matrixx2.01

Tutkijaryhmä on havainnut, että tiheät ihmismassat tuottavat erityistä energiaa, joka sitten aiheuttaa tallomisia ja litistymisiä, kuten Saudi-Arabian Jamarat-sillan onnettomuus 2006. Vielä ei ole keksitty, miten tätä energiamuotoa voitaisiin hyödyntää, mutta kehitteillä on ainakin tapa ennakoida, milloin tilanne käy hikiseksi ja tiedossa on katastrofia.

Tutkijoina ovat olleet Dirk Helbing (Swiss Federal Institute of Technology), Anders Johansson (Dresden University of Technology) ja HE Habib Al-Abideen (Saudi Arabia Central Directorate for Holy Areas Development).

Valvontakamera-aineiston perusteella ihmismassan sisällä liikkuu samantyypinen energia kuin esimerkiksi maanjäristyksissä. Tutkijat spottasivat ihmishahmoja väreillä ja saivat mitattua väkijoukosta muun muassa ihmisjäristys-ilmiön (crowd quake) tiheyden, nopeuden ja paineen.

Aiempien tutkimusten mukaan ihmismassat liikehtisivät sujuvasti, siis velloisivat, ammattikielellä fluidisti. Mutta nyt näyttäisi siltä, että ihmisjäristys liikkuisikin suunnattujen paineaaltojen tavoin kun massa saavuttaa riittävän ihmistiheyden.

Tiheyden edelleen kasvaessa väkijoukon liikehdintä muuttuu turbulentiksi ja yksittäiseen ihmiseen vaikuttaa paine monelta suunnalta, mikä ei liene sinänsä yllätys kenellekään väentungoksessa olleelle, mutta yksittäisen ihmisen liike voi vaikuttaa jopa 12 metrin päähän.

Perustutkimuksen yhtenä tuotoksena kehitellään softaa, joka analysoisi väkijoukkoja rock-konserteista pyhiinvaelluksiin ja hälyttäisi ennakkoon, mikäli paine-energiaa alkaisi keräytyä. Tällä voitaisiin säästää merkittävästi ihmishenkiä - sikäli jos kerääntynyttä väkimassaa saataisiin enää purettua.

Helbing ja kumppanit ovat esitelleen tuloksiaan konferenssissa Fifth International Conference on Nonlinear Mechanics. Eiköhän ystävämme DARPA löydä tällekin jonkin puolustuspoliittisen käyttötarkoituksen.

Kesäkuussa m-cult ry. ja Oikeusministeriö järjestivät seminaarin osallistuvasta ennakoinnista ja sen mahdollisesta käynnistämisestä Suomessa.

Osallistuvalla ennakoinnilla (OE) tarkoitetaan kansalaisten mahdollisuutta osallistua pohtimaan innovaatioiden omaksumista, suhtautumista ja vaikutuksia poliitikkojen, hallinnon ja asiantuntijoiden rinnalla. Esimerkiksi Tanskassa OE:ta on harjoitettu jo reilut parikymmentä vuotta.

Mihin kansalaisten osallistuvaa ennakointia sitten tarvittaisiin? Otetaanpa esimerkiksi äskettäinen pienin klikin johtama Suomen hallittu siirtyminen digitelevisioon.

Valtio ’kehittää’ teknologiaa

Suomessa on kouluesimerkkejä siitä, että ei ole välttämättä hyväksi, kun valtio linjaa teknologiaa. Wikipediasta voi katsoa Suomen valtion, Salora Oy:n ja Hitachin laadukasta Valco-kuvaputkitehtaan menestystarinaa 1976-1980.

Veronmaksajille tuki takkiin 800 miljoonaa markkaa. Huolellinen summa tuohon aikaan.

Sähköinen HST-tunnistuskortti ei ole ollut järin suuri menestys. Se ei toimi isossa osassa tietokoneita ja käytettävyys ei ole kovin korkealla tasolla.

Tuoreehkon tekijänoikeuslain uudistuksen yhteydessä osa kansalaisista ilmoitteli poliitikoille aika aktiivisesti, että "Haloo, kuunnelkaa meitä. Tiedämme kopiosuojausten arjesta enemmän kuin te." Kulttuuriministeri Tanja Karpela kutsui tätä aktiivisuutta masinoinniksi, koska sitä ei tehty postikorteilla ja paperiadresseilla.

En puutu osallistuvan ennakoinnin aatteelliseen puoleen, että joidenkin mielestä kansalaisilla *pitäisi* olla oikeus osallistua uusia innovaatioita koskeviin päätöksiin. Käytännöllisesti katsoen kansalaisilla, ainakin osalla sitä, on kuitenkin usein kollektiivisesti enemmän asiantuntemusta kuin ns. päättävillä tahoilla. Jopa yritysmaailma on huomannut tämän ja esimerkiksi Lego on ottanut harrastajat mukaan kiinteäksi osaksi tuotekehitystä.

OE:n tarpeellisuuteen riittää vilkaisu Digitv.fi:n ja AfterDawn.comin sisältämään laitekohtaiseen infoon. Digitv.fi:ssa on lähinnä linkkejä valmistajien www-palveluihin.

AfterDawn.comissa - ja muillakin saiteilla - voi listata laajan kirjon eri dtv-tuotteita kaikille jakelumuodoille, vertailla ominaisuuksia ja hintoja, nähdä arviointi- ja äänestystulokset, keskustella kuluttajakokemuksista. Ja saada tolkkua tulevaisuuden digitv-tekniikoista vaikutuksineen.

Paina nappia, Hakkarainen

Itseäni kiinnostaisi, miten Suomi aikoo reagoida esimerkiksi orastavaan biohakkerointiin (MB06/09). Tarvitaanko aina Myyrmannin tapaan yksi innokas kokeilija, ennen kuin yhteiskunta heräilee?

Voisiko biohakkerointi olla hyödyksi avoimen lähdekoodin tapaan? Synnyttäisikö se uutta bisnestä Suomeen?

Eipä löydy Googlella ensimmäistäkään mainintaa aiheesta esimerkiksi eduskunnan, vationeuvoston, Tekesin, Sitran tai asiaanliittyvien ministeriöiden saiteilta. Sen sijaan mitä olen keskustellut vaikkapa välillä Helsinki-Jyväskylä, niin katutasolta löytyy kohtuullista tietämystä junassa arki-iltoina.

Tanskassa Teknologiarådetia on pohdittu ja kuunneltu johtaja Lars Klüverin viitoittamana esimerkiksi nanoteknologian vaikutuksia, merenpinnan nousua ja maksutonta julkista liikennettä.

Tanskassa on hiottu osallistuvan ennakoinnin menetelmiä eri tilanteisiin sen mukaan, onko jokin innovaatio vasta kehitteillä vai pitääkö se jo pyyhkiä kengiltä. Nousevia teknologioita ennakoidaan Tanskassa ylipäänsä kansallisesti esimerkiksi Japanin NISTEP:in tapaan ja tulevaisuutta sovelletaan nykyarkeen.

Suomessa taas FinnSight2015.fi-ennakointipaneelin mukaan "Tulevaisuutta on vaikea ennustaa". Suomessa ei ole vieläkään mitään kansallista kristallipalloinstituuttia.

Kun tanskalaiset havaitsevat, että jokin innovaatio on lähellä läpimurtoa, aletaan järjestää muun muassa konsensuskonferensseja sekä julkisia kuulemisia parlamentissa. Niissä kansalaisten annetaan määritellä tavoitteita, miten tuoreisiin härpättimiin pitäisi suhtautua ja miten ne voisivat olla hyödyksi.

Jo tässä vaiheessa aletaan miettiä lainsäädäntöä sekä tapoja, miten tavallinen kansalainen voisi ottaa vempaimen vastaan, kuten vaikkapa ikäihmisten pda-käyttö.

Suomessa taasen 1980-luvulla ihmisiä koulutettiin käyttämään pc:tä ja ms-dosia toteamalla, että "Tuossa on virtanappi. Paina siitä."

Bill Gates biohakkerina

Vaikka Suomessa ei ole vielä varsinaista osallistuvaa ennakointia, niin aiheen asiantuntijoiden (heh) näkemykset ovat jakaantuneet kahteen leiriin. Ensimmäiset korostavat asiantuntijamenetelmiä, kuten Delphi, joissa asiantuntijat edustavat kansaa eduskunnan tapaan.

Toiset ajavat Tanskan teknologiaraadin mallia, jossa kansalaiset tavoittelevat eri menetelmillä, kuten konsensuskonferenssi, yhteistä näkemystä.

Kun Delphissä tiedustellaan anonyymisti joiltain kymmeniltä asiantuntijoilta tulevaisuutta vaikutuksineen, niin malli ei järin eroa nykymenosta, missä yhteiskunta kuulee muutamaa gurua strategia- tai lakivalmistelussa. Toisaalta näiden menetelmien etuna on, että ne nostavat usein esiin vastaisuudessa merkittäviä marginaali-ilmiöitä ja heikkoja signaaleja.

Konferenssi- ja paneelimenetelmissä kansalaiset pääsevät aidosti esittämään omat käsityksenä. Esimerkiksi tekijänoikeuslaki, digi-tv, Blogistanin kirjoittelut ylipäätään tai Assyn grid computing- ja ylikellotuksen maailmanennätys-ohjelmanumerot osoittavat, niin kansalaisilta todella löytyy usein parempaa osaamista kuin viralliselta Suomelta.

Itse edustan aika vantterasti kantaa, että Suomessakin voisi olla jokin instanssi, joka ennakoisi joukkoälyn voimalla vaikkapa sitä, millaisia vaikutuksia geenimanipuloidulla pöperöllä lopulta on, miten Suomen maatalouspäästöt saataisiin kuriin Itämeressä tai kannattaako Bill Gatesin kuitenkaan biohakkeroida moskiittoja (matrixx.fi).

KARI A.HINTIKKA

Monipuolisesti ja analyyttisesti tekijänoikeuksista

Tanskalainen Good Copy Bad Copy (2007) on huomattavasti piraattituotantoista Steal That Filmia (2006) informatiivisempi ja monipuolisempi. Vertaistuotantoiset 'dokumentit' ovat selkeästi nouseva ilmaisumuoto, mutta kyllä klassisellekin dokumentille on edelleen sijansa.

Andreas Johnsen, Ralf Christensen ja Henrik Moltke ovat tuottaneet monipuolisen dokumentin tekijänoikeuksista.

Dokumentti sisältää 21 haastattelua ympäri maailmaa ja kaikki osapuolet pääsevät ääneen, kuten Lawrence Lessig, piraatit, MPAA, The Grey Almumin toteuttanut Danger Mouse ja venäläinen piraattikauppias.

Good Copy Bad Copy antaa hyvän peruspaketin nykyisiin tekijänoikeuslakeihin, digitaalisuuteen ja internetiin kytkeytyvästä vyyhdestä ja sisältösodasta.

Yhtenä uutena näkökulmana voi pitää dokumentin katsausta Nigerian nousevan elokuvakeitaan, Nollywoodin pyrkyä, Hollywoodin ja Bollywoodin ohi. Dokumentin mukaan Nollywood tuottaa jo 1200 elokuvaa vuodessa.

On virikkeellistä seurata kuinka tekijänoikeus, piratismi ja sisältöteollisuus kehittyvät maassa, jossa ei ole alan lakeja, perinteistä jakeluinfrastruktuuria sisältöjen levittämiseen taajamissa eikä kuluttajien kodeissa eikä perinteistä tuotantovälineistöä. Nollywoodin myötä onkin kehittymässä uudenlainen kevyt tuotanto- ja jakeluympäristö, josta Lars von Trierin dogmikameroineen olisi syytä olla kateellinen.

Nigerialaisten haastateltavien mukaan kotimaisen tuotannon piratismin vähyyden syynä on, että julkaisut tulevat markkinoille samaan aikaan kuin piraatit ja että viralliset versiot ovat samanhintaisia kuin piraatit.

Jos dokumentista jotain voi päätellä, niin eri osapuolet ovat nyt asemasodassa, mutta paluuta auvoisaan aikaan ilman digitaalisuutta ei liene. Tosin vielä ei ole näköpiirissä, mihin suuntaan tilanne ratkeaa: rukataanko lait globaalisti USA:n tekijänoikeusteollisuudelle mieleisiksi, riistäytyykö median kansalais- ja kierrätyskäyttö käsistä vai löydetäänkö järkevä välimuoto, kuten Creative Commons.

Samaa problematiikkaa pohtii laajemmin myös J. D. Lasican laajan lehtiartikkelinomainen kirja Darknet: Hollywood's War Against the Digital Generation (2005), jonka matrixx-arvio tästä.

Puhtaasti arvion kannalta kokonaisuus ei juuri käytä hyväksi visuaalisia mahdollisuuksia ja on lähinnä pikemminkin kokoava kuin että tarjoilisi runsaasti uusia näkökulmia tiuhasti ruodittuun aiheeseen. Dokumentti on kuitenkin varsin mainio esitys aiheeseen ja keskustelunavaajaksi esimerkiksi opetuksessa ja koulutuksessa. Olettaisi, että tässä olisi opettajillekin uutta.

Good Copy Bad Copy on myös kuluttajaystävällisesti tekstitetty englanniksi, vaikka suurin osa haastateltavista puhuu englantia.

Dokumentin saitilta löytyy .torrent-tiedosto, jolla sen voi ladata maksutta hyvinvarustetuista interneteistä.

matrixx suosittelee.

Kuva: www.goodcopybadcopy.net

Irakin hallitukselle on lahjoitettu biometrista tunnistusjärjestelmää. USA:n armeijan edustaja kertoo sen olevan "valtaisa menestys".

Järjestelmä ajaa sormenjäljet ja retinaskannauksen International Zonella Baghdadissa ja tallessa on jo 350 000 patteria sormenjälkiä, valokuvia ja retinoita. Kala kasvaa 4 - 5 000 otteen viikkovauhtia.

Järjestelmä on kytketty USA:n puolustusministeriön Biometric Fusion Centeriin Clarksburgissa Länsi-Virginiassa.

Ei liene pelkkää arvailua, että kala ei jää välttämättä vain Irakin viranomaisten käyttöön vaan saattaa hulahtaa USA:n raja-asemien käyttöönkin. Sinänsä mainio pehmeän sodankäynnin muoto.

Ainoa epäilyksen siemen on vain siinä, että tähän mennessä USA on hukannut Irakissa muun muassa 10 miljardia USD käteisenä sekä reilusti yli 200 000 kalashnikovia.

Kun USA hukkaa vaikkapa 10 000 kappaletta biometrisesti varmistettua henkilöllisyyttä niin nykyisissä turvatoimissa on globaalia miettimistä. Eräässä mielessä biotunnisteista katoaa hieman koko idea, jos maailmalla liikkuu tuhansia USA:n varmentamia väärennösihmisiä.

Kuva: www.technologynewsdaily.com

On tätä odotettukin. Siitä lähtien kun Meksikoa alettiin pitää liian kalliina ulkoistusalueena, matrixxin toimituksessa on lyöty vetoa kilpailevien taloustoimittajien kanssa, milloin Aasia muuttuu liian tyyriiksi ja ulkoistajat alkavat siirtyä Afrikkaan.

Uutisen saapumista on seurattu vuosia ja kaikista maailman välineistä juuri suomalainen Tietokone valaisee asiaa matrixxille. Liekö matrixxin uutislähteiden kapea-alaisuutta, mutta propsit Tietokoneelle ja Ari Karkimolle.

"Ugandaan ollaan rakentamassa it-keskusta, joka haastaisi muun muassa Intian ja Kiinan ulkoistusmarkkinoilla. Tuotteita ja palveluita kaavaillaan myytävän maailmalle 200 miljoonan dollarin arvosta vuodessa. Työntekijöiden määräksi arvioidaan 12 000 henkeä. Hankkeen taustalla rahoittajana on brittiläinen kansainyhteisö."

matrixxin mielestä luvut ovat reilusti alakanttiin ja molempiin voisi laittaa kaksi 00:aa lisää. Jos pisnes innoittaa, niin nyt kirmaten ostamaan tonttimaata ympäri Afrikkaa.

Mielenkiintoinen sivujuonne on, miten Afrikan aikoinaan täysin kolonialisoineet eurooppalaismaat käyttäytyvät? Alkavatko ne esittää jotain takautuvia vaateita vai lämmittävätkö suhteitaan aiemmin tukemiinsa diktatuureihin?

Afrikka on sikäli mielenkiintoinen nouseva talousalue, että monesta maasta uupuu tyystin perinteinen teleinfra. Ne maat, missä on esimerkiksi puhelinlinjoja, kärsivät - olematta mitenkään rasistinen - kroonisesti kaiken irtaimen katoamisesta.

Infran puute mahdollistaa toisaalta luovat mobiili- ja satelliittikokeilut laajassa skaalassa. nyt vain sijoittamaan hetimiten sijoitusrahastoihin, jotka ovat jo oivaltaneet Afrikan potentiaalin.

Kuluttajilla on lähivuosina mietittävää itse televisio-laitetta katsottaessa. Kannattaisiko sitä uusia HDTV:ksi ja heittää nykyiset dtv-boksit mjonkkaan? Vai hypätä suoraan teknologiaan, jota ei tosin saa edes hyllyltä eikä sitä lähetetä vielä televisiosta?

Suomen lankaliittymien aikainen digi-tv-tekniikka korvautuu ennemmin tai myöhemmin HTDV-tekniikalla, jota jollakin suomalaisellakin maksukanavalla saa jo näkyviin sopivalla televisiolla.

Tuoreimmassa visuaalisessa pyhiinvaelluskohteessa SIGGRAPH esitellään HDR:n (High-Dynamic Range) haasteita ja edistystä.

Esimerkiksi Plaza.fin mainio artikkeli kuvineen vuodelta 2006 esittelee HDR:n perusidean: realistiseen renderöintiin tarvitaan arvoja sekä mustan että valkoisen eli näköalueen ulkopuolelta.

MIT Technology Review kuitenkin kertoo, että töllövalmistajat, kuten Phillips ja Samsung, ovat jo alkaneet esitellä prototyyppejä messuilla ja HDR etenee tutkimuslaitoksissa.

Karkeata mielikuvaa HDR:n tasosta saa vaikkapa flickrin HDR-ryhmän kuvista.

HDR antaa muikeaa esimakua tulevaisuudesta. Jos uutta teknologiaa kehitetään liian hitaasti, niin se yksinkertaisesti ehkä vain hypätään yli. Tämä kuitenkin tuottaa kovasti riskejä perinteiselle materiaan pohjautuville markkinoille.

Jotta uusi härpätin saataisiin myytyä, se tietty tarvitsee jaeltavaa sisältöä, jota aletaan jakaa, kun etc.

Televisiosta saattaa kehittyä viimeiden dino ja rajalinja kookkaiden materiaalisten sisältölaitteiden muuttumisesta enemmän tai vähemmän virtuaaliseksi. Mikä on jo pitkälti kohdannut muun muassa miksauspöytiä, syntetisaattoreita, ääni- ja videosoittimia, niiden editointilaitteita etc.

Kun moderni suomalainen digi-tv-päivä lopullisesti alkaa 1.9.2007, olisi mukava nähdä paneelikeskustelu - luonnollisesti televisiossa - millainen tiekartta Suomella on television suhteen tästä eteenpäin.

Kuva: www.flickr.com / r.vangeenhuizen

matrixxissakin huhtikuussa 2007 uutisoitu Metaverse Roadmap on nyt saanut ensimmäisen raponsa nettiin netistä.

Kyseessä on laaja vapaamuotoinen konsortio, joka haluaa edistää kolmiulotteisen netin ha synteettisen arjen nopeutumista. Itse metaverse perustuu Neal Stephensonin Snow Crash-romaanin termiin.

Roadmapin 23-sivuista tiivistelmää on ehditty kiitellä jo viljalti. Sen saa www-näkyminä tästä ja pdf:nä tästä.

Johdatteleva tiivistelmä

Tiivistelmä on sinänsä erittäin hyvä, mutta saattaa antaa tyystin väärän kuvan koko hankkeesta. Tiivistelmässä nimittäin käydään läpi Roadmapin tunnistama nelikenttä (kuvassa), joka jakaa orastavan metaversen neljään teknologiseen suuntaukseen: virtuaalimaailmat, peilimaailmat (todelliset simulaatiot), vahvistettu (augmented) todellisuus sekä lokielämä (lifelogging).

Nelikenttäjaottelu on oikein mainio, mutta paatuneelle metaversistille se on oikeastaan pelkän tiivistelmän ainoa anti lopun muutaman tilaston lisäksi.

Sen sijaan jos lukija ei syö aamiaiseksi RFID-tägejä ja katsele samalla GIS-kuvia HUD-näytöltä ja lykkää edelleen käyntiään Second Lifessa, niin tiivistelmä on erittäin hyvä kooste lähivuosina hähmöttävistä remix- ja mashup-todellisuuksista ja näistä neljästä kehityssuunnasta runsaine esimerkkeineen ja kuvituksineen.

Komiteatulevaisuutta?

Järeämpää rouskuteltavaa kaipaavalle itse Roadmap tarjoaa paljon kalaa (tosin vain html-muodossa) niin mahdollisesta vuodesta 2016 kuin varsinaisia ehdotuksia siitä, miten sinne päästäisiin.

Metaverse Roadmap on hyvällä asialla, mutta jotenkin komiteatulevaisuus ei vain napsi. Osasyy on varmaan siinä, että 1990-luvun puolivälissä ensimmäinen universaali kolumiulotteinen kuvauskieli VRML sai aluksi lentävän lähdön ja poiki ensimmäisen nettihypen riskisijoittajien kaataessa dollareita VRML-päätesovelluksia valmistaville startupeille.

VRML 2.0:sta isot yhtiöt, Sony ja Microsoft käpälät ojossa, alkoivat huhkia standardia, joka lopulta repesi niin moneen murteeseen, että perus-VRML ei enää ollut yhteensopivaa eri clienteissa. Mikä se sellainen metaverse on, joka pitää koodata joka sovellukselle erikseen?

Kokonaisuus tietty hämmensi peruskuluttajaa, eikä 3D ympäristöjen ihanuuksien ilosanomaa osattu levittää. Toisin on nyt, kun media kertoo että Second Lifessa saa harjoittaa vapaasti synteettistä seksiä. Se on hyvä ja konkreettinen ilosanoma se. Ainakin käyttäjämäärien näkökulmasta.

VRML-krapulaa kesti lähes kymmenen vuotta, mutta onneksi 3D verkkopelit pitivät kehitystä yllä, jotta esimerkiksi Second Life sai kasvualustaa. Itse netti syntyi mietintönä DARPA:ssa, mutta jos netin yksittäisiä sovelluksia tai palveluita tarkastelee, niin aika monen taustalla on yhdet tai muutamat aivot.

Kaikesta huolimatta Metaverse Roadmap-hankkeeseen kannattaa tutustua. Vuotta 2016 skenaroidaan monipuolisesti laajan asiantuntijakirjon voimin.

Ehkäpä Roadmap-koalitio luottaa Verne- ja Gibson-efektiin. Kun joku visioi tulevaisuutta riittävän virkeästi, niin muut innostuvat siitä ja yrittävät alkaa osaltaan toteuttaa sitä, ja näin mahdollinen tulevaisuus muuttuu oletettavaksi tulevaisuudeksi.

Kuva: www.metaverseroadmap.org

Käsittelyssä on parhaillaan J. D. Lasican teos Darknet, joka levittää ilosanomaa, että tekijänoikeudellisten sisältötuotteiden vapaa kopiointi omaan tuotantoon remiksausta varten ja jakelu piristää yhteiskuntaa. Arvio kirjasta myöhemmin kesällä.

Lasica pohjaa argumentointinsa kymmeniin haastatteluihin ja yksityisajatteluun, mutta Suomessa on tehty nyt ihan virallista selvitystä avoimuuden ja informaation vapaan saatavuuden hyödyistä, Tekes tiedottaa. Samalla vahvistuu julkisen rahoituksen tarpeellisuus, kun nämä asiat näyttävät olevan työläitä ymmärtää esimerkiksi Suomen budjetintekijöille.

Etlatieto Oy:n tutkimusjohtajan ja talousgurun Petri Rouvisen tekemässä Tekesin teknologiakatsauksessa Yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan ulkoisvaikutukset käsitellään laajasti yritykseltä toiselle läikkyvän tiedon vaikutuksia ja ulkoisvaikutuksiin liittyviä innovaatiopoliittisia näkökohtia. Näkökulma on taloustieteissä ja innovaatiopolitiikassa.

Tekesin tiedotteesta:

Ulkoisvaikutuksilla tarkoitetaan tilannetta, jossa yrityksen tutkimus- ja kehitystoiminnan hedelmät, kuten uudet tuote-, prosessi- ja liiketoiminta-ajatukset ja -ideat, hyödyttävät muita, mutta yritys ei saa näistä muille koituvista hyödyistä täyttä korvausta.

- Yritysten ja yhteiskunnan suhtautuminen ulkoisvaikutuksiin on jakomielinen. Vastaanottavan yrityksen näkökulmasta ne ovat tervetullut lisäpanos oman tarjonnan ja tuotannon kehittämisessä. Toisaalta kilpailijoiden saama hyöty ulkoisvaikutuksista vähentää tutkimus- ja kehitystyön tehneen yrityksen saamaa kilpailuetua, Petri Rouvinen kuvaa tilannetta.

- Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tiedon laaja hyödyntäminen niin vaihdannan kuin ulkoisvaikutustenkin kautta on tärkeää ja keskeinen pitkän aikavälin talouskasvua tukeva tekijä. Toisaalta on yhteisen edun mukaista, että yksityisen tutkimus- ja kehitystyön harjoittamiselle on riittävät kannustimet, mikä puolestaan edellyttää ulkoisvaikutusten rajoittamista, hän jatkaa.

Tutkimus- ja kehitystyön kokonaistaloudellinen tuotto on noin kaksinkertainen sen yksityiseen tuottoon verrattuna.

Selvityksen tiedotteessa ei suoraan todeta, mutta kohtuullisen väistämätön johtopäätös on, että Suomelle ei ole hyväksi rahoittaa akateemista tutkimusta jatkuvasti lisääntyvällä yksityisellä tutkimusrahoituksella, jonka tulokset jäävät salaisiksi.

Tekesin teknologiakatsaus 209/2007: Yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan ulkoisvaikutukset (669 kb, pdf).

Lisätietoja

Tutkimusjohtaja Petri Rouvinen
Etlatieto Oy
petri.rouvinen a etla.fi
Puh. 050 367 3474

Erityisasiantuntija Jari Hyvärinen
Tekes
jari.hyvarinen a tekes.fi
Puh. 010 60 55803

Suomeen saadaan piipahtamaan kaksi modernin ennakoinnin pioneeria Lars Klüver (Tanskan Teknologirådet) ja virkeän www-pohjaisen IssueCrawler-verkostoanalyysisoftan kehittäjä Richard Rogers.

matrixx on järjestelyissä viran puolesta. Ohessa virallista tiedotetta:

Oikeusministeriön demokratian vastuualue ja m-cult järjestävät osallistuvan ennakoinnin seminaarin Helsingissä perjantaina 8.6.2007 klo 9-12 Kuntatalon auditoriossa Toinen linja 14.

Tilaisuudessa esitellään kotimaisia ja kansainvälisiä kansalaisosallistumista ja -kuulemista tukevia menetelmiä. Erityiskohteena ovat ratkaisut, joilla kansalaiset on tuotu mukaan suunnittelu- ja päätöksentekoprosessin varhaisvaiheissa – niin fyysisillä kuin verkkofoorumeilla.

Seminaarin kansainvälisinä vieraina ovat aihepiirin johtavat asiantuntijat – Tanskan Teknologi-rådetin johtaja, konsensuskonferenssi-menetelmän tuntija Lars Klüver sekä uraauurtavia verkko-analyysin työkaluja kehittänyt Richard Rogers Amsterdamin yliopistosta.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Sitovat ilmoittautumiset 1.6. mennessä osoitteeseen kansanvalta at om.fi.

Aihepiiriin liittyy 1.6. avautuva kansalaiskeskustelu Otakantaa.fi –sivuilla:

Seminaarin koko ohjelma löytyy tästä. Tärkeimmät kellonajat ovat:

10.15 Mapping civil society issues on the web
Richard Rogers, johtaja, University of Amsterdam / Govcom.org, NL

11.00 Participatory technology assessment at the Danish Board of Technology: issues and methods
Lars Klüver, johtaja Teknologirådet, DK

11.45 Keskustelua

Vieraiden esittely

Lars Klüver johtaa Tanskan parlamentin yhteydessä toimivaa Teknologirådetia, joka tunnetaan osallistuvan teknologia-arvioinnin ja ennakoinnin menetelmistä. Ympäristöbiologian tohtori Klüver johti jo vuonna 1986 ensimmäistä geeniteknologiaa käsittelevää konsensuskonferenssia, johon maallikkoraati osallistui. Seminaarissa hän esittelee Teknologirådetin menetelmiä ja korostaa käsiteltävän aiheen ja valitun menetelmän yhteensopivuutta.

Richard Rogers johtaa Amsterdamin yliopiston Uuden median yksikköä sekä verkkoanalyysin ohjelmistoja kehittävää Govcom.org –säätiötä. Rogersin erikoisalaa on verkkotiedon hallinta ja politiikka, johon liittyy myös palkittu kirja Information Politics on the Web (MIT Press 2004). Seminaarissa hän esittelee Issue Crawler –ohjelmiston käyttöä verkkokeskustelujen kartoituksessa ja kansalaisjärjestöjen työpajoissa.

Lisätietoja ja yhteydenotot: Minna Tarkka, m-cult 050-5203167 minna.tarkka at m-cult.org

Forbes julkaisi massiivisen Special Report: Networks-paketin. Aineisto vaikuttaa erikoisraporttia varten kirjoitetulta eikä kierrätykseltä.

Vieläpä ilman mitään New York Timesin kaltaisia näpräilyjä, jossa artikkelilla on viikon luettavissa netissä avoimesti, sitten siirtyy rekisteröinnin alle maksuttomana edelleen ja joskus taas pullahtaa jossain teemanumerossa joksikin aikaa.

Artikkelikokonaisuuksia on neljä:

• Läpimurrot
• Elämäntyyli
• Teknologia
• Yhteisö

Ruutusilmäiltäessä kokonaisuus tuntuu erittäin lupaavalta joskin turhan pirstotulta. Luonteva osaselitys sälämäisyydelle on, että teema-artikkelit on upotettu Forbesin ahdettuun vakiokokonaisuuteen ja jatkuvasti pitää virvelöidä, onko tekstin oikealla ja vasemmalla puolella oleva elementti linkki, taustoitus, mainos (yleensä), päivän uutiset vai jotain muuta mikä ei kuulu teemaan?

Videoineen tässä verkostot-puuhamaassa riittää touhua useiksi tunneiksi. Osa kalasta on niin perusteita, mutta näin vantteraan koosteeseen mahtuu yleensä oivalluksiakin ja omaa tuotantoa.

Niin tälläkin kertaa. Esimerkkeinä vaikkapa yhden netin kätilön, Vinton G. Cerfin artikkeli The Disruptive Power of Networks tai David Gelernterin The Inside-Out Web, jossa pohditaan oivaltavasti millainen olisi netin korvaava *Worldbeam*?

Oma lukunsa on Forbesin Org Chart Wiki, joka ansaitsee vähintäänkin erillisen tarkastelun jossain vaiheessa. Se on virkeä idea soveltaa Google Mapsin käyttöliittymää, mutta nyt navigoidaan amerikkalaisten suuryritysten organisaatiokartassa.

Ehkäpä vaikkapa lausetta pidemmät ingressit tai yhden ajatuksen nosto per artikkeli auttaisi hahmottamaan, missä artikkeleissa kurantti kala piilee. Artikkeleista on sentään krijoittajien nimet teema-sisällysluetteloissa.

Tai ehkä mielestään nokkela toimituspäällikkö on keksinyt, että kyllähän kokonaisuuden parhaimmisto seuloutuu joka tapauksessa Diggiin ja del.iciousiin. No, jonkun on aina tehtävä *ask*duunit asioiden helpon omaksumisen ja joustavan käytön eteen: toimitussihteerin, toimittajan, käyttöliittymäsuunnittelijan tai visualistin. Tai lukijan, kuten tällä kertaa. :-i

Ei-tilaajana on arvailun varassa, onko pullea paketti julkaistu printtinä. Jos, niin kyseessä on maittava annos maksuja kaihtavalle www-lurkerille. Sikäli on turha narista käytettävyydestä tai ruutuluettavuudesta. Vaikka esimerkiksi ammoinen HS Verkkoliite osasi jo www:n viime vuosituhannella paketoida laajatkin kokonaisuudet esteettisesti ja vaivattomaksi.

Lievästä kahluusta ja mainosbazaarimaisuudesta huolimatta matrixx suosittelee.

Kuva: www.forbes.com

matrixx uutisoi äskettäin VTT:n ja Tekniikan Akateemisten Liitto TEKin teknologiabarometrin osoittavan aiempaa enemmän madonlukuja suomalaiselle tietoyhteiskunnalle.

Tietokone-lehti siteeraa tuoretta Economist Intelligence Unitin vuosittaista selvitystä. Suomen sijoitus on viime vuosina valunut alemmas, tuoreimmassa mittauksessa paikka kärkikymmenikössä säilyy erittäin täpärästi.

Syykin päätelmään on EIU:lla sama kuin TEKbarossa: selvitys kartoittaa sähköisten palveluiden ja internetin käytön levinneisyyttä sekä sähköisen liiketoiminnan edellytyksiä lähes 70 valtiossa eri puolilla maailmaa. Suomalaiset nettipalvelut ja sähköinen liiketoiminta ovat nahkeissa kantimissa.

Uudella hallituksella näyttää kuitenkin olevan tähdellisempää tekemistä. Se esimerkiksi yllättäen nosti hyvin nopeasti etujalat pystyyn tupon edistämisessä ja ilmoitti ettei ole tupolle edellytyksiä. Montakohan vuotta Kokoomuksessa on odotettu tätä?

Sinänsä tupo tai tai sen puuttuminen ei vaikuta järin informaatioyhteiskunnan kehittymiseen, mutta kuvaa aika hyvin, mitkä asiat ovat hallituksen asialistan kärjessä. Jatkakaa vaan perintöveron kanssa näpräämistä, mutta tällä menolla tulevaisuudessa ei ole juuri perittävää.

Hallitusohjelmassa kyllä todetaan, että "Hallitus edistää kansalaisten ja yritysten luottamusta arjen tietoyhteiskunnan palveluihin." Enää ei puutu kuin ne palvelut. Sen sijaan ohjelmassa ei ole inaustakaan, että näitä palveluita jalostettaisiin vientiin ja globaaleille markkinoille.

Erittäin positiivista on tavoite, että "jokaisella peruskoululaisella on oppimisen keskeisenä välineenä käytössään oppilaskohtainen tietokone".

Tämä ei kuitenkaan poista sitä perusongelmaa, että tietokoneita tarvittaisiin myös aikuisille.

Ainakin joitain vuosia sitten ministerien live-nettikyselyissä avustajat naputtelivat ministerien vastauksia ruudulle. Jos päättäjät eivät arkisesti käytä nettiä, niin on vaikea kuvitella, että syntyisi käsitystä, että siellä pitäisi olla palveluita ja miten Suomen voisi olla hyvä edetä niiden tuottamisessa ja tuotteistamisessa.

Saataisiin nyt edes ensi alkuun julkista dataa xml-muodossa, että ihmiset pääsisivät värkkäämään kotimaisia mashupeja.

Tosin uuden hallituksen kunniaksi on todettava, että mobiililaite- ja tekstiviesti-asiantuntemusta löytyy useammalta ministeriltä siinä määrin, että jotkut sukupuolet ovat jo ehtineet toivoa ministereille kännykieltoa vapaa-ajalla. Onko tämä ydinosaaminen sitten tuotteistettavissa vientikelpoiseksi sisältö- ja palvelutuotannoksi, selvinnee lähikuukausina.

Nyt ei enää yksi huippuyliopisto auta.

Itse EIU:n rapo tästä (pdf, 1.5Mb).

Kuva: www.tietokone.fi

MIT:n Technology Review kertoo mahdollisesta ratkaisusta ongelmaan, joka närppii muitakin kuin tietokoneensa kehnosti ylikellottaneita.

Professori Josep Torrellas kehittää University of Illinoisissa Phoenixin nimellä kulkevaa elektronista komponenttia, jota voidaan ohjelmoida ja sitä kautta kontrolloida sekä optimoida varsinaista prosessoria ja mikrosiruja perus-pc:ssa ja netissä.

Kun tai jos prosessori menee tilttiin tai ei käyttäydy hanakasti, niin Phoenix-softan preparoinnin myötä prosessori palaa tarmosti toimeensa unohtaen haahuilut ja valjastuu takaisin ihmisomistajansa alaiseksi.

Idea on teoriassa mainio. Kenen tahansa emolevy voi nimittäin häiriköidä tietämättään tai osoittautua jo valmistusvaiheen jälkeen valuvialliseksi.

MIT:n artikkelissa yksi kohta kuitenkin epäröidyttää. Keskeneräiset tietokoneohjelmat ja -pelit ovat valitettavaa arkea ja niihin julkaistaan julkistuksen jälkeen patcheja eli korjaustiedostoja.

Jos laitevalmistajat ottavat perustuotantoon tämän Phoenixin tai vastaavan, ja saavat sen myytyä kuluttajille, niin sitten on edessä eri ongelma. Kehityssuunta voi johtaa siihen, että valmistajat alkavat julkaista - ohjelmistojen tapaan - keskeneräisiä prosessoreja, joita sitten päivitetään softalla.

Niinikään näkymä siitä, että valmistaja päivittää netitse valmistusviallista prosessoriaan kuluttajan kotioloissa, ei imponoi. Mieleen juolahtaa DC Comicsin klassinen 12-osainen sarjakuva The Hacker Files.

Kuva: www.technologyreview.com

Moneskelet ovat mietiskelleet ja avoimesti ajatelleet netissä, mihin kaikkeen voisi soveltaa 'avoimuuden' ja 'vapaan' lähdekoodin suunnittelu- ja tuotantomallia. Mihin ideoiden jakaminen ja yhteinen kehittäminen taipuu?

Yhden esimerkin tarjoaa Core77 Design-blogi, joka uutisoi hollantilaisvalmistajan c,mm,n-hankkeesta (lausutaan 'common'). Ostoksen vaihtoehdoksi ollaan julkistamassa avointa henkilöautoa, ja vieläpä tyylikkäänoloinen sellaista.

Auton tekniset piirustukset ja blueprintit ovat vapaasti saatavilla netistä ja kuka tahansa voi kehittää niitä, kunhan tulokset ovat edelleen kaikkien saatavilla netissä.

Kehitteillä on myös toinen avoimen lähdekoodin auto, OScar, mutta nettitietojen mukaan se on vasta konseptivaiheessa.

Idea on loistava, mutta yksityisutoilu saattaa kuulua siihen pieneen, mutta kriittiseen sektoriin ihmiselämässä, joissa kustannuksissa ei välttämättä kannata säästellä.

Tiiviisti ottaen avoimessa autossa on etunsa samoin kuin vaikkapa avoimen lähdekoodin ohjelmistokehityksessä: kollektiivi päivittää sitä jatkuvasti. Toisaalta esimerkiksi Microsoft lupaa yhä turvallisempia autoja, joiden turvallisuus vuotaa yhä pahemmin, mutta peruskäytettävyys toimii.

Vaikka tulevaisuuden ennakointi on mieluista, niin tällä kertaa on vaikea sanoa, kumpi linja tuottaisi parempaa turvallisuutta. OS:n etuna on nopeasti kehittyvä virheenkorjaus ja tätä kautta stabiilius - jossain vaiheessa. Kaupallisten ja nykyisten digitoitujen autojen etuna on standardoitavuus, vaikka kattoikkuna saattaakin aueta ja jumittua talvipakkasilla tai menopeli kuukahtaa kesken kiihdytyksen vasemmalla kaistalla.

Ehkäpä perusuusioperheen keskustelu tulevaisuudessa menee jotenkin tähän suuntaan:

- Kulta, mentäisinkö tänä viikonloppuna koeajoon?
- Ei, rakkaani, jos suinkin sopii. Montako kertaa olen sanonut, että tulostan seuraavan automme speksit netistä heti, kun ehdin?

www.core77.com

VTT:n ja Tekniikan Akateemisten Liitto TEKin teknologiabarometri osoittaa aiempaa enemmän madonlukuja suomalaiselle tietoyhteiskunnalle. TEKbaro julkaistiin kolmannen kerran, ensimmäinen 2003.

Jos ei sisältö- ja palvelutuotantoa saada nopeasti asialliseksi tuotannoksi, niin tämä menoa Suomen kohtalo on jäädä tietoyhteiskunnan takapihalle, ja sen taaimmaiseen nurkkaan, on matrixxin päätelmä.

Näyttää jo vahvalta - eikä enää heikolta - signaalilta, että Suomessa osataan kyllä valmistaa härpättimiä. Mutta mitä niillä sitten tehdään, mihin niitä käytetään ja miten sovelletaan, jää muiden maiden suunniteltavaksi ja usein härpättimiä suuremmalla katteella.

Lähes järjestään esimerkiksi kotimaiset menestyneet peli- ja mobiilitalot myydään alkuvaiheessa ulkomaille, sen sijaan että ostajat löytyisivät Suomesta.

TEKbaron pitäisi olla karua luettavaa edelliselle tai seuraavalle hallitukselle, mutta rakenteellinen ongelma näytä kiinnostavan kun kasvua tuntuu syntyvän muutoinkin. Aika lähihistoriassa Harri Holkerin hallitus puhui aivan samoin "hallitusta rakennemuutoksesta". Tuloksena oli Suomen syvin lamakausi.

TEKbaro listaa muun muassa, että niin kuluttajat kuin yrityksetkin vieroksuvat Suomessa edelleen nettikauppaa ja myös julkisten palvelujen tuottaminen verkkoon kangertelee paljosta puheesta huolimatta. Puhumattakaan, että näistä saisi vientituotteita ja ¨palveluita.

– Teoreettisella tasolla erilaisia tietoyhteiskuntaprojekteja on ollut koko liuta, mutta konkreettista toimivaa julkista palvelua ei verkosta tahdo löytää, Pekka Pellinen TEK:ista lataa. - Ulkomaiset investoinnit Suomeen ovat olemattomia, toimintaympäristö ei houkuttele.

Teknologiabarometrissä selvitettiin myös tekniikan asiantuntijoiden, poliitikkojen ja nuorten näkemyksiä Suomen teknistieteellisestä kehityksestä. Kolmas barometri osoittaa taas, että poliitikoilla on selvästi myönteisempi käsitys kuin vaikkapa asiantuntijolla.

– Poliitikkojen vähän yltiöpositiivinen kuva tuli esiin jo aiemmissa barometreissä. Nyt julkistetussa barometrissä huolestuttavinta on se, että päättäjien käsitys teknistieteellisen osaamisen hyödyllisyydestä on myös hieman heikentynyt, Pellinen huolestuu.

Ei tarvitse kuin vilkaista edellisten eduskuntavaalien teemoja. Informaatioyhteiskunnan kilpailuetu loisti poissaolollaan, vaikka ehdokkaat käynnistivätkin rytäkällä omia blogeja kuukautta ennen vaaleja.

Tiedot kerättiin Suomen ohella seitsemästä maasta: Ruotsista, Tanskasta, Alankomaista, Isosta-Britanniasta, Saksasta, Japanista ja Yhdysvalloista.

"Teknologiabarometri mittaa maamme teknistieteellisen osaamisen ja kehityksen tilaa. Kyseessä on taloudellisen suhdannebarometrin kaltainen mittari, joka kuvaa osaamisen kehitystä pidemmällä aikavälillä ja suhteessa vertailumaihin.

Teknologiabarometrissä seurataan yhteiskunnan kehitysvaiheita informaatioyhteiskunnasta tietoyhteiskunnan kautta tietämysyhteiskuntaan. Samalla seurataan, miten hyvin kehityskulku on linjassa kestävän kehityksen periaatteiden kanssa."

TEKbaro tästä (pdf).

Kuva: www.tek.fi

News.com kertoo Jonathan Harrisista, jonka Universe-appletti tarjoaa oivaltavia kurkistuksia tulevaisuuden käyttöliittymiin.

Harris on halunnut luoda uutistulvasta monimuotoisen visuaalisen ja mentaalisen kartan, jossa aiheita hahmotetaan niiden keskinäisten yhteyksien mukaan. Jotkut käyttöliittymät muistuttavat etäisesti merkkijonojen valutusta Matrix-trilogian alkuteksteissä.

Uutisfloodin tarkasteluun voi valita mitä haluaa, esimerkkeinä uutistarjonta eiliseltä tai kuukaudelta, yksittäisiä ihmisiä, paikkoja, ilmiöitä tai vapaahakua.

Ihan Minority Reportin mahdollisten käyttöliittymien tasolle ei päästä, mutta jotkut mentaalimallit ovat näppituntumalta oikein omaksumiskelpoisia ja voisi ottaa saman tien arkikäyttöön pienellä viilauksella. Kokonaisuus on aika etevä huomioiden, että sen käyttöön riittää www-selaimen tuki Javalle.

Kiinnostuneen kannattaa koluta kaikki käyttöliittymät läpi. Esimerkiksi Superstars-mentaalimallissa keskellä on yksi avainkohde, jonka ympärillä pyörii siihen liittyviä avainsanoja. Lisää sanoja löytyy reunoilta ja niitä klikkaamalla kokonaisuus fokusoituu täysin uudelleen.

Applet varoittaa 20 sekunnin latausajasta. Kokeissa lataus ei kestänyt näin pitkään, mutta muutaman sekunnin musta aukko palkitsee universumiin sijoitulla näkymällä.

Universumin eteeriset taustakuvat luovat kätevästi 3D tuntua sinänsä 1980-luvun 2D vektorigrafiikalle. Mutta esimerkiksi valokuvat ovat ihan valokuvia eivätkä vektorigrafiikkaa.

Kuva: universe.daylife.com