matrixx2.01

Kyborgin käsikirja on Teknillisen korkeakoulun dosentti Mika Ala-Korpelan, mediatutkija, tohtori Sam Inkisen ja DI Teemu Sunan laatima lukupaketti.

Tiedotteesta:

Havainnollisesti kuvitettu tietokirja johdattaa lukijansa muun muassa robottien, kyborgien, kloonauksen, eläkepommin, digitaalisen luonnon ja orgasmitohtorin jäljille. Kyborgin käsikirja käsittelee laaja-alaisesti ja monitieteisesti ihmisen ja koneen välistä suhdetta sekä eri puolilla planeettaa havaittavaa tieteellis-teknistä kehitystä.

Teos porautuu muun muassa systeemibiologian, geeniteknologian, keinoelimien, implanttien ja robotiikan problematiikkaan sekä esittelee kriittisesti tieteiskirjallisuuden ja taiteen visioita teknologisesta huomisesta.

Vaikuttaa olevan lähes kaikki yksissä kansissa. Kunnianhimoista. matrixx palaa asiaan.

Kyborgin käsikirja. Havaintoja informaatiosta, ihmisestä ja koneesta, elämästä ja älykkyydestä. Finn Lectura, 301 sivua. 35 euroa.

matrixxin toimituksen tietoon on saatettu inhimillisiä kärsimysnäytelmiä, kun viestinilmoituspupu Nabaztag tai Sonyn Aibo-robolemmikki on mennyt rikki.

Nabaztag on valitettavasti hyllytavaraa, mutta Sonylla homma on hoidettu aina tyylikkäästi. Loukkaantunut Aibo on saanut henkilökohtaista hoivaa erikoiskuljetuslaatikosta alkaen. Nyt Philips on kuitenkin tarjoamassa vieläkin koukuttavampaa animointia eli elottoman inhimillistämistä.

MIT Technology Review kertoo hollantilaisista tutkijoista, jotka ovat tilanneet Philipsilta iCat-kissarobon. Tutkijat uskovat, että kun ihmisen päätöksentekoon lisätään tunnerekisteri, vaikka robon tuottamana, niin oivalletaan lisää luontevammasta kanssakäymisestä ihmisen ja robon välillä.

- Emme usko, että tietokoneilla voisi olla tunteita, mutta tunteilla on kuitenkin selkeä rooli ihmisen käytännön järkeilyssä, kertoo keinoälytutkija Mehdi Dastani Utrecht Universitysta.

Kun älykkäisiin agentteihin implementoidaan samankaltaisia tunteita kuin ihmisellä, niin hollantilaistutkijat toivovat robojen emuloivan paremmin ihmisenkaltaista järkeilyä.

iCat-robokatti muodostaa kasvoillaan tunnetiloja käyttäen kulmakarvojaan, silmäluomiaan, suutaan ja päänasentoa. Aluksi tarjolla on 22 tunnetta, kuten viha, toivo, tyytyväisyys, pelko ja ilo.

Oleellista ei ole, voiko lihakissalla olla näitä tunteita vaan yhtä hyvin ne voisivat olla vaikka bonzaipuurobolla. Ihmisen reptiilikerroksessa on ilmeisestikin jokin rekisteri, joka reagoi vaistomaisesti tunteella.

Esimerkiksi TaiKin Medialabin Mac-koneiden työpöydälle asennettiin 1990-luvun puolivälissä tyhmähkö koira-agentti, jota huippuoppilaat kiusasivat esimerkiksi viemällä siltä jatkuvasti synteettisen luun, jota se oli juuri haukkaamassa. Kiusaamisen jälkeen opiskelijoille tuli paha mieli pitkäksi aikaa. Loogista? Ei, mutta juuri siitä ei ole kyse.

Hollantilaistutkijoilla on kuitenkin taustalla paljon järkeä ja loogista ajattelua. Jos iCat pitää oletettavana, että se voi ratkaista annetun tehtävän, se voi kokea ja ilmaista toivoa. Vastaavasti jos annetun tavoitteen saavuttaminen alkaa vaikuttaa epätodennäköiseltä, niin se voi viestiä pelkoa jne.

Ilmeet ja eleet ovat äärimmäisen nopea viestintämuoto, joita ei ole vielä järin tutkittu käytettävyyden ja käyttöliittymien näkökulmasta. Vielä kun iCatiin saisi träkkerin, joka tunnistaisi ihmisen kasvojenilmeen, niin oltaisiin jo kohtuullisen pitkällä nonverbaalisessa ja erittäin tehokkaassa vuorovaikutuksessa.

Esimerkiksi autoillessa olisi eri kätevää ilmehtiä tuulilasin sisäpinnan kanssa, jos alkaa tuntua siltä, että navigaattorin gsp on tipahtanut langalta. Navigaattori sitten päättelisi ilmeestä, olisiko aika yrittää etsiä uutta reittiä.

Jos Philips saa iCatin kodinkonelinjalle, niin suosio on taattu.

Kuva: www.philips.com

Monet ideat ovat perustaltaan yksinkertaisia. New Scientist esittelee lentävän paperirobon, jota ovat kehitelleet etelä-korealainen Inha University ja Texas A & M University.

Elektroaktiivinen paperi (EAPap) on tavallista kuitupohjaista paperia, joka on päällystetty molemmilta puolilta kultakerroksella. Mutta kun sähköä ohjataan siihen, niin toinen puoli alkaa laajeta ja taipua, mikä mahdollistaa siipeilyn.

Periaatteessa paperi voisi myös kävellä. Alkuvaiheessa olevalle paperirobolle nähdään erinomaiset mahdollisuudet tarkkailussa ja valvonnassa kuljettamalla uusia ultrakevyitä kameroita, mikrofoneja ja sensoreita.

Vuonna 2000 meksikon zapatistat tekivät taktisen median iskun hallitusta vastaan. Zapatistojen "Tactical Air Force" ilmaiskussa he heittelivät satoja paperilennokkeja sotilaskasarmien aidan yli ja hämmentyneet sotilaat alkoivat osoitella aseillaan lennokkeja, ikään kuin kyse olisi vakavammastakin iskusta.

Maailmalle levisi hyvää mielikuvaa sotilaiden vainoharhaisuudesta, mutta vastaisuudessa sitä ei enää tiedä.

Kuva: www.newscientisttech.com

Petteri Numminen vinkkasi NEC:in uudesta PaPeRo-blogiavustajasta, jonka myötä hellyttävälle robolle pystyy kohta juttelemaan päivän mietteensä ja se vääntää aatokset multimediablogiksi.

Helpompaa ei bloggaaminen taitaisi olla. PaPeRo analysoi keskustelun ja etsii sitten sopivat multimedia-aineistot netistä, kuten kuvat, kuvitukset ja musiikin.

NEC Personal Robot Research Centerin virkeä avustaja perustuu monen semanttisen tekniikan integrointiin. Ensin laaja sanasto ja puheentunnistus kääntävät videon tekstiksi avainsanoineen. Sitten luonnollisen kielen rakenteita hyödyntämällä pollataan nettisisältöjä.

Erityisen mielenkiintoiseksi PaPeRon tekee, että kuluttajarobojen kanssa kommunikointi on ollut tähän asti aika suppeaa, mukaan lukien Sonyn klassinen Aibo-monieläinrobo. Perinteisesti koneälyn kanssa on voinut jutella netitse, kuten Alice-chatbot, tai terminaalin välityksellä, kuten alan pioreeni Eliza.

On jo makuasia, onko PaPeRo robo, koneäly vai orastava keinoelämä.

Kun semanttinen puoli toimii yhteen suuntaan, niin kaipa sen saisi kaksisuuntaiseksi. Sovellusalueita riittäisi. Esimerkiksi auton navigaattorin kanssa olisi metka kränätä nopeimmasta reitistä.

Mutta ihan ensi alkuun: olisihan se kohtuullisen koleaa, kun turisee PaPeRolle elämän olemuksesta ja takaisin palautuu ärpäkkää kommenttia: "Haloo. Eihän tollasta jaksa kukaan lukea. Loputkin lukijat lähtevät Blogilistalta."

Lisätietoja PaPeRosta ominaisuuksineen tästä.

Kuva: www.incx.nec.co.jp

On tätä odotettukin. Robot osaavat autonomisesti parveilla jo etevästikin.

Mutta vaikka Transformerseista tehdään aitoa elokuvaa ja autot muuntautuvat jo mainoksissakin, niin ideaa ei ole juuri viljelty aitoroboissa.

New Scientist kertoo, että nyt USA:ssa on vihdoin kehitetty Superbot-modulointi. Jokainen mokkula on itse asiassa itsekin robotti ja ne voivat liikkua itsenäisesti, pyörähtää ympäri ja rotatoida kuten pyörät.

Ne myös tunnistavat tarkasti 3D orientaationsa. Kuutioiden kaikki kuusi sivua voivat telakoitua vapaasti kavereihinsa, koordinoitua ja esimerkiksi vaihtaa virtaakin keskenään.

Mitä hyötyä tästä sitten on? No, robojen liikkumisevoluution kannalta vähän sama kuin pyörän keksiminen, noin ensi alkuun.

Menokkaat videot kertonevat kaiken, tosin wmv-muodossa.

Superbot-modulisto etenee köyttä pitkin (10Mb), liikkuu pyöränä (2.4Mb), rannalla kuin katerpillari (19Mb), kiipeää rinnettä (1.62Mb) ja tietysti kävelee perinteisesti (7.9Mb).

Tyhmä b2evolution ei anna taaskaan linkittää suoraan klippeihin eikä tällä kertaa edes NS:n artikkeliin, mutta ylläolevat ja runsaasti muita demo-otoksia löytyy hakemistosta

www.isi.edu/robots/superbot/movies/Feb2007/

Vesselit aiotaan saada myös ainakin lentämään ja tietty ennemmin tai myöhemmin auttaa avaruustaipaleelle.

Kuva: New Scientist

Alati valpas Roland Piquepaille on löytänyt helmen taas kerran. Koneaivoilla ja tekoälyllä on 50-vuotisjuhlat, mutta juhlijoita ei näy.

Vaikka esimerkiksi transhumanistit vannovat koneellisen tietoisuuden syntymiseen, niin käytännössä tekoälyllä varustetut robotit eivät vielä edes osaa arvioida, kuinka kovalla sateella kannattaa mennä hakemaan posti ulkopostilaatikosta.

Viime kädessähän perusongelma on näillä tulevaisuuden valtiailla, etteivät ne ymmärrä mitä ne havainnoivat. Neuroverkot ovat päässeet jo hieman pidemmälle kuin shakkimestaruuksia hallitsevat tekoälyt, mutta niitä on käytetty ensisijaisesti päättelyyn ja tulkintaan eikä niinkään toimintaan.

MIT McGovern Institutessakaan ei tavoitella koneellista eksistenssia, mutta hahmottamisongelmassa ollaan etenemässä jorman harppauksen verran. Tomaso Poggion labrassa yhdistellään neurotieteitä, tekoälyä ja tietotekniikkaa oppimaan, miten ihmisaivot tunnistavat ja jäsentävätt objekteja materiaalisessa todellisuudessa.

Tavoitteena on muun muassa saada koneellista apua autoilijoille, visuaalisia hakukoneita (jee), biomedikaalisia kuva-analyyseja ja mikä tärkeintä ihmisen syrjäyttämiseksi, robopoloille realistinen näköaisti. Nykyäänhän esimerkiksi jalankulkurobojen perusongelma on, että ne jäävät rekan alle laakista, kun peltireptiilikerros ei ehdi reagoida väistämisenä uhkaavaan havaintoon liian pitkän prosessoinnin vuoksi.

Toisin kun matrixxissa, Piquepaillella riittää aina tarmoa selittää käytetyt menetelmät ja teknologiat perusteellisesti ja linkittää taustadokumentteihin. Lue koko juttu.

New Scientistin mukaan Singapore aikoo pistää DARPA:n autonomisten ajokkien kilpailuja paremmaksi. Singaporen Defence Science and Technology Agency (DSTA) on julkistanut kisan, jossa etsitään parasta itsenäistä kaupunkisotarobottia.

Tehtäviä ei ole vielä julkistettu, mutta tavoitteena on etsi-ja-tuhoa-tyyppinen omatoiminta ihmissotilaan tavoin. Ilkeimmän robon kehittäjä saa 652,000 usd ja kuka tahansa saa osallistua.

Robocop tulee auttamatta mieleen bränditutkimusten tapaan, sillä kaupunkisotaroboilta oletetaan muun muassa kykyä siirtyä hissillä kerroksesta toiseen ilman satelliittinavigointia.

Epäselvää on, miksi juuri Singapore kokee tarpeelliseksi kaupunkisotarobot? Jo nykyään toistuvasta roskaamisesta tai sylkemisestä pääsee häkkiin ihan perinteisin ihmisvoimin ja Singapore on yksi maailman turvallisimmista kaupungeista & valtioista. Sen ymmärtäisi, jos kilpailu olisi julkistettu vaikka Sao Paulossa.

Penn Medicine News kertoo uudesta konseptista kyborgin suhteen. University of Pennsylvania School of Medicine kehittää biologista rajapintaa, joka voisi linkittää asiakkaan hermojärjestelmän ajatuksella ohjattavaan keinoraajaan.

Touhu ei ole sinänsä erityisen uutta ja koneosien implementointia ihmisiin kehitetään koko ajan. matrixx on uutisoinut esimerkiksi sekä japanilaisten että
DARPAn robottikäsi-hankkeet ja ainakin amerikkalaisilla tämäntyyppinen tarve kasvaa sitä myötä kuin Lähi-itään lähetetään lisää sotilaita.

Pennsylvaniassa on kuitenkin uudentyyppinen, pitäisikö sanoa luonnollinen lähestymistapa. Ylläolevat hankkeet ovat aika suoraviivaisia ensimmäisen sukupolven purkkaviritelmiä.

Professori Douglas H. Smithin mukaan asiakkaan hermojärjestelmää huijataan ottamaan verkostonsa jäseniksi uusia keinotekoisia hermosoluja.

Periaatteessa hermojärjestelmä vastustelee esimerkiksi elektrodeja. Mutta uudet keinotekoiset solut, jotka ovat kytketty elektrodeihin jo ennakkoon ja tätä kautta keinoraajaan, voivat osoittautua kivoiksi kavereiksi ja niitä hermojärjestelmä adaptoi mielellään.

Näitä soluja kutsutaan termillä transplantable, jolle ei äkkiseltään löytynyt suomenkielistä vastinetta. Keksinnön tekee erityisen arvokkaaksi se, että sillä voidaan ehkä auttaa myös selkäytimeltään vaurioituneita asiakkaita.

Kuva: www.uphs.upenn.edu

News.com on pistänyt laadukkaista kuvakoosteistaan vieläkin paremmaksi. Nyt tarjolla on kaikille robojen kavereille laaja Robots in Action-teemakooste, jossa on useita koosteita robojen nykytrendeistä, kuten otos CESin robotarjonnassa ja mitä voi tehdä Microsoftin Robotic Studiolla.

Kokonaisuuden mieleenpainuvin video on ehkä haastattelu ja demot Frank Garveyn OmniCircuksesta, joka jatkaa Mark Paulinen viitoittamalla tantereella. Garvey teettää roboillaan luokkasotaa ja näyttää myös, millaista on elämä robojen punaisten lyhtyjen - vai pitäisikö sanoa ledien - kadulla. ;-)

Kuva: www.omnicircus.com

2006 ehkä muistetaan robotiikan osalta erityisesti kyborgievoluution rantautumisena.

Tiedemaailmaa kohautti japanilainen Hiroshi Ishiguro, joka koettaa tehdä itsestään mahdollisimman vakuuttavan androidireplikan. ATR Intelligent Robotics and Communication Laboratoriesissa tehdään raakaa perustutkimusta, sillä Ishiguro itsekään ei oikein tiedä mihin hanke tähtää, mutta androidin ilmehtiessä vaikutelma on hämmentävä.

Yhdysvaltain Defense Advanced Research Projects Agency, tuttavien kesken DARPA, rahoitti aikoinaan muun muassa netin ensiaskelet. Alkuvuodesta 2006 DARPA ilmoitti tähtäävänsä robottikäteen, joka olisi kytketty suoraan hermojärjestelmään Revolutionizing Prosthetics -ohjelmassaan.

Loppuvuodesta tuli lisää uutisia hienomekaniikan käytännön implementoinnista Irakissa vammautuneisiin sotilaisiin Terminator-elokuvien hengessä. Ei liene enää konspiraatiota, että DARPA:n tavoitteena on täydellinen kyborginen varaosapakki ihmissotilaille tantereella.

Sitäpaitsi sotilaiden lennättäminen Pahan akselilta Yhdysvaltoihin pelkkien vammojen takia on tyyristä puuhaa.

Meno oli 2006 sen verran rivakkaa, että kansainvälinen tutkijaryhmä katsoi asiakseen julkaista 'eettisen koodiston' roboille ja miksei vähä-älyisemmillekin koneille. Asimovia piti siis mennä päivittämään. Mitä rienausta.

Vuoden - tai itse asiassa kolmen - kotimainen voimainponnistus oli Heiko Romun johdolla tuotettu 22-metrinen lohikäärme Dragonbane-massiivilarppia varten. Uskomaton jorma-otus saattaa tietokoneen säätäjät ja datsunin tuunaajat häpeään. :-)

Lisätietoja Ponsse-metsäkoneen taiturimaisesta kierrätyskäytöstä spekseineen täältä.

Millaista esikyborgin arki sitten on, siitä Kari A. Hintikan MikroBitti-kolumni vuodelta 2004 pioneeri Steve Mannin kokemuksista.

Lisää perinteisempiä robouutisia matrixxissa vuodelta 2006 tästä.

Kuva: www.newscientist.com

DARPA järjesti 2005 menestyksellisen ja laajasti uutisoidun Grand Challengen. Siinä autonomisten ajoneuvojen piti selviytyä ilman ihmisapua 212 kilometrin matka aavikolla esteineen.

Marraskuussa 2007 käynnistyy uusi DARPA Urban Challenge. Siinä autonomiset ajokit sompailevat 60 mailia simuloidun perusliikenteen parissa puineen, liikennekyltteineen ja rakennuksineen.

Neuvokkien on myös osattava muun muassa noudattaa liikennesääntöjä, vaihtaa kaistaa ja parkkeerata.

A-sarja toteutetaan 11 aiemmin menestyneen ajoneuvon ja työryhmän kutsukilpailuna ja toiseen sarjaan on vapaa osallistuminen.

Lue myös MikroBitti 2003/06-kolumnini autonomisista roboista tästä.

Kuva: www.darpa.mil

Sienimetsää odotellessa voi vilkaista, miltä näyttää tulevaisuudessa tähän vuodenaikaan autiomaassa.

Vuosittainen Burning Man päättyi syyskuun alussa. Se on taide- ja yhteisöfestivaali Black Rock Desertissa Pohjois-Nevadassa.

Burning Manissa eletään viikko Mad Maxia ja apokalyptian aikaa.

Mitä ihmiset sitten tekevät autiomaassa? Kärventävät itseänsä robottiliekinheittimillä, ihastelevat 50-metriä pitkää ja tultatursuavaa Serpent Mother-mekanonisäkästä ja räimivät toisiaan valjaissa Death Guild Thunderdomessa. Muun muassa.

News.comin laadukas kuvakooste selityksineen tästä ja Burning Man-saitilta mm. osallistumisohjeita.

Itse en ole koskaan päässyt lähtemään, mutta jos elämä Mad Maxissa inspiroi, niin tätä lähemmäs on vaikea päästä. Joululahjojen antamisen voi jättää väliin ja säästää. Ihmiset kyllä ymmärtävät. :-)

Kuva: www.news.com [Declan McCullagh]

Teoksilla jatketaan. Uutisiakin on, mutta teossuman purku ensin.

Tämä tulee suman vuoksi verkkaisesti. Esimerkiksi suomiblogi überkuul uutisoi ajantasaisesti jo keväällä, kun kala ilmestyi, teos mutta ansaitsee pidempiaikaisen puffaamisen.

10-minuuttinen Elephants Dream 3D-animaatio esittäytyy maailman ensimmäiseksi avoimeksi elokuvaksi. Se on tehty kokonaan open source-softilla, kuten Blender ja tekijätiiminä on Orange Open Movie Project Damista.

matrixxin markkeerauskuvan koko on valittu siten, että aiheesta saa keskimääräisesti jotain alkeellista viitettä. Tällä kertaa 200 pxl miniatyyri kuitenkin lähinnä rienaa kohdettaan.

Ennen lataamispäätöstä Elephants Dreamin kuvakaappauksia tarvittaessa tästä.

Ilahduttavan surrealistisissa ja väliin synkistelevissä maisemissa seikkailevat Emo and Proog. Heidän välityksellään katsoja johdatetaan vinkeään koneympäristöön.

Hillittömäksi projektin tekee myös se, että Blenderin käyttäjä - tai tietty joku muukin - voi tilata kaikki animaatiossa käytetyt .blend-fileet - kuten mallit ja tekstuurit - 35 euron hintaan DVDlla.

Sinänsä laadukas b2evolution-julkaisualusta kieltäytyy turhan usein vastaanottamaan linkkejä halutussa muodossa. Nyt php:n päälle rakennettu softa ei suostu julkaisemaan php-osoitetta eli lähimpään DVD-kauppaan tästä:

http://www.blender3d.org/e-shop/product_info.php?products_id=84

Monikansallisessa hankkeen taiteellisessa ja teknisessä on ollut myös suomalaisia: Bastian Salmela ja Toni Alatalo. Propsit heille. Jälki on puhtaasti pro.

Asiallisesti animaatiosta tarjotaan runsas maksuton kirjo eri mediatyyppejä HD:sta alkaen. Jopa mac on huomioitu.

Tätä on open source parhaimmillaan, mutta olisi tietty hyvä, että studiojoukkue saisi jostain liksaakin, niin saisimme lisää animaatioita. ;-)

Projektia softineen ja fileineen pitäisi *vaatia* jokaisen kotimaisen 3D-ahjon perustutkinnon osaksi. :-)

Kuva: www.elephantsdream.org

Tämä viikko taitaa mennä pitkälti metkojen teosten parissa. Ensimmäisenä tieteellisiin animaatioihin erikoistuneen XVIVOn käsitys solujen sisäisestä elämästä.

Harvard University tuumi, että oppi menee paremmin jakeluun 3D-animaationa ja tilasi XVIVOlta 8-minuuttisen opetusfilmin The Inner Life of the Cell, joka näytettiin Siggraph 2006:ssa.

Meille kovaosaisille on tarjolla vain 3-minuuttinen valkoisten verisolujen seikkailusta, jota on pakko tihrata selaimeen upotetusta pikkuikkunasta, mutta sitäkin kannattaa vilkaista. Tarkemmin katsottuna kokonaisuus näyttää kyllä kyberavaruudelta. Tai siis kyberavaruuden pitäisi näyttää tältä. :-)

Lisää yhtiön tuotoksia löytyy avausnäkymän alaosan painikkeesta 'Animation', kuten ketterä Peacekeeping 2025, joka aika käytännössä demoaa, millaista olisi matrixxin uutisoima autonomisten robottien yhteistyö kontaktitilanteessa.

Kuva: www.xvivo.net

Tätä on odotettukin. Scifin sekä konepelien maailmassa temppu on arkea.

Ruotsalaisrobotit osaavat nykyään kytkeytyä toistensa sensoreihin eli päästä ikäänkuin toisen nahkoihin, kertoo New Scientist. Robotti voi esimerkiksi pyytää kollegaltaan toista näkymää esteeseen.

Botinkehittäjä Robert Lundh Örebro Universitysta toteaa, että yhteistyökäytös on yleensä karkeasti ennakko-ohjelmoitu robotteihin. - Me halusimme saada robot miettimään omien ja muiden kapasiteetin hyödyntämistä.

Yhdessä esimerkkikokeessa kaksi roboa kantoi puuta tasapainotettuna molempien pääkoppiin. Toinen roboista kytkeytyi toisen tarkkailemaan nopeuteen ja suuntaan pitääkseen tasapainon. Toisessa kokeessa robot selvittivät esteen oviaukossa yhteistyössä.

Lundh uskoo, että robot olisivat vastaisuudessa ihmisten tavoin yhteistyössä silloin kun siltä tuntuu ja sitä tarvitaan. Näkemystä tukee esimerkiksi Ken Young Warwick Universitysta Iso-Britanniasta. - Pikkuroboille säännöllinen yhteistyö on helpompaa kun tilaisuuksia on enemmän.

Lundh toivoo pääsevänsä testaamaan yhteistoiminnan ideaansa älykodissa.

Olisi epäilemättä uusi kokemus, jos pikku roboveijari kytkeytyisi vaikkapa ensin ruokaa laittaessaan nuuhkimaan, millaista dataa kotiverkossa siirretään, tiiraisi sitten eri kamerakännyjen kautta mitä huoneissa puuhataan ja päättelisi tämän jälkeen mitää kannattaisi tehdä ja neuvottelisi tarvittavien kodinkoneiden kautta sopivista työsuoritteista.

Kuva: www.newscientist.com