matrixx2.01

Päivitetty 070917-1826

New Scientistin artikkelin mukaan [vaatii tilauksen] englantilaistutkijat ovat nyt saaneet aika vääntönsä jälkeen auvohanaa: lupa luoda alkioita joissa yhdistellään ihmisen ja eläimen 'materiaalia' tai moninisäkkäitä.

Kybridit (cybrid) eli yritykset tuottaa eri nisäkäslajien - kuten ihmisen ja eläimen - luovaa fuusiota ja saada niitä jalkeilemaan Dolly-lampaan tavoin ovat olleet netin perimätiedon mukaan tiskin alla pitkään suosittua puuhaa siinä missä geenimanipulointikin.

Joillekin pelaajille ja lukijoille myös chimera-monieläin-konsepti on saattanut tulla terminologisesti vastaan kybridin ohessa. Chimera ei ole suinkaan mikään konseptuaalinen vihulaishahmo peleissä vaan epävirallinen termi ihmisen luomille tai evoluution tuottamille moninisäkkäille.

Nyt kun kybridien tuottaminen on Iso-Britanniassa virallisesti laillista, niin sitä ei pidetäkään enää mahdollisena. : - / Iso-Britannian Human Fertilisation and Embryology Authority (HFEA) valvoo mitä maan labroissa puuhataan. Periaatteessa.

HFEA on ilmaissut julkisen huolensa, että kybridi-konsepti ei toimisi teknisesti ihmiseläinten erilaisuuden vuoksi. HFEA:n peräytyminen on outoa, huomioiden että alalla on epävirallisesti ja nettiperimätiedon mukaan kokeiltu yhdistää ihmisalkiota muun muassa jänikseen ja lehmään. Siis alkiotasolla, ei sen enempää. Ehkä.

Jokin tässä ei ole aivan kohdallaan, mutta on haasteellista arvioida mikä. Ehkä näemme sen kirmaavan karanneena Englannin laajoilla nummilla kahdella jalalla ja hännällä varustettuna. Iso-Britannialla alkaa olla jo perinteitä esimerkiksi hullun lehmän taudin kontrolloidusta tutkimuksesta ja sen rajoitetusta jakelusta.

Chimeroista kiinnostuneen kannattaa vilkuilla artikkelin kuvan virikkeellistä MARTin eli Minnesota Association of Rogue Taxidermistsien saittia enemmänkin. Galleria ei ole tarkoitettu kaikille ja erityisesti ei niille, jotka uskovat nisäkäslajien olevan kiinteitä olomuotoja vakiintuneine ulkoasuineen.

Päivitys:

Yoeka tarkentaa chimera-termiä Jaikussa monin tavoin. Kannattaa vilkaista eikä luottaa matrixxin epämääräisiin termiluonnehdintoihin. :-)

Kuva: www.roguetaxidermy.com

Mashup-kolumnista (07/04) on tullut sen verran kyselyjä, että jatketaan henkilökohtaisista mashupeista tai oikeastaan fiideistä eli syötevirtojen hyödyntämisestä.

Esimerkistä käy digimediasta bloggaava Tuija Aalto ja Tuhat sanaa. Blogista näkyy muun muassa Tuijan kuvia Flickristä, www-kirjanmerkkejä del.icio.usista ja mitä kipaleita hän kuuntelee. Kaikki nämä eri www-palveluiden fiidit voidaan liittää omaan blogiin tai muualle kopioimalla pari riviä koodia näistä palveluista.

Toisaalta näen Jaikulla ja Twitterillä mitä tuttavat puuhaavat ja missä. On tietysti hyvä kysymys, pitääkö ihmiskunnan saada tietää, onko joku juuri nyt menossa kauppaan?

Mutta jotain uutta on vireillä fiidien myötä.

"Piip-piip, olen olemassa"

HS:n Miska Rantanen kirjoitti taannoin Jaikusta metkalla otsikolla: "Piip-piip, olen olemassa".

Twitter ja suomalainen Jaiku ovat mobiilin ja www:n hybridipalveluja. Käyttäjät voivat ilmoitella 140 merkillä missä sijaitsevat, mitä puuhaavat jne. Ilmoituksia voi tehdä myös maksutta www:ssä.

Jaiku on joidenkin mielestä mikroblogi elämänkerralle, jolla ihmiset tavoittelevat huomiota. Entä sitten?

Jos joku jaksaa tahkota smässiä ja maksaa operaattorille siitä, että kertoo lukevansa kirjaa rannassa, niin mikäs siinä. On hölmömpiäkin tapoja viettää aikaansa kuin lukea kirjaa ja kertoa siitä muille.

Jotkut pitävät Twitteriä ja Jaikua päättömänä. Miksi tärvätä omien ja muiden aikaa ilmoittelemalla itsestään? Olen voimallisesti eri mieltä ja suosittelen tutustumista.

Molemmat palvelut tarjoavat esimerkiksi rivin koodia, jonka voi laittaa netissä minne tahansa. Olen laittanut ne www-sivuilleni, josta ihmiset näkevät, olenko tavoitettavissa, matkoilla tai vaikkapa junassa, missä känny ei edelleenkään oikein toimi.

Vielä kun GMailista saisi vastaavan fiidin, olenko online, niin tilanne olisi aika mainio. Oleellista tässä on, että elinolosuhteitaan ei tarvitse kirjailla tai smässäillä joka paikkaan vaan kertaalleen tehty toiminto voidaan hyödyntää ja monistaa.

Tuttavani jäi Lahdentien ruuhkaan, jaikuili ja esitteli tilannetta kännykuvin. Tästä esimerkistä on huomautettu, että erityisesti rosvot ilahtuvat, jos tietävät että asukas ei pääse kotiinsa moneen tuntiin. Totta sinänsä, mutta kotona voi olla lukot kunnossa, siellä ei ole mitään ryöstettävää tai rosvot voivat piipahtaa muulloinkin.

Kohti metatodellisuutta

'Hyödyttömyydestä' huolimatta jotkut ovat kuitenkin jo mikrobloganneet Jaikuun seminaareista samaan aikaan kun puhuja puhuu.

Syntyy vinkeä metatodellisuus, kun ihmiset kommentoivat puhujaa netissä - ja netitse seminaaritilassa - puheen edetessä. Niinikään muut kuulijat voivat kommentoida mikroblogia, joko seminaarista tai sen ulkopuolelta.

Amerikkalassa on yleistynyt tapa kuvata seminaaripuhujan mielenkiintoinen slide ja lähettää se saman tien kollegoille. Perinteisesti puhuja on puhunut ja journalisti on tehnyt siitä koosteen seuraavan päivän lehteen.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa esimerkiksi seminaariin osallistumaton henkilö voi esittää kysymyksen tai kommentin mikrobloggaajalle, joka esittää sen puhujalle.

Tämä muistuttaa hieman tilannetta, kun Wici Wickströmin kanssa avustimme kehotaiteilija Stelarcia nettiperformanssissa 1990-luvun puolivälissä. Muutaman muun etäpisteen kanssa ohjasimme Stelarcin liikkeitä. Fyysisesti hän sijaitsi Damissa, mutta hän oli rakentanut softan, joka vaikutti häneen muskulaarisesti hieman sätkynuken tavoin.

Kokeilu oli mielenkiintoinen, mutta itse kiinnitin huomiota Taideteollisen korkeakoulun tiloista lähtevään videofiidiin. Se näkyi Stelarcin esiintymistilassa, josta näimme itsemme, josta taas näkyi Stelarcin tila jne.

Jotkut meistä ovat siirtymässä aidosti hieman aikojen ja paikkojen rajoitusten ohi. Voimme ikäänkuin olla tietoisempia laajemmasta osasta materiaalista todellisuutta kuin aiemmin.

Tulevaisuutta eletään ennakkoon

Del.icio.usissa voin jakaa tekemäni nettikirjanmerkit. Ehkä pikku juttu, mutta kun voin seurata otsikkosyötteenä www-selaimessa joidenkin tuttujen merkintöjä, niin netti alkaa kutistua.

Näen yhdellä vilkaisulla mitä muut ovat löytäneet netistä ja vastaavasti he näkevät oman saaliini. Tämä on uudenlaista minijoukkoälyä.

Joukkoälyjen klassikko Digg.comin idea on, että jokainen voi äänestää netin mielenkiintoisimpia sisältöjä ja eniten ääniä saaneet nostetaan Diggin avausnäkymään. Idea on mainio, mutta kun suuri massa päättää, niin seasta seuloutuu usein aika populaaria, vaikkakin sinänsä kuranttia tavaraa.

Ammatillisesti katsoen on rutkasti hyödyllisempää seurata yksittäisen asiantuntijan www-kirjanmerkkejä keinoelämästä, biohakkeroinnista tai osallistumistaloudesta. Hienoa on, että vaikka tuttavani työskentelevät paikoitellen kilpailevissakin organisaatiossa, niin saalis eli www-linkit jaetaan. Jokainen hyödyntää niitä sitten miten parhaaksi näkee.

Iso kuhina on käynyt Twittervisionin ja Flickrvisionin ympärillä. Twitterit ja uudet kuvat ilmaantuvat ajantasaisesti Google Mapsin päälle. Niillä voi seurata ajantasaisesti, mitä ihmisille tapahtuu.

Totaalista ajanhukkaa? Katsotaan, kun sattuu jotain isompaa laajalla alueelle.

Mihin tämä reaaliaikaisuus sitten johtaa? Ainakin ne jotka hyödyntävät nettiä ja sen mahdollisuuksia, pärjäävät paremmin elannon hankinnan näkökulmasta. He saavat kalaa muita aiemmin.

Erityisen mielenkiintoista olisi, jos ihmiset alkaisivat Jaikussa ja Twitterissä korostaa sitä, mitä he *aikovat* tehdä. Näin muodostuisi itseohjautuvaa todellisuutta, jota ei ole vielä eletty, mutta olisi todennäköistä.

Tulevaisuutta, jota eletään jo nykyisyydessä. Perinteisesti oletettua tulevaisuutta on hähmötetty kymmenen vuoden aikajänteellä. Nyt alamme olla tilanteessa, jossa scifi-kirjallisuuden ideat paralleeli-, meta- tai multitodellisuudesta eivät olekaan enää aivan lippiksestä.

KARI A. HINTIKKA

matrixxin toimituksen tietoon on saatettu inhimillisiä kärsimysnäytelmiä, kun viestinilmoituspupu Nabaztag tai Sonyn Aibo-robolemmikki on mennyt rikki.

Nabaztag on valitettavasti hyllytavaraa, mutta Sonylla homma on hoidettu aina tyylikkäästi. Loukkaantunut Aibo on saanut henkilökohtaista hoivaa erikoiskuljetuslaatikosta alkaen. Nyt Philips on kuitenkin tarjoamassa vieläkin koukuttavampaa animointia eli elottoman inhimillistämistä.

MIT Technology Review kertoo hollantilaisista tutkijoista, jotka ovat tilanneet Philipsilta iCat-kissarobon. Tutkijat uskovat, että kun ihmisen päätöksentekoon lisätään tunnerekisteri, vaikka robon tuottamana, niin oivalletaan lisää luontevammasta kanssakäymisestä ihmisen ja robon välillä.

- Emme usko, että tietokoneilla voisi olla tunteita, mutta tunteilla on kuitenkin selkeä rooli ihmisen käytännön järkeilyssä, kertoo keinoälytutkija Mehdi Dastani Utrecht Universitysta.

Kun älykkäisiin agentteihin implementoidaan samankaltaisia tunteita kuin ihmisellä, niin hollantilaistutkijat toivovat robojen emuloivan paremmin ihmisenkaltaista järkeilyä.

iCat-robokatti muodostaa kasvoillaan tunnetiloja käyttäen kulmakarvojaan, silmäluomiaan, suutaan ja päänasentoa. Aluksi tarjolla on 22 tunnetta, kuten viha, toivo, tyytyväisyys, pelko ja ilo.

Oleellista ei ole, voiko lihakissalla olla näitä tunteita vaan yhtä hyvin ne voisivat olla vaikka bonzaipuurobolla. Ihmisen reptiilikerroksessa on ilmeisestikin jokin rekisteri, joka reagoi vaistomaisesti tunteella.

Esimerkiksi TaiKin Medialabin Mac-koneiden työpöydälle asennettiin 1990-luvun puolivälissä tyhmähkö koira-agentti, jota huippuoppilaat kiusasivat esimerkiksi viemällä siltä jatkuvasti synteettisen luun, jota se oli juuri haukkaamassa. Kiusaamisen jälkeen opiskelijoille tuli paha mieli pitkäksi aikaa. Loogista? Ei, mutta juuri siitä ei ole kyse.

Hollantilaistutkijoilla on kuitenkin taustalla paljon järkeä ja loogista ajattelua. Jos iCat pitää oletettavana, että se voi ratkaista annetun tehtävän, se voi kokea ja ilmaista toivoa. Vastaavasti jos annetun tavoitteen saavuttaminen alkaa vaikuttaa epätodennäköiseltä, niin se voi viestiä pelkoa jne.

Ilmeet ja eleet ovat äärimmäisen nopea viestintämuoto, joita ei ole vielä järin tutkittu käytettävyyden ja käyttöliittymien näkökulmasta. Vielä kun iCatiin saisi träkkerin, joka tunnistaisi ihmisen kasvojenilmeen, niin oltaisiin jo kohtuullisen pitkällä nonverbaalisessa ja erittäin tehokkaassa vuorovaikutuksessa.

Esimerkiksi autoillessa olisi eri kätevää ilmehtiä tuulilasin sisäpinnan kanssa, jos alkaa tuntua siltä, että navigaattorin gsp on tipahtanut langalta. Navigaattori sitten päättelisi ilmeestä, olisiko aika yrittää etsiä uutta reittiä.

Jos Philips saa iCatin kodinkonelinjalle, niin suosio on taattu.

Kuva: www.philips.com

Myönteistä, että perinteisen kehitysavun sijaan aletaan vihdoin miettiä, miten teknologiaa voitaisiin skaaala oloihin sopivaksi. Tunnetuin hanke viime aikoina on ollut 100 usd tietokone, joka saisi virtanta veivaamalla kampea.

Nature-lehti kertoo mullistavasta jääkaappiuunista, joka kaiken lisäksi toimii äänellä ja puulla.

Perimätiedon mukaan Suomellakin on runsaasti kokemuksia edistyksellisen teknologian viennistä. Esimerkiksi Tansaniaan vietiin taannoin traktoreita ja lopputuloksena kylän miehet ajelivat niillä lähikyliin vonkaamaan ja naiset kyntivät pellot manuaalisesti.

Tai maan suurimman järven ääreen suomalaisvoimin pystytetty kalanjalostustehdas. Sen energiantarve nieli järven resurssit, mutta saatiinhan siitä kalankuivaamo. Tosin kalat piti tuoda muualta. :-P

Mutta aiheeseen: joukko englantilaisia yliopistoja kehittää edullista lisää-vain-vesi-härpätintä kehitysmaita varten. SCORE-hanke (Stove for Cooking, Refrigeration and Electricity) käyttää thermoakustista teknologiaa muuntaakseen biopolttoainetta, kuten puuta, energiaksi ja vempaimen virtalähteeksi.

Thermoakustista menetelmää on aiemmin käytetty tyyriissä sovelluksissa, kuten avaruusalusten jäähdytysyksikköinä.

- Puun polttaminen kuumentaa kaasulla täytettyä piippua yhdestä päästä. Kaasu liikkuu kuumalta alueelta, jossa se laajenee, viileään osaan. Piippu sitten resonoin hieman urkupillin tavoin, kertoo SCORE-hankkeeen vetäjä Paul Riley University of Nottinghamista.

- Tämä tuottaa akustisia painealltoja, jotka voidaan valjastaa tuottamaan sähköä. Samoin kuin kaiutin kääntää elektroniset signaalit värähtelyiksi, mutta käänteisesti.

Ääniaaltoja käytetään myös pyörittämään toista masiinaa, joka toimii lämpöpumppuna ja poistaa lämpöä läheiseltä jäähdytysyksiköltä.

Nerokasta. Toivottavasti härpätin saadaan yleiseen jakeluun. Tällä olisi käyttöä ihan suomalaismetsissäkin, missä perinteisesti keittohommissa jäähdytyspuoli on ollut työlästä toteuttaa.

Kuva: www.blogsforcompanies.com

Scotsman.comin mukaan neljä skotlantilaista yliopistoa ovat kehittäneet yhteistyössä suihkutettavia tietokoneita. Edinburghin, Glasgowin, St Andrewsin ja Strathclyden yliopistojen kehittämiä tulitikunpään kokoisia prosessoreja (specks) suihkutetaan tuhansittain esimerkiksi potilaiden keholle.

Speklejä voidaan ohjata verkostona tavallisten tietokoneiden tapaan. Sen sijaan että potilas raahaisi mukanaan letkurihmastoa elektrodeineen, hän voi liikkua normaalisti ja samalla saadaan tietoa esimerkiksi lihasten ja pulssin käyttäytymisestä.

Tutkimusryhmän johtaja Damal Arvind toteaa: "Speklet ovat uudentyyppisiä laitteita. ne tunnistavat ja analysoivat dataa sitä mukaan kuin saavat. Olemme nähneet vastaavaa teknologiaa Nintendon Wii-konsolissa, mutta se on hyvin primitiivistä siihen verattuna mitä olemme tekemässä".

Hienoa, että lääketieke kehittyy konsolipohjalta. :-) Eipä silti, speklet yhdistettynä data-asuun tia puettaviin tietokoneisiin luovat aika huisia mahdollisuuksia. Kävelevät serverit - siis ihmiset - ovat monta askelta lähempänä.

Alkaako bloggaus tai mesetys ahdistaa? Koetko että kohtelet netti-ihmissuhteita kaltoin aikapulan vuoksi?

MyCyberTwin tarjoaa ratkaisun. Tuoreessa nettipalvelussa voi luoda itselleen maksuttoman chatterbot-kloonin, joka lupaa hoitaa keskustelut pikaviestimillä ja tarvittaessa myös bloggaa ja mailaa. Jee.

Yhtiön toinen perustajista Liesl Capper on todennut kauniisti palvelustaan: "You can be you, even when you're not you." Voiko liikeideaa selkeämmin ilmaista?

Eihän tässä enää mitään palkokasveja tarvita, kun homma hoituu netitse.

MyCyberTwin tarjoaa äkkiseltään kelailtuna paljon mahdollisuuksia, mutta replikan oppimiskäyrä voi nousta esteeksi kärsimättömälle. Aivan aluksi on vastattava 79 kysymykseen, joilla palvelu päättelee ihmisen persoonallisuuden.

Tämän jälkeen alkaa sitten botin opettaminen. Käytännössä MyCyberTwin tarjoaa laajan lauman sosiaalisia tilanteita, small talk-lauseita ja avainsanoja, joihin voidaan kullekin määritellä kolme vastausta, vastakysymystä jne. Lisäksi voi säätää perusasenteen mukavasta nihilistiseen.

Mitä enemmän lauseita jaksaa tahkoa, sitä vivahteikkaampi botista luonnollisesti tulee, mutta asiallisen botin parserointiin voi kulua helposti tunteja ja sen verran rajoittuneita botteja saa synnytettyä, että ne osaavat vain englantia.

Teknisesti ei pitäisi olla ongelma antaa ihmisten vapaasti määritellä iskusanat boteilleen. Lisäksi opetuksen käyttöliittymä on hieman konusti. Iskusanat esitetään tietyssä järjestyksessä eikä koko repertuaaria näe vaan niihin on vastattava yksi kerrallaan.

Näppäriäkin piirteitä löytyy. Kaikki botin keskustelut tallentuvat erillisiksi lokeiksi. Ensin hieromaan tuttavuutta mukavanoloisen botin kanssa sopivasta maasta, jonka omistaja ehkä innostuu tapaamaan bottiasi ja siitä se lähtee.

matrixxin toimituksen replikan kanssa voi jutella täällä. Tosin toimitus ei takaa tässä vaiheessa laadukasta keskustelua, sillä kyseessä on vielä lähes täysin kouluttamaton replika.

MyCyberTwin-palvelu vaatii tulokasta laittamaan jonkin nickin kohtaan 'Non-Members'. Sen myötä keskustelu voi alkaa.

Ja matrixxin lähivuosien kirjoitusten tasoa ei kannata ihmetellä. Botti hommiin. :-)

mycybertwin.com

Eurekalert! kertoo, että ihmissydämen kokonaisreplikoitavuus alkaa olla lähellä. Tähän asti on käytetty erilaisia keinosydämiä tai yksittäisiä korvattavia osia sydämestä, mutta erityisesti University of Michiganissa panostetaan aitoihin synteettisiin ...ääh ... synteettisesti kasvatettuihin, mutta aidonkaltaisiin ... ääh ... varaosiin ... ääh ... luomuelinosiin.

Michiganin tutkijat kertovat tutkimuksensa kohde-esimerkeiksi sydänkohtauksen saaneiden ... hmm... patchin eli paikkauksen labrassa kasvatetuilla sydänlihaksilla kuolleiden sydänlihasten tilalle, heikolla sydänläpällä varustettujen lasten läpänvaihdon ja heikkojen verisolujen korvaamisen 'luonnollisesti' tuotetuilla soluilla verrattuna nykyisiin tehdastuotettuihin.

'Ääh'it tekstissä siksi, ettei Suomessa ole vielä termiä luomukasvatetuille ihmiskehon implanteille, elimistä solutasolle. Niinikään termiä bioengineering ei oikein ole ehditty kääntää. Bioinsinööröinti - 'tarkka' käännös - ei oikein kuvaa mistä on kyse.

Bioengineering on yleistymässä rivakasti ja Suomenkin tutkijat ovat aika mukavasti kehityksen kärkipäässä, mutta uutisoivat harvalti hankkeistaan tai tuloksistaan.

Perusidea on, että erilaisia ihmisen - tai minkä vaan biologisen - tuotantoprosessin osia voitaisiin tuottaa teollisesti kasvattamalla 'luomusti'. Tässä mielessä nämä ihmisosaset ovat yhtä 'luonnollisia' kuin esimerkiksi nisäkkäässä, matelijassa tai kasvissa tapahtuva biologinen kasvu ja erityisesti miten vaikka sisiliskot replikoivat katkenneen häntänsä.

Ymmärrettävää on, että kolhosti valaistu sydän- tai raajatehdas voi näyttää potentiaalisen asiakkaan näkökulmasta elokuvan Kooma kaltaiselta teolliselta jalostukselta. Toisaalta harvoin asiakasta päästetään tehtaaseen vaan näytetään mainosvideoita lokoisissa asiakastiloissa.

Mutta ostajia löytyy. Kun - ei enää jos - päästään oletettavasti liukuhihnatuotantoon, niin parempi niin kuin nykytilanne, jossa kehitysmaissa aikuiset myyvät sisäelimiään ja lapsia kaapataan myytäväksi.

Nykymarkkinat nimittäin rehottavat kuolemattomuutta haluaville, kuten matrixx uutisoi syksyllä 2006 USA:n villihköä, mutta riskialtista sisäelinkauppaa.

Uusia aivoja - tai niiden osia - University of Michigan ei ole vielä julkistanut tuottavansa. Kuten matrixx on uutisoinut, niin suunnilleen kaikki muu ihmisessä, luita myöten, alkaa olla bioinsiröitävissä (sic - ehdota suomennosta).

Toisaalta monille varmaan kelpaisivat käytetytkin aivot, ilman erillistä kasvatusta, kunhan ne olisivat hivenen nykyistä paremmat. Edes muiden mielestä.

Vaikka aihe ei kiinnostaisi, niin kannattaa silti katsoa originaalivisualisointi - joka esiintyy yllä murheellisessta 200px koossa - tästä sydämen eri osien paikkailtavuudesta. Siis patchaamisesta.

Kuva: www.med.umich.edu

Kyborgi Kevin Warwick siis piipahti Suomessa kertomassa uusista aivoista. Häntä haastatteli Elina Hiltunen blogiinsa:

"Esim. jos laite lukisi aivojen siirtyvän masennusmoodiin parinkymmenen minuutin päästä, voisi laite käynnistyä ja "tainnuttaa" masennuksen.

Warwick kertoi, että tutkimuksissa on todettu, että tiettyjä aivon osia ärsyttämällä saadaan ihmiselle erilaisia tunteita esim. iloa ja surua aikaiseksi."

Elina vinkkaa, että ensi viikolla myös HS Tiede&Luonto julkaisisi miehen ...hmm... kyborgin haastattelun.

Kuva: www.kevinwarwick.com

Fabbaus eli 3D printtaus etenee nyt nopeasti. matrixx on uutisoinut muun muassa tulostettavista vakoilulentokoneista ja kotikäyttöön sopivasta esineiden tulostuslaitteesta.

Kolme professoria ovat kehittäneet menetelmän tulostaa muokatulla mustetulostimella keraamisia luita, jotka periaatteessa sopivat myös hyötykäyttöön.

Jake Barralet, Charles Doillon ja Uwe Gbureck uskovat menetelmän muuttavan voimakkaasti terveydenhoitoa, mutta luutulostimia ei ole vielä tiedossa ensiapuasemille moneen vuoteen.

Kevin Warwick on kybernetiikan professori University of Readingissa, Englannissa. Hän työskentelee keinoälyn, robotiikan ja biolääketieteen parissa.

Warwick on ensimmäinen ihminen maailmassa, johon on asennettu kyberimplantteja vuodesta 1998 alkaen. Tavoitteena on, että esimerkiksi hänen vasemman kätensä implantti saisi suoran yhteyden biologiseen hermojärjestelmään.

Sinänsä kyborgien esi-isäksi on ristytty myös Steve Mann, joka on tehnyt runsaasti ja monipuolisemmin kokeiluja itsellään. Lue MikroBitti-kolumni tästä.

Radical Futures-verkosto tuo Warwick Suomeen seminaariinsa 28.3.2007. Tilaisuus on tarkoitettu vain rikkaille kyborgeille, koska se maksaa hillovat 800 euroa.

Kuva: www.kevinwarwick.com

Alati valpas Roland Piquepaille on löytänyt helmen taas kerran. Koneaivoilla ja tekoälyllä on 50-vuotisjuhlat, mutta juhlijoita ei näy.

Vaikka esimerkiksi transhumanistit vannovat koneellisen tietoisuuden syntymiseen, niin käytännössä tekoälyllä varustetut robotit eivät vielä edes osaa arvioida, kuinka kovalla sateella kannattaa mennä hakemaan posti ulkopostilaatikosta.

Viime kädessähän perusongelma on näillä tulevaisuuden valtiailla, etteivät ne ymmärrä mitä ne havainnoivat. Neuroverkot ovat päässeet jo hieman pidemmälle kuin shakkimestaruuksia hallitsevat tekoälyt, mutta niitä on käytetty ensisijaisesti päättelyyn ja tulkintaan eikä niinkään toimintaan.

MIT McGovern Institutessakaan ei tavoitella koneellista eksistenssia, mutta hahmottamisongelmassa ollaan etenemässä jorman harppauksen verran. Tomaso Poggion labrassa yhdistellään neurotieteitä, tekoälyä ja tietotekniikkaa oppimaan, miten ihmisaivot tunnistavat ja jäsentävätt objekteja materiaalisessa todellisuudessa.

Tavoitteena on muun muassa saada koneellista apua autoilijoille, visuaalisia hakukoneita (jee), biomedikaalisia kuva-analyyseja ja mikä tärkeintä ihmisen syrjäyttämiseksi, robopoloille realistinen näköaisti. Nykyäänhän esimerkiksi jalankulkurobojen perusongelma on, että ne jäävät rekan alle laakista, kun peltireptiilikerros ei ehdi reagoida väistämisenä uhkaavaan havaintoon liian pitkän prosessoinnin vuoksi.

Toisin kun matrixxissa, Piquepaillella riittää aina tarmoa selittää käytetyt menetelmät ja teknologiat perusteellisesti ja linkittää taustadokumentteihin. Lue koko juttu.

Jennifer Granick kolumnoi Wiredissä äskeisestä mullistavasta ajatustenluku-testistä. Max Planck Instituten tutkijat ovat käyttäneet funktionaalista magneettiresonanssikuvausta (fMRI), jolla ihmisen päässä ajateltu luku on tunnistettu 70-prosenttisesti oikein.

Granick ei pidä koetta vielä kovin kummoisena. Hänen mukaansa jo yksistään kokeen kaksi vaihtoehtoa mahdollistavat, että kone arvaa periaatteessa sellaisenaan 50-prosenttisesti oikein.

Perusongelma fMRI:n käytössä on, että sillä ei lueta ajatuksia vaan ainoastaan aivoaktiviteetteja. Taikatemppujen tapaan algoritmi oppii tunnistamaan eri aktiviteetit, jotka vastaavat muutamaa vaihtoehtoa so. ajatusta.

Vaikka Minority Report rikoksenesto-ohjelma ei vielä hähmötäkään, niin fMRI on kuitenkin kiinnostava tekniikka rajoituksistaan huolimatta. matrixx uutisoi viime vuonna japanilaisten kehittämää robokättä, jota ohjataan niinikään ajatuksen ja fMRI:n voimalla.

fMRI ehkä joskus yleistyy tekniikkana, jolla voidaan siirtää aivoista koneelle toteutettavaksi yhtä ajatusta, jossa on useita vaihtoehtoja, kuten vaikkapa televisionkatselu. :-)

Kuva: www.eurekalert.org

Penn Medicine News kertoo uudesta konseptista kyborgin suhteen. University of Pennsylvania School of Medicine kehittää biologista rajapintaa, joka voisi linkittää asiakkaan hermojärjestelmän ajatuksella ohjattavaan keinoraajaan.

Touhu ei ole sinänsä erityisen uutta ja koneosien implementointia ihmisiin kehitetään koko ajan. matrixx on uutisoinut esimerkiksi sekä japanilaisten että
DARPAn robottikäsi-hankkeet ja ainakin amerikkalaisilla tämäntyyppinen tarve kasvaa sitä myötä kuin Lähi-itään lähetetään lisää sotilaita.

Pennsylvaniassa on kuitenkin uudentyyppinen, pitäisikö sanoa luonnollinen lähestymistapa. Ylläolevat hankkeet ovat aika suoraviivaisia ensimmäisen sukupolven purkkaviritelmiä.

Professori Douglas H. Smithin mukaan asiakkaan hermojärjestelmää huijataan ottamaan verkostonsa jäseniksi uusia keinotekoisia hermosoluja.

Periaatteessa hermojärjestelmä vastustelee esimerkiksi elektrodeja. Mutta uudet keinotekoiset solut, jotka ovat kytketty elektrodeihin jo ennakkoon ja tätä kautta keinoraajaan, voivat osoittautua kivoiksi kavereiksi ja niitä hermojärjestelmä adaptoi mielellään.

Näitä soluja kutsutaan termillä transplantable, jolle ei äkkiseltään löytynyt suomenkielistä vastinetta. Keksinnön tekee erityisen arvokkaaksi se, että sillä voidaan ehkä auttaa myös selkäytimeltään vaurioituneita asiakkaita.

Kuva: www.uphs.upenn.edu

2006 ehkä muistetaan robotiikan osalta erityisesti kyborgievoluution rantautumisena.

Tiedemaailmaa kohautti japanilainen Hiroshi Ishiguro, joka koettaa tehdä itsestään mahdollisimman vakuuttavan androidireplikan. ATR Intelligent Robotics and Communication Laboratoriesissa tehdään raakaa perustutkimusta, sillä Ishiguro itsekään ei oikein tiedä mihin hanke tähtää, mutta androidin ilmehtiessä vaikutelma on hämmentävä.

Yhdysvaltain Defense Advanced Research Projects Agency, tuttavien kesken DARPA, rahoitti aikoinaan muun muassa netin ensiaskelet. Alkuvuodesta 2006 DARPA ilmoitti tähtäävänsä robottikäteen, joka olisi kytketty suoraan hermojärjestelmään Revolutionizing Prosthetics -ohjelmassaan.

Loppuvuodesta tuli lisää uutisia hienomekaniikan käytännön implementoinnista Irakissa vammautuneisiin sotilaisiin Terminator-elokuvien hengessä. Ei liene enää konspiraatiota, että DARPA:n tavoitteena on täydellinen kyborginen varaosapakki ihmissotilaille tantereella.

Sitäpaitsi sotilaiden lennättäminen Pahan akselilta Yhdysvaltoihin pelkkien vammojen takia on tyyristä puuhaa.

Meno oli 2006 sen verran rivakkaa, että kansainvälinen tutkijaryhmä katsoi asiakseen julkaista 'eettisen koodiston' roboille ja miksei vähä-älyisemmillekin koneille. Asimovia piti siis mennä päivittämään. Mitä rienausta.

Vuoden - tai itse asiassa kolmen - kotimainen voimainponnistus oli Heiko Romun johdolla tuotettu 22-metrinen lohikäärme Dragonbane-massiivilarppia varten. Uskomaton jorma-otus saattaa tietokoneen säätäjät ja datsunin tuunaajat häpeään. :-)

Lisätietoja Ponsse-metsäkoneen taiturimaisesta kierrätyskäytöstä spekseineen täältä.

Millaista esikyborgin arki sitten on, siitä Kari A. Hintikan MikroBitti-kolumni vuodelta 2004 pioneeri Steve Mannin kokemuksista.

Lisää perinteisempiä robouutisia matrixxissa vuodelta 2006 tästä.

Kuva: www.newscientist.com

Joukko tutkijoita Iso-Britanniassa hakivat lupaa luodakseen ihmis-lehmä/lehmä-ihmisalkion. Tavoitteena on kehittää täsmäisku Parkinsonin ja Alzheimerin taudeille.

Tarkoitus on istuttaa ihmis-dna:ta lehmän munasoluun ja odotella takkatulen loimotuksessa grogilasien ääressä mitä tapahtuu. Lehmä on tunnetusti hyvä aivotautien tutkimuskohde, tosin muutama vuosi sitten tutkimus karkasi käsistä.

Jos hyvin käy, niin nyt tiedossa on uusia ihmislehmä-kantasoluja, joissa olisi parempaa vastustuskykyä ihmismielen rappeutumiin ja sitä voitaisiin siirtää merkittävästi uudella tavalla rokotteisiin eli ihmisiin.

Kehnommasti koekaniineille voi kasvaa sarvet ja häntä, mutta tästähän esimerkiksi Mr. Lordi kannattajineen tykkäisi.

Uudella hybridikantasolulla olisi jo kohderyhmä valmiina ja sarvi-häntä-pakettia voitaisiin myydä netitse kuten isorokkoakin. Mutta kehitetäänkö tässä sivutuotteena Lordin haastajalle myös utareet?

Kolmivuotinen tutkimustoive esitettiin Iso-Britannian UK's Human Fertilisation and Embryology-viranomaiselle North East England Stem Cell Instituutista. Jonkun pitäisi nyt olla tarkkana, ettei tässä vain kehitetä Iso-Britannian Euroviisuehdokkaan uutta kilpailuasua akateemiseksi tutkimukseksi naamioituna.

Hankkeen johtaja Lyle Armstrong Newcastle Universitysta toteaa tutkimuksen olevan tarpeellista, "jotta kantasolututkimuksen tämä sektori voitaisiin viedä uudelle tasolle".

Jep jep. Päätöstä häntään ja sarviin odotellaan lähikuukausina. Uutisessa ei ole matrixxin mielestä päätä eikä häntää, mutta englantilaiset kokevat asian näemmä täsmälleen päinvastoin.

Ehkä tämäkin uutinen antaa vain esimakua siitä, mitä kantasolujen räpläämisellä voisi tehdä.

Kuva: www.matrixx.fi