matrixx2.01

New Scientist uutisoi taskukokoisesta dna-replikaattorista, joka toimii kahdella a4-patterilla ja kopioi dna:ta yhtä täsmällisesti kuin tyyriit labralaitteet. Laitteessa ei ole liikkuvia osia ja valmistuskustannukset ovat vain 10 dollaria.

Härpätin kopioi miljardeja identtisiä kopioita dna-säiettä parissakymmenessä minuutissa. Labravehkeillä aikaa vierähtää useita tunteja.

Vempainen kehittäjäryhmän johtaja Victor Ugaz of Texas A&M Universitysta uskoo, että dna-testejä voidaan tehdä vastaisuudessa myös alikehittyneissä maissa.

Samuel Sia Columbia Universitysta pitää laitetta ketteränä. Hänen mukaansa tarvitaan kuitenkin myös edullisia ja helppoja tapoja valmistaa näytteitä eristämällä dna:ta soluista.

Laitteesta on epäilemättä paljon iloa, mutta jotkut asiat kannattaisi ehkä pitää kalliissa laboratorioissa. Esimerkiksi Intiassa geenimanipuloitujen kasvien koodin varastaminen on arkea.

Teollisuusvakoilu kehittyy turhankin helpoksi ja kuka hullu enää vie räjähteitä lentokoneeseen, kun mukana kulkee vekkuli dna?

Lue matrixxista, miten Guardian tilasi netistä isorokon dna-pätkän kotiosoitteeseen ja muut biohakkerointi-uutiset.

Kuva: www.newscientist.com

Roland Piquepaille kirjoittaa perusteelliseen tapaansa tutkijoiden uudesta innosta tuunata moskiittoja. Niiden myötä maailmassa leviää denge-kuumetta ja malariaa, jotka iskevät 100 miljoonaan ihmiseen vuosittain.

Tutunoloinen säätiö Bill & Melinda Gates Foundation ei kuitenkaan tyydy enää rokotteisiin vaan haluaa muntantteja jotka eivät kanna tauteja. Ne sitten lisääntyisivät tautipoloiset hupenisivat ajan myötä.

Biohakkeroiduilla organismeilla (genetically modified organisms; GMOs) on laaja vastustajajoukko, sillä otusten todellista vaikutusta ei pystytä ennakoimaan. Ronkittu otus olisi ensimmäinen siivekäs, vaikka soijapapuja työstetäänkin jo autotalleissa.

Taudittomat moskiitot ovat jo tuotantolinjalla ja ensimmäiset asennetaan Meksikoon.

Luulisi Billin keskittyvän ihan tautivapaan käyttöjärjestelmän kehittämiseen ja vasta sitten paneutuvan astetta eläväisempään ja monimutkaisempaan entiteettiin. Olisi mukava ensin nähdä, miten taudittomat tietokoneet peittoaisivat taudinkantajakoneet.

Kuva: www.ars.usda.gov

Joukko tutkijoita Iso-Britanniassa hakivat lupaa luodakseen ihmis-lehmä/lehmä-ihmisalkion. Tavoitteena on kehittää täsmäisku Parkinsonin ja Alzheimerin taudeille.

Tarkoitus on istuttaa ihmis-dna:ta lehmän munasoluun ja odotella takkatulen loimotuksessa grogilasien ääressä mitä tapahtuu. Lehmä on tunnetusti hyvä aivotautien tutkimuskohde, tosin muutama vuosi sitten tutkimus karkasi käsistä.

Jos hyvin käy, niin nyt tiedossa on uusia ihmislehmä-kantasoluja, joissa olisi parempaa vastustuskykyä ihmismielen rappeutumiin ja sitä voitaisiin siirtää merkittävästi uudella tavalla rokotteisiin eli ihmisiin.

Kehnommasti koekaniineille voi kasvaa sarvet ja häntä, mutta tästähän esimerkiksi Mr. Lordi kannattajineen tykkäisi.

Uudella hybridikantasolulla olisi jo kohderyhmä valmiina ja sarvi-häntä-pakettia voitaisiin myydä netitse kuten isorokkoakin. Mutta kehitetäänkö tässä sivutuotteena Lordin haastajalle myös utareet?

Kolmivuotinen tutkimustoive esitettiin Iso-Britannian UK's Human Fertilisation and Embryology-viranomaiselle North East England Stem Cell Instituutista. Jonkun pitäisi nyt olla tarkkana, ettei tässä vain kehitetä Iso-Britannian Euroviisuehdokkaan uutta kilpailuasua akateemiseksi tutkimukseksi naamioituna.

Hankkeen johtaja Lyle Armstrong Newcastle Universitysta toteaa tutkimuksen olevan tarpeellista, "jotta kantasolututkimuksen tämä sektori voitaisiin viedä uudelle tasolle".

Jep jep. Päätöstä häntään ja sarviin odotellaan lähikuukausina. Uutisessa ei ole matrixxin mielestä päätä eikä häntää, mutta englantilaiset kokevat asian näemmä täsmälleen päinvastoin.

Ehkä tämäkin uutinen antaa vain esimakua siitä, mitä kantasolujen räpläämisellä voisi tehdä.

Kuva: www.matrixx.fi

Biohakkerismi yleistyy. Terminä se tarkoittaa aika samaa kuin 1950-60-lukujen MIT:sta käynnistynyt emohakkerismi ideologioineen. Kohteena tosin ovat muun muassa dna ja solut.

Biohakkerit kasvattavat ihmisihoa, kloonaavat kasveja, rakentavat biolaitteita solukomponenteista ja osa yrittää luoda synteettista elämää. Kun tutustuu Homebrew Computer Clubin toimintaan 1975-77 ja vertaa henkilökohtaisten tietokoneiden nykymerkitystä, niin on edetty aimo loikka.

Mitä orastava biohakkerismi voisi tarjota meille muutaman vuosikymmenen päästä?

Geenisekvensseri ja -syntetisaattori

Fysiikkaa pidettiin viime vuosisadan keskeisenä tieteenä. Nyt samaan rooliin ennakoidaan yleisesti biologiaa.

Fyysikko ja futuristi Freeman Dyson visioi talvella New Scientistissa kotioloista viidenkymmenen vuoden päästä.

Lapsia ei enää kiinnosta tietokone- tai konsolipelit vaan biopelit. Lapset rakentelevat uusia lemmikkieläinrotuja sekä kasveja.

Uudentyyppisiä eläimiä voitaisiin jalostaa hyötykäyttöön muille planeetoille. Voi olla, että Marsiin ei laskeudukaan ensimmäisenä ihmisjalka vaan jokin karvainen ja suomuinen joka elää heikolla hapella.

Edullisista bioharrastajan perusseteistä on alkanut näkyä merkkejä. Itse eksperimentoin aikoinaan kotikemistipakkauksella soosit kattoon kuumentamalla ja annostelemalla liikaa. Vastaisuudessa naapurit ehkä näkevät karkuunpäässeitä outoja otuksia.

Aivan samoin kuin kotitietokoneiden virittelyssä 1970-80-luvuilla, nyt ollaan tekemässä loikkaa biohakkeroinnin yleistymisessä.

Biohakkereiden määrää on rajoittanut laitteistojen ja aineistojen kalleus. Nyt molempia on alkanut saada nettimyynnistä parilla sadalla dollarilla. eBayssa on oma osastonsa käytetyille labratarvikkeille.

Netistä löytyy valmistusohjeita siinä missä pommeillekin. E. coli-bakteerista on hyvä aloittaa sen yksinkertaisuuden vuoksi.

Jotta jokainen voisi kokeilla omanrotuisia eläimiä ja kasveja, niin markkinoilla pitäisi olla Freemanin mukaan ainakin kaksi tuotetta.

Ensinnäkin genomisekvensseri, jolla harjaantumaton yksilö voisi järjestellä yksittäisiä dna-soluja. Toisekseen genomisyntetisaattori, jolla voisi syntetisoida merkittäviä määriä haluttuja dna-pätkiä.

Alkaa kuulostaa säveltämisellä tietokoneella. :-) Mutta juuri sen kaltaista helppoutta tarvittaisiin, ennen kuin ihmiset voisivat julkistaa netissä videoklippejä omista minipossutiikereistään tai marsukäärmeistään.

Itsevalaisevia eläimiä

Biohakkerit suhtautuvat luontoon samoin kuin hakkerit saatavillaolevaan rautaan sekä ohjelmistoalustojen ja sovellusten luomiseen. Tavoitteena on keksiä aiemmin tuntemattomia käyttötapoja ja katsoa mihin luonto taipuu.

Biohakkereilla on uudenlainen lähestymistapa luontoon. Sitä ei perinteiseen tapaan pyritä manipuloimaan mekanisoimalla vaan otetaan käyttöön luonnon itsensä luomat mekanismit, kuten mutaatiot ja tätä kautta evoluutio.

Krakkerien ja haittaohjelmien tavoin tulevaisuudessa voi olla satoja miljoonia ihmiskantajia, jotka tietämättään levittäisivät biohaittaohjelmia ja spämmiä ihmisestä toiseen.

Esimerkiksi MIT:ssa on luotu tietokanta biobrickseista. Ne ovat tietokonekomponenttien tapaisia standardoituja biologisia 'osia'. Näistä palikoista muodostetaan komponentteja, joista voidaan koostaa biolaitteita.

Komponenttikirjastot nopeuttavat kehitystä vaikkapa netin tapaan, koska jokaisen ei tarvitse keksiä omin päin samaa bionippeliä. Näin aloittelijakin pääsisi kasvattamaan pimeässävalaisevia lemmikkejä tulikärpäsen geeneistä.

Olen joskus kirjoitellut, että 24h-himopelaamista estää neljä asiaa, tässä järjestyksessä: uni, juoma, ruoka ja hygienia.

Biohakkerointi voi tarjota vastauksen kolmeen ensimmäiseen ongelmaan. Hygienialla ei ole niin väliä, koska himopelaaja ei ehdi käydä ulkomaailmassa.

Ihmiskeho ylipäätään on biohakkereiden yksi suosikkikohteita. Eri elimillä voisi olla biokontrollit, jotka arvioisivat rappeutumista, ja sitä havaitessaan biokorjaajat alkaisivat parantaa kehoa, rypyistä ja vajaatoiminnoista alkaen.

Toisaalta jokainen voisi viljellä biotietokoneiden laskentatehoa niin paljon kuin haluaa.

Idätänpä seuraavaksi villisikaa

Wiredin mukaan hollantilaiset alkavat viljellä lihaa bioreaktoreilla toimivissa ravinnetankeissa. Optimistisesti oletetaan, että teollinen lihanviljely voisi alkaa jo vuonna 2009.

Lihassoluja kasvatetaan nykyään pieniä määriä arkisesti, mutta nyt lihatutkijat aikovat ilmeisesti perustaa hampurilaisketjun.

Lihatieteiden professori Henk Haagsmanin johdolla työstetään keinotekoista porsaanlihaa sian kantasoluista. Tavoitteena on perusjauheliha, joka sopisi hampurilaisiin, pizzoihin ja makkaroihin.

Parhaillaan tutkitaan minkätyyppiset kantasolut moninkertaistuisivat eniten bioreaktorilla. Näinä ankeina aikoina jauhelihankin viljelyssä on huomioitava kustannustehokkuus.

Yksittäinen solu voisi teoriassa ravita koko maailman vuodeksi, mutta massatuotannossa on vielä tutkittavaa. Tulevaisuudessa oletettavasti monet kasvattavat suuren osan perusravinnostaan kotonaan itse.

Viljelyliha voitaisiin kustomoida farmilihaa huomattavasti terveellisemmäksi douppaamalla sitä lisäravinteilla. Lihan tankkialkuperällä ei liene niin väliä, sillä harvoin nykyäänkään tietää, mitä pizza varsinaisesti sisältää.

Esimerkiksi Goalla yksi paikallisista suosikeista on porsas-pizza. Alueella ei ole viemäröintijärjestelmää vaan porsaat hoitavat sitä asustelemalla talojen alla. Loput voi ajatella itse.

Odotellaan kasvissyöjien ja vegaanien näkemyksiä. Tankkijauheliha ei olisi ainakaan kärsisi tuotantoprosessista tai häkkiolosuhteista.

Ehkäpä tulevaisuudessa aivoihimme skannautuu suoraan myös BioBitti-julkaisun uusin numero nykyisen paperiversion sijaan.

KARI A. HINTIKKA

Siniravun kuoren sisältämä kitosaani-biopolymeeri on osoittautunut monipuoliseksi aineheksi.

Nyt University of Marylandissa on kehitetty kitosaanin myötä biosensori, joka voi jäljittää niin ilmassa kuin vedessä mitättömiäkin määriä räjähteitä, bioagentteja, kemikaaleja tai muuta ei-tullattavaa niin lentokentillä, sairaaloissa kuin muissakin julkisissa tiloissa.

Ravunystävien tarvitse olla huolissaan, sillä kitosaania saadaan ravun kuorijätteistä.

ZDNetin Roland Piquepaille on tehnyt tarkkaa työtä nano/biosensorin toimintamekaniikan selvittämisessä.

Kuva: EurekAlert!

Grillikauden juhlaviikonlopuksi sopii mainiosti lihatulevaisuuden uutinen. Vastaisuudessa ruoan suhteen voi nousta uusia eettisiä pohdintoja, jos lihaa aletaan viljellä bioreaktoreeilla toimivissa ravinnetankeissa.

Wiredin mukaan optimistisimmat olettavat, että teollinen lihanviljely voisi alkaa jo muutamassa vuodessa. Tutkijat toki kasvattavat pieniä määriä lihassoluja arkisesti, mutta nyt lihatutkijat ovat laittaneet ison vaihteen päälle.

Henk Haagsman on lihatieteiden professori Utrechtin yliopistossa ja hänen hollantilaiset kollegat työstävät keinotekoista porsaanlihaa sian kantasoluista. He toivovaat kasvattavansa jauhelihaa joka sopisi hampuriraisiin, pizzoihin ja makkaroihin.

Tällä hetkellä tutkijat evaluoivat minkätyyppiset kantasolut moninkertaistuisivat eniten bioreaktorilla. Valmista jauhelihaa pitäisi olla 2009.

Yksittäinen solu voisi teoriassa ravita koko maailman vuodeksi, mutta massatuotannon salat eivät ole vielä avautuneet. Tulevaisuuden lihamarkkinoilla maksetaankin varmaan eri hintoja täsmä- ja massakasvatetuista lihoista, ihan kuin vihannestenkin suhteen.

Viljelyliha voitaisiin kustomoida farmilihaa huomattavasti terveellisemmäksi esimerkiksi douppaamalla sitä Omega3:lla. Lihan tankkialkuperällä ei liene niin väliä, sillä harvoin nykyäänkään tietää, mitä pizza varsinaisesti sisältää.

Esimerkiksi Goalla paikallinen suosikki on porsas-pizza. Alueella ei ole viemäröintijärjestelmää vaan porsaat hoitavat sitä asustelemalla talojen alla. Loput voi ajatella itse.

Odotellaan kasvissyöjien ja vegaanien näkemyksiä. Tankkijauheliha ei olisi ainakaan kärsinyt tuotantoprosessista tai häkkiolosuhteista.

Mainiossa Kvarkeista galakseihin-blogissa kerrottiin taannoin fyysikko Freeman Dysonista, jonka mukaan ihmiset tulevaisuudessa kasvattaisivat kaiken kotonaan ja labroissaan, huonekaluista alkaen, niin miksei sitten lihaakin?

www.wired.com

Englantilainen Guardian-lehti osti isorokon DNA:ta netistä ja tilasi kotiosoitteeseen, tiedetoimittaja James Randerson kirjoittaa.

Tilauksen hinta ei hirvitä: 33.08 puntaa ja 7 puntaa postikuluihin.

Tautia ei ole vaeltanut irtaimenaan nykyplaneetallamme enää kolmeenkymmeneen vuoteen, mutta sitä säilytetään laboratorioissa.

Patogeenisten tautien, kuten polion ja 1918 flunssan DNA-ketjut ovat saatavilla julkisista nettitietokannoista. Osaava biokrakkeri voi ostaa vitsauksen paloissa ja koostaa ne kotioloissa oikeaan järjestykseen riittävällä mesenoinnilla.

Tiettävästi ensimmäinen biohakkerointi tehtiin 2002 USA:ssa, kun tutkijat koostivat polioviruksen genomin 70-kirjaimisista pötköistä. Taudin genomi on vain 7 741 kirjainta pitkä ja isorokko 185 000.

Pandora-laboratorioissa pihdattavat pöpöt ovat erityisen tuhoavia ihmisille siksi, että niitä vastaan ei ole enää luontaista vastustuskykyä. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi isorokko leviäisi kymmenestä alustusihmisestä eli potilas nollasta 2.2 miljoonaan ihmiseen 180 päivässä.

Pöpöpätkien nettitilaaminen on sinänsä kätevä keino tutkijoille. Alan uutuuden vuoksi myyjäyhtiöt eivät kuitenkaan juuri vielä tarkistele, kuka niitä haluaa tilata ja mihin tarkoitukseen, eikä lainsäädäntökään ole ajantasalla.

Iso-Britanniassa operoi tällä hetkellä neljä yhtiötä ja USA nelisenkymmentä. Osa niistä ei tutki tilaajien taustoja.

Guardian tilasi viruspätkän englantilaiselta VH Bio Ltd:lta. Yhtiön puheenjohtaja Alan Volkers kertoo, että yhtiöllä ei ollut mitään tietoa, että tilattu näyte sisälsi editoidun pätkän isorokon DNA:ta.

Volkersin mukaan yhtiö hoitelee satoja pätkätilauksia päivässä. - Tällä hetkellä ei ole regulaatiota joka vaatisi meitä tekemään taustatarkistuksia. Olisi mahdotonta tarkistaa kaikki tilaukset ja pyörittää [bisnestä] onnistuneesti. Jep jep.

Chilipalkojen kasvattaminen keittiön ikkunalaudalla alkaa vaikuttaa kulahtaneelta harrastukselta. ;-P

Kuva: www.guardian.co.uk [Martin Argles]