalle ylilyöntien myötä.

Nettietsiville saattoi olla myös uutta, että tutkimuksen kohde ei tyytynytkään seuraamaan nettitutkintalinjojen tuloksia, vaan reagoi niihin aktiivisesti.

Mutta ehkäpä ihmiset alkavat tämänkin episodin myötä havahtua, että mitään, mitä on laittanut nettiin, ei saa sieltä pois tässä kehitysvaiheessa. Kuten lupauksia 10 000 euron päiväansioista.

KARI A. HINTIKKA

Petteri Numminen vinkkasi NEC:in uudesta PaPeRo-blogiavustajasta, jonka myötä hellyttävälle robolle pystyy kohta juttelemaan päivän mietteensä ja se vääntää aatokset multimediablogiksi.

Helpompaa ei bloggaaminen taitaisi olla. PaPeRo analysoi keskustelun ja etsii sitten sopivat multimedia-aineistot netistä, kuten kuvat, kuvitukset ja musiikin.

NEC Personal Robot Research Centerin virkeä avustaja perustuu monen semanttisen tekniikan integrointiin. Ensin laaja sanasto ja puheentunnistus kääntävät videon tekstiksi avainsanoineen. Sitten luonnollisen kielen rakenteita hyödyntämällä pollataan nettisisältöjä.

Erityisen mielenkiintoiseksi PaPeRon tekee, että kuluttajarobojen kanssa kommunikointi on ollut tähän asti aika suppeaa, mukaan lukien Sonyn klassinen Aibo-monieläinrobo. Perinteisesti koneälyn kanssa on voinut jutella netitse, kuten Alice-chatbot, tai terminaalin välityksellä, kuten alan pioreeni Eliza.

On jo makuasia, onko PaPeRo robo, koneäly vai orastava keinoelämä.

Kun semanttinen puoli toimii yhteen suuntaan, niin kaipa sen saisi kaksisuuntaiseksi. Sovellusalueita riittäisi. Esimerkiksi auton navigaattorin kanssa olisi metka kränätä nopeimmasta reitistä.

Mutta ihan ensi alkuun: olisihan se kohtuullisen koleaa, kun turisee PaPeRolle elämän olemuksesta ja takaisin palautuu ärpäkkää kommenttia: "Haloo. Eihän tollasta jaksa kukaan lukea. Loputkin lukijat lähtevät Blogilistalta."

Lisätietoja PaPeRosta ominaisuuksineen tästä.

Kuva: www.incx.nec.co.jp

NASAn ja DARPAn kunniaksi on todettava, että niiden ansiosta tiedepalstoilla riittää kirjoitettavaa. Nyt ollaan testaamassa pieniä, puhallettavia avaruusasuntoja.

Jos erimaiset nautit tykkäävät, niin niin he voisivat asustella näissä Kuussa 2020, mutta eri versioita aiotaan testata Antarktiksella jo ensi vuonna.

Modulaarisista pienistä pömpeleistä voisi rakentaa jargonilla ilmaistuna inkrementaalisesti isojakin avaruuskeskuksia. Aluksi 4-henkinen ryhmä olisi viikon käynnistääkseen keskuksen.

Sitten alettaisiin asioida 2-viikkoisesti, 2-kuukautisesti ja lopulta 180 päivän settejä. Tavoitteena on hyödyntää Kuun luontaisia resursseja ja valmistella Mars-lentoa.

Mars-lennon aloittaminen Kuusta Maan sijaan olisi monessakin mielessä ketterää.

Jokseenkin kattava Kuun asutuskokeiluhistoria, ja herkullisia menneisyyden konseptikuvia, sisältävä Lunar Base Designs-paketti NASAlta tästä.

Kuva: www.nasa.gov

[Yhteenvetoa päivitetään edelleen lähipäivinä, kts. zachen tarkentavat tiedot kommenteissa]

Päivitys 030711 2128:
Helsingin Sanomien Nyt-liitteen sijaan masinointimainos löysi tiensä perjantain 9.3.2007 Metro-ilmaisjakelulehden takakanteen (pdf, 11,6Mb) pienin muutoksin.

-------------

Päivitys 030703 1714:

Tämän yhteenvedon ensimmäisen päivityksen jälkeen zache on julkaissut blogissaan masinointimainoksen käynnistäjä Mikko Rauhalan mainion haastattelun.

matrixx ottaa eläväisen tapahtumasarjan uutisoinnin pirteänä online-kokeiluna - miten uusia käänteitä saavan tapahtumasarjan uutisointi pitäisi hoitaa?

Toivottavasti lukijakin saa jotain tolkkua päivitetystä yhteenvedosta :-)

Suomalaisen joukkovoiman uusimman idean myötä masinointi on viimeistään nyt syytä nostaa verkkovoima-termin rinnalle nettiaktiviteettien muotona. Ainakin matrixxin blogikategorioissa.

Masinointi tarkoittaa pääasiassa netillä organisoitua ja siellä tapahtuvaa tilapäistä kansalaisaktivismia. Termi pohjautuu syksyyn 2005, jolloin osaa lainsäätäjistä ja joukkoviestimiä arvelutti kuluttajien ja etujärjestöjen aktiivinen sähköpostikampanja kansanedustajille ja www-kansalaisadressi uutta tekijänoikeuslakia vastaan.

Masinointi-termin tausta

Muun muassa kulttuuriministeri Tanja Karpelan mukaan 15.9.2005 tekijänoikeuslain vastustamisessa olisi ollut kyse "jonkinnäköisestä masinoidusta kampanjasta tietyiltä tahoilta" (Iltalehti 2005).

Mikä sinänsä on päätöntä. Mielenosoitukset, addressit ja postikorttipainostus kuuluvat Karpelan mielestä demokratiaan, mutta samat sähköiset muodot olisivat pienen aktivistieliitin masinoimia.

Lausunto muistuttaa erään Georgen faabelia, jossa kaikki demokraattisen osallistumisen muodot ovat tasa-arvoisia, mutta toiset muodot ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Yksittäisen mielenosoituksen 4.10.2005 lisäksi suuri osa syksyn 2005 aktiviteeteista organisoitiin ja myös toteutettiin internetin eri välineillä ja www-foorumeilla, kuten www.masinointi.org. Lain vastustajat turhautuivat lain hyväksymiseen ja etsivät uusia keinoja lain epäloogisuuden osoittamiseksi.

Internet-keskusteluissa ehdotettiin muun muassa tekijänoikeuslain tottelemattomuus-kampanjaa, mutta keinoiksi valikoituivat erilaiset retoriset internet-kampanjat, kuten Olen rikollinen-banneri.

Mainos-masinointi käyntiin

Uutisoinnin tuoreimmaista kotimaisesta masinoinnista aloitti Tuijan Tuhat sanaa-blogi, joka kertoi Vaalimasinointi.orgin keräävän rahaa kollektiivisesti ostettuun ja tuotettuun vaalimainokseen. Masinoinnin käynnisti masinointisoturi ja eduskuntavaaliehdokas Mikko Rauhala.

Ilmoituksen tarkoituksena olisi muistuttaa äänestäjiä siitä, ketkä kansanedustajat äänestivät Lex Karpelan puolesta ja ketkä sitä vastaan. Ilmoituksen drafti tästä (070303).

Rahaa keräytyy kuin Hillohahmolle konsanaan

Kampanjaa ja rahaa lähdettiin keräämään pääasiassa ircin ja im-kanavien keinoin. zache teki hyvää työtä stassijahdissa ja julkaisi niitä Tuijan blogin kommenteissa. Masinointivaraa keraytyi aika temmokkaasti:

--- zache-tilastot alkaa ---

070228:
20:10 - Mainoksen nettisivu julkaistaan ircissä ja juttu leviää Irc:ssä ja IM verkoissa (hajastatseja leviämisestä)
21:10 - osallistujia / summa (9 / 950e)
21:20 - osallistujia / summa (17 / 1200e)
22:38 - osallistujia / summa (50+ / 2900)

070301:
00:21 - 77 / 3293e
01:57 - summa 3466e.
02:22 - osallistujia 88
07:10 - (96 / 4438e) Tuhat Sanaa - Ensimmäinen maininta isommassa blogissa
10:40 - (131 / 5306e) Tietokonelehti - Pääsy uutismediaan
13:48 - (283 / 7815e) Rahat kasassa (-7e)
21:20 - Ilta-Sanomat soittaa ja kysyy masinointi.org:lta niiden mielipiteen Köpenhaminan tilanteesta (WTF!? : ) )

070302:
09:54 - (346 / 8638e) nykyhetki (potti on +830e)

--- zache-tilastot loppuu ---

070301:
1645 - Katri Lietsala esittelee SomeLab-blogissa runsaasti vastaavaa ulkomaista varojenkeräystä hyvine linkkeineen.

Mainos hyvän maun vastainen

070302:
1645 - Digitoday kertoo, että rahat 8000 e on kasassa, mutta mainosta ei voida julkaista hyvän maun vastaisena. Helsingin Sanomat olisi halunnut muutoksen mainoksen kohtaan "He haluavat lähettää lapsesi vankilaan jopa kahdeksi vuodeksi, koska hän haluaa jakaa musiikkikokemuksensa kavereidensa kanssa: [puolesta äänestäneet]".

[070304 1723 zachen tarkennus matrixx-uutisointiin - kts. kommentit]

Tuo "He haluavat lähettää lapsesi..." oli digitodayn, karihaakanan, tietokoneen tms uutistoimitusten saama vastaus HS:n toimituspääliköltä, kun kysyttiin miksi mainosta ei julkaistu. Sen kuulivat masinoijat samaan aikaan kuin kaikki muutkin ja se voi olla hyvinkin totta, mutta se ei ollut se syy mistä mjr mainosmyynnin kanssa keskusteli.

070302:
1922 - myös Tietokone-lehti uutisoi kelpaamattomuuden.

Tilannetta voi seurata Vaalimasinointi.orgin kampanjasivulta.

Kuva: www.vaalimasinointi.org

VTT on julkistanut raportin Googlen mainokset ja muita sosiaalisen median liiketoimintamalleja. 59-sivuisen teoksen ovat toimittaneet Petteri Kangas, Santtu Toivonen ja Asta Bäck.

Raportti käy läpi 27 sosiaalisen median palvelua, esittelee ja ryhmittelee niiden ansaintamallit ja mikä positiivista, niin myös reippaasti toteaa, että toisinaan ne näyttävät uupuvan kokonaan.

Lisäksi otetaan kantaa Web 2.0-termistön suomennoksiin. Jo luonnosversio oli oikein hyvä laajennus kotimaiseen edelleen niukkaan alan aineistoon, varsinainen arvio myöhemmin.

Kuva: www.vtt.fi

Kaikki eivät pidä Wikipedian sisältöä informaationa. Se koetaan antikristillisenä ja antiamerikkalaisena.

Blogosfääriä on kuhisuttanut Conservapedia. Se on konservatiivien perustama oma avoin tietosanakirja netissä. Tarjolla on tätä kirjoitettaessa yli 3 800 artikkelia.

Iskualuse on haastava: "A conservative encyclopedia you can trust."

Millaista luotettavaa tietoa Conservapediasta sitten löytyy? Otetaanpa lievimmästä päästä vaikka kenguru:

"Kuten kaikki modernit eläimet, kengurut polveutuvat Lähi-idästä ja ovat jälkeläisiä kahdesta kengurusta, jotka kerättiin Nooan arkkiin suuren tulvan vuoksi."

Jep jep. Ei ihme, jos Conservapedialla on riesana kirjoittajat, jotka muuttavat artikkeleita 'harhaoppisiksi' so. WIkipedian suuntaan. On eräällä tavalla hilpeää, että Conservapedia kehottaa kirjoittajia myös mainitsemaan artikkelin lähteet.

Netissä voi jokainen julkaista mitä haluaa ja vastuu onkin usein lukijalla. Nahkeata on, että Conservapedia näyttää Wikeiltä ja joku saattaa eksyä sinne olettaen saavansa informaatiota.

Mikä pedia seuraavaksi? Luulisi muillakin ideologeilla olevan tarvetta omaan 'tietosanakirjaan'.