matrixx2.01

Päivitetty 070917-1826

New Scientistin artikkelin mukaan [vaatii tilauksen] englantilaistutkijat ovat nyt saaneet aika vääntönsä jälkeen auvohanaa: lupa luoda alkioita joissa yhdistellään ihmisen ja eläimen 'materiaalia' tai moninisäkkäitä.

Kybridit (cybrid) eli yritykset tuottaa eri nisäkäslajien - kuten ihmisen ja eläimen - luovaa fuusiota ja saada niitä jalkeilemaan Dolly-lampaan tavoin ovat olleet netin perimätiedon mukaan tiskin alla pitkään suosittua puuhaa siinä missä geenimanipulointikin.

Joillekin pelaajille ja lukijoille myös chimera-monieläin-konsepti on saattanut tulla terminologisesti vastaan kybridin ohessa. Chimera ei ole suinkaan mikään konseptuaalinen vihulaishahmo peleissä vaan epävirallinen termi ihmisen luomille tai evoluution tuottamille moninisäkkäille.

Nyt kun kybridien tuottaminen on Iso-Britanniassa virallisesti laillista, niin sitä ei pidetäkään enää mahdollisena. : - / Iso-Britannian Human Fertilisation and Embryology Authority (HFEA) valvoo mitä maan labroissa puuhataan. Periaatteessa.

HFEA on ilmaissut julkisen huolensa, että kybridi-konsepti ei toimisi teknisesti ihmiseläinten erilaisuuden vuoksi. HFEA:n peräytyminen on outoa, huomioiden että alalla on epävirallisesti ja nettiperimätiedon mukaan kokeiltu yhdistää ihmisalkiota muun muassa jänikseen ja lehmään. Siis alkiotasolla, ei sen enempää. Ehkä.

Jokin tässä ei ole aivan kohdallaan, mutta on haasteellista arvioida mikä. Ehkä näemme sen kirmaavan karanneena Englannin laajoilla nummilla kahdella jalalla ja hännällä varustettuna. Iso-Britannialla alkaa olla jo perinteitä esimerkiksi hullun lehmän taudin kontrolloidusta tutkimuksesta ja sen rajoitetusta jakelusta.

Chimeroista kiinnostuneen kannattaa vilkuilla artikkelin kuvan virikkeellistä MARTin eli Minnesota Association of Rogue Taxidermistsien saittia enemmänkin. Galleria ei ole tarkoitettu kaikille ja erityisesti ei niille, jotka uskovat nisäkäslajien olevan kiinteitä olomuotoja vakiintuneine ulkoasuineen.

Päivitys:

Yoeka tarkentaa chimera-termiä Jaikussa monin tavoin. Kannattaa vilkaista eikä luottaa matrixxin epämääräisiin termiluonnehdintoihin. :-)

Kuva: www.roguetaxidermy.com

The Daily Telgraph Australiasta kertoo, että englantilainen koulupukuvalmistaja Trutex harkitsee satelliträkkäyksen lisäämistä asuihinsa. Yhtiö järjesti kyselyn netissä.

Satelliittiasuja kannatti ymmärrettävästi 59 prosenttia yli 800 vanhemmasta ja 9-16-vuotiaistakin yli 400. Lähes puolet 12-vuotiaista ja nuoremmista olisivat nekin valmiita sonnustautumaan jäljityslaitteisiin.

Idea träkkeriin syntyi, kun kilpaileva koululaisvaatehtimo Bladerunner toi viime viikolla markkinoille puukotuksenkestävät t-paidat ja kevlar-tuotteitakin on jo markkinoilla pilteille. Ankeaksi on menny opintaival saarivaltiossa.

Kuva: Trutex

Vaatesuunnittelu on elänyt virkeitä aikoja muutaman vuoden, kun vihdoin ne jotka ovat eläneet koko ikänsä modernin teknologian ympärillä, pääsevät suunnittelemaan.

BBC tarjoaa hyvän koosteen Siggraph 2007:n näyttelystä tulevaisuuden muodit.

Aiemmin vaate oli yksinkertainen objekti. Se joko oli päällä tai ei, mutta vastasi alkuperäistä tarkoitustaan.

Siggraphin trendinä oli, että vaatteet eivät tee enää sitä mihin ne on ajateltu.

Andrew Schneiderin bikinit lataavat iPodia, mutta niillä ei voi mennä uimaan.

Vuoden 1994 jälkeen kyberseksiasut ovat edenneet harppauksen. Jenny Chowduryin uudet alusvaatteet ovat tarkoitettu niille, jotka eivät halua riisua niitä, vaan kosketella toisiaan alusvaatteiden padien välityksellä.

Joo Yung Paekin pumpattavasssa hameessa on kaksi kenkää, joita painamalla hameen alle kävellessä pumppautuu ilmaa. Kun hame on täynnä, niin voikin lopettaa kävelemisen.

Tasapuolisuuden nimissä on todettava, että SIGGRAPH on tarkoitettu niin audiovisuaalisille tieteellisille saavutuksille kuin kekseliäälle viihteelle, joka toimii teknisesti.

matrixxin toimituksessa on oltu pitkään ja syvästi huolissaan, kun on väitetty, ettei uusia muoteja enää tulee vaan on kierrätettävä vanhaa. Viime vuodet ovat vakuuttaneet, että parinkymmenen vuoden päästä ihmiset ihmettelevät, miten ovat voineetkin pukeutua noin älyttömästi vielä 1900-luvulla.

matrixxin aiemmat asu- ja muotiuutiset tästä.

bbc.co.uk

Aivokäyttöliittymiä sinne sun tänne on julkistettu taajaan viime kuukausina. Tuoreimmasta päästä on Emotiv Systemsin Project Epoc-pelihärpätin, kertoo Digitoday.

Teknologia pystyy yhtiön mukaan tunnistamaan ja prosessoimaan sekä pelaajan tietoiset ajatukset että hänen tiedostamattomat tunteensa. Tämä kuulostaa metkalta. Härpätin jäljittäisi reptiilikerroksen alitajuntaiset huurut.

Aivosignaaleja lukee erityisvarustettu kypärä diodeineen.

Teknologia kattaa myös useita softia, joiden avulla tietokone tai pelikonsoli voisi tunnistaa eri ajatuksia kuten esineen nostamisen. Sovelluskehityspaketeissa on useampi sensori, jotka laajentavat kypärän käyttöä.

Kehittäjät voisivat ohjelmoida kasvojen ilmeiden tunnistuksen suoraan peleihin, jolloin pelin hahmot voisivat reagoida esimerkiksi pelaajan hymyyn (The Expressiv).

Peli voi reagoida pelaajan kasvavaan jännitykseen (The Affectiv) ja se voidaan saada suorittamaan käyttäjän haluamia toimintoja ajatuksen voimin (The Cognitiv).

Kuten yleensä, jos uutinen on liian mehevä, niin yleensä se on liian mehevä. Emotivin pitäisi nimittäin saada aikaan sopimus jonkin merkittävän konsolivalmistajan kanssa. Ja jos pelikonsoli ei tue teknologiaa suoraan, voi kehittäjiä olla vaikea saada koodaamaan aivokäyttöä peleihinsä, paitsi ehkä edesmenneen tajunnanlaajentaja Timothy Learyn kannattajajoukkoa.

Digitoday huomauttaa myös, että järjestelmän on löydettävä itselleen markkinarako: tavallisen ohjaimen näppäimen painaminen esineen nostamiseksi voi vain olla helpompaa kuin saman tekeminen ajatuksen voimin.

Kuva: www.news.com

Elokuvassa Minority Report toteutettiin monia käytettävyysinnovaatioita harvinaisen tyylikkäästi ja juonta tukien eikä itsetarkoituksellisesti. Yksi niistä oli kohdennetut mainokset, jotka skannaavat ohikulkijan tiedot ja räätälöityvät täsmämainoksiksi.

Julkisten tilojen personoituja mainoksia kehitellään parhaillaan monella eri taholla Nokiaa myöten, mutta Mini USA siirtyy jo käytäntöön neljän amerikkalaiskaupunkgin sähköisissä mainostauluissa. Onnelliset reilut tuhat Mini Cooperin omistajaa saavat itselleen räätälöityjä mainoksia New Yorkissa, Miamissa, Chicagossa ja Friscossa.

Personointi aloitetaan kyselyllä kulkuneuvoa ostettaessa. Sen myötä personoitua mainosta tulee sitten malliin "Mary, moving at the speed of justice" jos Mary on juristi tai "Mike, the special of the day is speed". jos Mike on johtaja. Teknisesti mainostaulut tunnistavat ministit rfid:llä.

Auton iän kestävään pakkomainosfiidiin ei olla sentään vielä menty. Osallistujat ovat allekirjoittaneet olevansa vapaaehtoisia kohtaamaan "jatkuvasti muuttuvan virran jatkuvasti muuttuvia ja uniikkeja, henkilökohtaisia, iladuttavia ja odottamattomia viestejä".

Niinikään mitään bulkkimainontaa ei ole luvassa, vaikka ylläoleva muuhun viittaakin. Ilahduttavaa on, että Mini USA on tehnyt pohjatyön kunnolla.

Mainonta tukee ja kannustaa kuskia esimerkiksi oman ajotyylin suhteen, kuten "Turns are made to be carved") sekä mahdollisia hankintoja, kuten "You've earned your spoiler", onnittelee syntymäpäivinä ja sen sellaista.

Niinikään kolmasosa Mini Cooperin omistajista nimeää autonsa veneiden tapaan, joten autotkin voivat saada messuja.

Mini USAlla on kuitenkin vielä jotain pohdittavaa pioneeriteknologiasta. Jos esimerkiksi useampi Mini Cooper saapuu saman mainostaulun äärelle, niin mainos räätälöidään ensimmäiselle rfid-autolle ja jälkimmäinen jää ihan ilman lupauksen mukaista kokemusta.

Minority Reportissa asia oli jotenkin ilmeisesti ratkaistu, mutta nykytekniikalla personoitu mainos näkyy kaikille. On makuasia, haluaako mainostaa syntymäpäiväänsä tai ajotyyliään valotauluilla, mutta ainakin nettirikolliset osaavat hyödyntää sensitiivistä dataa.

Monet MySpacen tai IRC-Gallerian jäsenet luukuttavat itse enemmän dataa julkisesti nettiin kuin Mini Cooperin mainostaulut näyttävät. Silti ei ole vielä selvää, kuinka sensitiiviseen dataan Mini Cooperin omistama BMW aikoo mennä.

Itseäni voisi esimerkiksi ottaa pataan aika pahasti, jos julkinen mainostaulu kehottaisi minua käymään kaupassa juuri kun olen menossa kauppaan, mutta jumittunut ruuhkaan. Niinikään panostaminen varustelutasoon voisi kiehauttaa, jos olisin miettynyt asiaa kuukausia, mutta sopivaa rahaa ei ole ilmaantunut.

Toisaalta olisin eri tyytyväinen, jos jokin sovellus tsekkaisi ostoshistoriani ja puolestani, mitä haluaisin ostaa ja mistä tuotteet löytää. Esimerkiksi aina ei muista, milloin saa seuraavan kerran syödä kalaa tai maksaa.

Sinänsä kiinnostava artikkeli on News.comissa muiden artikkelien seassa, mutta tekijäksi ilmoitetaan The New York Times eikä www-linkkiä jälkimmäiseen ilmoiteta selkeästi.

Liekö tämä taas jokin uudentyyppinen nettiuutiskokeilu, joita News.com on tehnyt sinänsä positiivisesti runsaasti? Päävaikutelmaksi kuitenkin jää, että The New York Timesista on tullut News.comin kirjeenvaihtaja tai avustaja. Outoa.

Kuva: News.com

Amerikkalainen IconNicholson on kehittänyt konseptin, joka saattaa olla vastustamaton jenkkishoppaajille.

News.com kertoo kuvakoosteessaan, että shoppaajalla on edessään kolme paneelia. Vasemmasta valitaan kosketusnäytöllä tuote, joka ilmestyy virtuaalisesti kuluttajan päälle keskimmäiseen näyttöön. Oikeanpuoleisesta paneelista voidaan sitten tutkailla asulle kelvollisia lisävarusteita kengistä laukkuihin.

Kaverit saavat sitten kommentoida asuvalintoja netitse MySpacesta tai FaceBookista livenä suoraan sovittamoon.

Konsepti on kieltämättä työstetty aika pitkälle. Oikeastaan ainoa osa, mikä tästä tekee vanhanaikaista, on kuluttajan saapuminen testauskeskukseen ja ajanvaraaminen kavereiden kalentereista.

Ehkäpä tämä ajan myötä hoituu kotioloissa täysin virtuaalisesti. Varsinaisesti sovittamisen pitäisi mennä siten, että huomaanpa kivan kudelman netissä, alan sovittaa ja saan kavereilta kommentit.

Kuva: www.news.com

Elisan yhteys on edelleen nurin - kohta on netittömyyden 2-viikkoisjuhlat. Niinpä matrixx julkaisee vuoden 2006 parhaimmistoa. Koosteet päätyvät hienoon lukijakilpailuun, josta palkintoina on fyysisiä matrixx-lehtiä 1990-luvun alusta, mutta tästä myöhemmin.

Koosteet alkavat asuista. matrixxin muotipalstaa edustaa funktionaalinen pukeutuminen härpättimillä vahvistettuihin asuihin. Vuosi 2006 oli asukehityksen kannalta erittäin positiivinen ja visiot alkavat muuttua kuluttajatuotteiksi.

Ohessa keskeisimpiä asu-uutisia laajennetuista alkaen, että Sony virittää kehon musiikkijohtimeksi tai Hussein Chalayanin vaatteet muuttavat muotoaan lennosta.

Onko sormi seuraava koneen käyttöliittymä vai olisiko sittenkin mielenkiintoisempaa ostaa ekvalisaattoripaita nettikaupasta?

Vuoden 2006 asu-uutiset tästä.

Kuva: www.technologyreview.com

MIT Technology Review vahvistaa käsitystä, että tulevaisuudessa johdot ja ladattavat akut ovat yhtä yleisiä kuin nykyään kolikkopuhelimet.

Toisaalta Japanissa on jo keksitty muun muassa rullattavat näytöt. Aasiassa elektroniikka tuntuu ylipäänsä olevan fyysisesti joustavampaa kuin angloamerikkalainen kuutiotavara.

Tokion yliopistossa tutkitaan uudentyyppistä elektromagneettista induktiota, eräänlaista lataavaa sähkömattoa ilman johtoja. Perinteisesti induktiolla on voitu ladata pikkupurtavaa, kuten sähköhammasharjaa ja RFID-älytarroja.

Professori Takao Someyan johtama ryhmä työstää muovista ja joustavasta elektroniikasta mattoja, joiden lähelle saapuessa härpätin latautuisi automaattisesti.

Ryhmä uskoo, että viiden vuoden päästä esimerkiksi taulutelevisiota voisi siirrellä kotioloissa seinältä seinälle miettimättä sähköjohtoa. Langattomaan lataukseen saisi siis kertaluokkaa isompaa elektroniikkaa kuin nykyiset USB-lisäkkeet.

Rullattavan mattomaisen virtalähteen kehittämisessä arvioidaan kuluvan viitisen vuotta. Protokin on vielä sikiöasteella, mutta Someya on luottavainen.

- Jotkut elektroluminenssinäytöt käyttävät jo nyt samankaltaisia materiaaleja ja viime vuosina näyttömarkkinat ovat kehittäneet näiden orgaanisten materiaalien käyttöä, Someya toteaa.

Kodinolon kulutuselektroniikkaa kiinnostavampaa olisi ehkä kuitenkin kannettavat härpättimet vahvistetusta todellisuudesta raajabuustereihin. Jos nyt pukeutuu vaikkapa täyskyberneettiseen asuun käydäkseen perusteellisesti shoppailemassa tai tamppaamassa, niin erilaisia akkuja tarvitaan kilotolkulla.

Akkurumban sijaan yksittäinen latausmatto voisi ladata kehon kaikki pikku vempaimet.

Omat evoluutiosuuntansa ovat härpättimien fyysinen miniatyrisointi ja vähäisempi virrankulutus sekä bio-nanoteknologioiden korvaamaan kömpelöä elektroniikkaa. Mutta japanilaisten keksintö tuntuu houkuttelevalta lähitulevaisuuden kannalta.

Kuva: www.technologyreview.com

Sonyn Tokion tutkimuslaitos on kehittänyt uuden tavan kytkeä kuulokkeet musiikkisoittimeen ilman johtoa, kertoo New Scientist. Välityskeinona yhtiö käyttää kuuntelijan omaa kehoa.

Nykyiset langattomat kuulokkeet käyttävät Bluetoothia, mutta härpättimiä on säädeltävä etukäteen. Infrapuna taas tarvitsee suoran yhteyden, mikä no epäkäytännöllistä.

Uudessa viritelmässä käyttäjän kehon läpi ajetaan kevyt elektrostaattinen lataus. Musiikkisoitin lähettää signaalin johtavan vaateparren läpi, kuten ranneke, ja tämää lataa kehoa. Johtavat kuulokkeet noukkaisevat signaalin ja muuntaa sen nopeasti takaisin musiikiksi.

Kutkuttavia effuja perinteisen sähköpaimenen tapaan ei ole luvattu.

Jee, miksi tyytyä vain musiikkiin? Piuhattomalla maailmalla olisi paljon käyttöä.

Nokia työstää lupaavalla tavalla vahvistettua todellisuutta - tai vahvennettua - (augmented reality). Ideana on esittää tietokoneavusteinen layeri tai kerros käyttäjän ja todellisuuden väliin, joka tarjoaa lisäinformaatiota todellisuudesta objekteineen. Konsepti lienee jokseenkin tuttu jokaiselle tietokone- ja konsolipelaajalle tai scifi-elokuvien katsojalle.

Aihetta on tutkittu jo pitkään ja testisovelluksia on tehty taajaan. Kokeiluja on kuitenkin pääsääntöisesti estänyt siirtyminen tuotteen asteelle se seikka, että tietokone virtalähteineen on pitänyt piilottaa esimerkiksi 10-kiloiseen reppuun tai pöydän alle. matrixxin testien mukaan reppu ei ole käytettävyydeltään hyvä idea.

Nokian MARAssa ei ole sinänsä mitään uutta. Mutta Markus Kähärin ja David Murphyn johtama MARA-hanke on vallankumouksellinen, jos idea toteutuu testien mukaan Nokian 6680:lla ja piskuisella lisukkeella, jossa on 3D sensorit ja GPS.

Nokian tutkimussaitilla selitetään ulottuvuuksia hieman tarkemmin ja tarjolla on muutama videoklippikin.

Lue myös MikroBitti-kolumni nelisen vuotta sitten, mitä vahvistettu todellisuus on käytännössä, kun 3D-räiskintäpeli siirretään reaalitodellisuuteen datarepun kanssa.

Kuva: www.nokia.com

Turkkilainen muotisuunnittelija Hussein Chalayan wowitti yleisöä Pariisissa alkukuusta. Hän esitteli muotinäytöksessä viisi asua, jotka muuttavat lennosta muotoa ja tyyliä itsestään ja sulkevat vetoketjunsa kantajansa puolesta.

Yleisö ällistyi ehkä eniten, kun ensimmäinen asu oli vuodelta 1906 ja alkoi muotoutua äkkiä vuoden 1916 tyyliin ja sen jälkeen taipua vuosikertaan 1926. Seuraava asu aloitti niinikään vuodesta 1926 ja warppasi vuoteen 1946 asti ja niin edelleen, vuoteen 2007.

Jokainen asu on tietokoneohjattu. Technology Review haastatteli lontoolaista 2D3D:aa, joka vastasi vaatteiden motoriikasta. Haastatteluun tästä.

Päivitys 061027 0221:
zache vinkkasi, että klippiä asuista käytännön toimessa löytyy YouTubesta

http://www.youtube.com/watch?v=uTFl0rNNQrY&eurl=

"Äksöni alkaa 35sekunnin kohdalta."

Kuva: www.technologyreview.com

Jos on suunta Lontooseen 21. lokakuuta - 25. helmikuuta 2007, niin matrixx-lukijan kannattaa suunnata suoraan lentokentältä London's Science Museumiin.

Tarjolla on tietokonepelien pelattava historia massiivisena, mutta perinteisenä Game On-tivolina, joita on vieraillut Suomessakin. Tosin näyttely lupaa pelattavaksi muun muassa PDP-1n, joka ei ole ihan yleisimmästä päästä.

Pirteämpää tarjontaa edustaa kuitenkin Thrill Lab-kokeilu syys-lokakuussa 2006 museon Dana Centressä ja sen noteerasi myös New Scientist.

Vapaaehtoisia pyydetään kokeilemaan kolmea eri raidia. Otsikko on hieman harhaanjohtava, mutta viime kädessä tässä kokeillaan tietokone- ja konsolipelien tulevaisuuden käyttöliittymiä.

Osallistujilta mitataan G-voimaa tai sydämen tahtia tai kypäräkamera kuvaa heidän ilmeitään raideissa.

Reaktiot heitetään livenä langattomasti näytöille ja asiantuntijat analysoivat niitä. New Scientist, tuo ketale, pääsi testaamaan Booster-raidia, jonka vauhti on 60 kmh ja kiihtyy 3G:hen hieman eri tahtiin kuin Suomessa. .-P Läppä ei kiihtynyt testaajalla kuin 66sta 72een, mutta adrenaliinin eritys oli kova.

London's Science Museum ei perinteisesti ole mikään mato tiedottamaan, joten kannattaa setviä paikan päällä tilanne tarkemmin tai mailata suoraan museolle.

Sienimetsää odotellessa voi vilkaista, miltä näyttää tulevaisuudessa tähän vuodenaikaan autiomaassa.

Vuosittainen Burning Man päättyi syyskuun alussa. Se on taide- ja yhteisöfestivaali Black Rock Desertissa Pohjois-Nevadassa.

Burning Manissa eletään viikko Mad Maxia ja apokalyptian aikaa.

Mitä ihmiset sitten tekevät autiomaassa? Kärventävät itseänsä robottiliekinheittimillä, ihastelevat 50-metriä pitkää ja tultatursuavaa Serpent Mother-mekanonisäkästä ja räimivät toisiaan valjaissa Death Guild Thunderdomessa. Muun muassa.

News.comin laadukas kuvakooste selityksineen tästä ja Burning Man-saitilta mm. osallistumisohjeita.

Itse en ole koskaan päässyt lähtemään, mutta jos elämä Mad Maxissa inspiroi, niin tätä lähemmäs on vaikea päästä. Joululahjojen antamisen voi jättää väliin ja säästää. Ihmiset kyllä ymmärtävät. :-)

Kuva: www.news.com [Declan McCullagh]

Ylläoleva rss-otsikkopituus pitäisi kieltää ja asettaa pituusstandardi, mutta en välttynyt kiusaukselta.

On sinänsä yllättävää, että näin vähälukuisessa Suomessa saadaan kaksi niin erinäköistä kansallista ennakointia ja niin lyhyellä aikavälillä.

Toisin kuin Suomen Akatemian ja Tekesin tuoreehko Finnsight2015, niin Sitran ja Timo Hämäläisen kirjoittama raportti Kohti hyvinvoivaa ja kilpailukykyistä yhteiskuntaa vastaa sitä, mitä kansalliselta ennakoinnilta voi odottaa.

Sitran oma tiivistelmä tästä ja itse rapo täältä.

Sitran teksti on tiivistä (44 sivua), analyyttista jä mikä ehkä tähdellistä, aihepiiri huomioiden - ennakoivaa. Tyyppiesimerkki Sitran linjasta on ammattimaiseen ennakointiin liittyvät skenaariot, mitkä puuttuvat Finnsight2015sta tyystin.

Ennakoinnissa ei ole kyse ennustamisesta, vaan ennakoinnista eli varautumisesta erilaisiin kehityskulkuihin. Toissijaisesti kyse on myös suppeampien eri kehityssuuntien arvioinnista ja mahdollisen kilpailuedun rakentamisesta niiden pohjalle.

Sitra esittää reippaasti ja alaan kuuluvasti otsikoidusti neljä skenaariota: Materiaalitehokas maailma, Musta surma II, Uusi Eldorado ja Keskiluokan materialismi. Skenaariot eivät tietenkään ole kokonaisuus, ja muutakin tulkintaa riittää.

Silmäiltynä tämä ei ole ihan murskaa eikä aivan helmeä, mutta raportti paneutuu moniin käytännön osa-alueisiin, kuten ihmisten arki ja kulutuskäyttäytyminen. Finnsight2015 jätti nämä aihepiirit kokonaan tarkastelutta tai näkemysten puuttuessa jäi päivittelemään: "Tulevaisuutta on vaikea ennustaa".

Suomen Akatemia ja Tekes tarjosivat Finnsight2015ssa aika ilmeisiä Suomen kilpailukyvyn tulevaisuudenaloja, kuten biotekniikka, joita voi ostaa kaupasta jonyt. Aika veikeää, että Sitra onnistuu tätä studiojoukkuetta paremmin ja Sitra tarjoaa todellisia ideoita siitä, miten Suomi voisi tulevaisuudessa menestyä.

Selitys lienee yksinkertaisesti se, että Tekes ja nykyään myös Suomen Akatemia tähtäävät nopean tuotteistamisen menestymiseen. Näkökulma on suppea. Suomi lienee ainoa maa kehitysvaltioiden lisäksi, joka kuvittelee voivansa kilpailla tulevaisuudessa raaka-ainepohjaisessa tuotannossa.

Suomen menestys tulevaisuudessa löytyy juuri sieltä mistä Sitra sitä etsii: lisäarvoista mentaalisiin tuntemuksiin kuten hyvinvointi tai turvallisuus. Kun Maslowin tarvehierarkian perusteet on tyydytetty, niin yksilö hakee yhä imaginäärisempiä tunnetiloja ja on valmis maksamaan niistä.

Mielikuva- ja laatutasolla liikkuvista tuotteista ja palveluista voidaan rahastaa aivan eri tasolla kuin Finnsight2015n kaavailemista toimialakohtaisista innovaatioista.

Varsinainen arvio Sitran raportista Kohti hyvinvoivaa ja kilpailukykyistä yhteiskuntaa lähiviikkoina.

Uusi härpätin tarjoaa mahdollisuuden suunnistaa kuuloaistin perusteella, kertoo New Scientist. Ainakin koeolosuhteissa.

Navigaatioapu välittää pehmeitä, alataajuisia piipahduksia suoraan sisäkorvaan. Alkuperäisinä kohderyhminä ovat sokeat kaupungissa ja palohenkilöt savuttavissa rakennuksissa.

Vempain ei ole vielä aivan yhtä kompakti keksintö kuin lepakkoluotaus, vaan ensin tarvitaan päähän kiinnitetty kamera ja gps-paikannin, jotka päättelevät käyttäjän sijainnin ja suunnan. Repussa oleva prosessori sitten tekee tarpeelliset arvioinnit.

Data syötetään taajaman tai rakennuksen 3D virtuaalimalliin, josta lasketaan toivottu suunta ja välitetään käyttäjälle piipittämällä.

Totta kai teknologia miniaritysoituu, mutta silti tutkijat Bruce Walker ja frank Dellaert ovat kohtuullisen optimistisia: "Käyttäjän pitää vain yksinkertaisesti seurata piippauksia." Molemmat työskentelevät Georgia Institute of Technologyssa Atlantassa.

Mitä olen itse testaillut vastaavia härpättimiä, niin joku aika sitten reppu painoi viidestä kymmeneen kiloa akkuineen. Freimitahti datalaseissa oli noin 5 per sekunti ja se jos mikä sotkee koordinaation.

Vaikka piippailu on kevyempää seuraattavaa, niin silti saattaa pudota mallista puuttuvaan viemäriin tai teloa jalkansa pienempäänkin esteeseen, kun tähtää järjestelmän tarjoamaan turvalliseen navigaatioreittiin.

Oma lukunsa on 3D mallin tarkkuus ja ylipäänsä saatavuus. Joistain tiloista, ainakin teknotrillerien mukaan, on saatavilla laadukkaat 3D mallit LVI-kouruineen, mutta miten sujuu piipparilta liikkuminen vaikka Helsingin Espan väkijoukossa?

Mutta kymmenen vuoden päästä tämäntyyppinen navigointi voi olla arkeakin, tosin huomattavasti selkeämmällä kokoonpanolla, josta jonkinlainen känny lienee korvannut ainakin selkärepun.