matrixx2.01

The Daily Telgraph Australiasta kertoo, että englantilainen koulupukuvalmistaja Trutex harkitsee satelliträkkäyksen lisäämistä asuihinsa. Yhtiö järjesti kyselyn netissä.

Satelliittiasuja kannatti ymmärrettävästi 59 prosenttia yli 800 vanhemmasta ja 9-16-vuotiaistakin yli 400. Lähes puolet 12-vuotiaista ja nuoremmista olisivat nekin valmiita sonnustautumaan jäljityslaitteisiin.

Idea träkkeriin syntyi, kun kilpaileva koululaisvaatehtimo Bladerunner toi viime viikolla markkinoille puukotuksenkestävät t-paidat ja kevlar-tuotteitakin on jo markkinoilla pilteille. Ankeaksi on menny opintaival saarivaltiossa.

Kuva: Trutex

New Scientistin uutisointi pöllyttää kirjaimellisesti vanhakantaisia käsityksiä koukkaavista tappajakasveista ja 3-silmäisistä humanoideista universumimme ulkopuolella. Tarkempaa statementia ilmaantuu New Journal of Physicsissa.

Gregor Morfill työskentelee Max Planck Instituutin Extraterrestrial Physicsissa Garchingissa Saksassa. Kollegoineen hän on rakentanut tietokonesimulaation mallintaakseen mitä tapahtuu pölylle ionisoidun kaasun tai plasman ympäröimänä.

*Simulaation* mukaan sähköisesti latautunut pöly voi(si) organisoitua DNA:n kaltaisiksi kaksoiskierteiksi, jotka käyttäytyvät monin tavoin kuten elävät organismit toistaen ja välittäen informaatiota.

Pölyspiraalit vieläpä hotkivat - tietyssä mielessä - tuoresta plasmaa selviytyäkseen ja kasvaakseen sekä ehkä kilpailevat toistensa kanssa. Koodinlevityskyvyn myötä ne saattaisivat myös kehittyä monimuotoisemmiksi struktuureiksi. Toisaalta Morfill itsekin korostaa, että kyseessä ei ole vielä mitään 'elämää' vaan plasmakristallin erityismuoto. Ja sekin simuna.

Onneksi tämä on vielä simulaatiota eikä perinteistä alien-kuvastoa uhkaa vielä mikään. Esimerkiksi astrobiologi Chris McKay NASA's Ames Research Centeristä pitää simua mielenkiintoisena, mutta.

- Joidenkin mielestä elämä on itseorganisoituva järjestelmä, McKay huomauttaa, mutta niin voidaan sanoa esimerkiksi hurrikaanista. Tässä on päästy sinänsä pidemmälle. [Pölyorganismi] on mielenkiintoinen, mutta valitettavasti vasta teoreettinen.

Jotkut kuitenkin pitävät mahdollisena, että aurinkokunnassamme voisi olla tällaisia entiteettejä, erityisesti paikoissa, joissa pienet materiaalijyväset ovat plasman ympäröimiä, kuten Saturnuksen ja Uranuksen renkaissa.

Toivottavasti kokeilut eivät johda ufojen kaltaiseen massahysteriaan pöllypilvien abduktoimista kansalaisista. Tai ehkä 1960-luvun USA:ssa johtikin, mutta se vain salattiin meiltä.

Woodstock-arkistot auki! ;-P

Kuva: www.newscientist.com

matrixxissakin huhtikuussa 2007 uutisoitu Metaverse Roadmap on nyt saanut ensimmäisen raponsa nettiin netistä.

Kyseessä on laaja vapaamuotoinen konsortio, joka haluaa edistää kolmiulotteisen netin ha synteettisen arjen nopeutumista. Itse metaverse perustuu Neal Stephensonin Snow Crash-romaanin termiin.

Roadmapin 23-sivuista tiivistelmää on ehditty kiitellä jo viljalti. Sen saa www-näkyminä tästä ja pdf:nä tästä.

Johdatteleva tiivistelmä

Tiivistelmä on sinänsä erittäin hyvä, mutta saattaa antaa tyystin väärän kuvan koko hankkeesta. Tiivistelmässä nimittäin käydään läpi Roadmapin tunnistama nelikenttä (kuvassa), joka jakaa orastavan metaversen neljään teknologiseen suuntaukseen: virtuaalimaailmat, peilimaailmat (todelliset simulaatiot), vahvistettu (augmented) todellisuus sekä lokielämä (lifelogging).

Nelikenttäjaottelu on oikein mainio, mutta paatuneelle metaversistille se on oikeastaan pelkän tiivistelmän ainoa anti lopun muutaman tilaston lisäksi.

Sen sijaan jos lukija ei syö aamiaiseksi RFID-tägejä ja katsele samalla GIS-kuvia HUD-näytöltä ja lykkää edelleen käyntiään Second Lifessa, niin tiivistelmä on erittäin hyvä kooste lähivuosina hähmöttävistä remix- ja mashup-todellisuuksista ja näistä neljästä kehityssuunnasta runsaine esimerkkeineen ja kuvituksineen.

Komiteatulevaisuutta?

Järeämpää rouskuteltavaa kaipaavalle itse Roadmap tarjoaa paljon kalaa (tosin vain html-muodossa) niin mahdollisesta vuodesta 2016 kuin varsinaisia ehdotuksia siitä, miten sinne päästäisiin.

Metaverse Roadmap on hyvällä asialla, mutta jotenkin komiteatulevaisuus ei vain napsi. Osasyy on varmaan siinä, että 1990-luvun puolivälissä ensimmäinen universaali kolumiulotteinen kuvauskieli VRML sai aluksi lentävän lähdön ja poiki ensimmäisen nettihypen riskisijoittajien kaataessa dollareita VRML-päätesovelluksia valmistaville startupeille.

VRML 2.0:sta isot yhtiöt, Sony ja Microsoft käpälät ojossa, alkoivat huhkia standardia, joka lopulta repesi niin moneen murteeseen, että perus-VRML ei enää ollut yhteensopivaa eri clienteissa. Mikä se sellainen metaverse on, joka pitää koodata joka sovellukselle erikseen?

Kokonaisuus tietty hämmensi peruskuluttajaa, eikä 3D ympäristöjen ihanuuksien ilosanomaa osattu levittää. Toisin on nyt, kun media kertoo että Second Lifessa saa harjoittaa vapaasti synteettistä seksiä. Se on hyvä ja konkreettinen ilosanoma se. Ainakin käyttäjämäärien näkökulmasta.

VRML-krapulaa kesti lähes kymmenen vuotta, mutta onneksi 3D verkkopelit pitivät kehitystä yllä, jotta esimerkiksi Second Life sai kasvualustaa. Itse netti syntyi mietintönä DARPA:ssa, mutta jos netin yksittäisiä sovelluksia tai palveluita tarkastelee, niin aika monen taustalla on yhdet tai muutamat aivot.

Kaikesta huolimatta Metaverse Roadmap-hankkeeseen kannattaa tutustua. Vuotta 2016 skenaroidaan monipuolisesti laajan asiantuntijakirjon voimin.

Ehkäpä Roadmap-koalitio luottaa Verne- ja Gibson-efektiin. Kun joku visioi tulevaisuutta riittävän virkeästi, niin muut innostuvat siitä ja yrittävät alkaa osaltaan toteuttaa sitä, ja näin mahdollinen tulevaisuus muuttuu oletettavaksi tulevaisuudeksi.

Kuva: www.metaverseroadmap.org

Forbes julkaisi massiivisen Special Report: Networks-paketin. Aineisto vaikuttaa erikoisraporttia varten kirjoitetulta eikä kierrätykseltä.

Vieläpä ilman mitään New York Timesin kaltaisia näpräilyjä, jossa artikkelilla on viikon luettavissa netissä avoimesti, sitten siirtyy rekisteröinnin alle maksuttomana edelleen ja joskus taas pullahtaa jossain teemanumerossa joksikin aikaa.

Artikkelikokonaisuuksia on neljä:

• Läpimurrot
• Elämäntyyli
• Teknologia
• Yhteisö

Ruutusilmäiltäessä kokonaisuus tuntuu erittäin lupaavalta joskin turhan pirstotulta. Luonteva osaselitys sälämäisyydelle on, että teema-artikkelit on upotettu Forbesin ahdettuun vakiokokonaisuuteen ja jatkuvasti pitää virvelöidä, onko tekstin oikealla ja vasemmalla puolella oleva elementti linkki, taustoitus, mainos (yleensä), päivän uutiset vai jotain muuta mikä ei kuulu teemaan?

Videoineen tässä verkostot-puuhamaassa riittää touhua useiksi tunneiksi. Osa kalasta on niin perusteita, mutta näin vantteraan koosteeseen mahtuu yleensä oivalluksiakin ja omaa tuotantoa.

Niin tälläkin kertaa. Esimerkkeinä vaikkapa yhden netin kätilön, Vinton G. Cerfin artikkeli The Disruptive Power of Networks tai David Gelernterin The Inside-Out Web, jossa pohditaan oivaltavasti millainen olisi netin korvaava *Worldbeam*?

Oma lukunsa on Forbesin Org Chart Wiki, joka ansaitsee vähintäänkin erillisen tarkastelun jossain vaiheessa. Se on virkeä idea soveltaa Google Mapsin käyttöliittymää, mutta nyt navigoidaan amerikkalaisten suuryritysten organisaatiokartassa.

Ehkäpä vaikkapa lausetta pidemmät ingressit tai yhden ajatuksen nosto per artikkeli auttaisi hahmottamaan, missä artikkeleissa kurantti kala piilee. Artikkeleista on sentään krijoittajien nimet teema-sisällysluetteloissa.

Tai ehkä mielestään nokkela toimituspäällikkö on keksinyt, että kyllähän kokonaisuuden parhaimmisto seuloutuu joka tapauksessa Diggiin ja del.iciousiin. No, jonkun on aina tehtävä *ask*duunit asioiden helpon omaksumisen ja joustavan käytön eteen: toimitussihteerin, toimittajan, käyttöliittymäsuunnittelijan tai visualistin. Tai lukijan, kuten tällä kertaa. :-i

Ei-tilaajana on arvailun varassa, onko pullea paketti julkaistu printtinä. Jos, niin kyseessä on maittava annos maksuja kaihtavalle www-lurkerille. Sikäli on turha narista käytettävyydestä tai ruutuluettavuudesta. Vaikka esimerkiksi ammoinen HS Verkkoliite osasi jo www:n viime vuosituhannella paketoida laajatkin kokonaisuudet esteettisesti ja vaivattomaksi.

Lievästä kahluusta ja mainosbazaarimaisuudesta huolimatta matrixx suosittelee.

Kuva: www.forbes.com

matrixx uutisoi äskettäin VTT:n ja Tekniikan Akateemisten Liitto TEKin teknologiabarometrin osoittavan aiempaa enemmän madonlukuja suomalaiselle tietoyhteiskunnalle.

Tietokone-lehti siteeraa tuoretta Economist Intelligence Unitin vuosittaista selvitystä. Suomen sijoitus on viime vuosina valunut alemmas, tuoreimmassa mittauksessa paikka kärkikymmenikössä säilyy erittäin täpärästi.

Syykin päätelmään on EIU:lla sama kuin TEKbarossa: selvitys kartoittaa sähköisten palveluiden ja internetin käytön levinneisyyttä sekä sähköisen liiketoiminnan edellytyksiä lähes 70 valtiossa eri puolilla maailmaa. Suomalaiset nettipalvelut ja sähköinen liiketoiminta ovat nahkeissa kantimissa.

Uudella hallituksella näyttää kuitenkin olevan tähdellisempää tekemistä. Se esimerkiksi yllättäen nosti hyvin nopeasti etujalat pystyyn tupon edistämisessä ja ilmoitti ettei ole tupolle edellytyksiä. Montakohan vuotta Kokoomuksessa on odotettu tätä?

Sinänsä tupo tai tai sen puuttuminen ei vaikuta järin informaatioyhteiskunnan kehittymiseen, mutta kuvaa aika hyvin, mitkä asiat ovat hallituksen asialistan kärjessä. Jatkakaa vaan perintöveron kanssa näpräämistä, mutta tällä menolla tulevaisuudessa ei ole juuri perittävää.

Hallitusohjelmassa kyllä todetaan, että "Hallitus edistää kansalaisten ja yritysten luottamusta arjen tietoyhteiskunnan palveluihin." Enää ei puutu kuin ne palvelut. Sen sijaan ohjelmassa ei ole inaustakaan, että näitä palveluita jalostettaisiin vientiin ja globaaleille markkinoille.

Erittäin positiivista on tavoite, että "jokaisella peruskoululaisella on oppimisen keskeisenä välineenä käytössään oppilaskohtainen tietokone".

Tämä ei kuitenkaan poista sitä perusongelmaa, että tietokoneita tarvittaisiin myös aikuisille.

Ainakin joitain vuosia sitten ministerien live-nettikyselyissä avustajat naputtelivat ministerien vastauksia ruudulle. Jos päättäjät eivät arkisesti käytä nettiä, niin on vaikea kuvitella, että syntyisi käsitystä, että siellä pitäisi olla palveluita ja miten Suomen voisi olla hyvä edetä niiden tuottamisessa ja tuotteistamisessa.

Saataisiin nyt edes ensi alkuun julkista dataa xml-muodossa, että ihmiset pääsisivät värkkäämään kotimaisia mashupeja.

Tosin uuden hallituksen kunniaksi on todettava, että mobiililaite- ja tekstiviesti-asiantuntemusta löytyy useammalta ministeriltä siinä määrin, että jotkut sukupuolet ovat jo ehtineet toivoa ministereille kännykieltoa vapaa-ajalla. Onko tämä ydinosaaminen sitten tuotteistettavissa vientikelpoiseksi sisältö- ja palvelutuotannoksi, selvinnee lähikuukausina.

Nyt ei enää yksi huippuyliopisto auta.

Itse EIU:n rapo tästä (pdf, 1.5Mb).

Kuva: www.tietokone.fi

News.com kertoo pitkästi Metaverse Roadmap Summitista, joka pohtii muiden ohessa netin tulevaisuutta ja rapoa on tuloillaan. Sarka käynnistyi vuosi sitten.

Vuonna 2016 netti olisi 24h ja 3D. Google Earthin kaltaiset palvelut näyttäisivät ympäri palloa, mitä tahahtuu ja missä.

Metaverse on ilmaisu, joka on väärinkäytetty piloille siinä missä vaikkapa vuorovaikutteisuus. Neal Stephensonin Snow Crash-romaanissa esitellyllä termillä tarkoitetaan nykyään mitä vain 3D maailmoista immersiivisiin geospatiaalisiin ympäristöihin.

Perusajatus tässä yhteydessä on hieman sama, kuin esimerkiksi blogien muodostama kokonaisuus, blogosfääri. Summitin mukaan kaiken tallentavat data-asut, vahvistettu todellisuus, simulaatiot, geospatiaalinen 3D data ja kaiken tämän jakaminen netissä muodostavat metaversumin vuonna 2016.

Summitin julkaisema rapo avaa itsensä johdannossa kauniisti: "Mitä tapahtuu kun videopelit kohtaavat Web 2.0:n?" Tämä antaa tosin valitettavan vanhahtavan kuvan Summitin vekkuleista skenaarioista. Eiköhän meillä silloin ole jo ainakin Web 2.68.

Rapoa pukkaa tiettävästi huhti-toukokuun vaihteessa. Luvassa on neljä skenaariota ammattimaisen tulevaisuudentutkimuksen hengessä.

News.comin haastattelujen perusteella mitään niin mullistavaa ei näytä olevan tiedossa, että rapo kannattaisi pakosta kahlata. Toisaalta kokonaisskenaarioita on aina mukava lukea, vaikka Aku Ankasta, ja News.comin artikkelissa puhutaan lupaavasti lihamuistoista (meat memories). Tässäpä oiva uusi kuhinasana.

Rapoa voi odotella täällä.

Mutta yhtäkään pressikuvaa vuodesta 2016 eivät ole vielä saaneet aikaiseksi.

News.com kertoo Jonathan Harrisista, jonka Universe-appletti tarjoaa oivaltavia kurkistuksia tulevaisuuden käyttöliittymiin.

Harris on halunnut luoda uutistulvasta monimuotoisen visuaalisen ja mentaalisen kartan, jossa aiheita hahmotetaan niiden keskinäisten yhteyksien mukaan. Jotkut käyttöliittymät muistuttavat etäisesti merkkijonojen valutusta Matrix-trilogian alkuteksteissä.

Uutisfloodin tarkasteluun voi valita mitä haluaa, esimerkkeinä uutistarjonta eiliseltä tai kuukaudelta, yksittäisiä ihmisiä, paikkoja, ilmiöitä tai vapaahakua.

Ihan Minority Reportin mahdollisten käyttöliittymien tasolle ei päästä, mutta jotkut mentaalimallit ovat näppituntumalta oikein omaksumiskelpoisia ja voisi ottaa saman tien arkikäyttöön pienellä viilauksella. Kokonaisuus on aika etevä huomioiden, että sen käyttöön riittää www-selaimen tuki Javalle.

Kiinnostuneen kannattaa koluta kaikki käyttöliittymät läpi. Esimerkiksi Superstars-mentaalimallissa keskellä on yksi avainkohde, jonka ympärillä pyörii siihen liittyviä avainsanoja. Lisää sanoja löytyy reunoilta ja niitä klikkaamalla kokonaisuus fokusoituu täysin uudelleen.

Applet varoittaa 20 sekunnin latausajasta. Kokeissa lataus ei kestänyt näin pitkään, mutta muutaman sekunnin musta aukko palkitsee universumiin sijoitulla näkymällä.

Universumin eteeriset taustakuvat luovat kätevästi 3D tuntua sinänsä 1980-luvun 2D vektorigrafiikalle. Mutta esimerkiksi valokuvat ovat ihan valokuvia eivätkä vektorigrafiikkaa.

Kuva: universe.daylife.com

Roland Piquepaille on tehnyt blogissaan taas mainion löydön. Tuore Planetary Defense Conference 200 etsi keinoja listiä Maata uhkaava asteroidi.

Kun tutkijat laitetaan hommiin, niin tuloksiakin syntyy. Erilaisia tapoja listattiin viitisenkymmentä.

Ja kun on kyse akateemisesta maailmasta, niin yhden tutkijan selittäessä miksi hänen ideansa toimisi, toinen argumentoi miksi se ei toimi.

Kuva: www.nasa.gov

Kevin Warwick on kybernetiikan professori University of Readingissa, Englannissa. Hän työskentelee keinoälyn, robotiikan ja biolääketieteen parissa.

Warwick on ensimmäinen ihminen maailmassa, johon on asennettu kyberimplantteja vuodesta 1998 alkaen. Tavoitteena on, että esimerkiksi hänen vasemman kätensä implantti saisi suoran yhteyden biologiseen hermojärjestelmään.

Sinänsä kyborgien esi-isäksi on ristytty myös Steve Mann, joka on tehnyt runsaasti ja monipuolisemmin kokeiluja itsellään. Lue MikroBitti-kolumni tästä.

Radical Futures-verkosto tuo Warwick Suomeen seminaariinsa 28.3.2007. Tilaisuus on tarkoitettu vain rikkaille kyborgeille, koska se maksaa hillovat 800 euroa.

Kuva: www.kevinwarwick.com

Elina Hiltunen on tehnyt blogissaan todellisen löydön. Italialainen Fabio Femino on kerännyt kotisivulleen kuvia, jotka esittelevät, miten tulevaisuuden taajamat liikuntavälineineen visioitiin puoli vuosisataa sitten.

Näissä kuten monissa muissakin ammoisissa havainnekuvissa välittyy ajatus, että tulevaisuus olisi tyylikäs, looginen, harmoninen ja ekonominen. Nykyään ei tarvitse mennä kuin Sao Pauloon asti, niin havaitseekin realismin olevan tyylitajuton kaaos, ainakin megapoliksissa.

Näissä esteettisissa kuvissa olisikin mieluisaa viettää tulevaisuutensa.

Kuva: www.fabiofeminofantascience.org

Master Plan - about the power of Google -konspiraatio on kelpo 3-minuuttinen odotellessa jotain koneen äärellä. Pääpahiksia ovat näppärästi hyvikset $ergey Brin, £arry Page ja €ric Schmidt.

Ozan Halicin ja Jürgen Mayerin työstämä video etenee rytmisesti rullaavasti ja kokonaisuus erottuu selkeästi edukseen YouTuben keskitarjonnasta. Toisaalta varsinainen Google-paranoia jää turhan ohueksi ja suoraviivaiselksi unohtaen esimerkiksi maksuttomat Google-tietokoneet-salaliiton. Parempia tekstiskenaarioita on blogeissa.

Jos ei daunaus innosta, niin teos löytyy myös YouTubesta tästä.

Kuva: masterplanthemovie.com

Helsingin Sanomat kertoo, että matkailukeskus Tulivuorikeskuksessa voi kokea maanjäristyksen Alajärvellä.

Risto Saarelan kehittämä järistyssimulaattori toimii siten, että sähkömoottorit alkavat liikuttaa vimmatulla vauhdilla epäkeskoja. Ne ovat kiinnitetty teräsaisalla lattiapalkistoon.

Lattia alkaa huojua puolelta toiselle kiihtyvään tahtiin ja audioksi tarjotaan jyrinää ja lattian pauketta. Tarjolla on turvakaiteet heikkohermoisimmille.

Myös Heurekan pienempi maanjäristyslattia on osoittautunut erittäin suosituksi. Heurekan maanjäristysta on huollettu viime aikoina ja se päästettäneen valloilleen taas kevään korvilla.

Kuva: www.hs.fi

Me tavalliset kuolevaiset olemme tottuneet siihen, että digitaalisen datan tallennusvälineet vaihtuvat nykyään viiden vuoden välein ja ovat keskenään epäyhteensopivia. Koska viimeksi joku onnistui tunkemaan lerpun tai korpun cd/vdv-asemaan onnistuneesti?

Seattlepi kertoo mainiossa artikkelissaan Microsoftin vaatimattomasta immortal computing-tutkimuksesta. Tavoitteena on tallentaa artefakteihin ja muihin muotoihin dataa, joka kestäisi tuleville sukupolvellle ja ehkä sivilisaatioillekin. Osia siitä patentoitiin kesäkuussa 2005 ja hanke julkistettiin äskettäin.

Päällimmäisenä tulee mieleen, että kryotankkien ja syväjäädytyksen tapaan yhtiö haluaisi vain herättää itsensä henkiin, jos välissä sattuu vaikka konkurssi.

Microsoftin tutkijoiden kunniaksi on kuitenkin todettava, että he pohtivat teemaa avoimin mielin, kuten että millaisilla symboleilla data pitäisi järjestää, että siitä saataisiin tulevaisuudessa tolkkua.

Joku ehkä muistaakin kahden Voyagerin mukana lähteneen messiaanisen ihmiskunnan Golden Record-tallenteen universumeille 1977. Ihmiskunnan 'keskeisin' sisältö oli tallennettu fonografiselle levylle, jonka levynkanteen oli painettu ohjeet, kuinka rakentaa soitin levyn kuunteluun.

Avartavaa luettavaa. Ja lohdullista myös niille, jotka ihmettelevät, että minne Macin Wordilla tehdyn .doc-dokumentin headingit katoavat avattaessa dokumenttia Windowsin Wordilla? Microsoft tutkii asiaa. ;-)

Kuva: en.wikipedia.org

Ei järin hyvältä näytä. Doomsday Clockin Mikki Hiiri-viisareita päätettiin siirtää kaksi minuuttia eteenpäin.

Bulletin of Atomic Scientistsien eli atomitutkijoiden ylläpitämä kello ihmiskunnan tuhosta on nyt viisi minuuttia keskiyöhön, jolloin planeetta muuttuisi tutkijoiden mukaan kurpitsaksi. Siis sellaiseksi veltoksi keltaisenvihreäksi palloksi, joka possahtaa.

Viisariasento on nyt lähempänä määränpäätään kuin koskaan sitten kylmän sodan. Jos kyseessä olisi romaani tai elokuva, niin tilanteesta tekisi juonenkäänteiden kannalta ikäväksi se, että Doomsday Clock mittaa *vain* ydinaiheisiin liittyviä suuntauksia, eikä ole niinkään kiinnostunut esimerkiksi ilmastonmuutoksesta tai tulevaisuuden kansainvaelluksista.

Jos Doomsday Clockin skenaariot eivät toimi, niin tarjolla on runsaasti muitakin vaihtoehtoja kurpitsointiin.

Tässä pääsyyt viisareiden tuoreimpaan rukkaamiseen.

• ydinkunnianhimot Iranissa ja Pohjois-Koreassa
• suojaamattomat ydinmateriaalit Venäjällä ja muualla
• 2000 ydinaseen jatkuva laukaisuvalmius USAssa ja Venäjällä
• laajeneva terrorismi
• ilmastonmuutoksen innoittama ydinenergian lisääminen

Toisaalta jos esimerkiksi USA häviäisi Irakin sodan ja Iran sekä Syyria ottaisivat siellä legitiimin vallan, niin ehkä alkaisimme nopeastikin nähdä globaalia ydinsotaa, henkilö-henkilöä-vastaan.

Pelien varhaisimmat omaksujat pelaavaat jo useaa globaalia ydinsota-peliä. Pelkästään ruutukaappausten perusteella on aika hillitöntä, kun parikymmentä valtiota lähettelee toisillen lopullisia terveisiä.

Lähinnä kuitenkin näkisimme nettistriimeista tai tv-lähetyksistä vain sen, ettemme näkisi mitään kun lähetykset tyssäisivät ydiniskujen osuessa. Ja jos Doomsday Clockin skeraariot pitävät paikkansa, niin ehkäpä planeetaltamme löytyy viesti tulevaisuudelle vain tv-lähetysten muurahaisten sota-lumisateen muodossa.

Siinä olisi Maan ulkopuoliselle elämälle selvittämistä. Mitä tallennettu tv-kohina tarkoittaa.

Doomsday Clockin viisareiden siirtely vuosien varrella tästä.

Kuva: www.thebulletin.org

matrixx oli valmistelemassa perinteistä uuden vuoden ennakointikoostetta eli 10 keskeisintä trendiä 2007, mutta vastaan tuli Elina Hiltusen Heikot signaalit-blogin virkeä merkintä.

Ross Dawson on julkaissut vuodelle 2007+ verkostonomaisen visuaalisen kartan, joka erehdyttävästi muistuttaa erään syrjäisen ja eristäytyneen EU-taajaman metrokarttaa.

Kartassa ei ole niinkään mielenkiintoista, mitä pysäkkejä eri linjat ajavat aloituksesta päätepysäkille vaan millaisilla asemilla reitit kohtaavat. Asiallisesti huumoriakin sisältävä kokonaisuus herättää nopeasti assosiaatioita.

Miten esimerkiksi Financial Services-linjan Single local currency-asemalta pääsee nopeimmin Government & Politicsin Democracy 2.0-pääteasemalle? Tai päinvastoin.

Kuten käytettävyyssuunnittelussa on tiedossa, niin metaforisella esitystavalla on kuitenkin aina ongelmana sen skaalautuvuus. Tulevaisuusfriikkiä kiinnostaisi, miten päätepysäkeiltä pääsee eteenpäin, millä aikataululla ja kuinka pitkälle?

matrixxia tietysti kiinnostaisi erityisesti yölinjat päätepysäkeille lineaaristen metrolinjojen sijaan. ;-)

Mutta käytettävyysfinessit ovat vain kateellista narinaa. Tämänkaltaisten tuoreiden näkökulmien kautta tulevaisuutta voi esittää huomattavasti selkeämmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin perinteisillä esitystavoilla.

Kartta herättää esimerkiksi vertauskuvallisen kysymyksen, miksi siinä on kymmenen vaihtoehtoista ja risteävää linjaa, kun Suomella on vain yksi lineaarinen?

Helmeä. Tätä kannattaa kierrättää estottomasti seminaareissa ja aivomyrskyissä osallistujien virikkeeksi ja keskustelunherättäjäksi. Tämän kartan myötä 10-kohtaiset trendilistat tuntuvat aika vaatimattomilta.

matrixx suosittelee.

Kuva: www.rossdawsonblog.com