ihmisiä, koneita, verkkoja, tekoelämää ja niiden sulautumia [ ma-pe ]

Tässä kouluesimerkki, miten ensin skenaario, sitten heikko signaali ja ennakointi muuttuu ilmeisesti arjeksi. matrixx pitää tätä itsestäänselvänä. Parin vuoden päästä voi kivittää harhaoppisuudesta. :-)
Digitodayn Mika Lahdensivu uutisoi, että virtuaalihahmon tienestit voinee pian nostaa fyysisen todellisuuden pankkitililtä. Niin ikään virtuaaliympäristöissä haarakonttoriaan pitäviltä pankeilta voisi lainata rahaa pelimenestyksen edellyttämiin investointeihin.
Peliuniversumi Entropia Universea (EU) pyörittävä ruotsalaisyritys käy parhaillaan neuvotteluja pankkiyhteistyöstä. EU:ssa on Second Lifen (SL) tapaan oma raha. Jos idea toteutuu, niin todennäköisesti se räjäyttää pankin.
Esimerkiksi SL:ssa on jo sekä symbolityöntekijöitä, kuten virtuaalivaatesuunnittelijat, sekä matalapalkka-aloja, kuten näiden vaatteiden liikkeiden myyjät ja klubien esitanssijat. Alipalkattuihin taas voi laskea ne tuhannet kiinalaiset, jotka tahkoavat kuukausipalkkaisesti WoWia hankkiakseen virtuaaliesineitä työnantajilleen, jotka myyvät ne hyvällä voitolla nettihuutokaupoissa.
Monet yhtiöt suunnittelevat SL-haarakonttoreihinsa muun muassa kokopäivätoimisia neuvojia ja asiakaspalvelijoita.
Jos joku kaupallinen toimija saa transaktioketjun toimimaan virtuaalisen ja reaalisen vaihdantatalouden välillä, niin oletettavaa on, että muutkin rynnivät. Sitten aika moni voisikin vaihtaa halutessaan nykyammattinsa virtuaaliversioon tai vaikkapa rahoittaa opintojaan.
Jotkut saattaisivat esimerkiksi innostua ideasta, että pelin päiväsaikaan opastetaan turisteja pelimaailman syrjäkujille ja sillä rahoitetaan oma pelaaminen. Esimerkiksi Goalla on iso joukko eurooppalaisia travellereja, jotka rahoittavat päiväsaikaisella bulkkiduunilla yöaikaisen reivaamisen.
Kuva: www.entropiauniverse.com

On tätä odotettukin. Robot osaavat autonomisesti parveilla jo etevästikin.
Mutta vaikka Transformerseista tehdään aitoa elokuvaa ja autot muuntautuvat jo mainoksissakin, niin ideaa ei ole juuri viljelty aitoroboissa.
New Scientist kertoo, että nyt USA:ssa on vihdoin kehitetty Superbot-modulointi. Jokainen mokkula on itse asiassa itsekin robotti ja ne voivat liikkua itsenäisesti, pyörähtää ympäri ja rotatoida kuten pyörät.
Ne myös tunnistavat tarkasti 3D orientaationsa. Kuutioiden kaikki kuusi sivua voivat telakoitua vapaasti kavereihinsa, koordinoitua ja esimerkiksi vaihtaa virtaakin keskenään.
Mitä hyötyä tästä sitten on? No, robojen liikkumisevoluution kannalta vähän sama kuin pyörän keksiminen, noin ensi alkuun.
Menokkaat videot kertonevat kaiken, tosin wmv-muodossa.
Superbot-modulisto etenee köyttä pitkin (10Mb), liikkuu pyöränä (2.4Mb), rannalla kuin katerpillari (19Mb), kiipeää rinnettä (1.62Mb) ja tietysti kävelee perinteisesti (7.9Mb).
Tyhmä b2evolution ei anna taaskaan linkittää suoraan klippeihin eikä tällä kertaa edes NS:n artikkeliin, mutta ylläolevat ja runsaasti muita demo-otoksia löytyy hakemistosta
www.isi.edu/robots/superbot/movies/Feb2007/
Vesselit aiotaan saada myös ainakin lentämään ja tietty ennemmin tai myöhemmin auttaa avaruustaipaleelle.
Kuva: New Scientist

Suomen Piraattiliitto alkaa tuottaa itse sisältöjä. Nuorison aktivointi on luovaa ajattelua, mutta ei aivan tavatonta.
Myös esimerkiksi Maaseudun Sivistysliitto järjesti aikoinaan ennakkoluulottoman scifi-kirjoituskilpailun, joka poiki antologian Illan tähti yksinäinen, missä myös matrixx oli mukana ammoisella kyberpunk-novellilla Suomen oloihin sovitettuna.
Tiedotteen mukaan:
"Kannustaakseen Suomen nuorisoa luovaan itseilmaisuun sekä piratismiin perehtymiseen Piraattiliitto julistaa kaikille 1.1.1989 tai sen jälkeen syntyneille
Piratismiaiheisen kirjoituskilpailun
Odotamme esseemuotoisia suomenkielisiä kirjoituksia piratismiin liittyvistä teemoista. Aihe ja otsikointi on vapaa, tässä vain esimerkinomaisesti joitain mahdollisia aiheita: "Elämää vertaisverkoissa", "Miksi minä jaan kultuuria", "Tekijänoikeudet ja sananvapaus". Parhaat kirjoitukset julkaistaan Piraattiliiton sivuilla, ja kolme parasta palkitaan seuraavilla rahapalkinnoilla:
1. palkinto: 150 euroa
2. palkinto: 100 euroa
3. palkinto: 50 euroa"
Lisätietoja merkinnän otsikosta. Ehkäpä näin saadaan tästä liikkeestä hieman omakohtaisempia kokemuksia kuin tutkijoiden pelkillä www-kyselyillä, vaikka niilläkin tietty saadaan jotain dataa kerättyä.
Kuva: piraattiliitto.org

Elina Hiltunen on tehnyt blogissaan todellisen löydön. Italialainen Fabio Femino on kerännyt kotisivulleen kuvia, jotka esittelevät, miten tulevaisuuden taajamat liikuntavälineineen visioitiin puoli vuosisataa sitten.
Näissä kuten monissa muissakin ammoisissa havainnekuvissa välittyy ajatus, että tulevaisuus olisi tyylikäs, looginen, harmoninen ja ekonominen. Nykyään ei tarvitse mennä kuin Sao Pauloon asti, niin havaitseekin realismin olevan tyylitajuton kaaos, ainakin megapoliksissa.
Näissä esteettisissa kuvissa olisikin mieluisaa viettää tulevaisuutensa.

Mashupeilla ei ole vieläkään suomenkielistä vakiintunutta ilmaisua, vaikka ne ovat yksi Web 2.0-konseptin mielenkiintoisimmista suuntauksista. Mashupit ovat yhdistelmiä monen www-palvelun datatarjonnasta ja -käyttöliittymistä, kuten kotimainen Kumiankka.netin Hälytykset kartalla.
Enää ei tarvitse tyytyä vain lukemaan gurujen mäshäilyjä, kuten Esan Virtuaaliset nuppineulat-blogia (nuppineulat.blogspot.com), jonne tyhmä b2evolution-julkaisusofta ei anna viitata suoraan.
Yahoo Pipes tarjoaa kätevän mashupien rakennusalustan. Mashup kootaan valikkoeditorilla ja graafisesti vuokaavioon. matrixx ei ehtinyt testata homman kokonaishelppoutta, mutta vilkaisun perusteella tähän pystyy eläinkin.
Isoin rajoite omaan koodiin verrattuna on tällä hetkellä smäshäiltävä: Yahoon Haku ja Local, Fetch (joka pyydystelee rss-fiidejä), Google Base ja Flickr. Mutta nopeasti syntyneen hakemiston perusteella niilläkin näemmä saa runsaasti ja yllättäviäkin yhdistelmiä. Ja voisi olettaa, että Yahoo saa hamuttua palikoita runsaastikin.
Net kun eivät viitsi siirrellä edes Pipes-palikoita, voivat lukea BBC:n kolumnisti Bill Thompsonin positiivisen artikkelin, miten mashupit ja miksattava nettidata muuttaa taas kaiken.
Kuva: pipes . yahoo . com
![]()
Kuudetta kertaa järjestettävä Pikseliähky-festivaali Hgissä 29.3.-1.4.2007 on kasvanut Pohjoismaiden suurimmaksi elektronisen taiteen festivaaliksi.
Nordic VJ Meeting tuo Helsinkiin yli 60 ulkomaista videojukkaa (video jockey). Seassa mm. alan pioneeri Hexstatic-duo. AV- ja IA-projektien lisäksi ohjelmassa on lukuisia konsertteja, klubeja, työpajoja sekä seminaareja.
Tiedotteesta:
"Nordic VJ Meeting kokoaa ensimmäistä kertaa yhteen Pohjoismaiden ja Baltian alueen VJ-artistit eli ‘videojukat’ joiden ilmaisuväline on livenä miksattu video. Audiovisuaalisen luovuuden ytimeen pureudutaan neljän päivän aikana niin teorian kuin käytännönkin tasolla. Videotaide jalkautuu myös Helsingin katukuvaan: actionia on odotettavissa ympäri kaupunkia 22.3.- 1.4.
Pikseliähkyn puitteissa järjestettävä Osallistumisen arkkitehtuurit -seminaari tutkii uusien nettiyhteisöjen dynamiikkaa ja luovaa voimaa. Miljoonat ihmiset tuovat tekstien, kuvien ja videoiden muodossa päivittäin oman henkilökohtaisen panoksensa näiden yhteisöjen kehittämiseen.
Kolmipäiväisessä tapaamisessa kansainvälinen joukko taiteilijoita, tutkijoita ja ruohonjuuritason aktivisteja analysoi näiden verkostojen muodostumista, rakennetta ja yhteiskunnallista vaikutusvaltaa."
Kuva: www.pixelache.ac

Tom Hayes on keksinyt blogosfäärissä leviävälle meemille eli tajuntavirukselle ilmaisun beemi. Blogilista.fi joutui helmikuun alussa siis Tissihamsteri-beemin kouriin, kuten matrixx raportoi.
Uutta b-alkuista termiä oleellisempia ovat Hayesin havainnot blogomeemistä.
Disainauksella Hayes tarkoittaa, että beemeillä on keksijänsä ja levittäjänsä eli "bemerzit". Hänen mukaansa bemerzejä ovat muun muassa Shel Israel, Robert Scoble, Glenn Reynolds, Doc Searls, Dan Gillmor, John Battelle, Duncan Riley, Aaron Brazell, Jason Calacanis ja Dave Sifry.
- Kun he beemaavat (?) tai bemettävät (?), niin he voivat levittää ideaa nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, Hayes toteaa. Syynä on 60 miljoonaa blogia, 600 miljoonaa sähköpostin käyttäjäjää sekä miljoonat sosiaalisen median kansalaiset.
Katsotaan, leviääkö beemi kotimaiseen Blogistaniin (kuva). :-)
Kuva: www.matrixx.fi

Vaihtovirta.fi tarjoaa näppäränoloisen 3G-liittymän hintavertailukoneen laitteen kera tai pelkästä liittymästä. Pikaisella räpläyksellä aika vaatimattomallakin 3G-kuukausikommunikoinnilla on kymmenien eurojen ero.
Palvelun tarkempi testaus jäi tällä kertaa tekemättä, mutta ainakin sillä saa nopeaa osviittaa eri operaattorien ja liittymätyyppien tolkuttomaan viidakkoon.
Parasta olisi, jos joku operaattori alkaisi tarjota reippaasti selkeätä flatrate-hinnoittelua sen sijaan, että nykyään pitää itse miettiä kuukausia eteenpäin, että montakohan smässiä lähtee ja montakohan megaa käyttää nettiä.
Kauppakori.fi taasen on keskittynyt päivittäisravinteiden ostoskoriin. Sen kunnianhimoisena tavoitteena on kattaa kaikki Suomen kaupat ja hinnat perustuvat Polttoaine.netin tapaan aktiivisten kuluttajien havaintoihin. Kiitos kaikille hintatarkkailijoille!
Kauppakori.fi on jo nykyisellään uskomattoman laaja ja kattaa pienemmätkin paikkakunnat. Massiivisesta datavarannosta ja vertailuvaihtoehtojen runsaudesta huolimatta kokonaisuus on helppokäyttöinen.
Ainakin Jyväskylän talousalueen osalta kauppavertailu vahvisti korttituntuman ja mielikuvat edullisimmista ja kalleimmista.
Jee. Lisää näitä.
Kuva: www.gsmvertailu.fi

Ihmisten ensimmäinen reaktio katastrofien jälkeen on tukkia hälytysnumerot. Tämä on käänteinen esimerkki James Surowieckin joukkoälystä. Luulisi voivan luottaa siihen, että joku muukin ilmoittaa hurrikaanin juuri tuhonneen New Orleansin.
Nyt amerikkalaistutkijat Ben Shneiderman and Jennifer Preece ehdottavat kansalaisten omaksuvan uuden tavan, kertoo New Scientist. Kannattaisikin rynnätä netin sosiaalisiin verkostopalveluihin, kuten MySpace, ja alkaa jakaa tietoa tapahtuneesta sekä vinkkejä selviytymiseen. Samalla myös viranomaiset päivittäisivät kalaa palveluissa.
matrixxin toimituksessa ollaan oltu aika äimänä aamusta asti. Outoa on, miten uutinen on päässyt ensin Scienceen ja sieltä New Scientistiin.
Näinhän tehdään jo nytkin. YouTubessa ja Flickrssä kalaa alkaa löytyä parhaimmillaan, tai pahimmillaan, minuuteissa. Katrinan jälkeen rakennettiin Scipionus.com-mashup muutamassa tunnissa.
Se on totta, että kansalaisia voisi koulia, minne mennä netissä, jos sinne pääsee. Mutta isompi ongelma on viranomaisissa: niitä pitäisi koulia enemmänkin. Aivan kuin hätänumerot, niin myös viranomaissaitit tukkiutuvat. Tämän vuoksi viranomaisten siirtyminen esimerkiksi sosiaalisiin verkostopalveluihin on sinänsä hyvä idea.
Ehkäpä osasyy Shneidermanin näkemykseen on, että hän on hakenut rahoitusta Marylandin yliopistoon rakennettavalle erityiselle hätäsosiaaliselle verkostopalvelulle (emergency social network).
Entä jos Marylandia itseään kohtaa katastrofi? Tai: Hmm... taisi jäädä hätäsosiaalisen verkostopalvelun tunnari ja passi pöytälaatikkoon. Missäs se pöytä nyt lentääkään?
Ja kuinka moni sitten kuitenkaan menisi erilliseen palveluun, jos kaikki kiinnostava kuitenkin jaetaan YouTubessa etc.?
Esimerkiksi B. J. Fogg Stanford Universitysta pitää erillispalvelua erittäin mielenkiintoisena, mutta hänen mielestään se vaatisi myös moderaattorit validoimaan informaation. Tässä kohden ollaan jo logistisissa ongelmissa, miten validoida yksittäinen informaatio katastrofialueelta.
Shneidermanin and Preecen ajatukset ovat sinänsä ihan potentiaalisia, erityisesti siksi, että ainakin luonnonkatastrofit mahdollisesti lisääntyvät mahdollisen ilmastonmuutoksen myötä. Tieteessä opetetaan, että ei ole kausaliteettia, vain mahdollinen kytkös. :-)
Lisäksi verkkovoima on jo näyttänyt toimivuutensa netissä muun muassa katastrofien jälkeen moneen kertaan. Shneidermanin ja Preecen konseptissa olisikin ehkä vielä hieman petraamisen varaa.
Salakuunneltua.fi kertoo seuraavaa:
"Vanhempi naisasiakas saapuu Jyväskylän Giganttiin ja varmistaa myyjältä itsevarmasti: "Saahan LSD-television kiinni tietokoneeseen sillä skarppiliittimellä?"
Ja toinen; Juna Helsingistä Joensuuhun
"Kaksi arviolta 15-vuotiasta goottityttöä istuu vastakkain IC-vaunun päätyosastossa, jonka pöydissä on PC-pistokkeet.
Teinigoottityttö #1: Kato tol on läppis mukana! Vitsi mun pitäs lukee irkkii, otiksä teidän läppiksen mukaan?
Teinigoottityttö #2: Emmä, ku ei sillä tee mitään ilman intternettiä.
Teinigoottityttö #1: Ainii joo...
Teinigoottityttö #2: Mut arvaas mitä, vähän mun isoveli on ovela. Tiäksä ku meil on se toinen tietokone siel alakerras? Ni se intternetti on vähän niinku siinä koneessa, mut isoveli otti sen siitä sit yläkertaan toisella kaapelilla. Ni nyt meillä on KAKS INTTERNETTIÄ vaikka maksetaan vain yhdestä!"
Ei ihme, että Salakuunneltua.fi on Blogilista.fi:n suosituin. Blogi ylitti äskettäin tuhannen tilaajan rajan ja sillä on tuplasti enemmän lukijoita kuin kakkosella, klassikkoblogi Pinserillä (Sami ja Riitta).

Alati valpas Roland Piquepaille on löytänyt helmen taas kerran. Koneaivoilla ja tekoälyllä on 50-vuotisjuhlat, mutta juhlijoita ei näy.
Vaikka esimerkiksi transhumanistit vannovat koneellisen tietoisuuden syntymiseen, niin käytännössä tekoälyllä varustetut robotit eivät vielä edes osaa arvioida, kuinka kovalla sateella kannattaa mennä hakemaan posti ulkopostilaatikosta.
Viime kädessähän perusongelma on näillä tulevaisuuden valtiailla, etteivät ne ymmärrä mitä ne havainnoivat. Neuroverkot ovat päässeet jo hieman pidemmälle kuin shakkimestaruuksia hallitsevat tekoälyt, mutta niitä on käytetty ensisijaisesti päättelyyn ja tulkintaan eikä niinkään toimintaan.
MIT McGovern Institutessakaan ei tavoitella koneellista eksistenssia, mutta hahmottamisongelmassa ollaan etenemässä jorman harppauksen verran. Tomaso Poggion labrassa yhdistellään neurotieteitä, tekoälyä ja tietotekniikkaa oppimaan, miten ihmisaivot tunnistavat ja jäsentävätt objekteja materiaalisessa todellisuudessa.
Tavoitteena on muun muassa saada koneellista apua autoilijoille, visuaalisia hakukoneita (jee), biomedikaalisia kuva-analyyseja ja mikä tärkeintä ihmisen syrjäyttämiseksi, robopoloille realistinen näköaisti. Nykyäänhän esimerkiksi jalankulkurobojen perusongelma on, että ne jäävät rekan alle laakista, kun peltireptiilikerros ei ehdi reagoida väistämisenä uhkaavaan havaintoon liian pitkän prosessoinnin vuoksi.
Toisin kun matrixxissa, Piquepaillella riittää aina tarmoa selittää käytetyt menetelmät ja teknologiat perusteellisesti ja linkittää taustadokumentteihin. Lue koko juttu.

Master Plan - about the power of Google -konspiraatio on kelpo 3-minuuttinen odotellessa jotain koneen äärellä. Pääpahiksia ovat näppärästi hyvikset $ergey Brin, £arry Page ja €ric Schmidt.
Ozan Halicin ja Jürgen Mayerin työstämä video etenee rytmisesti rullaavasti ja kokonaisuus erottuu selkeästi edukseen YouTuben keskitarjonnasta. Toisaalta varsinainen Google-paranoia jää turhan ohueksi ja suoraviivaiselksi unohtaen esimerkiksi maksuttomat Google-tietokoneet-salaliiton. Parempia tekstiskenaarioita on blogeissa.
Jos ei daunaus innosta, niin teos löytyy myös YouTubesta tästä.
Kuva: masterplanthemovie.com

Jennifer Granick kolumnoi Wiredissä äskeisestä mullistavasta ajatustenluku-testistä. Max Planck Instituten tutkijat ovat käyttäneet funktionaalista magneettiresonanssikuvausta (fMRI), jolla ihmisen päässä ajateltu luku on tunnistettu 70-prosenttisesti oikein.
Granick ei pidä koetta vielä kovin kummoisena. Hänen mukaansa jo yksistään kokeen kaksi vaihtoehtoa mahdollistavat, että kone arvaa periaatteessa sellaisenaan 50-prosenttisesti oikein.
Perusongelma fMRI:n käytössä on, että sillä ei lueta ajatuksia vaan ainoastaan aivoaktiviteetteja. Taikatemppujen tapaan algoritmi oppii tunnistamaan eri aktiviteetit, jotka vastaavat muutamaa vaihtoehtoa so. ajatusta.
Vaikka Minority Report rikoksenesto-ohjelma ei vielä hähmötäkään, niin fMRI on kuitenkin kiinnostava tekniikka rajoituksistaan huolimatta. matrixx uutisoi viime vuonna japanilaisten kehittämää robokättä, jota ohjataan niinikään ajatuksen ja fMRI:n voimalla.
fMRI ehkä joskus yleistyy tekniikkana, jolla voidaan siirtää aivoista koneelle toteutettavaksi yhtä ajatusta, jossa on useita vaihtoehtoja, kuten vaikkapa televisionkatselu. :-)
Kuva: www.eurekalert.org

News.comin mukaan USAssa riskirahoittajat kaatavat pääomaa tällä hetkellä lähes mihin vaan, millä on eksoottinen Web 2.0-nimi ja yrittää monistaa sosiaalisen median konseptia, kuten MySpace (yhteisöt) tai YouTube (sisällöt).
Artikkeli mainitsee tuoreita tulokkaita, kuten Panjea, Vuvox, Mixpo and Share2Me. Erikseen ostettuina ne näyttävätkin eri seksikkäiltä, mutta hautautuvat hetkessä Seth Godinin Web 2.0-firmalistaan tuhannen muun sekaan.
Usein siinä vaiheessa, kun riskirahoittajat alkavat valuttaa hillojaan sopuleina, ollaan romahduksen ensimmäisessä aallossa. Seuraavaksi saapuu sitten kuluttajahype, jossa ei ihmetellä, että TJ Group maksaa 20 euroa osakkeelta - nyt 0,06 euroa.
Jokainen saa tietysti tehdä vauraudellaan mitä vaan, mutta jos olisin rahastosijoittaja, niin katsoisin nyt kyllä tarkkaan, millaisiin kohteisiin salkunhoitaja panostaa. Ilman rahastoja joudun vain veikkailemaan, ehtiikö Pohjoismaiseen pörssiin päästä yhtäkään Web 2.0-startupia ennenkuin hanat hyytyvät.
Kuva: www.Share2Me.com

Netissä näyttää nostavan päätään mielenkiintoinen animaatiosuuntaus: hybrid machinima. Termin suomentamisessa voi kulua kotvan tovi, kaikki ideat otetaan vastaan.
Yksinkertaisimmillaan kyse on reaalitodellisuuden rakennusten täydentämisestä 3D animaatiolla ja -suunnittelulla. Mutta pidemmälle vietynä esimerkiksi nimimerkit LaurenOboe ja Elnea ovat vääntäneet River Styx-traileriaan World of Warcraftilla, Halo 2:lla ja Sims 2:lla. Siinä alkaa olla jo tyyliä.
Yksi varhaisimmista hybrid machinima-sarjoista on suosittu Red vs. Blue, jota tehtiin Halolla. Varsinaisesti villitys on kuitenkin aktivoitunut Second Lifen (SL) myötä.
Innokkaimmat eivät pidä menetelmiä vain uutena ilmaisumuotona. Kun todellisuuden objekteja voidaan 'valmistaa' virtuaalisesti, niin se tarjoaa kokonaan uuden lähestymistapaan niin julkisiin tiloihin kuin kaupalliseen suunnitteluun tulevien kuluttajien kanssa.
Esimerkiksi SL:ssa on ollut testattavana konseptihotelli, joka aiotaan rakentaa myöhemmin materiaaliseen todellisuuteen.
Kuva: www.youtube.com

Antti Ellonen vinkkasi Fringistä, joka on uusi ketterä israelilainen kasvuyritys ja maksuton puhelusofta. Sen avulla voi soitella ja lähettää pikaviestejä lähes maksutta 3G- ja Wi-Fi-kännyköiden välillä.
Järjestelmän kehutaan toimivan saumattomasti GPRS-, 3G- and Wi-Fi-verkkojen päällä, mutta se ohittaa perinteiset kännypuhelu- ja smässipalvelut ja näin jää kohtuullisen edulliseksi.
Lisäksi yhteyttä saa muun muassa Skypeen, MSN Messengeriin tai Google Talkiin. Tässä on teleoperaattoreilla miettimistä.
Tällä hetkellä Fring toimii vasta Nokian kännyillä.
Päivitetty 070308 1730:
Käytännön käyttökokemuksia Fringista Tietokone-lehden toimituksen blogista.
Kuva: www.fring.com
Kotimaisessa blogosfäärissä kuhisee. Monet sfääriä seuraavat ovat havainneet neuleblogien terhakkaan verkottumisen ja ristiinlinkittämisen muun muassa Blogilistassa.
Päivitetty 070212 1904:
Tuoreessa Some Lab-ryhmäblogissa Katri Lietsala on kerännyt hyvän koosteen kommentteja episodista. Hyvää työtä, Katri!
-----------------
Päivitetty 070217 1506:
Kuten tämän merkinnän kommentista voi Pörröltä lukea, niin varsinaista TissiHamsteri LankaHaakana-nimistä blogia ei episodin aikana ilmennyt. Ilmaisu oli Ihan kiva elämä-blogin otsikko, jonka merkintään viitataan jäljempänä.
-----------------
Jos ihminen sattuu perustamaan blogin vaikkapa ratsastuksesta tai termodynamiikasta, niin blogi ei metallilla nouse kovin nopeasti listasijoituksissa.
Mutta sen sijaan neule-, kudonta- ja käsityö-aiheinen tuore blogi ampaisee nopeasti parituhatta sijaa ylöspäin, koska teeman aiemmat bloggaajat ja lukijat merkitsevät sen nopeasti suosikkilistalleen ja linkittävät siihen.
Jotkut bloggaajat ovat hieman närkästyneet tästä, pitäisikö sanoa blobbaamisesta. Virallista termiä ei ole.
Tapahtumasarja alkoi neuletyöläisten vuosittaisesta lankapaastosta; vrt. tipaton tammikuu. Lyhyesti ottaen paastolaiset tuottivat itseaiheutetussa lanka-ahdingossaan läjäpäin tekstiä blogeihinsa, mikä on ymmärrettävää jos ei ole raaka-aineita.
Käsityöläisten teollisen sisällöntuotannon myötä muun muassa blogilista alkoi painottaa tarjontaa muiden blogien kustannuksella. Ihminen kuitenkin eroaa eläimestä joilta osin, ja niinpä jotkut bloggaajat alkoivat ristiä omia blogejaan kutomishenkisiksi noukkiakseen suosiota jne.
Demokratian, ilmaisuvapauden ja sen sellaisen kannalta kyse oli de facto siitä, että Blogilistaa manipuloitiin puolin ja toisin. Nelisensataa (kts. linkki) käsityöläistä, tai pikemminkin viktoriaanisen ajan harrastajaa koukuttivat blogilistaa miten tahtoivat verkostotihemtymällään ja vaihtoehtoiset, tosin löyhemmät blogosfääri-verkostot ryhtyivät vastaiskuun.
Lopputuloksena syntyi jokseenkin mielikuvituksellisia blogien nimiä, kuten TissiHamsteri LankaHaakana. Suosittuja blogihakusanoja kaikki neljä, ja propsit karihaakana.netille, joka on päässyt ainoana ihmisnimenä taiston ja lukemishoukuttelun välineeksi.
Palaan asiaan erikseen kolumnissa, oliko tämä oikein tai väärin tai jotain siltä väliltä. Verkostotutkijan näkökulmasta episodi on kohtuullisen mielenkiintoinen.
Olin alkuviikosta mölisemässä Helsingissä siitä, että yhteisöllisen mutta yksilöllisen sisällöntuotannon ja -jakamisen (YouTube, Flickr etc.) sijaan nyt on kiinnostavaa se, miten yhteisöt kommunikoivat keskenään netitse. Tästä tulee seuraaviin mölintöihin kouluesimerkki.
Ihan kiva elämä-blogi on tehnyt tapahtumista ihan kivan, tosin verbaalisesti turhaa kikkailua tursuavan koosteen.
Ihan kiva elämä-blogi tekee varsinaisen episodikuvauksen lisäksi erittäin oivaltavan havainnon. Mainostoimistot ovat keksineet, että eduskuntavaalien ehdokkailla voisi olla blogi nuoräänien houkuttelemiseksi ja nettiuskottavuuden luomiseksi. Jep jep.
Merkinnän mukaan
"Puf. Kuuman listan kärjestä hävisivät Oma Nimi - tuleva kansanedustaja ja Oma Nimi - paremman elämän puolesta otsikoidut blogit. Kauheaa. Erityisen kauheaa tämä on niille mainostoimistoille jotka ovat blogijulkisuudesta tehneet Tärkeitä Analyysejä ja myyneet sitten ehdokkaille sivustotilaa lupauksilla että blogilista on se tapa saada nuoriso äänestämään ja halpaa mainosta itselle."
Ainakin lievät Blogilistan manipuloinnit mainostoimistoista vaaliehdokkaiden hyväksi ovat jääneet merkityksettömiksi blogitaiston myötä. Luokkataistelulla on siis ollut selkeästi positiivista vaikutusta.
TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus on julkaissut ensimmäisen suomenkielisen yleisesityksen Web 2.0-ilmiöstä. 50-sivuinen maksuton opas on ladattavissa maksutta TIEKE:n www-palvelusta.
Tai lataa pdf-muotoinen Web 2.0-opas suoraan tästä (1,6 Mb).
Tavoistani poiketen puffaan tällä kertaa ilosanomaa blogissani. Oppaan on kirjoittanut Kari A. Hintikka. Palautetta vastaanotetaan kernaasti, esimerkiksi matrixxiin tai maililla, pls.
Kiitokset oppaan haastatelluille ja luonnosversioiden kommentoijille: avoimen lähdekoodin evankelista Chris Dibona (Google), community manager Eero Holmila (Kotikokki.net), www-sovelluskonsultti Jarkko Laine (O'Design), toimitusjohtaja Joonas Lehtinen (IT Mill) ja Google Maps -konsultti Esa Ojala (Virtuaaliset Nuppineulat).

Helsingin Sanomat kertoo, että matkailukeskus Tulivuorikeskuksessa voi kokea maanjäristyksen Alajärvellä.
Risto Saarelan kehittämä järistyssimulaattori toimii siten, että sähkömoottorit alkavat liikuttaa vimmatulla vauhdilla epäkeskoja. Ne ovat kiinnitetty teräsaisalla lattiapalkistoon.
Lattia alkaa huojua puolelta toiselle kiihtyvään tahtiin ja audioksi tarjotaan jyrinää ja lattian pauketta. Tarjolla on turvakaiteet heikkohermoisimmille.
Myös Heurekan pienempi maanjäristyslattia on osoittautunut erittäin suosituksi. Heurekan maanjäristysta on huollettu viime aikoina ja se päästettäneen valloilleen taas kevään korvilla.
Kuva: www.hs.fi

Tutkija Yoichiro Kawaguchi on kehitellyt aidon 3D näytön University of Tokyossa, kertoo Pink Tentacle. Gemotioniksi ristitty näyttö elää videon tai pelin mukana tuottaen uudentyyppisen syvyysulottuvuuden.
Gemotionin näyttö työntyy tai vetäytyy käyttämällä 72 ilmasylinteriä, joiden päällä on joustava 39 x 24 tuuman ruutu.
Videoprojektio prosessoidaan kuvadataksi, joka kertoo sylintereille kuinka käyttäytyä. Erityisesti pelit saisivat uuden ulottuvuuden sanan varsinaisessa merkityksessä.
Kuva: www.pinktentacle.com

Elokuvassa Minority Report toteutettiin monia käytettävyysinnovaatioita harvinaisen tyylikkäästi ja juonta tukien eikä itsetarkoituksellisesti. Yksi niistä oli kohdennetut mainokset, jotka skannaavat ohikulkijan tiedot ja räätälöityvät täsmämainoksiksi.
Julkisten tilojen personoituja mainoksia kehitellään parhaillaan monella eri taholla Nokiaa myöten, mutta Mini USA siirtyy jo käytäntöön neljän amerikkalaiskaupunkgin sähköisissä mainostauluissa. Onnelliset reilut tuhat Mini Cooperin omistajaa saavat itselleen räätälöityjä mainoksia New Yorkissa, Miamissa, Chicagossa ja Friscossa.
Personointi aloitetaan kyselyllä kulkuneuvoa ostettaessa. Sen myötä personoitua mainosta tulee sitten malliin "Mary, moving at the speed of justice" jos Mary on juristi tai "Mike, the special of the day is speed". jos Mike on johtaja. Teknisesti mainostaulut tunnistavat ministit rfid:llä.
Auton iän kestävään pakkomainosfiidiin ei olla sentään vielä menty. Osallistujat ovat allekirjoittaneet olevansa vapaaehtoisia kohtaamaan "jatkuvasti muuttuvan virran jatkuvasti muuttuvia ja uniikkeja, henkilökohtaisia, iladuttavia ja odottamattomia viestejä".
Niinikään mitään bulkkimainontaa ei ole luvassa, vaikka ylläoleva muuhun viittaakin. Ilahduttavaa on, että Mini USA on tehnyt pohjatyön kunnolla.
Mainonta tukee ja kannustaa kuskia esimerkiksi oman ajotyylin suhteen, kuten "Turns are made to be carved") sekä mahdollisia hankintoja, kuten "You've earned your spoiler", onnittelee syntymäpäivinä ja sen sellaista.
Niinikään kolmasosa Mini Cooperin omistajista nimeää autonsa veneiden tapaan, joten autotkin voivat saada messuja.
Mini USAlla on kuitenkin vielä jotain pohdittavaa pioneeriteknologiasta. Jos esimerkiksi useampi Mini Cooper saapuu saman mainostaulun äärelle, niin mainos räätälöidään ensimmäiselle rfid-autolle ja jälkimmäinen jää ihan ilman lupauksen mukaista kokemusta.
Minority Reportissa asia oli jotenkin ilmeisesti ratkaistu, mutta nykytekniikalla personoitu mainos näkyy kaikille. On makuasia, haluaako mainostaa syntymäpäiväänsä tai ajotyyliään valotauluilla, mutta ainakin nettirikolliset osaavat hyödyntää sensitiivistä dataa.
Monet MySpacen tai IRC-Gallerian jäsenet luukuttavat itse enemmän dataa julkisesti nettiin kuin Mini Cooperin mainostaulut näyttävät. Silti ei ole vielä selvää, kuinka sensitiiviseen dataan Mini Cooperin omistama BMW aikoo mennä.
Itseäni voisi esimerkiksi ottaa pataan aika pahasti, jos julkinen mainostaulu kehottaisi minua käymään kaupassa juuri kun olen menossa kauppaan, mutta jumittunut ruuhkaan. Niinikään panostaminen varustelutasoon voisi kiehauttaa, jos olisin miettynyt asiaa kuukausia, mutta sopivaa rahaa ei ole ilmaantunut.
Toisaalta olisin eri tyytyväinen, jos jokin sovellus tsekkaisi ostoshistoriani ja puolestani, mitä haluaisin ostaa ja mistä tuotteet löytää. Esimerkiksi aina ei muista, milloin saa seuraavan kerran syödä kalaa tai maksaa.
Sinänsä kiinnostava artikkeli on News.comissa muiden artikkelien seassa, mutta tekijäksi ilmoitetaan The New York Times eikä www-linkkiä jälkimmäiseen ilmoiteta selkeästi.
Liekö tämä taas jokin uudentyyppinen nettiuutiskokeilu, joita News.com on tehnyt sinänsä positiivisesti runsaasti? Päävaikutelmaksi kuitenkin jää, että The New York Timesista on tullut News.comin kirjeenvaihtaja tai avustaja. Outoa.
Kuva: News.com

News.com esittelee pedanttiin tapaansa kahdeksan otoksen kuvagallerian taustoineen kulutuselektroniikkaromusta tuotettua käyttötaidetta.
Tällä kertaa saldo ei valitettavasti ole erityisen kummoinen. Myönnän auliisti, että kooste pikemminkin lähinnä täyttää matrixxin perjantain kuvagalleria-konseptia, kun viikon varrella ei tullut oikein muuta vastaan kuin Windowsin Vista-informercialeita.
Toisaalta outoa sinänsä. USA:n länsi-rannikon romutaiteilijoilla näyttää olevan ilmeinen luomisvaje, vaikka alueella sentään vaikuttaa Mark Paulinen kaltaisia virikkeellisiä guruja.
Kuva: news.com

World Economic Forum (WEF) julkisti perinteisesti 47 teknologiapioneeria. Teemoina olivat biotekniikka/terveys, informaatioteknologia sekä energia.
Tämänkertaista saalista voi pitää jopa lievästi kehnona aiempiin verrattuna. Joukossa on aika paljon kertaalleen keksittyä langatonta ja mobiilia nettiä. Kuvaavaa on, että listalle olivat päässeet Mozilla ja Technorati, mikä sinänsä on positiivista.
Niinikään itse tapahtumassa keskusteltiin muun muassa Web 2.0:sta. Onkohan aika ohittamassa WEF:in vai maailman johtavat yritysjohtajat? Ehkäpä tapahtumaa pitäisi päivittää WEF 2.0:ksi. 8-P
www.flickr.com
|
|
Syyskuu 2007 (9) Elokuu 2007 (18) Heinäkuu 2007 (2) Kesäkuu 2007 (15) Toukokuu 2007 (16) Huhtikuu 2007 (20) Maaliskuu 2007 (25) Helmikuu 2007 (23) Tammikuu 2007 (23) Joulukuu 2006 (15) Marraskuu 2006 (29) Lokakuu 2006 (21) lisää... |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Blogilista.fi - kaikkea kaikille (vähintään), kuten Web2.0
Elina Hiltunen - heikkoja signaaleja
HellDesk - asiakkaat käytettävyysongelmina 8-D
HS Teknologia - pioneeri Pekka Pekkala
HS Tiede - tieteen parasta popularisointia
John Battelle - kaikki hakukonebisneksestä
Kari Haakana - media ja IT fiksusti
Kenneth 'Kennu' Falck - kone(id)en kimpussa
Kevin Kelly - gadget-arvioita
Kevin Kelly - Street Use
Kulutusjuhla - huomioita kuluttamisesta
Köyttöliittymäblogi - havaintoja käytettävyydestä
Mediablogi - analyyttisesti mediatrendeistä
MikroBitti net.nyt - erikoista kaikesta
New Scientist - matrixxin suosikkiuutislähde
Public Access - ryhmäblogi kansalais-tv:sta
Pinseri - Sami ja Riitta: suomiblogien klassikko
Some Lab - ryhmäblogi sosiaalisesta mediasta
Tuhat sanaa - arjen digitoitumisesta
Tule, vaisuus - oivaltavasti tulevaisuudesta
Überkuul - virkeitä löytöjä