matrixx2.01

Viime ajat ovat menneet yhden portaalin (kans.jyu.fi) ja osallistumistalous-oppaan käynnistämisen merkeissä. Näistä lähipäivinä tarkemmin.

matrixx on jäänyt piittaamattomasti heitteille, mutta nyt jatkuu taas.

Forbidden - Places: Urban Exploration on hämmentävän esteettinen saitti, joka on erikoistunut hylättyjen taajamien, rakennusten ja muiden ihmiskonstruktioiden tallentamiseen. Mittavaa aineiston lähteinä ovat muun muassa Belgia, Ranska, Espanja, Saksa ja Hollanti.

Kohteiden määrä ja lajityypit kattavat paatuneimmankin postapokalyptistin haaveet: kuvattu on muun muassa hylättyjä tehtaita, linnoja, teattereita, sairaaloita, sotilaskohteita, juna-asemia, junien hautausmaita, nostureita ja maanpinnan alta kaivoksia ja katakombeja - sekä todellisena helmenä jättireportaasi aavekaupunki Garysta Indianassa USA:ssa.

Kuvaajat ovat onnistuneet monasti vangitsemaan harvinaislaatuisella tavalla kuviinsa aistittavaksi tunnelman, joka usein ilmaantuu joutomailla ja raunioilla käyskenneltäessä tai kontrolloidummin vaikkapa Rooman Kapusiinikryptassa. Yhtäkkinen rauhallinen ajattomuus tai ajan pysähtyminen, tunne siitä että paikka on todella täysin hylätty ja sieltä olisi poistunut iäksi jonkinlainen inhimillinen henki.

Paitsi esteettistä vaeltelua turvallisesti ruudun ääressä, saitti tarjoaa myös mahtivirikkeitä ja visuaalisia yksityiskohtia pelisuunnittelijoille - niin mallintajille kuin käsikirjoittajille - kuin muillekin sisällöntuottajille.

Kuva: www.forbidden-places.net

Maailman ensimmäinen kansallinen internet-karttapalvelu, 11-vuotias Kansalaisen Karttapaikka, siirrettiin Tekniikan museoon.

Tiedotteesta:

"Kansalaisen Karttapaikka uudistettiin vuonna 2005, jolloin vanha versio jäi vielä rullaamaan bittiavaruuteen. Lopullisesti sovellusvanhus lakkautettiin 2007, jolloin siihen ei enää päässyt käsiksi internetissä."

"Koko sen teknologia palvelimista käyttöjärjestelmiin on vanhentunut. Uudet tietokoneet eivät tunnista enää vanhaa sovellusta, joten Tekniikan museosta tuli Kansalaisen Karttapaikan loppusijoituspaikka."

"Ajatus Kansalaisen Karttapaikasta lähti liikkeelle lähes vahingossa. Nyt voidaan puhua jo menestystarinasta, sillä viime vuonna Kansalaisen Karttapaikka nousi Suomen 11. tunnetuimmaksi verkkobrändiksi. Se palvelee päivittäin yli 5 000 kävijää."

Hienoa, että digitaalista kulttuurihistoriaa tallennetaan muuallekin kuin Archive.orgiin. Helsingin yliopiston kirjaston massiivisesta verkkoharavointi-hankkeesta ei ole kuulunut vähään aikaan mitään. Sen tarkoitus on arkistoida suomalainen internet, mutta aluksi vain tutkijoiden käyttöön.

Kuva: karttapaikka.fi

Nyt on moderni tiede mennyt pilaamaan tämänkin huvin. Monen kokema ruumiista irtautuminen ja itsensä katselu vaikkapa sairaalassa on saanut kaksikin tieteellistä selitystä, kertoo New Scientist.

Kaksi koetta viime aikojen koetta yrittää vakuuttaa, että ruumiistairtautuminen olisi vain mielen harhaa ja kyse olisi eri aistien tilapäisestä sössiytymisestä, mikä johtaisi aivojen väärintulkintaan.

Ensimmäisen testin tekijä on Henrik Ehrsson, Institute of Neurologysta, University College London. Hänen tutkimuksessaan aivot voivat huijata itseään, kun se tulkitsee sensori-informaatiota.

Ehrsson tutkitutti vaeltavia mieliä peittämällä datalaseilla (HMD) kokelaiden silmät ja näyttämällä niille live-kuvaa kokelaista takaapäin otettuna. Kun muovikepillä tökittiin kokelaita rintaan ja samalla toista keppiä käytettiin live-kuvan edessä, siis testiyksilöiden takana, niin testattavista tuntui, että myös illusorista 'persoonaa' tökittiin myös.

Niinikään Olaf Blanke kollegoineen huhki pitääkseen ihmismielen kehossaan Federal Polytechnic of Lausannessa (EPFL). Ryhmä niinikään harhautti aivoja tarkoituksellisesti.

Tutkittavat saivat niinikään 3D kakkulat ja pakotettiin katsomaan virtuaalisia 'hahmoja' kaksi metriä edessään. He näkivät joko live-kuvaa itsestään, testidummyn tai liikkumattoman mustan taulun. Toisinaan myös tutkittavia siirrettiin hieman.

Kuvia kuvia oli tiirailtu minuutti, heidän silmänsä sidottiin, siirrettiin suoraan taaksepäin ja pyydettiin kävelemään takaisin kohtaan jossa he olivat. Oman itsensä ja dummyn näkemisillä oli selkeä vaikutus itsensä 'siirtymisen' ja spatiaalisen läsnäolon kokemiseen.

Molempien tutkijoiden mukaan 'minä' on tiukasti kytkeytynyt 'kehon kanssa' asemaan, joka on riippuvainen aistien informaatiosta. Havaintojen käyttöalueina ovat muun muassa realistisemmat 3D avatarit virtuaaliympäristöissä sekä etäkirurgia, joihin tavoitellaan aidompaa läsnäolon tuntua ja tätä kautta immersiivisyyttä.

Vaikka asiaa on nyt tutkittu, niin irtautumiskokemukset kuitenkin varmaan vielä jatkuvat.

Kuva: Federal Polytechnic of Lausanne

matrixx on kokeillut siirtyä mobiilibloggaamiseen E90-kommun myötä, mutta kuten uutisten vähäisestä määrästä voi havaita, kokeilut eivät ole järin onnistuneet. Teknisesti onnistuu, mutta niin hähmäisesti, että useampi uutinen on jäänyt julkaisematta. Ehkä m2-uutisen taitto on liian monimutkainen tai sitten b2evo-julkaisujärjestelmässä olisi kehittämistä. Tai sekä-että.

Joka tapauksessa ulkoisten www-linkkien, nettikuvien tallentaminen ja skaalaaminen 200 pxl:ksi sekä siirtäminen ja koostaminen on luokattoman työlästä perussoftilla ja sopivien työkalujen etsintä jatkuu. Läppärillä siis jatketaan, jotta blogissa olisi jotain luettavaakin joskus.

Mutta asiaan. HS:n toimittaja Pekka Mykkänen on nyt tyytyväinen synteettisen Viitasaaren omistaja Weblo-palvelussa. Sitä voi luonnehtia aidon rahan verkko-Monopoliksi, jossa voi ostaa luottokortilla ja paikkoja ja taajamia ympäri maailman.

Suosituimpien kohteiden hinnat Weblossa ovat jo kymmeniä tuhansia dollareita, kuten Virtuaali-Kalifornia (53 000 usd) ja Texas (yli 23 000 usd). Voimarahapelissä ei ole välttämättä mitään järkeä, mutta osallistujat luottanevat siihen, että massaa saapuu ja sillä voi myöhemmin rahastaa.

Tätä voi kutsua jo aidoksi virtuaalitaloudeksi. MMORPG:eissa ja Second Lifessa ihmiset ostavat sentään synteettistä tavaraa, tilaa, hahmoja ja rakennuksia - nyt myydään puhtaasti paikkojen nimiä.

Paikan ostaja pääsee Weblossa automaattisesti ylipormestariksi ja Pekka Mykkänenkin on ehtinyt pitää sykähdyttävän puheen kuntalaisilleen.

Mykkänen kertoo ostaneensa Weblossa myös Yhdysvaltain elokuvayhdistys MPAA:n 30 dollarilla. Viitasaari ei välttämättä ala heti perätä tekijänoikeuksiaan, mutta jotenkin olettaisi, että MPOAA ei ilahdu.

Paitsi osallistumistalouden ylikuumeneminen, niin herää kysymys kuinka pitkälle tekijänoikeuksissa vielä joudutaan? Onko esimerkiksi Viitasaarella tai kuntalaisilla itsellään tekijänoikeus Viitasaareen?

Uusi ylipormestari esittelee pieteetillä Viitasaarta Weblossa, mutta entä jos se katsotaan vaikkapa imagoa loukkaavaksi tai vain vaaditaan nimi omaan käyttöön?

Lue myös matrixx2.01:n kesäkuun 2007 uutisointi, miten käräjöinti ulottuu vähitellen virtuaaliympäristöihinkin.

Kuva: www.weblo.com

Niukan netin ääressä hieman tiiviimmin ilman kuvitusta.

News.com käsittelee, miten käräjöinti ja lain pitkä käpälä alkaa vähitellen saavuttaa myös virtuaaliympäristöjä. Esimerkkinä artikkeli käyttää oikeustapausta Linden Researchin (eli Second Life) ja Philip Rosedalen välistä riitaa 300 dollarin hintaisesta virtuaalimaapläntistä.

Perinteisesti virtuaalimaailmoissa on saatu puuhailla ihan omin päin ja jakaa oman käden, yhteisön tai palveluntarjoajan oikeutta. Mutta nyt kun aito talous - virtuaalista tai ei - on alkanut pyöriä yhä useamman ympäristön liepeillä, myös materiaalisen todellisuuden oikeudenkäynnit alkavat yleistyä.

Vielä on aikaista arvioida, missä kulkevat virtuaaliympäristön omat sisäiset pelisäännöt ja missä materiaalisen todellisuuden virallinen oikeusistuin. Jos vaikkapa peleissä huijaa, niin se ei ole välttämättä rikos reaalisessa todellisuudessa, ellei ole osoittaa selkeää taloudellista hyötyä ja päinvastoin.

Toisaalta jos joku ostaa harmailta nettimarkkinoilta rikkinäisiä tai viallisia taikakaluja, niin kyseessä on huijaus perinteisen tuomioistuimen kannalta, mutta peliympäristö taas katsoo tilannetta lähinnä hyvällä, että ihmiset oppisivat olemaan ostamatta harmaita pelivälineitä.

Ainakin materiaalisen todellisuuden juristit saavat uusia hommia lähiaikoina.

Se on kuitenkin selvää, että materiaalinen ja virtuaalinen talous integroituvat kiihtyvää vauhtia. Onko ihminen sitten fyysisesti töissä asiakaspalvelussa Second Lifessä vai Kuusamon kontaktikeskuksessa, on kymmenen vuoden päästä trivialiteetti.

Pitäisikö kaikkien lakien olla sitten 1:1 niin materiaaliselle kuin virtuaaliselle todellisuudelle tai riippumatta toteutusympäristöstä? Ehkä näin, mutta voi olla, että virtuaalisuudessa tarvitaan myös erikoislakeja tai että virtuaaliympäristöissä jotkut asiat ovat sallitumpia kuin perinteisessä todellisuudessa.

Lainsäädännöllisestä etenemisestä ei voi odottaa erityisen innovoivaa, huomioiden lainsäätäjien nykyinen enemmistö ja ikäjakauma.

Jepjep. Bloggaaminen ei osu aina kohdalleen.

Piti viime torstaina 7.8. puffata viime perjantain 8.6. hienoa Jaiku-kokeilua eli live-raportointia Osallistuvan ennakoinnin seminaarista. Ajastin puffimerkinnän torstaiksi, siirryin junaan ja unohdin tarkistaa merkinnän ilmaantumisen.

Harvinaista kyllä, b2evo ei merkintää näemmä sitten ajastettuna edes julkaissutkaan, ei edes seminaarin päättymisen jälkeen. Oletettavimmin siamilaiseläin on vain onnistunut taas kerran irrottamaan kriittisellä datasiirtohetkellä nettipiuhan.

matrixx ei tosin ollut mitenkään ensimmäisenä liikenteessä live-seminaarikommentoinnin suhteen mikroblogi-työvälineillä.

Esimerkiksi Suviko ehti jo keväällä jaikua Journalismin päiviltä ja Tuija on tehnyt teemasta hyvän koosteen.

Joka tapauksessa, itse kokeesta. Vaikka ihmiskunta ei tiennytkään ennakkoon suuresta harppauksesta, niin se onnistui teknisesti. Propsit Jaikulle.

Hyvä että tuli varmuuden vuoksi värvättyä pari koeseuraajaa, jotka totesivat jaikujen pullahtavan mobiilin ihan ketterästi ja kohteliaasti kertoivat saaneensa tolkkua jopa itse seminaarin kulusta ja sisällöstä etänä. Ne backupit...

Itselläni alkoi kuupahtaa raporttelun puolivälissä, kun www-Jaikuun kala tuupahti koko ajan ikään kuin väärinpäin, luonnollisesti. Smässiin tarkoitetut 140-merkkiset messut jäivät keskimäärin usein kesken ja piti pilkottaa kahteen lauseeseen.

Www-Jaikussa nämä jaikut menevätkin tietyssä mielessä väärinpäin, mikä tekee lukemisesta nautittamatonta. Nehän ovat tarkoitettu nimenomaan smässiin, ja kuten todettua, koehenkilöiden mielestä puolikkaat lauseet eivät niin häirinneet, koska smässit pilkkoutuvat usein muutoinkin.

Live-mikrobloggaamisessa ammattikäytössä on selkeästi ideaa, mutta jotenkin pitäisi valita jakelukanava, tai olisi hyvä tietää, miten vastaanotetaan. Äkkiseltään tuntuu siltä, että lyhyiden merkintöjen copy-paste eri jakelukanaviin voi mennä muiden seminaarilaisten mielestä hieman ähräämiseksi.

Seuraavasa kokeilussa on varmaan yksittäinen blogimerkintä, jota päivitetään taajasti.

Yhden merkinnän päivittäminen www-selaimessa ei varmaankaan ole kovin lukijaystävällistä aktiiviseuraajan kannalta, mutta sivun voi päivittää ketterästi ja varmaan tekstin alkuun joku täppä tms. millä lukija pääsisi tekstin loppuun so. tuoreimpaan kohtaan.

Tästäkään käytettävyysratkaisusta ei synny vielä erityisen nerokas olo, mutta uutta on hyvä aina ihmetellä.

Web 2.0-aallon kaksi kärkipalvelua - Flickr ja Twitter - on nyt myllytetty konseptin hengessä virkeästi. Flickrvision ja Twittervision tarjoavat molemmat käyttäjiensä reaaliaikaiset syötteet mashupina Google Mapsin päälle.

Netissä ja perinteisessä publisiteetissa on viljalti puffattu ja kysytty, onko kyseessä kaksi maailman turhinta palvelua vai killer applicationia (KA)? Molempia näkökulmia edustaa viljava joukko tiedotusvälineitä, bloggaajia ja käyttäjiä.

Käyttäjä näkee ympäri maailman, sekä Flickristä että Twitteristä, millaista kalaa palveluiden käyttäjät syöttävät mistäkin päin maailmaa. Sekä Twittervision ja Flickrvision tarjoavat alkuvaiheessaan lähinnä standalone- katselumahdollisuuden, joka ikäänkuin näyttää tekstein ja kuvin, mitä tapahtuu valitussa materiaalisessa paikassa pallolla.

Arkikäytössä molemmat palvelut ovat mielenkiintoisia nettimonitoreja. Arvoa palveluille löytyy ehkä enemmän, jos maailmalla tapahtuu jotain isompaa ja näitä fiidejä saisi itse säätää.

Jos vaikka possahtaa jossain, kuten vaikka Katrina-hirmumyrsku 2005 tuhosi muun ohessa New Orleansin teleinfrastruktuurin, niin voisi olla mukavaa saada autenttista ajantasaista kalaa mitä missäkin tapahtuu.

Nyt ollaan vasta alkutaipaleella, mutta vaikuttaa siltä, että jotain uutta on vireillä.

Lisää henkilökohtaisista mashupeista MikroBittin kolumnissa elokuun 2007 alussa.

Kuva: www.flickrvision.com

Moderni verkotettu tekniikka alkaa näyttää kyntensä valvonnassa, uutisoi Reuters. Yhdysvalloissa kokeillaan GPS:n, digitaalisen valokuvauksen ja tietokantojen yhdistelmää graffitien bombaajien karkoittamiseksi.

Graffiti Tracker noukkii kuvia graffitista ennen kuin se on valmis sekä tallentaa tarkan ajan ja sijainnin. Graffiti analysoidaan, josko se on vaikka jengisidonnainen ja varastoidaan tietokantaan.

Poliisi sitten vertaa, jäljittää ja ennakoi, minne tietyt tekijät seuraavaksi iskevät.

Graffiti Tracker on hankittu kahteenkymmeneen kaupunkiin Kaliforniaan, Nevadaan ja Nebraskaan vuoden aikana. Luvun ennustetaan tuplaantuvan.

Vastaavaa kertoi keväällä ZDNetin Between The Lines-moottoriblogi. Iso-Britannia harkitsisi asentavansa moottoripyörään GPS-kuristimen. Hieman samoin kuin Suomeen toimitettiin aikoinaan alitehoisia Honda Monkeyta.

Kuningatarvisio olisi, että GSP-kuristin lukisi ajantasaisesti paikallisen tienopeuden eikä nopeampaa pääsisi irvistämälläkään. Mikä säästö. Ei ratsioita, ei nopeustutkia, ei itsevalvovia kameroita.

No voi voi. Ennen oli kaikki paremmin. Ei ollut nopeusrajoituksia, kellokortteja eikä kvartaalitalouden järjetöntä raportointia ja ennusteiden laadintaa. Busseissa sai polttaa ja lounaat olivat pitkiä.

Toisaalta, nyt meillä on netti. Ehkä se korvaa edellisen.

matrixx ei ole vielä kesälomilla vaikka logistiikka pätkiikin.

Sonera HomeRunin 8 euron tuntihinta hotelleissa ei kannusta bloggaamaan omaan piikkiin. Iso käsi Oululle, joka tarjoaa maksuttoman panOULUn, langattoman netin Oulussa ja Kajaanissa. Mutta niissäkään ei ehdi koko aikaa olla.

Red Herring kertoo, että piskuinen EveryScape haastaa Google Earthin ja Microsoft Virtual Earthin 3D karttojen ja hakujen markkinoilla. Tämä yhtiö ei näemmä pipoa kaipaa.

Giganttisiin kilpailijoihinsa verrattuna EveryScapen etuina on, että käyttäjät voivat luoda sisältöjä ja mikä oleellista, 3D toimii ihan www-selaimella, kunhan vain JavaScript ja Flash ovat kunnossa (ainakin IE 6.0+, Firefox 1.5+ ja Safari 2.0+).

Alkutaipaleella tarjotaan vain demoa Friscon Union Squaresta. Käyttöliittymä on aluksi etäisesti utareesta, mutta esimerkiksi Sir Francis Drake Hotelin erikoisliikkeiden sisätiloissa on tiettyä glamouria ja kyllä näissä maisemissa liikkuisi enemmänkin.

Yhtiö liikkuu aika samoissa maisemissa kilpailijoidensa ydinalueella: käyttäjälle myytävissä 3D mainoksissa. Toivotaan haastajalle mahdollisuutta yrittää. Pikaisen demon perusteella touhussa vaikuttaa olevan ihan ideaakin.

Kuva: www.everyscape.com

Netissä on pohdittu laajasti Second Lifen ja muiden graafisten monikäyttäjäympäristöjen (MMO) virtuaalista lapsipornoa,, kuten Brisbane Timesissa.

Age play-fantasioissa joidenkin käyttäjien avatarit eli verkkohahmot esittävät ilmiasultaan lapsia ja aikuisavatarit harjoittavat niiden kanssa maksua vastaan mitä parhaaksi näkevät.

Kiinnijääneen saksalaismiehen tapauksessa tilanne on rikollisesti selkeä. Saksassa virtuaalinenkin lapsiporno on laitonta ja kakkulautanen voi heilahtaa viitisenkin vuotta. Toisaalta näiden aktien tekopaikka oli Second Lifen serverit ja USA:ssa vastaava ei ole laitonta.

Hieman selkeämpi tapaus niinikään on, että FBI tutkii Second Lifen virtuaalisia kasinoja, kuten New Scientist kertoi reilu kuukausi sitten. USA:lla on ollut tiukka asenne muun muassa Iso-Brianniasta käsin toimivia nettikasinoita kohtaan, pelataan niitä sitten www-sivuilla tai 3D virtuaaliympäristöissä.

Tuomarien ja muiden oikeudellisten päättäjien tilannetta ei yhtään helpota, että lasta esittävän avatarin puikoissa saattaa olla vapaaehtoinen aikuinen. Joidenkin oikeusoppineiden mukaan tällä ei ole merkitystä vaan lopputulos ratkaisee, tässä tapauksessa materiaalisesti epäsovelias käyttäytyminen, vaikkakin virtuaalitilassa.

On myös mahdollista, että ote teleoperaattoreihin ja ympäristöjentarjoajiin on kiristymässä. Se on selvää, että ihmisen mielikuvitus ei lopu kesken. Pitäisikö sitten ympäristöjentarjoajien kyetä monitoroimaan kokeiluita ja estää ne, jää oikeuden harkittavaksi.

Jos Second Lifessä käyttäjät voivat aktivoida aktejansa klikkaamalla hiirellä erilaisia skriptejä, niin skriptien käynnistämisen ei pitäisi olla ylläpidolle kummoinen juttu.

Niinikään erilaisten virtuaalirikosten oikeudellista ratkontapaikkaa - materiaalisessa todellisuudessa - alettaneen syynätä aiempaa tarkemmin. Onko mahdolliset rikokset arvioitava esimerkiksi siinä maassa, missä serveri kulloinkin on sijainnut?

Tämäkään ei välttämättä ratkea ihan nuijankopautuksessa, jos esimerkiksi amerikkalaista World of Warcraftia on pelattu eurooppalaisella serverillä. Listaa voi jatkaa esimerkiksi sillä, että esimerkiksi belgialainen pelaaja olisi pelaamassa vaikkapa Suomessa.

Joka tapauksessa, kuten HS:n Miska Rantanen kirjoitti helmikuussa 2007, laki ja järjestys alkaa saapua myös kyberavaruuteen tällaisten tapausten myötä.

[b2evolution ei antanut taaskaan linkittää, tällä kertaa NS:n ja HS:n artikkeleihin]

Kuva: www.wired.com

Netissä näyttää nostavan päätään mielenkiintoinen animaatiosuuntaus: hybrid machinima. Termin suomentamisessa voi kulua kotvan tovi, kaikki ideat otetaan vastaan.

Yksinkertaisimmillaan kyse on reaalitodellisuuden rakennusten täydentämisestä 3D animaatiolla ja -suunnittelulla. Mutta pidemmälle vietynä esimerkiksi nimimerkit LaurenOboe ja Elnea ovat vääntäneet River Styx-traileriaan World of Warcraftilla, Halo 2:lla ja Sims 2:lla. Siinä alkaa olla jo tyyliä.

Yksi varhaisimmista hybrid machinima-sarjoista on suosittu Red vs. Blue, jota tehtiin Halolla. Varsinaisesti villitys on kuitenkin aktivoitunut Second Lifen (SL) myötä.

Innokkaimmat eivät pidä menetelmiä vain uutena ilmaisumuotona. Kun todellisuuden objekteja voidaan 'valmistaa' virtuaalisesti, niin se tarjoaa kokonaan uuden lähestymistapaan niin julkisiin tiloihin kuin kaupalliseen suunnitteluun tulevien kuluttajien kanssa.

Esimerkiksi SL:ssa on ollut testattavana konseptihotelli, joka aiotaan rakentaa myöhemmin materiaaliseen todellisuuteen.

Kuva: www.youtube.com

Kerrankin matrixx on etuajassa. Suomalaisen poikkitieteellisen ja -kaupallisen ambience design-hankkeen tuloksia julkistetaan tänään klo 17.

Konsultti ja tietokirjailija Jari Koskisen kehittämä termi ambience design (aiemmin ambient design) tarkoittaa kaikki aistit hyödyntävää suunnittelua ja elämystä niin tilojen, materiaalien, tuotteiden kuin mainosten suhteen. Visiota konkretisoi vaikkapa henkilökohtaiset ja ympäröivät mainokset elokuvassa Minority Report.

Tiedotteesta: "Ambient designissa äänet, tuoksut, maut, värit, valot ja kosketuspinnat välittävät viestejä ja informaatiota. Keskeistä projektissa on myös säätymisen ja säätämisen tutkiminen. Miten yksittäinen ihminen tai ryhmä voi säätää ympäristönsä tunnelmaa (äänimaisema, valot, värit, tuoksut, jne) ja viihtyvyyttä esimerkiksi tilojen kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaisesti.

Projektin ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin konkreettisten tilakokeilujen avulla, millaisia vaikutuksia erilaisilla moniaistisilla tunnelmilla on ihmisiin. Tutkimuksessa arvioitiin myös toimintaympäristön muutoksia tulevaisuuden tutkimuksen menetelmin. Projektin keskeisenä tavoitteena oli selvittää innovaation liiketaloudellista potentiaalia lähivuosina ja sen vaikutusta hyvinvointiin, luovuuteen ja tuottavuuteen".

Hankkeen ensimmäinen vaihe on hyvin verkostoitunut. Hanketta rahoittaa Tekes.

Mukana ovat olleet Teknillisen korkeakoulun Decode-yksikkö, Helsingin yliopiston Psykologian laitoksen Digitaalisen elämän psykologiaa -ryhmä, Taideteollisen korkeakoulun Muotoilun osasto ja Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Projektin seuraavassa - Ambience Design Experience - vaiheessa mukaan on kutsuttu myös Helsingin yliopiston Kansanterveystieteen laitos.

Kun Suomi rähmi älytalomarkkinat, niin tässä olisi uusi mahdollisuus globaaleihin markkinoihin ja uuden toimialan synnyttämiseen. Valitettavasti esimerkiksi FinnSight2015-ennakointihanke ei huomioinut ambience designin mahdollisuuksia.

Jo yksistään sensitiivisillä ja älykkäillä tiloilla olisi valtaisat markkinat, puhumattakaan vuorovaikutteisista tuotteista. Ympäröivistä mainoksista voi tulla ajan myötä riesa, mutta ainakin alkuvaiheessa luulisi pulleiden brändien olevan kiinnostuneita niistä.

Sinänsä olen itse laajan perustutkimuksen kannattaja, mutta suotavaa olisi, että ambience design-konsortio pääsisi nopeahkosti jonkinasteiseen tuotteistamiseen käsiksi ja vientiin tai kansainväliseen yhteistyöhön. Sitä toivoo varmaan myös Tekes.

Vaikka itse termi onkin keksitty Suomessa, niin varsinaista designia tehdään jo rivakasti muualla kuin Suomessa, kuten vaikkapa James Clar, mistä matrixx taannoin uutisoi.

Ambience designia varten julkistetaan erillinen saitti tänään (www.ambience-design.info).

Lisätietoja: tutkimusjohtaja Jari Kaivo-Oja: 050-5027030. jari.kaivo-oja@tse.fi

Kuva: ambience-design. info

Kuvitus ja linkit puuttuvat tilapäisesti. b2evolutionilla on huono päivä nettiosoitteiden sulattamisen suhteen.