matrixx2.01

Kaikki eivät pidä Wikipedian sisältöä informaationa. Se koetaan antikristillisenä ja antiamerikkalaisena.

Blogosfääriä on kuhisuttanut Conservapedia. Se on konservatiivien perustama oma avoin tietosanakirja netissä. Tarjolla on tätä kirjoitettaessa yli 3 800 artikkelia.

Iskualuse on haastava: "A conservative encyclopedia you can trust."

Millaista luotettavaa tietoa Conservapediasta sitten löytyy? Otetaanpa lievimmästä päästä vaikka kenguru:

"Kuten kaikki modernit eläimet, kengurut polveutuvat Lähi-idästä ja ovat jälkeläisiä kahdesta kengurusta, jotka kerättiin Nooan arkkiin suuren tulvan vuoksi."

Jep jep. Ei ihme, jos Conservapedialla on riesana kirjoittajat, jotka muuttavat artikkeleita 'harhaoppisiksi' so. WIkipedian suuntaan. On eräällä tavalla hilpeää, että Conservapedia kehottaa kirjoittajia myös mainitsemaan artikkelin lähteet.

Netissä voi jokainen julkaista mitä haluaa ja vastuu onkin usein lukijalla. Nahkeata on, että Conservapedia näyttää Wikeiltä ja joku saattaa eksyä sinne olettaen saavansa informaatiota.

Mikä pedia seuraavaksi? Luulisi muillakin ideologeilla olevan tarvetta omaan 'tietosanakirjaan'.

Tom Hayes on keksinyt blogosfäärissä leviävälle meemille eli tajuntavirukselle ilmaisun beemi. Blogilista.fi joutui helmikuun alussa siis Tissihamsteri-beemin kouriin, kuten matrixx raportoi.

Uutta b-alkuista termiä oleellisempia ovat Hayesin havainnot blogomeemistä.

• meemi on perinteistä mediaa, beemi 'uutta'
• meemi käynnistyy sattumalta, beemi disainattuna
• meemi voi kehittyä vuosien aikana, beemi tunneissa

Disainauksella Hayes tarkoittaa, että beemeillä on keksijänsä ja levittäjänsä eli "bemerzit". Hänen mukaansa bemerzejä ovat muun muassa Shel Israel, Robert Scoble, Glenn Reynolds, Doc Searls, Dan Gillmor, John Battelle, Duncan Riley, Aaron Brazell, Jason Calacanis ja Dave Sifry.

- Kun he beemaavat (?) tai bemettävät (?), niin he voivat levittää ideaa nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, Hayes toteaa. Syynä on 60 miljoonaa blogia, 600 miljoonaa sähköpostin käyttäjäjää sekä miljoonat sosiaalisen median kansalaiset.

Katsotaan, leviääkö beemi kotimaiseen Blogistaniin (kuva). :-)

Kuva: www.matrixx.fi

Rss-fiidi oli ratkaisu turhiin www-saitin tarkistuskäynteihin onko päivityksiä. Samoin Firefoxin hakupalkin täydentäminen poistaa saitin avausnäkymän tarpeettomat latailut saitin haku-toiminnon aktiiviseksi käyttämiseksi.

Avausnäkymän latauksen on voinut perinteisesti kiertää kirjoittamalla www-selaimen osoitekenttään suoraan hakukoneen parametrit ja hakuyhdistelmä.

Osoitekentän käyttö haun käyttöliittymänä ei lopulta ole kovin ketterää terhakkaassa turbokäytössä kuten oman bblogin arkiston penkomisessa. Tosin ruuhka-aikoina se on edelleen hyvä tapa ohittaa jono saitille, mutta taannoin on keksitty parempi.

Firefoxin oikean yläreunan hakupalkissa on muutama oletushaku, mutta niitä pystyy räätälöimään ketterästi lisää ja näin on massiivisesti tehtykin.

Firefox-haku on helppo tehdä itse

Muutamien suosituimpien saittien sisäiset hakukoneet, kuten IMDb ja YouTube, löytyvät Firefoxille tästä ja loput kymmenentuhatta täältä. Suomalaisillekin palveluille on koodattu viitisenkymmentä hakua.

Monen blogin suhteen suurin hyötyjä Firefox-hakukoneesta on ehkä vain blogin ylläpitäjä(t), joka haluaa tarkistaa arkistostaan vaikkapa yksittäisen merkinnän viittausosoitteen jatkaakseen tuoreen merkinnän työstämistä ja linkittämistä. Hakukone kannattaa kuitenkin tehdä ihan itseäänkin varten ja jos yksittäinenkin lukija tekee hakuja blogiin, niin hyöty monistuu.

Ja jos sattuu vaikka työskentelemään organisaatiossa, niin tällä pikku hackilla saattaa saada työnantajan päähäntaputuksia, kun koko organisaatio voi käyttää intranetin hakua suoraan Firefoxin hakupalkista.

Firefox-haun koodaaminen ei ole mitään biohakkerointia vaan jos html-koodia hieman ymmärtää, niin draftin testaamiseen menee enemmän aikaa kuin itse koodaamiseen.

Jos hakukoneen tekee vain itselleen, niin koodi voi olla varsin velttoa ja minimaalista. Jos sen taas haluaa julkiseksi ilosanomaksi Mycroft.mozdev.orgiin muiden hakujen keskuuteen, niin palvelu tsekkaa syötevaiheessa hakukoodin validiteetin ja oikaisee - tosin ylimalkaisesti - kämmeistä ja sellaisista koodinpätkäpuutteista, joiden parametreja ei omassa käytössä tarvitse, mutta on syytä sijoittaa ennen julkista esiintymistä.

Mycroft-validaattoria voi tietty käyttää myös oman koodin testaamiseen, vaikka ei jakaisikaan hakuaan.

Minimissään 11-rivinen koodi

Kotikäyttöiselle Firefox-hakukoneen koodille esimerkiksi O'Reilly tarjoaa napakan ja turhista parametreista riisutun 11-rivisen koodirungon, josta tarvitsee muuttaa vain noin viittä riviä. Niistä yksikään ei tarkoita koodaamista. Tyhmä b2evolution-järjestelmä ei vain anna näyttää koodia tässä (sic).

Kun halutun saitin hakuosoitteet ja mahdolliset input-lisäparametrit on tungettu koodiin (kts. O'Reillyn ohje), niin se tallennetaan nimellä 'foobar.rsc' käyttöjärjestelmästä riippumatta Firefoxin searchplugins-hakemistoon ja buutataan Firefox.

input-riveillä luodaan järjestyksessä, miten koko hakusyntaksi (tai 'osoite' Firefoxin osoitekentässä) muodostuu, josko seassa on esimerkiksi saitin käyttämiä erikoismerkkejä tai määreitä haun kutsumiseksi.

Jos haku toimii teknisesti, mutta löydöksiä ei näy, niin yleensä hakuparametreissä on vikaa. Eli koodia kannattaa testata niin pitkään, kunnes se tuottaa identtisen URI-osoitteen - ja löydökset - verrattuna saitin hakupalvelun käyttöön normaalisti.

Esimerkiksi matrixxin käyttämä b2evolution-julkaisujärjestelmä vaatii hakeakseen haun loppuun lisäkkeen 'submit&Hae' ja tämä toteutetaan input-koodirivillä

input name="submit" class="submit" value="Hae"

Nuolisulut on jätetty pois koodiriviltä b2evolin vaateesta.

Haulle voi luoda Firefoxin hakupalkkiin myös reviiriä markkeeraavan ikonin ja se tapahtuu yksinkertaisesti tallentamalla samaan hakemistoon 16x16 pxl png-kuvafile, joka on samanniminen foobarin.src:n kanssa, kuten foobar.png.

Valmista koodia tarjolla

Jos joku haluaa pikahakea matrixxista tai käyttää valmista koodipohjaa, niin selainpalkin hakukoodi tästä ja ikoni tästä. Molemmat siis koneen syövereihin searchplugins-hakemistoon.

Meteli.net on jo ottanut käyttöönsä kätevän tavan käyttäjälle installoida oma hakukoneensa vaivatta Firefoxiin miettimättä mitään searchplugins-hakemistoa.

Sivistyneempi toteutus on Arvostelut.netissä, jossa konu submit-laatikko on naamioitu ihan tavalliseksi linkiksi.

Ja sitten vain hakemaan.

Keskiviikon Helsingin Sanomat (maksullinen printti tai Digilehti) kertoo mielenkiintoisia suuryritysten uusimmasta vedätystavasta: flogeista eli fake blogeista.

Flogissa puffataan tuotetta estotta, muttei muisteta mainita, että tekijänoikeusteollisuus onkin yhtiön omaa tuotantoa. Ketterät nettietsivät ovat jäljittäneet flogeja muun muassa sissimarkkinointiyhtiö Zipatoniin (Sony) yhtiön omaan pr-asiantuntijaan (Wal-Mart).

Onneksi netissä on vielä muutama maksutonkin saareke: esimerkiksi Online Media Daily kertoo aiheesta taustoineen.

Clogit eli korporaatioblogit ja kaupalliset keskustelufoorumit ovat sinänsä eri jees, jos 'tiedon'tuottaja on selvillä eikä rajoita nyppiintyneiden kuluttajien asiallista kritiikkiä. Flogitkin sinänsä menettelevät, koska ne saavat skarppaamaan medialukutaidon ylläpitämisessä, mutta nyrheää on, että floggaajat vievät ihmisten aikaa.

Olen pitänyt Sonya pitkään aitobrändinä. Muun muassa pleikkarit ja videokamerat ovat olleet itsestäänselviä valintoja.

Yhtiön viimeaikojen rootkit-sekoilu ja markkinointikikkailu alkaa kuitenkin ounastuttaa, josko Sony pitää kuluttajiaan idiootteina. Koska tuotteet ovat pääsääntöisesti laadukkaita, niin miksi vaivautua flogailemaan?

Varmaan moni muukin on keksinyt tämän, mutta yhtiön uusi kutsumanimi voisi olla Phony Sony. Jee.

Piti tarkistaa ennen julkaisemista. Oli se keksitty ainakin kaksi vuotta sitten. ;-)

matrixx haastatteli guru Jacob Nielseniä joskus 1990-luvun alussa. Huumorintajuton mies oli hihkunut jo jonkin aikaa uudesta tieteenhaarasta, käytettävyydestä.

Sittemin Nielsenin näkökulmista käytettävyyden suhteen on tullut pakollista siteerattavaa jokaiseen käytettävyyttä käsittelevään tutkimukseen. Vastaavasti lapset ja kapinalliset tilaavat netistä t-paitoja, joissa lukee "Nielsen sucks".

Nielsenin tiukasta ja askeettisesta linjasta voi olla montaa mieltä. Onpa mies iän karttuessa sentään jopa joustanut visuaalisen ilmeen vähättelystään. Toisaalta hän on kirjoittanut oivaltavia ja tarkkanäköisiä Alertbox-kolummejaan säännöllisesti lähes siitä asti kuin www keksittiin ja vuosia ennen ensimmäistäkään blogia.

Yhteisöllisen tuotannon huumassa Nielsen nostaa esiin varhaisen Vilfredo Pareton 80-20-havainnon. Pareton lain mukaan esimerkiksi 20 prosenttia italialaisista omisti 80 prosenttia omaisuudesta. Sittemmin 20-80-lain on havaittu olevan jokseenkin universaali: vain 20 prosenttia isojen tuottajien elokuvista, tv-sarjoista, peleistä ja kirjoista on hittejä jne.

Netissä kaikki on kuitenkin kiivaampaa ja Jacobkin pistää Paretoa paremmaksi: 90-9-1.

• 90 % käyttäjistä ovat lurkereita eli lukevat mutta eivät tuota mitään
• 9 % käyttäjistä tuottaa jotain joskus tai kommentoi
• 1 % käyttäjistä kontribuoi ja jakaa suurimman osa jaetuista sisällöistä

Samantyyppisiä lukuja havaittiin jo netin alkuhärärissä muun muassa sähköpostilistoilla.

Empiiristäkin faktaa on sikäli tarjolla, että äskettäinen laaja Wikipedia-analyysi päätyi koneellisesti suunnilleen samaan tulokseen. Ja ylläolevat luvut muodostavat kaaviona rungon pitkälle hännälle (The Long Tail; kuvassa), voimalaille, Zipfin kurville ja mittakaavattomalle verkostolle - millä nimellä sitä kukin haluaa kutsua.

Eli seuraavan kerran kun mietit hottia yhteisöpalvelua, niin laske tällä kaavalla millainen käyttäjäpotentiaali tai -massa tarvitaan ennen kuin videot, kirjanmerkit tai valokuvat alkavat levitä liukkaasti palvelussa.

Kuva: www.thelongtail.com

Web 2.0 on jo passe. NY Timesin pitkän linjan toimittaja ja loistava tietokirjailija John Markoff kirjoitti 06112 artikkelin Web 3.0:n saapumisesta.

Maksullista 5usd artikkelia ei ole tultu vilkaistua, mutta blogosfääri on ottanut ilmoituksen hämmennyksellä vastaan. Markoff on ilmeisestikin mieltänyt semantic webin eli merkityksellisen internetin Web 3.0:ksi.

Markoffin mielenliikkeitä ei ole kukaan oikein tulkinnut. Semantic web on vakiintuntut termi, vaikka onkin edennyt verkkaisesti. Web 3.0 taas on usein mielletty organisaatioiden Web 2.0:ksi eli Enterprise 2.0:ksi.

Toisaalta Web 2.0-konseptin mukaan palvelut ovat jatkuvassa testiversiossa (beta), joten termin osuvampi nimi olisi Web 2.0beta.

Onkohan nyt sitten Markoffin mukaan meneillään Web2.1beta vai ehkä jo Web2.0beta.v1?

Blaah.

Tuhatsanaa.net on löytänyt mielenkiintoisen selitysvaihtoehdon Googlen järjettömänoloiselle 1,65 mrd usd hinnalle YouTubesta. Alkuperäisen konspiraatioidean takana on Mark Cuban ja Blogmaverick-blogi.

Siteeraan suoraan ydinkohdan:

"Cubanin anonyymin lähteen vahvistamattoman väitteen mukaan Googlen innovatiivinen ratkaisu olisi ollut, että osa kauppahinnasta varataan suurimmille mediayhtiöille: koska elokuvayhtiöt eivät halunneet lisensoida tekijänoikeuksien alaista sisältöä, jolloin ne olisivat joutuneet tilittämään korvaukset edelleen taitelijoille, mediayhtiöt saivat sen sijaan omistusosuutta YouTubesta, jolloin ne voivat sanoa, että rahat tulivat investointivoittona, josta niiden ei tarvitsisi antaa mitään taiteilijoille. Google olisi sitoutunut ostamaan omistusosuudet aikanaan takaisin ja näin myös elokuvayhtiöiden intresseissä YouTube olisi vihollisen sijasta arvokas kumppani.
"

Kuulostaa monipolviselta ja lähteet ovat anonyymit, mutta sellaisia todentuneet konspiraatiot usein ovat.

Sain juuri valmiiksi artikkelin Ruotsin viljalti levinneestä Piratpartiet-liikkeestä ja sen taustoista.Tekijänoikeusteollisuus kulkee outoja polkuja nykyään. Oikeastaan olisi perusteltua puhua konseptiteollisuudesta, mutta tästä erikseen.

Kuva: www.youtube.com

CyberKnowledge-blogi on tehnyt näppärän pswd-analyysin MySpace-käyttäjistä. Se sai perinteisen phishing- eli kalastusmailin tunnarilta Admin@MySpace.com, joka ehdotti verifioitavaksi tunnaria ja passia.

Blogi vastasi kutsuun, pääsi phishing-saitin roottin asti ja löysi sieltä 20 000 MySpace-salasanaa tekstifileestä. Aina kannattaa nokia onkijoita. ;-D

CyberKnowledgen analyysin tulokset ovat herättäneet rutkasti keskustelua. Esimerkiksi f-alkuiset salasanat ovat ehkä enemmän tiedostettua kommenttia phishaajille kuin virallisia salasanoja.

Toki CyberKnowledge itsekin huomioi analyysissaan joukon erilaisia varauksia tulkinnan suhteen, mutta joka tapauksessa, salasanoja tarvitsevalle mielenkiintoista silmäiltävää.

Taannoin kesällä AOL lipsautti jakeluun 658 000 käyttäjän haut, joita on yli 20 miljoonaa, tuoreesti kolmen kuukauden ajalta 2006.

Tilanne etenee AOLn osalta sikäli, että salakatsellut 658 000 uhria harkitsevat ryhmäkannetta hintaan 5000 USD/yksityisyys. 658 000 * 5000 USD olisi...hmm...runsaasti.

Linkki:
cyber-knowledge.net/blog/2006/09/16/analyzing-20000-myspace-passwords

Digitoday tietää kertoa, että Ericssonin taannoinen halu päivittää koko henkilöstönsä alle 35-vuotiaisiin on ollut menestys.

Kokonaista 910 työntekijää on ottanut vinkin vastaan. 44-vuotias pääjohtaja Carl-Henric Svanberg ei kuitenkaan näyttänyt esimerkkiä.

Herää kysymys, miten yhtiö aikoo pärjätä yhä haasteellisemmassa toimintaympäristössä, erityisesti kun strateginen johto on syntynyt ennen nettiä.

Kuva: www.ericsson.com

Kevin Kelly on muun muassa legendaarisen Whole Earth Reviewin tekijä, klassisen Out of Control-kirjan kirjoittaja ja Cool Tools-blogin ylläpitäjä. Harvoin uudella blogilla on aikomusta nousta rss-feediin, mutta Kellyn tapauksessa se on enemmän kuin perusteltua.

Street Use keskittyy streetwise/hack-hengessä teknologian ja muun tarpeellisen luovaan arkikäyttöön. Kelly ei kuitenkaan painota lowlife-käytäntöjä tai ääriolosuhteita, vaan ideoita hyväksytään vaikka länsimaisen keskiluokan edustajalta, kunhan keissi toimii. Blogi siteeraa teemassaan William Gibsonia: "The street finds its own uses for things".

Blogin linjaa kuvaa esimerkiksi kiinalaisen friteerausvasun käyttäminen wifi-buusterina ja munakkaiden paistaminen lapiolla kenttäoloissa. Innovaatioita täydentää runsas kuvitus.

Rss-fiidin voi noukkaista klikkaamalla tai kopioimalla suoraan tästä: http://www.kk.org/streetuse/index.xml. matrixx myöntää auliisti kärsivänsä karpaletappion blogikoleudessa ja tyytyy vastaisuudessa siteeraamaan Street Usen parhaimmistoa. :-)

Kuva: www.kk.org

Google tarjoaa Analyticsia eli www-kävijämittauspalveluaan nyt kaikille maksutta. Monen Google-betan tapaan myös Analytics vaati aiemmin erillistä hakemusta ja jonottamista.

Ilman syvempää arviointia voi todeta, että Analytics pärjää käytettävyydessään ja laajuudessaan monelle kaupalliselle softalle. Esimerkiksi alan ammoinen markkinajohtaja Red Sheriff, jonka Nielsen//Netratings osti taannoin, on aika takaa Analyticsiin verrattuna.

Analyticsissa on myös nippu piirteitä, joihin kilpailijat eivät ole panostaneet vastaavassa määrin. Eimserkiksi hc-bloggaaja osaa arvostaa sitä, että omat ip-osoitteet saa suodatettua tilastoista useilla eri tavoilla. Aika monen blogin, kuten matrixxinkin, aktiivisimmat kävijät ovat tekijät itse.

Bonuksena on tietty Googlen AdSense-ohjelman träkkäys osana Analyticsia. Vaikka AdSense on kytketty moniin suomalaisblogeihinkin, se ei ole välttämättä sampo monelle.

Toisaalta saiteille, joilla on osoittaa validia kävijävirtaa, Analytics tarjoaa raskaan arsenaalin kampanjointiin ja kaupallisten viestien kohdentamiseen. Www-tilastoinnin ja kampanjaseurannan yhdistelmälle on vaikea löytää haastajaa kaupalliseltakaan puolelta.

Äkkiseltään Analyticsin ainoa miinus on nopeus, mutta monipuolisuudella ja helppokäyttöisyydellä on hintansa. Latautuminen voi koetella kärsivällisyyttä kapeallakin laajakaistalla, motikasta puhumattakaan, mutta sivistyneellä nopeudella palvelu pyörii siinä missä mikä tahansa Web 2.0-alustainen palvelu.

Varsinainen arviointi ilmaantuu, jos ehtii, mutta alustavana matrixx-arviointina täydet 11111.

Heti vaan liimaamaan Analyticsin tägi omaan saittiin.

matrixx suosittelee.

www.google.com

Pew Internet on tehnyt taas laajan kansallisen blogikartoituksen USA:ssa. Raportin Bloggers - A portrait of the internet’s new storytellers toteuttivat Amanda Lenhart ja Susannah Fox.

Noin 77 prosenttia amerikkalaisbloggaajista julkaisee pikemminkin ilmaistaakseen itseään kuin huomionkipeydestä tai ansaintatarpeesta. Oma elämä on edelleen keskipisteenä. 37 prosenttia siteeraa omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan.

Politiikka on kakkosena vasta 11 prosentissa. Muita teemoja ovat viihde (7 %), uheilu (6 %) ja uutisointi (5 %). Uskonto ja hengellisyys innoittaa 2-prosenttisesti. Toisaalta lähes kaksikolmasosaa (64 %) kertoi bloggaavansa useista aiheista.

Noin 8 prosenttia amerikkalaisista netinkäyttäjistä eli 12 miljoonaa pitää blogia, Pew Internet arvioi. 54 prosenttia on alle 30-vuotiaita.

USA:ssa blogit ovat saavuttaneet jo vakiintuneen muodon uutis- ja ilmaisukanavana. Lukijoita on noin 57 miljoonaa.

USA-blogi ei mieltäydy kansalaismediaksi

Yksi mielenkiintoisimpia Pew Internetin havaintoja on, että suurin osa vastaajista (65 %) ei kokenut bloggaustaan journalismin muotona. Blogosfääristä on hihkuttu ylettömästi kansalaisjournalismin nousuna ja myös sitä se epäilemättä onkin.

Vain kolmasosa bloggaajista kertoi esimerkiksi tarkistavansa faktoja tai linkittävänsä lähdemateriaaliin. Yli 40 prosenttia ei siteeraa muita lähteitä tai mediaa suoraan.

Erheitä oikaistaan veltosti (11 %) ja suurin osa pyytää harvoin tai ei koskaan lupaa tekijänoikeusaineiston käyttämiseen (61 %).

Mediatyyppien käyttö näyttää olevan amerikkalaisilla hanskasessa. 72 prosenttia käyttää myös kuvia ja audiolinkkejä tarjoaa 30 prosenttia.

Sen sijaan RSS-fiidi eli otsikkosyöte näyttää olevan vielä uutta bloggaajille. Sitä tarjosi 18 prosenttia, reilusti yli puolet ei (59 %) ja yli viidesosa (23 %) ei tiennyt tarjoaako vai ei.

Vaikka itseilmaisu onkin keskeinen motivaattori amerikkalaisbloggaajille, niin uutistyyppiselle blogosfäärille riittää lukumääräisesti runsaasti toisiinsa linkittäviä blogeja.

Olisin mielelläni lukenut havainnointia nimenomaan blogien muodostamasta uutisinfrastruktuurista, mutta tällaisenaankin tutkimus valottaa tarkasti perusblogien kehityssuuntia.

Amerikkalaisbloggaajat ottavat rennosti

Blogia pidetään pääasiassa harrastuksena (84 %) ja iso osa (59 %) bloggaa 1-2 tuntia viikossa. Vain kymmenesosa tykittää yli kymmentä tuntia.

Useimmat bloggaavat vain inspiraation iskiessä (70 %) ja vain reipas viidesosa kirjoittaa säännöllisellä aikataululla (22 %).

Pseudonyymilla kirjoittelee yli puolet (55 %). Lähes yhdeksän kymmenestä tarjoaa edelleen kommentointimahdollisuutta blogiinsa, mutta lievänä trendinä on ollut sen disablointi.

Myönteistä on, että bloggaajat ovat värikästä väkeä. Suluissa amerikkalaiset netinkäyttäjät:

• valkoiset 60 % (74 %)
• afrikkalaist-amerikkalaiset 11 % (9 %)
• englantia puhuvat hispaanot 19 % (11 %)
• muut 10 % (6 %)

Suurin osa (82 %) uskoo bloggaavansa edelleen vuoden päästä. Lopettamista harkitsevia löytyi vain kolmisen prosenttia.

Pew Internetin raportti pohjautuu 233 bloggaajan puhelinhaastatteluun heinä- 2005 - helmikuu 2006 aikana. Virhemarginaalin ilmoitetaan olevan 6,7 prosenttia.

Kukahan jaksaisi tehdä vastaavan Suomen oloista? Kotimainen blogosfääri olisi mainio perattava esimerkiksi graduun tai muuhun lopputyöhön.

Kesä on nyt virallisesti alkanut. Tämä USB-tikku kuuluu ehdottomasti mätäkuun tuoteinnovaatioihin. 8-P

Kuva: www.engadget.com

"Sinun pitää postittaman joka päivä" on Eric Kintzin mukaan blogistien luomiskertomukselliseen mittaan noussut ensimmäinen käsky, jota ei ole ollut uhmaaminen. Ennen kuin nyt.

Kintz ja monet muut blogigurut, kuten Seth Godin, ovat alkaneet kyseenalaistaa tätä ensimmäistä käskyä, jonka alkuhistoria on hämärässä, mutta se on paikannettu joulukuun loppupuolelle 1997 (vuonna 0 eBl.). Nettiarkeologien mukaan kymmenen käskyn v1.0 jäi dokumentoimatta kehnon projektihallinnan vuoksi ja v1.0 onkin levinnyt perimätietona sähköpostitse ja mesellä.

Reformistien mukaan päivittäinen postaus edustaakin kerettiläistä Web 1.0-skeneä ja voi pahimmillaan ehkiä blogiskenen aikuistumista.

Klintz haluaa naulata bloggauskäskyjen v3.0:n Jacob Nielsenin uudelleentulkinnan eli v2.0n arkunkanteen varmistaakseen, ettei blogikäytettävyys enää tästä nousisi.

Totta kuitenkin on, että kun blogosfääri tuplaantuu joka kuudes kuukausi ja pakanallinen blogiointikin leviää kuin Egyptin heinäsirkat, niin enää ei riitä gnostilainen hurmoshenkisyys, vaan tarvitaan profaanimpaa otetta ja konkreettista koodia massojen hallintaan.

matrixx ei lähde harjoittamaan eksegetiikkaa Kintzin käskyistä vaan jättää tehtävän blogisteille ja tutkijoille. Ahdaskatseinen ensivaikutelma kuitenkin on, että Kintz opetuslapsineen vain haluaa vähentää blogifloodia, ettei kuluttajien ja median kiinnostus vähenisi alkuperäistekstejä ja koko blogosfääriä kohtaan. Vähemmän onkin siis enemmän.

Niinpä matrixx jatkaa puritaanisesti lukijoidensa uuvuttamista päivittäisellä uutisoinnilla uusia teesejä uhmaten. Tosin näyttää siltä, että lähiviikkoina siirtyminen kesäaikaan on odotettavissa, sillä tulevaisuus hidastuu aina kesäisin.

Sain vihdoin julkistettua oman blogin. Päivätyön ohessa blogi olisi päivittynyt liian harvoin.

matrixx 2.01 jatkaa aiemman paperiversion ja kolumnieni linjaa kidnapatusta tekoälystä, robottikäärmeestä, nanoautosta ja muusta tarpeellisesta.

Vaikka en vielä mikään blogiammattilainen olekaan, niin blogeissakin pätee www-käytettävyysohjeet. Lisäksi blogin kävijämääriä on helppo nostaa – jos sisältö on kunnossa - oleellisesti.

Aiheesta on kirjoittanut myös muun muassa käytettävyysguru Jacob Nielsen.

Valmisblogilla alkuun

Alkuun pääsee helposti maksuttomalla valmisblogilla, kuten Blogger.com. Ennen julkista avautumista kannattaa silti tehdä kotitöitä.

On hyvä naputella vähän ennakkoon, jotta innokkaat lukijat saisivat alustavaa käsitystä saapuessaan. Tyhjään blogiin ei välttämättä tulla enää uudestaan.

Tietty aihepiiri voi kasvattaa suosiota nopeasti. Kiinteitä yhteisöjä ovat esimerkiksi käsityöt ja kuluttajakysymykset.

Uutta blogia luetaan ahkerasti ja siihen viitataan. Blogin yhden idean muodostaakin blogosphere, joka syntyy ristiinviittauksista ja linkityksistä. Oma blogi ei ole saareke vaan parantuu vuorovaikutuksesta: linkeistä muiden blogeihin ja muiden kommentoinnista omaan blogiin.

Usein blogi menestyy keskittymällä kiinnostaviin, mutta vähän käsiteltyihin aiheisiin tai tavallisilla aiheilla uudesta näkökulmasta. Edelleen, näppärä tai osuva blogin nimi herättää mielenkiintoa ja erottuu massasta, kuten ””.

Omien ihmissuhteiden käsittely on myös aika varma nakki saada lukijoita. Jokainen voi samastua niihin tavalla tai toisella.

Lukijan kannalta blogia parantaa ylivoimaisesti yksi ominaisuus: RSS (Rich Site Summary; Really Simple Syndication). RSS-syötteen avulla lukija voi tarkistaa, onko blogiin tullut muutoksia.

Tämä on paljon vaivattompaa kun blogissa käyminen. Jotkut valmisblogit tukevat RSS:ää.

Erityisesti jos RSS-feediä ei ole käytössä, niin jonkinlainen säännöllinen rytmi on hyvästä, on se sitten päivittäin tai viikottain. Lukija voi tuskastua saapuakseen vain katsomaan, että uutta ei ole, tai poistaa RSS-kirjanmerkin.

Kaikkea tätä voi viilata jälkikäteenkin. Mutta mietityllä blogilla on paremmat edellytykset saada lukijoita.

Käyttöliittymä kuntoon

Hyvä käyttöliittymä on blogissakin keskeistä. Laatutekstiäkään ei jaksa seurata kovin pitkään, jos sen esiinkaivaminen vaatii joka kerta turhaa työtä.

Sisältö olisi voitava hahmottaa nopeasti. Mitä uutta on ilmestynyt edellisen käyntikerran jälkeen ja miten arkistoa voi kaivaa?

Tavallisiin www-näkymiin verrattuna blogissa on tekstiä paljon ja sivut ovat pitkiä. Blogissa ei usein ole pääkäyttöliittymää.

Näin molempia reunoja voi käyttää aika pitkänäkin ja esimerkiksi pystysuuntaisten mainosten sijoitteluun. Kun lukija rullaa blogin näkymää, niin käyttöliittymäelementit tulevat näkyviin ikään kuin automaattisesti.

Kirjoituksen otsikon olisi aina hyvä viitata jollain tavalla aiheeseen. Se ei rajoita luovuutta vaan saa lisää kävijöitä.

Esimerkiksi ”Uutuuksia tulossa” ei ole kovin kuvaava. Lukija on voinut lukea uutuuksista muualta ja käynti blogissa on turha. Toisaalta ”Käämi paloi” voi kertoa oleellisen parisuhdeblogista.

Itse tekstiä viilatessa kannattaa hieman paneutua editointiin. Omiin aiempiin teksteihin linkittäminen tarjoaa lukijalle mahdollisuuden taustoitukseen ja lisää blogin kiinnostavuutta.

Ihmisten nimet voi lihavoida ja teokset kursivoida. Pitkissä teksteissä voi olla väliotsikoita. Pilkkua ei tarvitse viilata, mutta liialliset typot korjata, koska ruutua on työläs lukea.

Valmiina blogosphereen

Aivan ensi alkuun oma blogi kannattaa ilmoittaa www.blogilista.fi. Sieltä suomalaiset löytävät uudet blogit ja palvelu tarjoaa muun muassa listauksen uusista kiinnostavista blogeista.

Pieni markkinointivaiva palkitsee yleensä aina. Ulkomailla on enemmänkin listauspalveluita, kuten Technorati.

Blogin määritelmän mukaan se on henkilökohtainen näkemys. Henkilökohtaisuus, uskottavuus ja kiinnostavuus lisääntyvät jonkinlaisen omakuvan – valokuvan tai piirroksen – sekä nimen tai nimimerkin julkaisemisen myötä.

Sosiaaliturvatunnuksen sijaan voi kertoa itsestään yksityiskohtia, jotka liittyvät blogiin: kuten Lontoosta bloggaavaa todella asuu Lontoossa tai tietotekniikasta kirjoittava jotain osaamisestaan. Itsensä kuvailu auttaa lukijaa päättelemään, onko blogi tarkoitettu hänelle.

Osa bloggaajista avautuu aika intiimisti. Kannattaa muistaa, ettei nettiin kannata kirjoittaa mitään, mitä ei voisi kertoa seuraavassa työhaastattelussa.

Kohti omaa domainia

Vaativalle blogistille oma verkko-osoite on paikallaan. Valmisblogiyhtiö voi mennä nurin tai sieltä voi kadota jokin oleellinen piirre. Yhtiö voi näyttää blogin yhteydessä epäsoveliaita mainoksia tai jopa kilpailijoilta.

Oma verkko-osoite parantaa blogin löydettävyyttä www-hakukoneilla ja vastaavasti lisää uskottavuutta lukijan silmissä. Valmisblogista vapautumisen myötä voi ottaa käyttöönsä kaikki halutut toiminnot ja piirteet.

Blogin tallentamiseen käytetään usein MySQL-tietokantaa. Sen kytkeminen esimerkiksi www-selaimella käytettävään julkaisujärjestelmään - kuten b2evolution - ei ole kovin työlästä ilman ohjelmointikokemustakaan.

Jos ohjelmoinnin alkeidenkaan opettelu ei kiinnosta, niin yleensä verkkopalveluntarjoaja, netin kyselyfoorumit ja tutut auttavat.

Kesäblogin kohtalo

Ylläkuvatuilla keinoilla blogi oletettavasti saavuttaa vakaan lukijakunnan.

Blogille käy helposti kuin kesäkissalle. Technoratin tuore tutkimus kertoo, että 55 prosenttia jaksaa yli kolme kuukautta.

Blogi vaatii aikaa ja aina ei keksi mitään sanottavaa. Ilmiö koskee niin kolumnisteja kuin taiteilijoitakin; se on inhimillistä.

Blogi voi tyssätä aiheen muuttumiseen elämäntilanteessa: muutto kommentoitavasta taajamasta, sinkku aloittaa parisuhteen tai harrastus vaihtuu.

Koukkuun jääneelle lukijalle hylätty blogi on ikävä kokemus. Jos blogi ei enää tunnukaan parhaalta ajanviettotavalta, niin sitten on hyvä vain kiittää lukijoita ja päättää se.

Ja tietysti aloittaa uusi, aiemmat kokemukset hyödyntäen. :-)

KARI A. HINTIKKA