matrixx2.01

Viime ajat ovat menneet yhden portaalin (kans.jyu.fi) ja osallistumistalous-oppaan käynnistämisen merkeissä. Näistä lähipäivinä tarkemmin.

matrixx on jäänyt piittaamattomasti heitteille, mutta nyt jatkuu taas.

Forbidden - Places: Urban Exploration on hämmentävän esteettinen saitti, joka on erikoistunut hylättyjen taajamien, rakennusten ja muiden ihmiskonstruktioiden tallentamiseen. Mittavaa aineiston lähteinä ovat muun muassa Belgia, Ranska, Espanja, Saksa ja Hollanti.

Kohteiden määrä ja lajityypit kattavat paatuneimmankin postapokalyptistin haaveet: kuvattu on muun muassa hylättyjä tehtaita, linnoja, teattereita, sairaaloita, sotilaskohteita, juna-asemia, junien hautausmaita, nostureita ja maanpinnan alta kaivoksia ja katakombeja - sekä todellisena helmenä jättireportaasi aavekaupunki Garysta Indianassa USA:ssa.

Kuvaajat ovat onnistuneet monasti vangitsemaan harvinaislaatuisella tavalla kuviinsa aistittavaksi tunnelman, joka usein ilmaantuu joutomailla ja raunioilla käyskenneltäessä tai kontrolloidummin vaikkapa Rooman Kapusiinikryptassa. Yhtäkkinen rauhallinen ajattomuus tai ajan pysähtyminen, tunne siitä että paikka on todella täysin hylätty ja sieltä olisi poistunut iäksi jonkinlainen inhimillinen henki.

Paitsi esteettistä vaeltelua turvallisesti ruudun ääressä, saitti tarjoaa myös mahtivirikkeitä ja visuaalisia yksityiskohtia pelisuunnittelijoille - niin mallintajille kuin käsikirjoittajille - kuin muillekin sisällöntuottajille.

Kuva: www.forbidden-places.net

M2HZ on avoin monikanavainen kaupunkitelevisio, jonka testilähetykset 14.-20.5.2007 avaavat keskustelun paikallismedian uusista mahdollisuuksista.

Kallio kukkii-festivaaliin kytkeytyvä testiviikko kanavoi omaehtoista media- ja kulttuurituotantoa, paikallista elämää ja kansalaisten näkökulmia.

Ohjelmaa näkyy pääkaupunkiseudun digi-tv:ssa DINAn Welho-kaapelikanavalla sekä Otadigi-antennin ja Kurvin Kansatalon vahvistimen näkyvyysalueen antennitalouksissa. Lisäksi lähetysvirtaa voi seurata www.m2hz.net -sivustolla ja mobiilitelevisiossa.

Ohjelmisto sisältää katsauksia Kallioon ja muihin kaupunginosiin, keskustelu- ja kampanjaohjelmia, tapahtuma- ja esitystaltiointeja sekä lyhytelokuvaa. Koelähetyksissä tekijöitä on mukana yli 100 ja sisältöjä tuottavat mm. AV-arkki, Elokuvakontakti, KINOS-festivaali, Kokeellisen elektroniikan seura, MUNDO, Nuorisoasiainkeskus, OUBS, Stadia, Toisissa tiloissa, Vadelma sekä Ylioppilasteatteri.

Testijakso mallintaa kanavaprofiilia viidellä teemalla:

• Teeveestä ei taaskaan tuu mitään?
• Kuuntele kaupunkia
• Maailma, yhteiskunta ja arki
• Elävä taide ja kokeellinen viihde
• Avoin media

M2HZ vahvistaa pääkaupunkiseudun mediakanavien ja tuottajien yhteistoimintaa. Esikuvana on yhteisöllisen public access -television toimintamalli, joka on lainsäädännöllä taattu useimmissa länsimaissa. Jokamiehen mediaoikeudet - sananvapaus ja kansalaisryhmien pääsy kanaville - ovat ei-kaupallisen public access-television lähtökohtia esimerkiksi muissa Pohjoismaissa.

Testijaksolla M2HZ-yhteistyöverkosto saa kokemuksia nopeasta tuotantomallista ja jakeluratkaisuista, jotka ovat avoimia niin tekijöille kuin katsojille. Ohjelmista monet ovat ensimmäisiä prototyyppejä, joiden pohjalta tuotantoa kehitetään lokakuussa 2007 käynnistyvään säännölliseen lähetystoimintaan.

M2HZ:aa koordinoi Uuden mediakulttuurin keskus m-cult. Kanava liittyy yhteisö- ja kaupunkimedian kehityshankkeeseen, jonka päätukija on Uudenmaan liitto. Koelähetys-jakson kanavakumppaneina ovat DINA, VTT, Stadia sekä FinPilot2, joka on Forum Viriumin mobiilitelevision kehittäjäyhteisöhanke.

Lähetykset käynnistyvät ma 14.5. klo 9.

Lisätietoja:
Aapo Korkeaoja, tuottaja, M2HZ / m-cult 041-5362642 aapo.korkeaoja at m-cult.org
Minna Tarkka, toiminnanjohtaja, m-cult 050-5203167 minna.tarkka at m-cult.org
http://www.m2hz.net

BBC esittelee Cebit-messuilla julkistettua saksalaiskonseptia liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Esimerkiksi James Surowiecki on myös pohtinut tätä kollektiiviälyttömyyden muotoa eli liikenneruuhkia klassikkoteoksessaan The Wisdom of Crowds.

Ideaa edistää tohtori Anselm Blocher German Research Center for Artificial Intelligencesta. Tavoitteena olisi luoda merkityksellisen internetin ja vertaisverkkojen avulla autojen ja moottoripyörien välille SmartWebin nimellä kulkeva ad hoc-verkosto, jossa liikkuisi informaatiota teiden tapahtumista ja muutoksista.

Data virtaisi kuljettajille erityisen näytön tai mobiililaitteen kautta. Uutta ideoinnissa on, että lähitulevaisuuden autot osaisivat itse tunnistaa osan häiriöistä, kuten liukkaan tienpinnan, ja varoittaa siitä muita.

Ja jotta hanke menisi hieman scifin puolelle, niin luonnollisesti SmartWebiltä voisi ihan juttelemalla kysyä infoa liikenneruuhkista, nopeusrajoituksista tai vapaista parkkipaikoista.

Hankkeessa on mukana myös muun muassa BMW, Siemens, Daimler Chrysler, Deutsche Telekom ja European Media Lab.

Jotenkin tuntuu siltä, että kokonaisuus ei ainakaan parannu, jos liikenteessä olisi 'tyhmiä' ja verkostoituneita autoja ja kuskeja. Verkottuneet autot muuttaisivat nopeammin käyttäytymistään kuin verkottomat, ja tämä taas tuottaisi katkoksia liikenteen kokonaisnopeuteen.

Sen sijaan jos nettiauto olisi vakiovaruste, niin järjestelmä voisi parantaa liikennettä huomattavastikin. Alkuvaiheessa idea voisi toimiakin Etelä-Korean kaltaisissa integroituneissa yhteiskunnissa, joissa vain lailla todettaisiin, että nyt joka kulkuneuvoon SmartWeb-liittymä.

Kuva: www.bbc.co.uk

Kuudetta kertaa järjestettävä Pikseliähky-festivaali Hgissä 29.3.-1.4.2007 on kasvanut Pohjoismaiden suurimmaksi elektronisen taiteen festivaaliksi.

Nordic VJ Meeting tuo Helsinkiin yli 60 ulkomaista videojukkaa (video jockey). Seassa mm. alan pioneeri Hexstatic-duo. AV- ja IA-projektien lisäksi ohjelmassa on lukuisia konsertteja, klubeja, työpajoja sekä seminaareja.

Tiedotteesta:

"Nordic VJ Meeting kokoaa ensimmäistä kertaa yhteen Pohjoismaiden ja Baltian alueen VJ-artistit eli ‘videojukat’ joiden ilmaisuväline on livenä miksattu video. Audiovisuaalisen luovuuden ytimeen pureudutaan neljän päivän aikana niin teorian kuin käytännönkin tasolla. Videotaide jalkautuu myös Helsingin katukuvaan: actionia on odotettavissa ympäri kaupunkia 22.3.- 1.4.

Pikseliähkyn puitteissa järjestettävä Osallistumisen arkkitehtuurit -seminaari tutkii uusien nettiyhteisöjen dynamiikkaa ja luovaa voimaa. Miljoonat ihmiset tuovat tekstien, kuvien ja videoiden muodossa päivittäin oman henkilökohtaisen panoksensa näiden yhteisöjen kehittämiseen.

Kolmipäiväisessä tapaamisessa kansainvälinen joukko taiteilijoita, tutkijoita ja ruohonjuuritason aktivisteja analysoi näiden verkostojen muodostumista, rakennetta ja yhteiskunnallista vaikutusvaltaa."

Kuva: www.pixelache.ac

New Scientistin mukaan Singapore aikoo pistää DARPA:n autonomisten ajokkien kilpailuja paremmaksi. Singaporen Defence Science and Technology Agency (DSTA) on julkistanut kisan, jossa etsitään parasta itsenäistä kaupunkisotarobottia.

Tehtäviä ei ole vielä julkistettu, mutta tavoitteena on etsi-ja-tuhoa-tyyppinen omatoiminta ihmissotilaan tavoin. Ilkeimmän robon kehittäjä saa 652,000 usd ja kuka tahansa saa osallistua.

Robocop tulee auttamatta mieleen bränditutkimusten tapaan, sillä kaupunkisotaroboilta oletetaan muun muassa kykyä siirtyä hissillä kerroksesta toiseen ilman satelliittinavigointia.

Epäselvää on, miksi juuri Singapore kokee tarpeelliseksi kaupunkisotarobot? Jo nykyään toistuvasta roskaamisesta tai sylkemisestä pääsee häkkiin ihan perinteisin ihmisvoimin ja Singapore on yksi maailman turvallisimmista kaupungeista & valtioista. Sen ymmärtäisi, jos kilpailu olisi julkistettu vaikka Sao Paulossa.

Vuosittainen Avanto Hgissä saapuu taas. Tarjolla on taas kokeellista ja klassista musisointia ja kuvitusta kaukomailta, mutta ehkä kuitenkin helmeä on tälläkin kertaa kotimaisen avantgarge-elokuvan esitykset.

Suurin osa näistä on ollut pitkään pimennossa, elleipä jopa kokonaan esittämättä. Sähkömetsä 5-sessio tarjoaa aitotööttiä kotimaisen avantgarden historiasta ja näitä on etsitty vuosia.

Joku saattaa muistaa jonkin rainan jollain ylioppilaskunnan klubilla jonain vuonna, mutta näin retrospektiivistä kavalkadia ei ole aiemmin järjestetty. Ehkäpä tärkein anti on ollut saada Pasi 'Sleeping' Myllymäkeä (s. 1950) kinokankaalle, joka ehti työstää noin 44 3-minuuttista yksikköä.

matrixx siteeraa suoraan Avantoa:

"Myllymäki valmistui graafiseksi suunnittelijaksi Lahden käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta vuonna 1976 ja meni sen jälkeen päivätöihin Iittalan lasitehtaan visuaaliselle osastolle. Punk-liikkeen tee-se-itse-hengen innoittamana hän alkoi suunnitella lyhyitä Super 8 mm -elokuvia.

Omaa kameraa Myllymäellä ei ollut, joten hän aloitti yhteistyön kirjapainoalalla työskennelleen, filmikameran omistavan harrastajakuvaajan Risto Laakkosen kanssa. He tekivät yhteistyönä iltaisin, viikonloppuisin ja lomillaan yli 40 lyhytelokuvaa vuosina 1976–1985. Kaikki heidän elokuvansa ovat viimeisteltyjä magneettiäänifilmejä ja lähes poikkeuksetta kestoltaan alle kolmeminuuttisia."

Ja kannattaa muistaa, että Myllymäki työsti muutaman lyhärin Suomen Herra Tulevaisuuden eli Erkki 'Kurtzi' Kurenniemen kanssa. Mies rehabilitoitiin Taanilan dokkarin myötä muutama vuosi sitten, mutta kaikkea ei Taanilakaan ehtinyt tuolloin kaivaa esiin kollektiivisesta arkistosta.

Tänne. matrixx suosittelee voimallisesti.

Alustavasti tauhkan kuraattori Mika Taanila - guru itsekin - on ounastellut, että parhaat palat koottaisiin dvd:lle. Olisi jo aikakin. Kotimaisia kulttuurihistorian aarteita.

Kuva: www.avantofestival.com

Torstaina 26.10.2006 klo 19-21.30 järjestetään avoin keskustelutilaisuus verkko- ja kaupunkitelevisiosta Harjun nuorisotalolla, Aleksis Kivenkatu 1, Hki.

m2hz-monikanavan päätavoitteena on tuoda jakeluympäristö ja näkyvyyttä kulttuuri- ja kansalaisjärjestöille, taiteilijoille ja riippumattomille tuottajille. Mukana on jo parisenkymmentä urbaania ja ketterää sisällöntuottajaa, Assysta Bassoon.

Eli jos sinä tai yhteisösi olet harkinnut mobiili-, kaupunkitv- ja nettijakelua sisällöillesi tai seuraat sivistyneen ja monialustaisen katu- ja vaihtoehtomedian kehitystä, niin tänne. Tarjolla on myös kaksi gurua.

KUTSU:
m2hz -verkosto kutsuu sinut keskusteluun verkko- ja kaupunkimedian tuotannosta.

Miten omaehtoinen mediatuotanto ja yhteistoiminta tulisi organisoida? Mitkä ovat tuotantoon soveltuvat työvälineet ja toimintamallit? Miten riskejä (mahdollisuuksia) voidaan jakaa ja ottaa yhdessä? Mitä voimme oppia jo toteutetuista hankkeista?

Kansainvälisinä vieraina ovat media-aktivismin, kaupunkitelevision ja verkkomedian pioneerit Franco 'Bifo' Berardi (Telestreet, Orfeo TV, Rekombinant, IT) ja Adam Hyde (Streamingsuitcase, Flossmanuals, Radioqualia NZ/NL). Lisäksi esitetään raportti online-videon globaalin Transmission-verkoston tapaamisesta.

Tilaisuus on ensimmäinen osa keskustelusarjaa, jonka aiheena ovat verkostomaisen tuotannon ja organisaation käytännöt. Järjestäjinä ovat uuden mediakulttuurin keskus m-cult ja Tutkimusasema General Intellect.

Suomi oli muutama vuosi sitten älykotikehityksen kärjessä. Ykkössijalla oli Etelä-Korea, jossa tuolloin rakennettiin älykerrostaloja, kuten Tower Palace.

Nyt Etelä-Koreassa rakennetaan kokonaisia ubiikkikaupunkeja, mutta suomalainen älykotikonsepti ei ole valloittanut maailmaa.

Miltä näyttää kaupunkien tulevaisuus?

Markkinat rähmittiin

Suomalaisvalmisteisen älykodin konsepti on loistava ja sitä on jonkin verran myytykin. Ammattilaiset puhuvat mielummin älykkäästä talotekniikasta.

Perusajatuksena on, että lähiverkko ja erilaiset sensorit säätävät asunnossa esimerkiksi valaistusta, energiankulutusta ja lämpöä erilaisilla profiileilla kuten Juhla ja Yö.

Digikoti kohtasi kuitenkin kolme ongelmaa Suomessa. Julkishallinnon, perinteiset rakentajat eli liike-elämän sekä kuluttajat. Listasta ei taida puuttua kuin yleishyödylliset yhdistykset.

Toisinaan Etelä-Korean ripeätä kehitystahtia ihmetellään. Siellä kaikki käy länsimaita kätevämmin koska valtio ja suuryritykset ovat enemmän tai vähemmän sama asia. Ne ovat eri yksiköitä, mutta toisinaan esimerkiksi Korean hallitus säätää lain, joka vaikuttaa suoraan yritysten toimintaan.

Euroopassa julkishallinto ei nykykäsityksen mukaan halua häiritä markkinoita osallistumalla. Käytännössä sekaannuksia sattuu kuitenkin jatkuvasti, kuten vaikka valtio-omisteisissa Sonerassa ja Fortumissa.

Suomi olisi kuitenkin voinut antaa piristysruiskeen kotimaiselle älykkäälle talotekniikalle vaikkapa huomioimalla sen julkisessa rakentamisessa. Voisi olla ihan hyvä idea laittaa kouluihin ja päiväkoteihin ilmansaastesensoreita.

Kriitikoiden mukaan tästä olisi aiheutunut kuitenkin ongelmia. Saasteille pitäisi sitten tehdä jotain.

Perinteiset rakennusyhtiöt taas eivät ole innostuneet älykodeista, koska nykyiset valmiina siirrettävät betonilaatikot ja valmisomakotitalot menevät kaupaksi muutenkin.

Itseäni ihmetyttää kuluttajien kiinnostuksen puute. Piuhojen kanssa on kiva näprätä, mutta itse olisin ihan tyytyväinen, jos asunnossa olisi valmiina kotipalvelin, 100 Mbit:n hubi palomuureineen ja wlan-verkko.

Villin lännen megacityt

Viime vuosina on yleistynyt megacityn käsite. Megacityssa asuu vähintään kymmenen miljoonaa ihmistä. New Yorkia pidetään ensimmäisenä 1940-luvulla ja nyt niitä on parikymmentä, suurin osa eteläisissä maanosissa.

Megacityt ovat muuttumassa sulatusuuneiksi. Niissä ei esimerkiksi välttämättä päde yhteiskunnan lait.

Perinteisesti on ajateltu, että lakia kunnioitetaan vähemmän syrjäseudulla ja oman käden oikeus on arvostetumpaa. Mitä pitäisi sitten ajatella siitä, että esimerkiksi Sao Paulossa rikollisjengit ovat olleet jo kuukausia sodassa poliisia vastaan. Toukokuussa taisteluissa kuoli lähes kaksisataa ihmistä.

Megacityt ovat herättäneet tutkijat miettimään, onko 'kehitykselle' mitään tehtävissä. Ne nimittäin alkavat olla aika iso ympäristöongelma.

Kivi, betoni ja asfaltti imevät itseensä auringon energiaa. Ylimääräisen lämmön vuoksi käytetään ahkerasti viilentimiä.

Kesäkuun New Scientist teki mielenkiintoisen havainnon. Tulevaisuudessa luonto kuitenkin säilynee parhaiten kaupunkien avulla.

Esimerkiksi Lontoo kuluttaa 125 itseänsä suuremman alueen verran resursseja ja kuluttaa 8000 tonnia ruokaa päivässä. Iso osa ravinnosta toimitetaan lentokoneilla ja laivoilla.

Tutkijat ovatkin alkaneet kehitellä ekokaupunkeja, jotka tuottaisivat suuren osan ravinnostaan paikan päällä. Saa nähdä voiko Suomessakin tehdä vastaisuudessa verovähennyksen, jos kodinhoitohuoneessa on vaikkapa vuohi tai lammas.

Melbourne on kehittämässä riippuvia puutarhoja ja suihkulähteitä viilentämään ilmaa. Tavoitteena on, että tuuliturbiinit ja aurinkopaneelit tuottaisivat suuren osan rakennusten energiantarpeesta ja vesi hoituisi pitkälti sadeveden kerääjillä.

Uusi kaupunki Suomeen

Etelä-Korea rakentaa U-City-konseptilla viittä ubiikkikaupunkia. Digitaajamia aiotaan tuottaa kaksitoista vuoteen 2010 ja yli 60 vuoteen 2015 mennessä. Niistä on näillä näkymin tulossa konehullun paratiiseja.

Verkotetun kodin laitteet ovat ohjattavissa töistä tai autosta ja esimerkiksi lattiat havaitsevat, josko joku on ketarat ojossa ja hälyttävät apua. Laajaa nettikaistaa on kaikille ja kaikkialla niin paljon kuin aivot imevät.

Fyysistä liikennettä ohjaillaan niinikään ja yritetään avata solmukohtia. Turha mainitakaan, että esimerkiksi autot etsivät itse vapaat parkkipaikat ja odotellessa voi ladata kotiserveriltä viihdettä autoon.

Varmasti U-Cityissä ilmenee erityyppistä ongelmaa, jos on ronkeli teknologian stabiiliuden tai yksityisyyden suhteen. Kuten usein on ennustettu ja elokuvatisoitu, niin älykodin keskusjärjestelmä voi kaapata talon tai liikenteenohjaus näyttää kaikille vihreätä keskisormea. Tai asukas julkistaa kotivideonsa vahingossa koko taajaman verkkoon.

Ja jokainenhan tietää, millaista on päivittää ubikaupunki versioon 2.0b julkista betatestausta varten tai installoida uusi torjuntasofta kokonaiseen taajamaan.

Entäpä jos kaiken voisi pistää uusiksi? Esimerkiksi Lontoossa taistellaan tällä hetkellä sekä viktoriaanisaikaisen vesijohto- että metrojärjestelmän kimpussa. Molempien uusiminen on hidasta ja paikoitellen mahdotontakin, koska Lontoo on kasvanut niiden päälle.

Erityisesti Lontoon metro on häikäisevä taidonnäyte. Väliin ihmetyttää, miten eri tunnelit ohittavat toisensa limittäin, lomittain ja päällekkäin.

Mutta jos koko rakenne haluttaisiin modernisoida, niin tarvittaisiin valtaisa määrä telineitä, joiden varaan kaupunki laitettaisiin. Ja koko taajama romahtaisi työmaakuoppaan.

Miksei Suomessakin voitaisi rakentaa täysin uutta, modernia kaupunkia? Se olisi ympäristöystävällinen, ruuhkaton ja läpeensä verkotettu.

Suomessa olisi osaamista ja parhaillaan suomalaisyritykset rakentavat älykaupunkeja muissa maissa. Ja tilaa kyllä Suomessa riittäisi.

KARI A. HINTIKKA

Tämä alkaa näyttää hieman trendiltä: puhallettavaa avaruusmotellia testataan parhaillaan ja nyt markkinoille ollaan lykkäämässä puhallettavia asuntoja.

Toisaalta kuljetettavat ja muutamassa minuutissa täytettävät asuintilat sopivat mobiiliin ja nomadiseen aikaamme kerrassaan ketterästi. Trailer parkien statuskin voisi nousta uudentyyppisten asuntojen myötä. Onko tulevaisuus bubble parkien?

Arkkitehti Alexis Rochasin kaksi prototyyppiä näyttää siltä, että niissä voisi järjestää gallerian, messuesittelyn tai kemutkin. Protoja pidetään ultrakevyinä ja kestävinä ja niissä on muun muassa ympäristöystävälliset akut ja vedenlämmitys.

Laaja kuvasikermä tästä.

Kuva: www.laweekly.com

Liikenne- ja viestintäministeriön sekä Sitran taannoiset puheet suomalaisesta ubiikkiyhteiskunnasta (esim. HS Blogi) vaikuttavat aika laimeilta tarttumaotteiden lipsahtamisilta, kun lukee Etelä-Korean etenemisestä.

Hallituksen johdolla ja KT-operaattorin toteutuksella maahan rakennetaan parhaillaan U-City-konseptilla viittä ubiikkikaupunkia Pusaniin, Songdoon Inchonissa, Dongtaniin Hwasongissa, Unjongiin Pajussa ja Hungdokiin Yonginissa.

Tahti ei tähän hiivu vaan taajamia aiotaan tuottaa kaksitoista vuoteen 2010 ja yli 60 vuoteen 2015 mennessä. Tässä jää Japanikin kakkoseksi.

Tähän asti etelä-korealaisten väliin aika megalomaanisiltakin vaikuttaneet hankkeet on toteutettu ripeällä aikataululla ideasta tuotantoon. Toisin kuin Suomessa, Etelä-Koreassa keskustellaan, päätetään ja toteutetaan rivakasti.

Etelä-Korea onkin saavuttanut maailman johtavan informaatioyhteiskunnan aseman alle kymmenessä vuodessa. Ihan vain päättäväisyydellä. Esimerkiksi Samsungin tai LG:n kännyköistä tiesi aika harva 1990-luvun puolivälissä, kun Nokian kännymenestys alkoi.

Täällä Suomessa, tietoyhteiskunnan takapihalla, tyytynemme ihastelemaan aasialaisia taajamia, joissa kaikki tarpeellinen ja vähän enemmänkin on linkitetty sensoreilla ja rfid-tägeillä toisiinsa.

Verkotetun kodin laitteet ovat ohjattavissa töistä tai autosta ja esimerkiksi lattiat havaitsevat, josko joku on ketarat ojossa ja hälyttävät apua. Laajaa nettikaistaa on kaikille ja kaikkialla niin paljon kuin aivot imevät.

Fyysistä liikennettä ohjaillaan niinikään ja yritetään avata solmukohtia. Turha mainitakaan, että esimerkiksi autot etsivät itse vapaat parkkipaikat ja odotellessa voi ladata kotiserveriltä viihdettä autoon.

Varmasti U-Cityissä ilmenee erityyppistä ongelmaa, jos on ronkeli teknologian stabiiliuden tai yksityisyyden suhteen. Kuten usein on ennustettu ja elokuvatisoitu, niin älykodin keskusjärjestelmä voi kaapata talon tai liikenteenohjaus näyttää kaikille vihreätä keskisormea. Tai asukas julkistaa kotivideonsa vahingossa koko taajaman fiidiin.

Ja jokainenhan tietää, millaista on päivittää ubikaupunki versioon 2.0b julkista betatestausta varten tai installoida uusi torjuntasofta kokonaiseen taajamaan.

Mutta toisaalta. 8-D

Kuva: www.samsung.com

Tommi Hoikkala & Mikko Salasuo ovat toimittaneet kiitettävällä ripeydellä artikkelikokoelman Prekaariruoska? Portfoliopolvi, perustulo ja kansalaistoiminta. Teos kumpusi vapun 2006 Helsingin Makasiinien aktiviteeteista ja prekaarikeskustelusta Nuorisotutkimusseuran verkkojulkaisusarjaan.

Maanantaina 10.7.2006 ilmestyneeseen teokseen on saatu tappoaikataululla yli 40 kirjoittajaa ja runsaasti myös valtaapitävien näkemyksiä pääministeri Matti Vanhasesta alkaen.

Toisaalta skimmingin varassa aktivistit, tutkijat ja yhteiskunnan johtava kansanosa näyttävät turisevan toistensa ohi, vaikka ovatkin koottu samojen kansien sisälle.

"Vaikka nuoret maksavat suurempia eläkemaksuja, vastineeksi he tulevat myös saamaan edellisiä ikäpolvia isompia eläkkeitä. Sukupolvien välisen tasa-arvon näkökulmasta tilanne on uudistusten jälkeen vähintään tyydyttävä." - Mikko Mäenpää

"Keski-ikäisten miesten on kovin vaikea käsittää, mistä prekariaatissa kysymys. Olen huomannut, että prekariaatti näyttäytyy heille vain nuorten ryhmänä. Ei siis yhteiskuntaluokkana tai työelämän uutena normina, kuten sen kohtaavat nuoret työelämässä." - Paavo Arhinmäki

Aihe, työn käsitteen muuttuminen ja sukupolvet eli Eetu Virenin lanseeraama paskaduuni, näyttää herättävän kuitenkin ilahduttavan paljon intohimoja ja toivottavasti kelailu on vasta alussa.

Kesä tuli aiheen kannalta ikävään saumaan, mutta ehkä syksyllä se valellaan uuteen roihuun. :-P

Teema on tanakka ja se koskettaa jokaista 1960-luvulla syntynyttä ja nuorempaa veronmaksajaa, sekä työn jatkuvuuden ja hinnoittelun että sen verotuksen suhteen koko loppuiän.

Aikatauluista riippumatta kokoelman johdantoa laajempi jäsentäminen argumenteista vasta-argumentteineen olisi ehkä ollut paikallaan, minkä voi tietty tehdä myös takautuvasti.

HUOM! Vappuyön 2006 prekaarinuotioilla ja Makasiinien varsinaisella tuhopoltolla (kuva) 5.5.2006 ei vaikuta olevan yhteyttä. Kuva on vain sopivan raflaava kuvitukseksi.

Kuva: www.flickr.com [jusbe]

Vaihteeksi hieman laajempaan aiheiseen. Jamais Casciota ei voi vielä pitää maailmanluokan ajattelijana mutta hänellä on hyvä pointti kansalaisten kasvavasta ja osallistuvasta itsevalvonnasta valtion tai muiden tavallisten syyllisten rinnalla.

Cascion mukaan alamme elää tallennuksen aikakautta ja esimerkiksi Michel Foucaultin esiinnostama panoptikon eli vangille näkymätön valvonta yleistyy.

Kirjoittelin itsekin aiheesta taannoin MikroBittin kolumnissa. Kyborgi Steve Mannia käsittelevä teksti on mielestäni paikoin jopa hauskakin. :-)

Vaikka ei itse käyttäisi digitaalisia tallennevälineitä, niin kymmenen vuotta, ja hyväätarkoittavat sukulaiset, ystävät ja työtoverit ovat tehneet sen puolestamme. Tallentajat eivät ehkä ole päässeet aivan intiimeimpiin tilanteisiin, mutta elämästä löytyy muiden tallentamana häkellyttävä määrä pikkujoulua, opiskelijajuhlaa, Euroviisu-humua, virkistyspäivää, seminaaria ja koulutusta.

Omasta mielestäni varsinainen ongelma on kuitenkin, että tallennumme tuntemattomien tallenteille. Jos murheellinen free-lance-kuvaaja myy Lordi-otoksensa Seiskalle ja Katsolle Tomi Putaansuusta, niin mitä voimme odottaa tavallisilta veronmaksajilta?

Jos ei muuta niin ainakin ryväksen oikeudenkäyntejä. Selvää on, että julkkisten elämä ei ainakaan helpotu, kun pararazzin toimesta muodostuu penkkiurheilua suositumpaa.

Mielenkiintoisesti ja samanaikaisesti yksityisyyden hupenemisen rinnalla yleistyy Skype-ravintolat eli ihmiset juhlivat keskenään kodeissaan, mutta Skypen välityksellä. Osasyynä on ravintoloiden lisääntyneet tupakointikiellot, mutta nettivälineellisyys on tullut sosiaaliseen kanssakäymiseen jäädäkseen.

Ehkäpä käytännön privatisoituminen etenee rivakastikin. Iso osa ihmisistä viestii kotoaan, muutamat örveltäjät kännykuvaavat toistensa takamuksia taajamissa iltaisin ja jotkut harvat nauttivat savuttomista ravintoloista.

Kuva: www.wearcam.org

James Clar tekee Jari Koskisen kehittelemää termiäambience designia eli ympäröivää aistisuunnittelua käytännössä.

Memphisissä toteutetussa Inside / Out-installaatiossa yhdeksään rakennukseen integroitiin huhtikuun lopulla laserdiodijärjestelmä. Se tarkkailee ihmisten kulkua rakennuksiin ja ulos ja näyttää aktiviteetit valoina rakennusten ulkopuolella.

Sovellusalueet olisivat laajat ja ambience (entinen ambient) design onkin vasta alkutekijöissään. Suurta osaa mahdollisuuksista ei ole edes vielä keksitty, mutta esimerkiksi elokuva Minority Report antaa joitain vinkkejä.

Messuilla valot voisivat vihjata suosituimmista standeista - mistä tosin näytteilleasettajat eivät ehkä ilahtuisi. Supermarketeissa ja alennusmyynneissä voitaisiin näyttää, missä käy kuhina, kuten iltaelämäkeskittymissäkin.

Urbaaneissa julkisissa tiloissa, kuten parkkihallit, valokäyttöliittymä voisi olla tehokkaampi ja ketterämpi tapa kuin esimerkiksi vapaita paikkoja näyttävät opastaulut tai mobiilipäätteisiin ohjattava data.

Tähänkö ollaan menossa, että Suomessa tehdään esiselvityksiä, kun ulkomailla paahdetaan jo käytännön kokeiluja? Vielä Suomi sentään on pioneeri Ismo Rakkolaisen ja FogScreenin kehittämässä sumuverho-tekniikassa.

Aiheesta kiinnostuneen kannattaa plärätä Clarin saittia enemmänkin.

Kuva: www.jamesclar.com

New Scientistin mukaan Hollannissa ollaan kehittämässä kaikutekniikka, joka saisi paatuneimmankin kausikortin omistajan rauhoittumaan.

Sander van Wijngaarden tutkii ihmisakustiikkaa Netherlands Organisation for Applied Scientific Researchissa. Hänen mukaansa ihminen tarvitsee useita äänilähteitä jollottaakseen tahdissa.

Jos mölisijä kuulee oman äänensä 200 - 1000 millisekunnin viiveella palautettuna, se aiheuttaa disorientaatiota. Happotesti on vielä tekemättä, mutta innovaatiota on tutkittu tähän mennessä 350 ihmisellä.

Wijngaardenin mukaan tekniikassa on kuitenkin riskinsä, sillä jos mokellus estetään, niin turhautuminen voi kanavoitua muihin muotoihin.

Niinikään sosiologi John Williams, joka on perehtynyt jalkapallokulttuuriin Leicester Universityssa, on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa fanit haluavat hoilottamalla nuppinsa sekaisin, ja olisi tarkasteltava ongelmia muualla yhteiskunnassa.

Kyllähän tämä silti kuulostaa inhimillisemmältä kuin New Orleansin evakuointiin lahjoitetut härpättimet viime vuonna. HPV:n MAD ja American Technologyn LRAD perustuvat aliääniin ja vaikuttavat sisäkorvaan aiheuttaen pahoinvointia parhaimmillaan puolentoista kilometrin kantamalla.

Lue koko New Orleans- ja Katrina-kolumni 2005/11 tästä

Kuva: www.getmad.com

Ympäristövastuullinen TreeHugger esittelee taiteilija Michael Rakowitzin kehittämän katuteltan, joka pystytetään pysäköintipaikalle kadunreunaan.

Linkki artikkeliin tästä.

 

 

Todellisuus kuitenkin aina selättää taiteen.

BBC kertoo Lontoossa autossa asuvasta kodittomasta naisesta, joka kuitenkin kirjoittaa blogia ja vastailee lukijoiden sähköpostiviesteihin. Blogi päihittää monien blogien arkimurheilun kotioloissa.

Anonyymin kirjoittajan WanderingScribe-blogiin tästä.

Kuvat:www.treehugger.com ja www.bbc.co.uk