matrixx2.01

Normaali päivitystahti jatkuu taas. Ensi alkuun hieman, mutta tuoreesti, vanhentuneita uutisia viime viikoilta.

Siniravun kuoren sisältämä kitosaani-biopolymeeri on osoittautunut monipuoliseksi aineheksi.

Nyt University of Marylandissa on kehitetty kitosaanin myötä biosensori, joka voi jäljittää niin ilmassa kuin vedessä mitättömiäkin määriä räjähteitä, bioagentteja, kemikaaleja tai muuta ei-tullattavaa niin lentokentillä, sairaaloissa kuin muissakin julkisissa tiloissa.

Ravunystävien tarvitse olla huolissaan, sillä kitosaania saadaan ravun kuorijätteistä.

ZDNetin Roland Piquepaille on tehnyt tarkkaa työtä nano/biosensorin toimintamekaniikan selvittämisessä.

Kuva: EurekAlert!

Tieteen, teknologian ja yhteiskunnan näkymät (laaja versio)
ISBN 951-715-610-3
Tekes ja Suomen Akatemia
Julkaisun toimitus: Suomen Akatemia, Tekes ja Verkkotie Oy
Graafinen suunnittelu: GREY PRO Oy
Taitto: DTPage Oy
Paino: Libris Oy, 2006

matrixx-binääriarvio: 00011

matrixx-arviointiperusteiden selitys tästä.

Olen kirjoitellut pitkään kotimaisen ennakoinnin tarpeesta. Luonnollisesti olen odottanut raportin julkistamista innolla.

FinnSight2015-arvio on keskimääräistä matrixx-arviota huomattavasti pidempi, mutta raportin tavoitteena on käsitellä *kaikki* seuraavan kymmenen vuoden aikana ja yksityiskohtaisesti.

Viime vuosina Suomessa on tuotettu joitain näkemyksellisiä ennakointeja ja menetelmäselvityksiä, kuten Caj Södergårdin johtama Innovaatioita metsästämässä – media valinkauhassa tai Toni Ahlqvistin luotsaama Avainteknologiat ja tulevaisuus.

Ranskalaisia voi pitää ennakoinnin pioneereina. Maa julkaisi viime vuosisadan puolella kolme massiivista koko planeetan skenaariota ulottuen vuoteen 2100 asti.

Skenaariot koosti suomeksi ansiokkaasti Pertti Hynynen ja Osmo Kuusi VATT:n myötävaikutuksella jo 1993: Kertomus ensi vuosisadasta - Ranskalaisia muistelmia urbaanivillien, älykkäiden koneiden, merikaupunkien ja naisten aikakaudesta. Tämä on klassikko.

Ennakointi vähäistä

Positiivisesti katsoen ennakoinnin tarpeen myöntäminen ja toimenpiteet sen kehittämiseksi Suomessa on ilahduttavaa. Voisi kuitenkin jopa sanoa, että välttämätöntä. Jos siis haluamme parannusta nykytilanteeseemme tietoyhteiskunnan takapihalla.

Varsinaista järjestelmällistä ennakointia Suomessa ei kuitenkaan ole ollut vaan pikemminkin sitä on tehty pistemäisesti ja sektorikohtaisesti, kuten esimerkiksi tarpeiden ilmetessä eri ministeriöissä sekä orastavasti Tekesissä.

FinnSight2015:n teema-alueita on kymmenen; tiivistetysti oppiminen, palvelut, hyvinvointi, ympäristö energioineen, infra ja turva, bio, viestintä ja vuorovaikutus, materiaalit sekä globe.

Vaikka kokonaisuuteen suhtautuisi kuinka hyväntahtoisesti tahansa, niin heti alkuun on todettava, että Mika Mannermaa ennakoi teoksessaan Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus (2004) yksistään enemmän ja monitahoisemmin kuin yli satapäinen FinnSight2015:n joukko. Mannermaa myös esimerkiksi jaottelee heikkojen signaalien ja megatrendien vaikuttavuusasteet.

FinnSight2015:n perushavainnot eli ilmeisimmät muutostekijät globalisaatiosta tai elinikäisestä oppimisesta ovat sinänsä kunnossa. Mutta jos on tullut seurattua tv-uutisia, niin raportin ahkerasti toistamat eläköityminen tai työvoimapula on nähty jo lukuisasti aikoja sitten ja innovatiivisemmin esitettynä.

"Haluaisitko potilaiden suorittamaa kollektiivikirurgiaa?"

FinnSightin esipuheesta huolimatta on työlästä hahmottaa, kenelle raportti on varsinaisesti tehty.

"Hankkeen tavoitteena on ollut luodata tieteen, teknologian, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tulevaisuuden osaamistarpeita" ja "FinnSight 2015 -ennakoinnin tulokset tukevat Akatemian ja Tekesin strategiatyötä".

"...yhteisesti pohdittu...Itse projekti on tuonut vahvan sitoutumisen asioiden eteenpäin viemiseen ja toteuttamiseen".

Nykymuotoinen lopputulos lienee tulkittavissa oikeastaan yhden lauseen kautta:

"Ehdokkaiden nimeämisessä käytettiin samoja ehdottajia kuin paneelien teemojen kokoamisessa".

Esimerkiksi James Surowiecki esittää teoksessaan The Wisdom of Crowds (2004) (arvio matrixxissa kesällä 2006), että kollektiivinen äly ei tuota erityisen innovatiivisia tai tarkkoja tuloksia, jos ryhmässä ei ole diversiteettia. Eli jos osallistujat pääosin jakavat jo ennestään enemmän tai vähemmän samanlaisia käsityksiä ja arvioita, niin äly tai lopputulokset eivät lisäänny, vaikka ryhmän kokoa kasvattaisi merkittävästikin.

Niinikään läsnäoleva ryhmätyö - riippumattomuuden sijaan - vähentää hajontaa ja erilaisia käsityksiä tulosten tarkkuuden suhteen.

Tässä tapauksessa Tekes ja Akatemia ovat tiedustelleet aiheita ja teemoja sidosryhmiltään, jotka taas ovat tiedustelleet eteenpäin etc.

Lopputuloksen perusteella vaikuttaa siltä, että varsinaisessa ryhmässä syntyvää älyä ja tietoa suodatettiin voimakkaasti jo ennen ryhmän syntyä. Ryhmää olisi voinut täydentää ihan jo vaikka skannaamalla kotimaisia blogeja, enkä tarkoita matrixxia. ;-)

Yhteinen pohtiminen tietysti sitouttaa osallistujia konkreettisiin toimenpiteisiin, mutta silti Surowiecki huomauttaa vastaansanomattomasti: kuinka moni meistä antaisi matkustajien ohjata kollektiivisesti lentokonetta tai antaa kanssapotilaiden suorittaa itselleen kollektiivisen kirurgisen toimenpiteen? Toisinaan on mielestäni paikallaan epädemokraattisesti järeät asiantuntijat, kuten vaikkapa Suomen tulevaisuuden suhteen.

Räikeimmillään tämä homogeenisuus näkyy siinä, että raportissa kaivataan moneen asiaan tutkimusta, vaikka sitä on tehty Suomessa ja maailmalla jo pitkään. Ryhmä ei näytä tehneen kokonaisuudessaan kotitöitään tyystin tarkasti.

Teksti vilisee epätarkkuuksia ajatuskehitelmissä ja yksityiskohdissa, kuten "Digitaalisen kulttuurin puolella on mahdollista kehittää esim. tietokonepelejä". Suomalaisen mobiili- ja peliteollisuuden viimeisiä rippeitä myydään parhaillaan ulkomaille.

Pelisektori on alettu huomioida vasta viimeaikaisissa kansallisissa strategioissa, tosin Tekes on näkemyksellisesti tukenut sitä pitkään, mutta ala on ollut voimakkaassa kasvussa jo vuodesta 1994. Lisäksi Suomessa on jo kolmesta neljään digitaalisiin peleihin erikoistunutta akateemista tutkimusyksikköä.

FinnSight2015:n tarkoitus oli kartoittaa suomalaisia tulevaisuuden aloja, mutta esimerkiksi suomalainen älykäs talotekniikka tai kotoisammin älytalot jää huomiotta. Ala on siirtynyt globaaleille markkinoille muutamassa vuodessa ja kehittänyt vahvan kotimaisen verkoston ja tuoantoryppään. Suomi taistelee älytalokehityksen kärkikaksikossa Etelä-Korean Samsungin ja LG:n kanssa.

Perusongelmana korporatiivinen edustuksellisuus

FinnSight2015 on mielestäni esimerkki korporatiivisen Suomen toimintatavoista, joiden kyky reagoida muutokseen alkaa jo näkyä. Niinikään vaikkapa Tietoyhteiskuntaohjelman jaostot on täytetty demokraattisella organisaatioedustuksella.

En nyt erityisesti haluaisi olla sanomassa tätä ääneen, mutta raportin havaitsemien perinteisten toimintatapojen joukossa myös korporatiivisen edustuksellisuuden aika on ohi, ainakin jos puhutaan Suomen kilpailukyvystä. Toki tarvitaan laajasti toimijoiden näkemyksiä kentältä, mutta erityisesti tarvitaan asiantuntijoita, joiden kulloinenkin asemapaikka on toissijainen.

Antaa raportin kertoa itse:

"Ihmisellä on voimakas tendenssi keskittyä jo tunnettuihin ilmiöihin ja vain täydentää ja rikastaa aikaisempia tiedon rakenteitaan. Mekanismi pyrkii välttämään perusteellisempaa lähtökohtien uudistamista".

"Tällä hetkellä monet uudistukset johtavat vain näennäisiin muutoksiin, koska toimijat ovat omaksuneet vain pinnalliset käytännöt, mutta taustalla oleva ajattelutapa on säilynyt ennallaan".

Näin tässä ennakoinnissa vaikuttaa käyneen - puhtaasti raportin perusteella tulkittuna. Oheis- ja kerrannaisvaikutukset, kuten kotimainen verkottuminen, monitieteisen yhteistyön lisääntyminen tai teknologiaohjelmaideat, voivat toki olla raportttia merkittävämmät ja jos näin käy, niin raporttiprosessi osoittaa tarpeellisuuttaan.

Toki on mahdollista, että olen kehittänyt itselleni vuosien varrella erilaisen käsityksen ennakoinnista (foresight) ja sen tavoitteista ja tuloksista kuin mikä FinnSight2015:lla on ollut lähtökohtana.

Ryhmän koostumuksesta ja matrixx-varjoehdokkaita

"FinnSight 2015:n teemavalinnoissa käytettiin Akatemian ja Tekesin toiminnan näkökulmasta keskeisiä asiantuntijayhteisöjä".

Panelistien joukossa oli runsaasti näkemyksellisiä ja innovatiisia, kotimaisia etuluokan ajattelijoita, tekijöitä ja tutkijoita, kuten vaikkapa Eija Ahola, Pentti O. Haikonen, Pekka Jaakola, Erno Lehtinen, Göte Nyman, Heikki Patomäki, Juhani Strömberg ja Pekka Ylä-Anttila. Mutta miten esimerkiksi elokuvaohjaaja Lauri Törhönen on löydetty palveluinnovaatiot-sektoriin?

En listaa kaikkia suomalaisia, mutta itse olisin toivonut, että panelisteina olisi voinut olla edes yksi vaikkapa seuraavista: Jyrki J. J. Kasvi (työelämä), Auli Keskinen (demokratia), Hille Koskela (urbaani ja kontrolli), Jussi T. Koski (luovuus), Jari Koskinen (ambience design), Erkki Kurenniemi (guru - Tohtori Tulevaisuus), Teemu Lehto (Mister Urban), Teemu Leinonen (kollektiivinen verkko-oppiminen), Minna Tarkka (kansalaismedia), Mika Vainio (pan sonic), Kai Wartiainen (arkkitehtuuri ja asuminen) tai Maija-Liisa Viherä (verkotettu arki; erityisryhmät).

Informaatioyhteiskuntaindikaattorien järeästä sarjasta ei ollut mukana ketään: Henry Haglund, Juha Nurmela, Lea Parjo, Arno Wirzerius tai nuoremman polven Mika Naumanen kuten ei myöskään esimerkiksi tekoelämän tai semantic webin puolelta: Eero Hyvönen, Ora Lassila tai Jouko Seppänen.

Ennakointiprosessiin valitut ylläolevien henkilöiden vastineasiantuntijat eivät paikoitellen kattaneet näiden ihmisten asiantuntemusta.

Hyvinvointipuolelta ei kannata mainita varjoehdokkaita, sillä alalla riittää kehitettävää ihan jo taustajärjestelmien yhteentoimivuudessa ainakin vuoteen 2015 asti.

Esimerkiksi oululainen sairaanhoitaja joutuu näinä aikoina hakemaan dataa päätteeltä (järjestelmästä) A, syöttämään sen toisella puolella pöytää olevalle päätteelle (järjestelmään) B ja tulosten tultua syöttämään ne takaisin päätteelle A. Eräs lääkäri laski työpaikallaan olevan 154 ei-yhteensopivaa atk-pohjaista järjestelmää tai sovellusta, instrumenttiohjaukset mukaanlukien. Jep jep.

Älykkäät pinnat ja materiaalit- sekä Biotekniikka-ryhmien arviointiin kompetenssini eri riitä, mutta ne vaikuttivat kokonaisuudessaan ennakoivimmilta, innovatiivisimmilta, tarkkanäköisimmiltä ja konkreettisimmilta Ympäristö-ryhmän ohella. Jos raporttiin haluaa tutustua, niin matrixx suosittelee luettavaksi näitä kolmea sektoria, tässä järjestyksessä.

Myös Globaali-sektori on kompakti paketti, mutta se olisi voinut olla raportin avausryhmä, sillä nyt moni muu paneeli kuluttaa tämän paneelin analyysin puhki latteuksilla. Samalla monen ryhmän Muutostekijät-johdantoa olisi voinut karsia taia koostaa yhteen rohkealla kädellä.

Nuoriso, joka viime kädessä maksaa kaiken - jos maksaa - on ollut panelisteissa aliedustettuna.

Epätasaisia painopisteitä

Digitaalinen muoto houkuttelee tekemään sanahakuja, vaikka sanojen mainittu lukumäärä ei tietenkään ratkaise, vaan konteksti. Sattumanvaraisia sanoja: kilpailuky* (85), Yhdysval* (27), Venäjä (25), investoin* (24), syrjäytymi* (22), internet (21), kollektiiv* (12), eläke (9), signaali (8), Japani (7), ubi* (5), semant* (3), Itämer* (2), Baltia (1), vihreä (1), Afrik* (0), Etelä-Korea (0), peta (0).

'Kilpailukykyä' ei ole mainittu aivan yhtä useasti kuin Pekka Himasen tulevaisuusselvityksessä (2004) sana 'luovuus' eri muodoissaan, mikä jonkun lehden laskujen mukaan mainittiin reilusti yli sata kertaa.

Avaan tässä muutaman testisanan listasta - tai siis varsin vaatimattomana esiintymisenä tai ympäristömuuttujana raportista: Itämeren ja Baltian maiden merkitys ja yhteistyö Suomelle; Afrikan nousu halpatuotanto- ja ulkoistamisalueena; Etelä-Korean päätös ja määrätietoinen toteutus ryhtymisestä johtavaksi verkkoyhteiskunnaksi tai petatavu informaation mittayksikkönä. Raportti ei myöskään viherrä, mutta samaa asiaa tarkoittaa raportin hyvin planeetan reunaehdoiksi esiin nosteamat ympäristömuutokset ja kestävä kehitys - se oli terminä vain työläs skannata.

Open source mainitaan 9 kertaa, mutta jotenkin koko perusideaa tai arvomaailmaa ei ole tunnuttu oivalletun. Sama koskee nettiuskottavuuden nimissä esimerkiksi "blogeja, wikejä ja RSS-palveluita". Olisi epäkiitollista tutkia, monenko panelistin taustayhteisö käyttää wikiä tai RSS-syötettä tai pitää blogia?

Kolmeensataan sivuun on aina pakko mahtua havainnollisia helmiäkin, kuten nopeampi oppiminen douppaamalla tai miten pitkälle halutaan sallia perimältään paranneltujen design-lasten tuottaminen. :-)

Jokaisella kymmenellä sektorilla on paljon kysymyksiä ja vaihdellen vastauksia. Yleisin vastaus on, että tarvitaan kyseisen sektorin osaamiskeskus.

Miten nämä tarpeet ilmenevät vasta nyt? Miksei niitä ole jo perustettu?

Liikaa uusia nykäs-lauseita

Verkkotie Oy on toimittanut tekstin sinänsä helppolukuiseksi ja hyvin jäsennetyksi. Erityisen kiitoksen ansaitsee monipuolinen ja selkeä grafiikka, jossa tosin on kokonaisuudessaan niukalti uusia lukuja tai käppyröitä.

Kokonaisuutta olisi silti voinut reippaasti tiivistää ja karsia erityisesti samojen ympäristötekijöiden toistoa. Niinikään kokonaisia aihealueita, kuten työssäjaksaminen, käsitellään liki yhtenevästi eri sektoreissa.

Raportissa on paljon hyviä yksittäisiä toimenpide-ehdotuksia ja markkinamahdollisuuksia, kuten molekyylilääketieteeseen tai genomitietoon panostaminen tai tutkimusreagenssien markkinat. Mutta varsinaiset havainnot hukkuvat ikävästi siwistyksen kristallisoitumien viljelyyn, jotka myös väkisinkin luovat yleisvaikutelman kokonaisuudesta.

Jälkimmäisiä on jätetty halukkaille siteerattavaksi sivukaupalla niin runsaasti, että se ei voi olla puhtaasti tahatonta. Lopuksi pieni otos:

• " Suomeen syntyvän uuden yrityksen kautta voidaan lisätä työllisyyttä sekä usein varmistaa, että tuotanto ja kaupallinen hyöty tulevat Suomeen"
• "Tavaroiden, palvelujen, työvoiman ja pääoman liikkuminen vaikuttaa Suomen talouteen"
• "Voimme arvioida, että vuonna 2015 markkinoilla on uudenlaisia palveluja, joita vielä nyt ei ole"
• "Tulevaisuutta on vaikea ennustaa"
• "Kehitys tulee jatkumaan, ja uusia sovelluksia kehitetään"
• "Kehitys on nopeaa ja jatkunee sellaisena"
• "Kehitys on nopeaa jo nyt ja jatkunee nopeana"

FinnSight2015-prosessista on hyvä oppia ja perustaa kiinteä Ennakointiyksikkö Suomeen, riippumattomana erillislaitoksena.

Kuva: www.finnsight2015.fi

KARI A. HINTIKKA

New Scientist uutisoi kosketussensorista, joka on yhtä sensitiivinen kuin sormenpää. Sillä pystytään erottamaan esimerkiksi Abraham Lincolnin pään kohokuva ja pienimmät kirjaimet USA:n kolikossa (ylemmät kuvat). University of Nebraska-Lincolnin kehittämä sensori on tehty kullan ja kadmiumsulfaatin nanopartikkeleista. Tutkijat olettavat, että ajan myötä kirurgit voisivat etätuntea leikattavan kudoksen pinnan endoskoopin kautta. Keksinnöstä toivotaan myös ratkaisua robottien heikkoon koppikäteen. Tarkka näppituntuma on keskeistä, kun jokin on lipsumassa robotin hanskasta ja olisi pikimmiten arvioitava puristuksen voima, jottei ote kirpoaisi.

Viime vuonna New Scientist kertoi Takao Someyan ja kollegoiden kehittämästä robotin sähköihosta (alempi kuva) University of Tokyossa Japanissa. Ihon kautta esimerkiksi huomaa, kun jokin on liian kuumaa käsiteltäväksi.

Kuvat: www.newscientist.com

Helsingissä pidettiin Nanotechnology in Northern Europe Congress and Exhibition (NTNE) 16.-18.5.2006. Toista kertaa järjestettyyn tapahtumaan kokoontui yli 350 nanomaailmojen asiantuntijaa, tutkijaa, yrittäjää ja sijoittajaa.

Piti puffata tapahtumaa jo aiemmin, mutta ei ollut mitään puffattavaa. Tapahtuman jälkeenkin tarjotaan edelleen vain ennakkopressia tilaisuudesta, 18 valokuvaa osallistujista ja näytteilleasettajien markkinointitiedotteita.

Vaikka nanomaailmaa on vaikea havaita ihmissilmin, niin tiedotuksesta näemmä vastannut Netprofile Finland Oy pitää nyt kyllä turhan matalaa nettiprofiilia.

Kuva: ei ole tarjolla

Nanolankojen ja veden yhdistäminen voisi tuottaa kymmenen miljoonaa kertaa nykyistä tehokkaampia massamuisteja samalla pinta-alalla. Löytöä pidetään lupaavana, kertovat tutkijat Drexel Universitysta ja University of Pennsylvania Philadelphiasta sekä Harvard University Massachusettsista, kertoo New Scientist.

Jonathan Spanier Drexel Universitysta arvioi, että teoriassa tekniikka voisi tuottaa 10 000 terabitin kapasiteetin verrattuna nykyiseen 5 gigatavun flash-muistiin.

Kirjoitin toissa vuonna Helsingin Sanomien Tiede&Luonto-osastolle tutkija Brian Hayesin innoittamana, kuinka paljon ihminen tarvitsee informaatiota koko elämänsä aikana. Hayesin mukaan vuonna 2012 tavalliset kiintolevyt ovat kasvaneet nykyisista 120 gigatavuista tuhat kertaa suuremmiksi 120 teratavuisiksi.

Hayes laskeskeli American Scientistissa, että aluksi ihminen voisi kopioida kaiken nykyisen omistamansa aineiston, ja jäljelle jäisi vielä 119 teratavua. Jos ihminen lukisi ja tallentaisi yhden kirjan joka päivä, se veisi vain 30 gigatavua.

Kiintolevylle mahtuisikin esimerkiksi Yhdysvaltain Kongressin kirjasto useaan kertaan.

Ja jos levylle tallentaisi korkealuokkaisia 10 megatavun perhevalokuvia sata kappaletta päivässä, niin ne varaisivat 30 teratavua tilaa. Edelleen, jos ihminen kuuntelisi kellon ympäri kahdeksankymmentä vuotta joka kerta eri kappaleen, niin levytilaa tarvitsisi 42 teratavua.

Loput kymmenet teratavut menisivätkin Windows-käyttöjärjestelmän vaatimaan tilaan, Hayes huomautti vekkulisti artikkelissaan.

Jos kiintolevyn käyttäisi pelkästään DVD-tasoisiin elokuviin, niin niitä voisi tallentaa 60 000 tuntia eli ympärivuorokautista katselua lähes seitsemäksi vuodeksi.

Ja nyt olisi sitten luvassa kymmenkertainen määrä kaikkea ylläolevaa.

Viime syksynä Jim Tourin ryhmä aloitti nanoauton rakentamisen Rice Universityssa Yhdysvalloissa. 3 x 4 nanometrin kokoiseen "autoon" on nyt lisätty moottori, jolla se liikkuu itsenäisesti ja toimii valolla.

Tour arvioi, että nanoauto kulkisi kaksi nanometriä minuutissa. Tavoitteena on luoda myös nanorekkoja, joilla voitaisiin kuljettaa atomeja ja molykyylejä epäorgaanisissa ympäristöissä.

Jim Tourin ryhmällä on erikoinen ongelma New Scientist-lehden haastattelun mukaan. - Tiedämme että auto liikkuu, mutta emme pysty näkemään sitä ja ihmiset eivät ehkä usko meitä, hän kertoo.

Kuva: Y. Shirai/Rice University