matrixx2.01

Vaikka Iso-Britannia ei informaatioyhteiskuntana juhlikaan, niin Skotlanti näyttää hamuavan uuden yhteiskunnan koulutuskärkeen.

Tietokone-lehti kertoo, että skotlantilaisen St. Andrewsin yliopiston uudenlaiselle Certificate in Terrorism Studies-kurssille on ilmoittautunut jo 140 henkilöä eri puolilta maailmaa. Mukana on poliiseja, armeijan ja merivartioston henkilöstöä sekä ilmailun viranomaisia. Kurssin anti on käytännönläheistä terrorismin ennaltaehkäisyä.

Yliopiston mukaan tämän tyyppistä nettikurssia ei ole järjestetty aikaisemmin.

Taannoin matrixx kertoi, että skotlantilainen Abertayn yliopisto aloitti lokakuussa 'eettisen hakkeroinnin' koulutusohjelman noin 30 opiskelijan voimin.

Kiristyvillä skotlantilaisilla korkeakoulumarkkinoilla tarjottaneen seuraavaksi 419-huijausten, phishingin ja bottifarmien ehkäisykoulutusta. ;-)

Kuva: hacks.mit.edu

Sinänsä on itsestäänselvää, että iso osa uusista sukupolvista syntyy täysin digitoituun ja verkotettuun maailmaan. Näillä naperoilla on termikin: digitaalinatiivit (digital natives).

The Korea Times esittelee kuitenkin tuoreen tutkimuksen, jonka pitäisi laittaa hieman miettimään. Ainakin ne ihmiset, jotka aikovat olla työelämässä vielä parikymmentä vuotta, mutta Firefoxin laajennuksen tai digiboksin asennus käy työstä.

Hallituksen tutkimustulokset ovat Etelä-Koreassa kuitenkin aika hurjia. 50,3 prosenttia 3-5-vuotiaista loggaa nettiin vähintään kerran kuussa. Www nähdään ensimmäistä kertää keskimäärin 3,2-vuotiaina.

- Jotkut vauvat näyttävät tarttuvan aiemmin hiireen ja kännyyn kuin lusikkaan ja syömäpuikkoihin, toteaa Park Jung-hyun, vanhempi tutkija LG Economic Research Institutesta.

Vaikka kansakunnan kilpailukyky tästä kohentuisikin, niin Etelä-Korea huomioiden maassa voi olla lähitulevaisuudessa myös vakava peliaddiktio-ilmiö alle kouluikäisillä.

Itselleni tuntemattomasta syystä Nabaztag-wi-fi-puput (jänis armeniaksi) ovat alkaneet valloittaa maailmaa. Ehkäpä ihmisillä on vain kasvava tarve animoida teknistyvää ympäristöään.

Sympaattista Nabaztagia voi pitää viestinilmoittajana, joka signaloi korvillaan, valoja vilkuttamalla tai vaikkapa laulamalla, että uutta viestiä on saapunut eri kanavia pitkin. Se lukee myös uutisia ja rss-fiidejä.

Hyötyarvo lienee vähäinen. Nabaztag vaatii aika paljon konffaamista tuotteen saitilla.

Ehkäpä koukku on juuri siinä, että pupuja voi kytkeä toisiinsa ja valmistaja kehittää jatkuvasti uusia ominaisuuksia. Itse tukeutuisin kyllä edelleen Sonyn Aiboon.

News.com on koonnut puffaavan kuvagallerian pupusta toimintaselityksineen. Ongelman laajuudesta kertonee jotain, että kymmeniä Nabaztageja kokoontui Wiredin kolmanteen, vuosittaiseen Nextfestiin New Yorkiin viime syyskuussa.

Kilpailevana hellyttimenä tarjottiin viime kesänä lapsia pelvoittavaa USB-tikkua teddykarhun muodossa.

Päivitetty 061031 1558:
Pupu-uutinen olikin vanhis. Lue Tuijan kommentit ihqusta pupumediasta:
http://www.tuhatsanaa.net/kanimediaa_ranskasta

Kuva: www.news.com

Turkkilainen muotisuunnittelija Hussein Chalayan wowitti yleisöä Pariisissa alkukuusta. Hän esitteli muotinäytöksessä viisi asua, jotka muuttavat lennosta muotoa ja tyyliä itsestään ja sulkevat vetoketjunsa kantajansa puolesta.

Yleisö ällistyi ehkä eniten, kun ensimmäinen asu oli vuodelta 1906 ja alkoi muotoutua äkkiä vuoden 1916 tyyliin ja sen jälkeen taipua vuosikertaan 1926. Seuraava asu aloitti niinikään vuodesta 1926 ja warppasi vuoteen 1946 asti ja niin edelleen, vuoteen 2007.

Jokainen asu on tietokoneohjattu. Technology Review haastatteli lontoolaista 2D3D:aa, joka vastasi vaatteiden motoriikasta. Haastatteluun tästä.

Päivitys 061027 0221:
zache vinkkasi, että klippiä asuista käytännön toimessa löytyy YouTubesta

http://www.youtube.com/watch?v=uTFl0rNNQrY&eurl=

"Äksöni alkaa 35sekunnin kohdalta."

Kuva: www.technologyreview.com

Torstaina 26.10.2006 klo 19-21.30 järjestetään avoin keskustelutilaisuus verkko- ja kaupunkitelevisiosta Harjun nuorisotalolla, Aleksis Kivenkatu 1, Hki.

m2hz-monikanavan päätavoitteena on tuoda jakeluympäristö ja näkyvyyttä kulttuuri- ja kansalaisjärjestöille, taiteilijoille ja riippumattomille tuottajille. Mukana on jo parisenkymmentä urbaania ja ketterää sisällöntuottajaa, Assysta Bassoon.

Eli jos sinä tai yhteisösi olet harkinnut mobiili-, kaupunkitv- ja nettijakelua sisällöillesi tai seuraat sivistyneen ja monialustaisen katu- ja vaihtoehtomedian kehitystä, niin tänne. Tarjolla on myös kaksi gurua.

KUTSU:
m2hz -verkosto kutsuu sinut keskusteluun verkko- ja kaupunkimedian tuotannosta.

Miten omaehtoinen mediatuotanto ja yhteistoiminta tulisi organisoida? Mitkä ovat tuotantoon soveltuvat työvälineet ja toimintamallit? Miten riskejä (mahdollisuuksia) voidaan jakaa ja ottaa yhdessä? Mitä voimme oppia jo toteutetuista hankkeista?

Kansainvälisinä vieraina ovat media-aktivismin, kaupunkitelevision ja verkkomedian pioneerit Franco 'Bifo' Berardi (Telestreet, Orfeo TV, Rekombinant, IT) ja Adam Hyde (Streamingsuitcase, Flossmanuals, Radioqualia NZ/NL). Lisäksi esitetään raportti online-videon globaalin Transmission-verkoston tapaamisesta.

Tilaisuus on ensimmäinen osa keskustelusarjaa, jonka aiheena ovat verkostomaisen tuotannon ja organisaation käytännöt. Järjestäjinä ovat uuden mediakulttuurin keskus m-cult ja Tutkimusasema General Intellect.

Tähän ei eläin pysty. :-)

Retrievr-kuvahakukone perustuu vapaaseen ja assosiatiiviseen *piirtämiseen* ja näyttää skissiä vastaavat valokuvalöydökset. Jos kuvaamataito ei ole ydinosaamista, sille voi syöttää myös kuvatiedoston omalta koneelta tai antaa urlin kuvasta.

Erityisen innostava kuvahaku ei näyttänyt kokeessa toimivan jpg:lla, mutta gif ja png maittoivat. Lisäksi luonnostelussa voi käyttää eri värejä ja väripaletti todella huomioidaan löydöksissä.

Tosin tulokset ovat vielä aika laajalla hahlolla, mutta itse pidän tässä vaiheessa oleellisempana toimivaa protoa. Tarkkuutta voi säätää algoritmeillä vaikka siihen asti, kunnes netti kaatuu eli aika pitkään.

Protollakin leikkii ilokseen tuntitolkulla. Kuvalöydökset itsessään ovat usein ihan pro-tasoa.

Hakutyypin yleistyessä sille avautuisivat sangen laajat sovellusalueet, joka olisi kolumnin paikka. Luonteva käyttöalue olisi esimerkiksi royalty-vapaiden kuvien jahtaaminen omaan käyttöön.

Retrievr syntyi, kun australialainen Christian Langreiter palkattiin eurooppalaiseen softataloon.

Palvelun kuvahaut tehdään tällä hetkellä 'vain' Flickr-kuvanjakopalvelusta (Yahoo) muodostettuun tietokantaan. Teknisesti ei olisi esteitä liittää Retrierv osaksi mitä tahansa hakukonetta ja netin kuvastoa. Palvelu on rakennettu Flashin varaan, mutta se löytyy melkein joka koneesta, joka ei ole spämmiorjana.

Sinänsä on outoa, että vastaavaa eivät Google tai Yahoo ole saaneet aikaiseksi, vaikka molemmilla on kohta kymmeniä eri tahoja hakea ja näyttää samaa dataa.

Retrievrin ideoita on pyöritelty jo kymmenen vuotta akateemisessa maailmassa, mutta jostain syystä vasta tällä kertaa käytettävyys on jokseenkin kohdallaan.

Aikoinaan 1990-luvulla esimerkiksi laboratorio-oloissa kehitettiin hakukone, joka etsi muun muassa paljasta pintaa ja sivutuotteena löysi jostain syystä aina myös hevosen kuvia. Lapsifiltteriksi ajateltu sovellus ei kuitenkaan koskaan päässyt tuotantoon.

Lue myös MikroBitti-kolumnini tammikuulta 1998, jossa ennakoin tulevaisuuden hakukoneita:

"Teknisesti olisikin mahdollista syöttää esimerkiksi kuva, ääni tai 3D malli hakuagentille ja pyytää etsimään samanlaisia tai vastakkaisia jne. nykyiseen boolean-logiikkaan perustuen. Mutta käytännön sovelluksia joudutaan vielä odottelemaan."

Kuva: ruutukaappaus labs .systemone .at:ista.

Biosphere 2 on klassinen kokeilu siitä, miten nykytodellisuuden ja sci-fi-ideoiden välimatkaa voitaisiin kuroa umpeen. Jane Poynter ja seitsemän muuta ihmistä astuivat maailman ensimmäiseen hermeettisesti suljettuun ja tuotettuun ekosysteemiin 1991. Biosphere 2:ssa asuttiin kaksi vuotta teknisesti katsoen Arizonan autiomaassa lähes suljettuna ulkomaailmasta.

Tilaa Amazon.co.uk:sta tästä

Tavoitteena oli tutkia, voisiko ihminen elää täysin omavaraisesti täysin suljetussa ekosysteemissä, mutta muun muassa happi oli loppua kesken kokeen. Muutoin elämä sujui aika itsenäisesti.

Nyt Poynter on kirjoittanut todellisen insider-kirjan The Human Experiment: Two Years and Twenty Minutes Inside Biosphere 2 eli miltä tuntui elää todella omavaraisesti 2 v 20 min.

Itse muistelen uutisoinneista aikoinaan, että tarjolla oli toraakin kokelaiden kesken, osa yritti hieman hullutella eikä kaikki muutoinkaan mennyt kovin nappiin. Mikä sinänsä tekee tutkijoistakin inhimillisiä.

Pitkäeristeisiin olosuhteisiin kannattaakin valmentaa osallistujat kunnolla, kuten matrixx taannoin uutisoi Mars-lennon 520-päiväisen ihmiskokeesta. Marsiinkin on nykyään jonoa.

Wiredin haastatteluun Jane Poynterista tästä.

Biosphere 2 on nykyään suosittu, mutta erittäin laadukas turistirysä ja saitilta löytyy runsaasti tietoa. Jos sattuu poikkeamaan siellä päin Arizonan Tucsonissa, niin käynti kannattaa ehdottomasti luonnontieteen tulevaisuusklassikossa.

Kuva: www.bio2.com

Näkymättömyystoimiala etenee yllättävän rivakasti. Tällä näkymättömyydellä ei tarkoiteta mitään piirimestaruussarjan Stealth-hävittäjiä vaan tarkoitus on tuottaa tyystin ihmissilmin tavoittamatonta tavaraa.

Nyt Duken yliopisto ilmoittaa jo kehittäneensä näkymättömyysvaipan tutkijoidensa David Schurigin ja David Smithin johdolla, alle puoli vuotta suunnitelman julkistamisesta, kertoo Scientific American.

Uusi viitta, kuten vakoilualalla sanotaan, pystyi häivyttämään lähes kokonaan kuparisylinterin. Demon perusteella kokoluokka ei ole tosin vielä kovin suuri, mutta tutkijat totesivat tehneensä mielummin rapid proton kuin venyttäneensä tutkimuksen käynnistysvaihetta. Hyvä idea sponsorirahan hankinnan kannalta, aihepiiri huomioiden.

Kuten matrixx uutisoi viime toukokuussa, konsepti perustuu refraktioon eli valonsäteen taittumiseen optisesti eri tiheyttä olevien aineiden rajapinnassa tai taitekertoimen muuttuessa. Tyyppiesimerkki on lusikan 'taittuminen' vesi- tai muovilasissa.

Metamateriaaleista ja näkymättömyystekniikoista tarkemmin Scientific Americanin valaisevassa artikkelissa.

Näkymättömyyttä näyttävä , muttei erityisen avartava video Duke universityn tuottama video tästä (striimaava RealAudio).

Kokonaisuuden perusteella alkaa vaikuttaa siltä, että tässä suunnitellaan hieman Predator-elokuvista tuttua häiveteknologiaa. Vaikka päärahoittaja DARPA ei ole tutkimuksen tavoitetta korostanutkaan, niin varmaan metamateriaalihiippakin halutaan vedettäväksi päähän samassa tarkoituksessa.

Kuva: www.sciam.com

Suomi oli muutama vuosi sitten älykotikehityksen kärjessä. Ykkössijalla oli Etelä-Korea, jossa tuolloin rakennettiin älykerrostaloja, kuten Tower Palace.

Nyt Etelä-Koreassa rakennetaan kokonaisia ubiikkikaupunkeja, mutta suomalainen älykotikonsepti ei ole valloittanut maailmaa.

Miltä näyttää kaupunkien tulevaisuus?

Markkinat rähmittiin

Suomalaisvalmisteisen älykodin konsepti on loistava ja sitä on jonkin verran myytykin. Ammattilaiset puhuvat mielummin älykkäästä talotekniikasta.

Perusajatuksena on, että lähiverkko ja erilaiset sensorit säätävät asunnossa esimerkiksi valaistusta, energiankulutusta ja lämpöä erilaisilla profiileilla kuten Juhla ja Yö.

Digikoti kohtasi kuitenkin kolme ongelmaa Suomessa. Julkishallinnon, perinteiset rakentajat eli liike-elämän sekä kuluttajat. Listasta ei taida puuttua kuin yleishyödylliset yhdistykset.

Toisinaan Etelä-Korean ripeätä kehitystahtia ihmetellään. Siellä kaikki käy länsimaita kätevämmin koska valtio ja suuryritykset ovat enemmän tai vähemmän sama asia. Ne ovat eri yksiköitä, mutta toisinaan esimerkiksi Korean hallitus säätää lain, joka vaikuttaa suoraan yritysten toimintaan.

Euroopassa julkishallinto ei nykykäsityksen mukaan halua häiritä markkinoita osallistumalla. Käytännössä sekaannuksia sattuu kuitenkin jatkuvasti, kuten vaikka valtio-omisteisissa Sonerassa ja Fortumissa.

Suomi olisi kuitenkin voinut antaa piristysruiskeen kotimaiselle älykkäälle talotekniikalle vaikkapa huomioimalla sen julkisessa rakentamisessa. Voisi olla ihan hyvä idea laittaa kouluihin ja päiväkoteihin ilmansaastesensoreita.

Kriitikoiden mukaan tästä olisi aiheutunut kuitenkin ongelmia. Saasteille pitäisi sitten tehdä jotain.

Perinteiset rakennusyhtiöt taas eivät ole innostuneet älykodeista, koska nykyiset valmiina siirrettävät betonilaatikot ja valmisomakotitalot menevät kaupaksi muutenkin.

Itseäni ihmetyttää kuluttajien kiinnostuksen puute. Piuhojen kanssa on kiva näprätä, mutta itse olisin ihan tyytyväinen, jos asunnossa olisi valmiina kotipalvelin, 100 Mbit:n hubi palomuureineen ja wlan-verkko.

Villin lännen megacityt

Viime vuosina on yleistynyt megacityn käsite. Megacityssa asuu vähintään kymmenen miljoonaa ihmistä. New Yorkia pidetään ensimmäisenä 1940-luvulla ja nyt niitä on parikymmentä, suurin osa eteläisissä maanosissa.

Megacityt ovat muuttumassa sulatusuuneiksi. Niissä ei esimerkiksi välttämättä päde yhteiskunnan lait.

Perinteisesti on ajateltu, että lakia kunnioitetaan vähemmän syrjäseudulla ja oman käden oikeus on arvostetumpaa. Mitä pitäisi sitten ajatella siitä, että esimerkiksi Sao Paulossa rikollisjengit ovat olleet jo kuukausia sodassa poliisia vastaan. Toukokuussa taisteluissa kuoli lähes kaksisataa ihmistä.

Megacityt ovat herättäneet tutkijat miettimään, onko 'kehitykselle' mitään tehtävissä. Ne nimittäin alkavat olla aika iso ympäristöongelma.

Kivi, betoni ja asfaltti imevät itseensä auringon energiaa. Ylimääräisen lämmön vuoksi käytetään ahkerasti viilentimiä.

Kesäkuun New Scientist teki mielenkiintoisen havainnon. Tulevaisuudessa luonto kuitenkin säilynee parhaiten kaupunkien avulla.

Esimerkiksi Lontoo kuluttaa 125 itseänsä suuremman alueen verran resursseja ja kuluttaa 8000 tonnia ruokaa päivässä. Iso osa ravinnosta toimitetaan lentokoneilla ja laivoilla.

Tutkijat ovatkin alkaneet kehitellä ekokaupunkeja, jotka tuottaisivat suuren osan ravinnostaan paikan päällä. Saa nähdä voiko Suomessakin tehdä vastaisuudessa verovähennyksen, jos kodinhoitohuoneessa on vaikkapa vuohi tai lammas.

Melbourne on kehittämässä riippuvia puutarhoja ja suihkulähteitä viilentämään ilmaa. Tavoitteena on, että tuuliturbiinit ja aurinkopaneelit tuottaisivat suuren osan rakennusten energiantarpeesta ja vesi hoituisi pitkälti sadeveden kerääjillä.

Uusi kaupunki Suomeen

Etelä-Korea rakentaa U-City-konseptilla viittä ubiikkikaupunkia. Digitaajamia aiotaan tuottaa kaksitoista vuoteen 2010 ja yli 60 vuoteen 2015 mennessä. Niistä on näillä näkymin tulossa konehullun paratiiseja.

Verkotetun kodin laitteet ovat ohjattavissa töistä tai autosta ja esimerkiksi lattiat havaitsevat, josko joku on ketarat ojossa ja hälyttävät apua. Laajaa nettikaistaa on kaikille ja kaikkialla niin paljon kuin aivot imevät.

Fyysistä liikennettä ohjaillaan niinikään ja yritetään avata solmukohtia. Turha mainitakaan, että esimerkiksi autot etsivät itse vapaat parkkipaikat ja odotellessa voi ladata kotiserveriltä viihdettä autoon.

Varmasti U-Cityissä ilmenee erityyppistä ongelmaa, jos on ronkeli teknologian stabiiliuden tai yksityisyyden suhteen. Kuten usein on ennustettu ja elokuvatisoitu, niin älykodin keskusjärjestelmä voi kaapata talon tai liikenteenohjaus näyttää kaikille vihreätä keskisormea. Tai asukas julkistaa kotivideonsa vahingossa koko taajaman verkkoon.

Ja jokainenhan tietää, millaista on päivittää ubikaupunki versioon 2.0b julkista betatestausta varten tai installoida uusi torjuntasofta kokonaiseen taajamaan.

Entäpä jos kaiken voisi pistää uusiksi? Esimerkiksi Lontoossa taistellaan tällä hetkellä sekä viktoriaanisaikaisen vesijohto- että metrojärjestelmän kimpussa. Molempien uusiminen on hidasta ja paikoitellen mahdotontakin, koska Lontoo on kasvanut niiden päälle.

Erityisesti Lontoon metro on häikäisevä taidonnäyte. Väliin ihmetyttää, miten eri tunnelit ohittavat toisensa limittäin, lomittain ja päällekkäin.

Mutta jos koko rakenne haluttaisiin modernisoida, niin tarvittaisiin valtaisa määrä telineitä, joiden varaan kaupunki laitettaisiin. Ja koko taajama romahtaisi työmaakuoppaan.

Miksei Suomessakin voitaisi rakentaa täysin uutta, modernia kaupunkia? Se olisi ympäristöystävällinen, ruuhkaton ja läpeensä verkotettu.

Suomessa olisi osaamista ja parhaillaan suomalaisyritykset rakentavat älykaupunkeja muissa maissa. Ja tilaa kyllä Suomessa riittäisi.

KARI A. HINTIKKA

Muun muassa Popular Science ja
Roland Piquepaille tarjoavat viikonlopun kuvasatoa.

Kuva-arvoituksen muodossa voisi kysyä, mikä on kuvassa?

Näyttää ihan siltä, että kas, siinähän rantautuu kelluva ydinvoimala Helsingin Katajanokan laituriin.

Kaksi venäläisyritystä ovat aloittaneet kelluvan ydinvoimalan suunnittelun. Tavoitteena on tuottaa halpaenergiaa Venäjän pohjoisosiin.

Tavoitteena on saada ydin kellumaan vuoteen 2010 mennessä, kahdella 60-megawatin reaktorilla, jotka toimivat vuoteen 2050 asti. Ellei sitten myrsky satu irrottamaan voimalaa. Tai joku irrottaa kiinnikenarut.

Huomioonottaen venäläisten ydinosaamisen sekä reaktoreissa että sukellusveneissä, niin en osaa itse oikein innostua.

Mutta toisaalta: ydinvoimalat voisivat risteillä Itämerellä ja järjestää risteilylomia. Näen jo mainoslauseet: "Säteile syksyn hehkuvissa väreissä!"

Ja PopScin luksusjahti-mallinen konseptikuva on itse asiassa aika kolea. Voisi kuvitella, että esimerkiksi monet Afrikan maat haluaisivat hankkia johtajilleen mielellään sellaisen. Niillä voisi porhaltaa ketterästi esimerkiksi Välimeren satamissa.

New Scientist kertoo 12.10. (nro 2573) printtiversiossaan laajasti japanilaisesta Hiroshi Ishigurosta, joka koettaa tehdä itsestään mahdollisimman vakuuttavan androidireplikan. ATR Intelligent Robotics and Communication Laboratoriesissa tehdään raakaa perustutkimusta, sillä Ishiguro itsekään ei oikein tiedä, mihin hanke tähtää.

Joka tapauksessa Geminoid HI-1 on vaikuttava ilmestys. Hyvin kompleksinen ohjausjärjestelmä saa sen elehtimään ja ilmehtimään luontevasti. Yksi ajatus on käyttää androidia etäkehona esimerkiksi konferensseissa tai vastaavasti lähteä itse matkoille ja jättää androidi päällikön hommiin.

Niinikään esimerkiksi etelä-korealainen androidi eveR-1 on jo lähellä Bladerunneria. eveR-1:n on jalostanut The Korea Institute of Industrial Technology.

Tästä ei ole enää etäinen matka kodinhoidollisia tehtäviä suorittaviin ihmisenkaltaisiin androideihin. Erityistä kiinnostusta on herännyt Aasiassa, jossa naisten määrä on keskeisesti miehiä vähäisempi ja maanosassa onkin kehitetty jalostuneimmat seuralaispalvelut, kuten kännykässä elävät virtuaalityttöystävät.

Kuva: www.newscientist.com

Mukavaa, ettei ole aivan yksin. Helsingin Sanomat uutisoi, että "suomalaisten tyytyväisyys matkapuhelinoperaattoreihin on pudonnut alimmalle tasolleen sitten vuoden 1999".

Mähkin viime viikolla kadonnutta nettiyhteyttäni Elisan tekniseen tukeen ja peräti vain muutaman tunnin odottelun jälkeen sain yhteyden puhelimitse. Selvittely alkoi lupaavasti, mutta puhelu katkesi eikä se johtunut kännykästäni. Uudestaan jonottamaan.

Välillä kylläännyin ja soitin Elisan viestintään. Siellä vastasi hyvinkin ripeästi - puhelinvastaaja. Joku on ilmeisesti saanut mieleensä saman idean aiemminkin.

Soitin taas Elisan vaihteeseen ja tiedustelin mihin voisin reklamoida asiakaspalvelusta. Keskus käänsi minut taas ketterästi asiakaspalvelunumeroon jonottamaan. Touhussa alkoi olla rekursiivisuuden makua. Kertoakseni joutumisesta jonottamaan mielestäni tolkuttomasti joutuisin jonottamaan tolkuttomasti.

Vaikka Helldesk-blogissa on herkullisia tarinoita asiakkaista käytettävyysongelmina, niin kyllä tiskin toisellakin puolella osataan. :-)

Lopulta, toisen yhteydensaannin myötä kävimme teknisen tuen kanssa seuraavansisältöisen keskustelun. Keskustelu ei mennyt aivan sanatarkasti näin, mutta ajatuksellisesti kyllä (suluissa mitä olisi ehkä pitänyt sanoa):

- Oletko kokeillut irrottaa virtajohdon?
- (Virtajohto? Eri outo väline. Missähän se voisi sijaita?) Joo olen buutannut ja resetoinut modeemin useampaan kertaan ja irrottanut modeemin ja antennipistokkeen välisen johdon.
- Entäs internet-johto?
- (Hmm...tarkoitatko nyt ehkä sitä johtoa joka sijaitsee tietokoneen ja kaapelimodeemin välissä?) Joo olen. Ja buutannut koneen ja kokeillut muilla johdoilla. Olisiko mahdollista, että testaisit sieltä päästä, toimiiko modeemi?
(naputtelua)
- Näyttää toimivan.
- Mutta modeemi ei toimi täällä päässä. Voisiko olla mahdollista, että pimeneminen voisi johtua siitä, että Elisa uusii Jyväskylän yliopistoliittymiään?
- Hmm...meille ei ole kerrottu mitään. Miten olet saanut tiedon asiasta?
- Lähetitte asiakaskirjeen muutama päivä sitten, jossa kerroitte, että muutostyöt eivät vaikuta mitenkään internet-yhteyteen.
- Ahaa.
- Näetkös sieltä koneelta, onko Schaumanin puistotieltä tehty muita vikailmoituksia?
(naputtelua)
- Ei ole. No sitten tarvitsee varmaan tehdä vikailmoitus...antaisitko osoitteen?
- Niin tarkoitatko tätä Schaumanin puistotie-osoitetta, jonka juuri äsken naputit koneelle?

Ennen kuin Elisa osti Jyväsviestinnän, niin palvelu oli todella laadukasta. Korjaaja saattoi, silloin kuin sitä harvoin tarvitsi, ilmaantua jo seuraavana päivänä mittaamaan signaalitasoja.

Henkilökohtainen asiakaspalvelu toimii edelleen. Nyt vain meni viikko ennen puhelinsoittoa. Modeemikin oli aivan itsekseen ehtinyt virkistyä ja pelittää taas.

Olisiko pitänyt jonottaa kaksi tuntia puhelimessa ja ilmoittaa tekniseen tukeen, että huoltokäyntiä ei tarvita? Ehkäpä olisi pitänyt etsiytyä nettikahvilaan tai yliopistolle, että voisi lähettää ilmoituksen maililla. Jotenkin puhelinjonottaminen vain riitti.

Maailman ensimmäinen crouwdsourcattu eli joukoutettu kirja on julkistettu. Crouwdsourcing-ilmiölle ei ole vielä suomenkielistä vastinetta ja ehdotin taannoin kesällä termiä 'joukouttaminen' ensi alkuun.

Why Are You Here - Right Now? teoksen tekijäksi on merkitty One Thousand People ja kirjoittajia on kerrottu olevan tuhat. Teoksen kustantajaksi on merkitty Ishidos.

Opuksen saa maksutta tästä, mutta Lulu-verkkokirjakauppa ja ainakin itseltäni jäi teos vielä lataamatta hämärän köyttöliittymän vuoksi.

YRUHRN-hanke suunnitteli, kirjoitti, muokkasi, markkinoi ja julkaisi kirjan kollektiivisesti. Wikipedian aiottu printtiversio menetti nyt maailman ensimmäisen kollektiivikirjan tittelin.

Detaljeista voi tietty halutessaan taittaa kiveä ja linkoa. Kyllähän esimerkiksi raamattuakin työsti muutama ihminen ja markkinointikin on ollut jokseenkin kollektiivista.

Yhtä kaikki, on ilahduttavaa nähdä, mihin kaikkeen crouwdsourcing alkaa taipua.

Toisaalta, moniko ihminen keräisi tuhat ihmistä kadulta ja antaisi suorittaa itselleen kirurgisen toimenpiteen tai päästäisi saman joukon ohjaamaan lentokonetta, jossa on itse kyydissä?

Tekes käynnistää yhteistyössä sidosryhmiensä kanssa Signaalit 2006 -hankkeen, jolla kerätään ja arvioidaan heikkoja signaaleja. Tavoitteena on löytää Suomelle uusia mahdollisuuksia ja huomata piilossa olevat uhat.

Signaalit 2006 -hanke jatkaa ennakointityötä ja auttaa päätöksentekoa jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä.

Tekesin käynnistämässä hankkeessa ovat mukana kauppa- ja teollisuusministeriö, Finnvera, Finpro, Keksintösäätiö, Sitra, Suomen Akatemia, TE-keskukset ja VTT.

- Korostamme ennakoinnissa elinkeinoelämän tarpeita. Kutsumme ennakointityöhön erityisesti suomalaiset tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyötä tekevät yritykset, Tekesin ylijohtaja Martti af Heurlin sanoo.

- Olemme valinneet yritysasiakkaidemme ja sidosryhmiemme avainhenkilöt kartoittamaan muutoksen merkkejä. Kutsumme mukaan myös tutkijayhteisön edustajia sekä tärkeät sidosryhmämme julkiselta sektorilta.

- Lisäksi pyydämme mukaan joukon nuoria tulevaisuuden vaikuttajia. Kaikkiaan kutsuttuja on noin 7000”, af Heurlin listaa.

Signaalit 2006 -hanke toteutetaan kolmessa vaiheessa anonyyminä verkkotyöskentelynä syksyn 2006 aikana. Hanke käynnistyy 9.10.2006.

Ensimmäisessä vaiheessa kartoitetaan muutoksia, toisessa vaiheessa vastaajat arvioivat kerättyä aineistoa ja kolmannessa vaiheessa poimitaan työstettäviksi ne havainnot, jotka haastavat vallitsevia ajatusmalleja.

Tekes julkistaa tulokset joulukuussa 2006 verkossa vapaasti kaikkien hyödynnettäviksi.

Lisätietoja Tekesissä:

Ennakointipäällikkö Pirjo Kyläkoski
puh. 010 60 55795

tutkimuspäällikkö Eija Ahola
puh. 010 60 55806

etunimi.sukunimi@tekes.fi

Elisa päätti 'päivittää' Jyväskylän yliopisto-liittymäni Elisa-liittymäksi ja uuden sopimuksen edut alkoivatkin näkyä melkein heti asiakaskirjeen saapumisen jälkeen nettiyhteyden kadottua.

Elisan tekninen tuki ei lupaillut tietoa yhteyden palautumisesta vaan kehotti odottelemaan. matrixx on valitettavasti telakalla epämääräisen ajan.

CyberKnowledge-blogi on tehnyt näppärän pswd-analyysin MySpace-käyttäjistä. Se sai perinteisen phishing- eli kalastusmailin tunnarilta Admin@MySpace.com, joka ehdotti verifioitavaksi tunnaria ja passia.

Blogi vastasi kutsuun, pääsi phishing-saitin roottin asti ja löysi sieltä 20 000 MySpace-salasanaa tekstifileestä. Aina kannattaa nokia onkijoita. ;-D

CyberKnowledgen analyysin tulokset ovat herättäneet rutkasti keskustelua. Esimerkiksi f-alkuiset salasanat ovat ehkä enemmän tiedostettua kommenttia phishaajille kuin virallisia salasanoja.

Toki CyberKnowledge itsekin huomioi analyysissaan joukon erilaisia varauksia tulkinnan suhteen, mutta joka tapauksessa, salasanoja tarvitsevalle mielenkiintoista silmäiltävää.

Taannoin kesällä AOL lipsautti jakeluun 658 000 käyttäjän haut, joita on yli 20 miljoonaa, tuoreesti kolmen kuukauden ajalta 2006.

Tilanne etenee AOLn osalta sikäli, että salakatsellut 658 000 uhria harkitsevat ryhmäkannetta hintaan 5000 USD/yksityisyys. 658 000 * 5000 USD olisi...hmm...runsaasti.

Linkki:
cyber-knowledge.net/blog/2006/09/16/analyzing-20000-myspace-passwords

DARPA järjesti 2005 menestyksellisen ja laajasti uutisoidun Grand Challengen. Siinä autonomisten ajoneuvojen piti selviytyä ilman ihmisapua 212 kilometrin matka aavikolla esteineen.

Marraskuussa 2007 käynnistyy uusi DARPA Urban Challenge. Siinä autonomiset ajokit sompailevat 60 mailia simuloidun perusliikenteen parissa puineen, liikennekyltteineen ja rakennuksineen.

Neuvokkien on myös osattava muun muassa noudattaa liikennesääntöjä, vaihtaa kaistaa ja parkkeerata.

A-sarja toteutetaan 11 aiemmin menestyneen ajoneuvon ja työryhmän kutsukilpailuna ja toiseen sarjaan on vapaa osallistuminen.

Lue myös MikroBitti 2003/06-kolumnini autonomisista roboista tästä.

Kuva: www.darpa.mil

TechRepublic on kerännyt edustavan kuvagallerian pölyisistä tietokoneista.

Pahempaakin kuvasatoa on nähty, mutta ehkä kooste innostaa ainakin kotikoneen sisusten siivoukseen. :-)

Kuva: www.techrepublic.com

Kerrankin matrixx on etuajassa. Suomalaisen poikkitieteellisen ja -kaupallisen ambience design-hankkeen tuloksia julkistetaan tänään klo 17.

Konsultti ja tietokirjailija Jari Koskisen kehittämä termi ambience design (aiemmin ambient design) tarkoittaa kaikki aistit hyödyntävää suunnittelua ja elämystä niin tilojen, materiaalien, tuotteiden kuin mainosten suhteen. Visiota konkretisoi vaikkapa henkilökohtaiset ja ympäröivät mainokset elokuvassa Minority Report.

Tiedotteesta: "Ambient designissa äänet, tuoksut, maut, värit, valot ja kosketuspinnat välittävät viestejä ja informaatiota. Keskeistä projektissa on myös säätymisen ja säätämisen tutkiminen. Miten yksittäinen ihminen tai ryhmä voi säätää ympäristönsä tunnelmaa (äänimaisema, valot, värit, tuoksut, jne) ja viihtyvyyttä esimerkiksi tilojen kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaisesti.

Projektin ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin konkreettisten tilakokeilujen avulla, millaisia vaikutuksia erilaisilla moniaistisilla tunnelmilla on ihmisiin. Tutkimuksessa arvioitiin myös toimintaympäristön muutoksia tulevaisuuden tutkimuksen menetelmin. Projektin keskeisenä tavoitteena oli selvittää innovaation liiketaloudellista potentiaalia lähivuosina ja sen vaikutusta hyvinvointiin, luovuuteen ja tuottavuuteen".

Hankkeen ensimmäinen vaihe on hyvin verkostoitunut. Hanketta rahoittaa Tekes.

Mukana ovat olleet Teknillisen korkeakoulun Decode-yksikkö, Helsingin yliopiston Psykologian laitoksen Digitaalisen elämän psykologiaa -ryhmä, Taideteollisen korkeakoulun Muotoilun osasto ja Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Projektin seuraavassa - Ambience Design Experience - vaiheessa mukaan on kutsuttu myös Helsingin yliopiston Kansanterveystieteen laitos.

Kun Suomi rähmi älytalomarkkinat, niin tässä olisi uusi mahdollisuus globaaleihin markkinoihin ja uuden toimialan synnyttämiseen. Valitettavasti esimerkiksi FinnSight2015-ennakointihanke ei huomioinut ambience designin mahdollisuuksia.

Jo yksistään sensitiivisillä ja älykkäillä tiloilla olisi valtaisat markkinat, puhumattakaan vuorovaikutteisista tuotteista. Ympäröivistä mainoksista voi tulla ajan myötä riesa, mutta ainakin alkuvaiheessa luulisi pulleiden brändien olevan kiinnostuneita niistä.

Sinänsä olen itse laajan perustutkimuksen kannattaja, mutta suotavaa olisi, että ambience design-konsortio pääsisi nopeahkosti jonkinasteiseen tuotteistamiseen käsiksi ja vientiin tai kansainväliseen yhteistyöhön. Sitä toivoo varmaan myös Tekes.

Vaikka itse termi onkin keksitty Suomessa, niin varsinaista designia tehdään jo rivakasti muualla kuin Suomessa, kuten vaikkapa James Clar, mistä matrixx taannoin uutisoi.

Ambience designia varten julkistetaan erillinen saitti tänään (www.ambience-design.info).

Lisätietoja: tutkimusjohtaja Jari Kaivo-Oja: 050-5027030. jari.kaivo-oja@tse.fi

Kuva: ambience-design. info

Kuvitus ja linkit puuttuvat tilapäisesti. b2evolutionilla on huono päivä nettiosoitteiden sulattamisen suhteen.

Kaikkinainen gps-pohjainen navigointi ja -kommunikointi uhkaa tärvääntyä 2011, ennakoi New Scientist, ilman otsikon kysymysmerkkiä. Tuoreen tutkimuksen mukaan gps-vastaanottimet ovat yllättävän haavoittuvia radiokohinalle, jota syntyy energiapurskeista auringon pinnalla (solar flares).

Aurinko piikittää purskeita erityisesti 2011-12. Aktiviteetti kasvaa syklisesti noin 11 vuoden välein mollukan magneettikentän muutoksien myötä (solar maximum).

Loimotus lähettää latautuneita partikkeleita, jotka murskaantuvat planeettamme atmosfäärin ulkokehillä nopeaan tahtiin ja synnyttävät aamuruskoa sekä geomagneettisia myrskyjä. Syntyvä radiokohina on normaalisti vähäistä, mutta aktiivivaiheessa käyskentelee erityisesti gps:n käyttämällä 1.2 - 1.6 gigahertzin taajuudella.

Eli kannattanee tuolloin vähän katsella, minne esimerkiksi lentokoneet suuntaavat, on sitten koneen sisällä tai ulkona. Odotettavissa on myös mielenkiintoisesti sujuvaa liikennettä, kun taksikuskit eivät enää osaa karttoja vaan luottavat paikannuslaitteisiin.

Tutkimusta on työstänyt Alessandro Cerruti Cornell Universitysta. Hän esitteli problematiikkaa Institute of Navigationin tapaamisessa USAssa. Yksityiskohtia julkaistaan lähiaikoina Space Weather-julkaisussa.

Lomakohteen tai kesämökin sääennusteet alkavatkin olla kulahtanutta lyhytnäköisyyttä. Nyt on koleaa tarkastella avaruussääennusteita. Valitettavasti niitä ei voi vielä tilata kännykkään vaikkapa viideksi vuodeksi eteenpäin.

Operaattorit valittelevat, että mobiilipalveluilla ei ole käyttäjiä, mutta eipä ole niitä palveluita. :-)

Jos aikoo hilpaista lähiaikoina vaikka Marsiin, niin parin vuoden avaruussääennuste on tuiki tarpeen.

Kännypalvelujen puutteessa matkailijan pitääkin tyytyä perinteiseen nettiin tarkistaakseen lähivuosien avaruussää. Sopiva paikka on vaikkapa ketterä Space Weather-palvelu.

Jos hilpaisisin nyt heti kohti Nurmion planeettaa, niin muun muassa aurinkotuuli olisi 402.3 km/s ja tiheys 6.0 protonia/cm3. Tarjolla olisi myös aurinkopurskeiden määrä, korona-aukot, geomagneettiset myrskyt ja interplanetaariset magneettikentät.

Tästä ei liikennesääpalvelu parane.

Kuva: www.nasa.gov

Normaali päivitystahti jatkuu taas. Ensi alkuun hieman, mutta tuoreesti, vanhentuneita uutisia viime viikoilta.