matrixx2.01

The New Network Theory- konferenssin toisena päivänä pääalustukset olivat aiempaa analyyttisempia. Seminaarin ideaa - olisiko yleinen verkostoteoria syytä pistää uusiksi - lähestyttiin nyt huomattavasti selkeämmin ja esimerkein. (Päivän 1 tiivistelmä tästä).

Pankkia alkoi putsata muun muassa Noshir Contractor, IKNOWin (Inquiring Knowledge Networks On the Web) kehittäjä. Hyvien esimerkkien kautta hän ehdotti, että verkstojen analysointi on multikaikkea: "multi-theoretical, multi-level framework and multi-methodological".

iFlowin kehittäjä ja niinikään guru Valdis Krebs esitti myös liudan esimerkkejä, jotka tukisivat sosiaalisten verkostojen uusteoretisointia. Esimerkeistä jäi erityisesti mieleen tapaus slumlords USA:sta.

Ensin mäpättiin verkostoanalyysillaslummialueiden kiinteistöjen ostajat ja firmat, sitten omistajat ja sukulaisuussuhteet. Esiin nousi aika näprä viritelmä, jossa sosiaalinen verkosto oli ottanut vallan slummeissa ja peittänyt verkostonsa nimienmuutoksilla, avioliitoilla etc.

Touhu edusti raskaan rasjan ja mielikuvituksekasta talousrikollisuutta. Viranomaiset olivat kai kiitelleet Krebsiä, että ilman verkostoanalyysia kuvio ei olisi selvinnyt.

Contractorin tapaan Krebs painotti, että että dataa verkostoanalyysia varten saa mistä vaan ja kukin tapaus ratkaisee menetelmät.

Päivän parhaat alustajat toivat epäsuorasti esiin, että Barabasin etc. 'Yleinen verkostoteoria' ei kattaisikaan sosiaalisia verkostoja. On se ihminen niin uniikki, että se mikä selittää sähkön, termodynamiikan ja biologiset vwrkostot, ei selittäisikään ihmisvwrkostoja. Oletettavasti lievästi näin ehkä onkin ja samaa kritiikkiä on esitetty muun muassa New Scientistissa.

Vielä ei konferenssissa ole esitetty konferenssin nimen mukaista uutta yleistä verkostoteoriaa, vaan pikemminkin, että niitä olisi monta, mitkä eivät olisi yleistettävissä. Se ei tosin vielä auta, että jos geneerisen teorian todetaan olevan lupus, ja sitten tarjotaan omaa eri teoriaa jokaisen casen yhteydessä. Toisaalta, näin tiede etenee.

Verkostoteoriat ovat ylipäänsä nuori tieteenala. On selvää että ensin esitetään geneerisiä, ydinilmiöihin keskittyviä päänavauksia ja sitten paneudutaan detaljeihin.

Iltapäiväksi jakaannuttiin kahteen kertaan kolmeen rinnakkaissessioon. Ristiretkeilyssä tuli vastaan mielenkiintoisiakin alustuksia, mutta kakkosiltapäivän yleisvaikutelma oli, että järjestäjät ovat ahnehtineet ehkä liikaakin tematiikkaa sivuavia alustuksia. Toisaalta, kun kysyntää on, niin on positiivista, että järjestäjät pyrkivät tuomaan alan koko kirjon halukkaiden tarjolle.

Lauantaiaamusta alkaen vielä live-jaikuja osoitteessa

ubiq.jaiku.com

Seminaarista blogataan myös virallisesti, ajantasaisesti ja asiantuntevalla otteella, josta puhujien tiivistelmiäkin, Masters of Media-blogista.

Tulossa on vielä tiivis kooste www-linkkejä puhujiin, teoksiin, presentaatioihin etc. konferenssin päätteeksi yhteenvedossa.

Kuva: www.networkcultures.org

The New Network Theory- konferenssin ensimmäinen päivä oli oletettua perinteisempi. Tällä paletilla verkostoteorioita ei vielä kannata julistaa uusiksi, mutta on tässä vielä kaksi päivää aikaa.

Esimerkiksi vuoden 2004 hittiä Web 2.0:aa ilmeni turhankin usein seinällä, mutta enemmän kyselevään kuin analysoivaan sävyyn, mistä kevyttä huutia.

Taustalla voi olla tämän päivän osalta yhden pääjärjestäjän, Geert Lovinkin erityisosaaminen mediatieteen kysymyksiin kuin toisen järjestäjän Richard Rogersin kiinnostus esitellä myöhemmin IssueCrawlerin kaltaisia työkaluja haktivisteille. Rogers on tiivis kala ja eri eläin, tästä jäljempänä.

Iso osa puhujista edusti keskiraskasta sarjaa ja heidän teoksensa ovat valikoituneet myös Suomen korkeakouluopetuksen tenttivalikoimaan, mutta mitään penkiltäpullauttavaa ei nähty. Ensimmäisenä päivänä korostui mediatieteen näkemykset, mutta tiukempaakin tavara olisi voinut olla.

Toki on selvää, että peinteisesti yhteiskuntatieteet tulevat yleensä aina jäljessä hc-ihmisiä, kuten Albert-László Barabási tai Duncan Watts. Toisaalta ihmistieteidenkin puolella osataan olla virkeitä, kuten James Surowiecki tai Howard Rheingold.

Yksikin tämäntyyppinen guru - tai nouseva sellainen - olisi ollut paikallaan aloituspäivänä tasapainottamassa kokonaisuutta.

Ensimmäinen päivä tarjosi kuitenkin kokonaisuutena mielenkiintoisen katsauksen alan tutkimukseen vaikka osa puhujista oli tulkinnut 'networkin' tarkoittavan nettiä itseään eikä välttämättä edes sen verkostoja.

Järjestäjiä voi jo tässä vaiheessa kiittää monipuolisuudesta. Tosin nämä niukemmin analysoivat alustukset eivät kuitenkaan tarkastelleet nettiäkään an sich vaan suppeampia osailmiöitä, kuten ilmaisuestetiikan muuttumista, mikä on sinänsä mielenkiintoista, mutta näkee muuallakin.

Positiivista oli, että uusia termejä lapioitiin pitkin päivää. Esimerkiksi Anna Munster puhui 'hajautetusta estetiikasta' (distribued aesthetics), jolla hän viittasi verkostograafien informaatioon, niiden esittämiskäytäntöihin sekä merkityksiin.

Katsotaan mitkä termit jäävät elämään, se on arpapeliä. esimerkiksi Rheingoldin aikoinaan varmaan pitkään miettimä smartmobs listattiin taannoin Wiredin kuolevien meemien listalle. Mikä ei tarkoita, etteikö itse smartmobs-ilmiö ja sen havaitseminen olisi relevanttia, mutta termi ei vain ole kolissut.

Alan Liu tarkasteli tekijyyden muutosta ja veti päivän parhaimmat naurut. Hän muun muassa totesi, ettå jos Web 2.0 tarkoittaa kollektiivista ja anonyymia tekijyyttä, niin miksi Tim O'Reilly sitten keksi termin yksin omiin (ja kustantamonsa) nimiin?

Varsinaisesti Liu hahmotteli neljää eri tapaa ja mallia, miten kollektiivituotoksista voitaisiin takautuvasti nähdä, ketkä ovat olleet tekijöitä, missä tarkoituksessa ja millä tavalla.

Liu heittikin pohdintansa siihen, että nykymenossa ei olisi kysymys enää siitä, *kuka* on tekijä vaan *missä* tekijyyden pitäisi sijaita netin data-arkkitehtuurissa? Olisiko se kuvauskielissä, metadatassa, sosiaalisessa metadatassa - yksi päivän monista uusista veikeistä termeistä - vai mashupeissa, joita rakennetaan varsinaisten teosten päälle mutta niiden dataa hyödyntäen?

Päivän kansalaisaktivismiannoksesta vastasi Rob Stuart. Hänen mukaansa kampanjassa ja projektissa ei kannata enää rakentaa koalitiota vaan verkosto eikä päättää toimintatavoista vaan tavoitteista. Verkoston jäsenet sitten päättävät osaltaan miten edetään. Tämä on hyvä huomio jokaiselle, joka ajatteli tulevaisuudessa perustaa uuden yhteiskunnallisen liikkeen.

Ensimmäinen päivä oli verkkoa ja verkostojen teoriaa tulvillaan, mutta ei aivan siinä mielessä miten matrixx arkisesti uutisoi niitä. Ennenaikaista todeta, mutta Richard Rogers veti vaikkapa Hgissä 8.6.2007 Osallistuvan ennakoinnin seminaarissa veikeämpiä demoja ja caseja kuin tämän päivän demot yhteensä.

Hgissä Rogers muun muassa näytti, miten hän ensin etsi kehittämällään varsin helppokäyttöisellä IssueCrawrelilla (IC) kiinalaisaktivisteja kiinnostavia sensuroituja aiheita ja sitten miten kiinalaisten julkisten www-saittien linkeistä pääsi läpi erilaisten reikien myötä Kiinan Great Firewallista ulkomaailman saiteille.

Tämä on jee ja voi jo kutsua trueware hackingiksi. Tosin ominaisuus ei ole vielä IC:ssa vaan vasta Richardin työpöydällä, mutta kuvaa mitä verkostot, haktivismi, kansalaisaktivismi, netti ja sen sellaiset parhaimmillaan nykyään ovat.

Perjantaina taas live-jaikuja osoitteessa

ubiq.jaiku.com

Seminaarista blogataan myös virallisesti, josta puhujien tiivistelmiäkin, Masters of Media-blogista.

Tiivis kooste www-linkkejä puhujiin, teoksiin, presentaatioihin etc. konferenssin päätteeksi yhteenvedossa.

Kuva: www.networkcultures.org

Tämä ei kyllä jää tähän, kuten on tapana sanoa, mutta käyttäjien ja tekijänoikeusjärjestöjen välinen mittelö hd-dvd-levyjen krakkerikoodista on alkanut eskaloitua jo siinä määrin, että lyhyt yhteenveto alkutaipaleesta on paikallaan.

Episodi sai eräänlaisen alkunsa tammikuussa 2007, kun Advanced Access Content System Licensing Authority (AACSLA) vahvisti tuoreiden hd dvd - ja blu-ray-levyjen turvakoodin murtuneen.

Tuolloin hd dvd-levyjen sisällön laajamittaista levitystä pidettiin kuitenkin työläänä kokonsa vuoksi ja hd dvd- ja blu-ray-levyjä ja -asemia oli harvassa.

Turvakoodireikä ilmoitettiin tukituksi huhtikuussa ja siitä tehtiin uusi versio. Toisto-ohjelmia käyttävät saavat uudet koodit käyttöönsä softapäivityksen yhteydessä tai elokuva-dvd:n fyysisen toimituksen mukana.

Episodi alkoi saada verkkovoiman piirteitä, kun kollektiiviäly Digg.comiin alettiin massapostittaa uutta turvakoodikräkkäystä, HD Processing Keyta, joka on 32-merkkinen koodinpätkä.

1.5. Digg.com ilmoitti siivonneensa itsensä kaikista viittauksista kräkkiin. Kevätsiivous oli AACS:n inspiroima. Saman hikisen päivän iltana Tiistai-iltana Diggin perustaja Kevin Rose kirjoitti julkisen viestin digittäjille.

Rose totesi, että jos lukijat ovat ilmaisseet selkeästi kantansa, että kalaa HD HD Processing Keysta pitää olla Diggissä saatavilla, sananvapauden tai sen sellaisen nimissä. Jos Digg tämän vuoksi kuopataan - AACS:n toimesta - niin hän on valmis kaatumaan. - Mikäli häviämme, helvetti, häviämme taistellen, hän vakuutti.

Eipä aikaakaan, kun koodinpätkä alkoi levitä blogeissa ja www-sivuilla.

Tietokone-lehden mukaan AACS on kaivanut Google avulla esiin avaimen julkaisseita sivustoja yms., joiden määrä on ylittänyt jo selkeästi 500 - 700 000 linkin rajan.

Ayers ei halua vielä kertoa, mihin konkreettisiin toimiin on tarkoitus ryhtyä avaimen levittäjiä vastaan: "Tämä oli ottelun ensimmäinen erä, muttei viimeinen."

Nyt koodinpätkä leviää muun muassa YouTubessa sekä t-paidoissa, mikä on uusi jakelukanava. AACS tietty harkitsee ainakin bloggaajien sanktiointihaasteita, mutta jotenkin alkaa vaikuttaa, että itse HD Processing Key-koodin leviämistä sillä ei pysäytetä.

Lähteet: Digg, Digitoday ja Tietokone
(b2evol ei pitänyt www-linkeistä taaskaan)

Tapaus Hillohahmo on laajin nettietsivien voimannäyttö tähän asti. Aiempia ovat muun muassa Myyrmannin räjäyttäjän (Suomi 2002) ja spämmifarmarin (USA 2006) henkilöllisyyksien selvitystyö sekä atk-voron pyydystäminen (Suomi 2006).

Tällä kertaa tutkimus sai kuitenkin uusia käänteitä.

Tehokkaat nettietsivät

Käytän lähteinä Murobbs:n, Muro2:n, Asiamiehet.comin ja Hillobbs-blogin taltiointeja ja koosteita.

Tapaus käynnistyy 5.1. klo 13:28. Murossa epäillään Hillo.fi-saitin lupauksia 10 000 euron päiväansioista. Postilokeroon pitäisi lähettää 300 euroa ja takaisin tulisi 100 euroa rikastumisohjeineen.

Nettietsivät alkavat pönkiä Hillo.fi:sta irtoavaa dataa muun muassa Googlella. Romaaneissakin dekkarit aloittavat suppealla aineistolla.

Dataa voi ajaa ristiin vaikkapa Patentti- ja rekisterihallituksen, TE-keskusten sekä Ripe.netin tietokannoista ja ihan Googlen ja Archive.orgin välimuistitietojen selaamisella. Ihmisestä, yrityksestä tai yhdistyksestä saadaan nykyään koostettua yleensä runsas portfolio netitse.

Lisähöysteenä ovat numero- ja osoitepalvelut jne. Epäiltyä toimintaa voidaan tarkentaa huoneisto-, auto- tai mökkikohtaisesti.

Myyrmannin tapaus osoitti, että verkkovoiman detaljien tarpeella ei ole mitään rajoitinta. Räjäyttäjästä saatiin tietoon foorumeiden tägit ja bottifarmarilla oli koira.

Toisaalta dekkari ei koskaan tiedä ennakkoon, mikä on relevanttia. Kaikki nettitutkintalinjat on tirautettava viimeiseenkin datamuruseen.

Väitän, että verkkovoima on nykyään tilapäisesti tehokkaampi kuin kehno tiedusteluyksikkö. Osallistujat eivät pohdi komentoketjua tai urakehitystä. Se itseorganisoituu kuin kalaparvi tai muurahaispartiot. Monet puhuvatkin parviälystä.

Aineksia elokuvaan

Verkkovoima löytää nopeasti erikoisia kytköksiä. Hillo.fi:n postilokero-osoitteessa majailee muitakin tahoja. Taustojen tarkistelun myötä monet verkkopalvelut, yhtiöt ja yhdistykset linkittyvät toisiinsa.

Alkaa syntyä kartta kymmenien yritysten ja yhdistysten vyyhdestä, joka tavalla tai toisella joka käänteessä on kerännyt rahaa hyviin tarkoituksiin, myynyt hyvän asian tuotteita kalliilla tai edistänyt kilpaveneilyä. Löytyy muun muassa nettiradio, joka hakee fiidinsä laittomasti usalaiselta nettiradiolta.

Dataa julkistetaan Hillohenkilön nimeä myöten sitä mukaa Murossa ja muualla kun sitä löytyy. Se aktivoi uusia anonyymeja osallistumaan.

Hillohenkilö kirjoittaa www-foorumeille ja huomauttaa kunnianloukkauksista. Käyttäjien pitäisi poistaa viestejään vyyhteen liittyen.

Ylläpito Kynämies Oy poistaakin parisataa viestiä Murosta, vaikka seassa on runsaasti muitakin viestejä. Olisiko paikallaan tytäryhtiö Näppismies Oy, joka hallitsisi netiketin? Ylläpitoon kyllästyneet Muron käyttäjät perustavat Muro2:n.

Siirrytään jo elokuvan puolelle, kun Hillopersoona ilmoittelee julkisesti alkavansa puhelinsoitot ja f2f-kommunikaatiokäynnit etsiville ulkomaisin avustajin. Ainakin Muro2 lopettaa perhesyistä aiheen käsittelyn, mutta vastaavasti Asiamiehet.com herää henkiin.

Poliisi-tv uutisoi aiheesta 1.helmikuuta. Koko tarina ei ole tässä, mutta kolumnin deadline oli.

Nettikunnianloukkauksista korvauksia

Vaikka Hillohahmolla olisi hämäryyksiä, niin aiemmin yksittäistä ihmistä ei ole hillostettu netissä tällä tarkkuudella Suomen oloissa.

Ketterät nettietsivät esimerkiksi tarkistavat vyyhden yhtä katuosoitetta käymällä paikalla lukemassa postilaatikosta, että asunto on oikea. Joku tosin oikaisee, että siellä asuu epäillyn veli.

Selvitystyöstä saisi jo nyt romaanin tai satojen sivujen nettitutkintapöytäkirjan. Yksittäisen yhdistyksen kauppakumppanitkin on syynätty. Tiedämme nyt, paljonko yhden hilloyhtiön myynti on ollut yksittäiselle kunnalle.

Hillo-verkoston kiehtovuudesta huolimatta yksityisyyden vaalimisen periaatteita olisi syytä saada yleiseen tietoisuuteen. Dekkarikiihkossa on julkaistu aika paljon kalaa, minkä merkityksestä ei ole näyttöä. Nettietsivät esiintyvät itse pitkälti anonyymisti.

Arvopaperi.fi:n foorumeilla nimimerkki arvioi Antti Piipon "mielisairaaksi juopoksi" 2003. Helsingin hovioikeudelta tuli tuore päätös kunnianloukkauksesta kovine korvauksineen. Nimimerkki puolustautui, että Piippo oli saanut tuomion.

Kun osa Myyrmannin räjäyttäjän 2002 *oletetusta* nimestä selvisi, niin innokkaimmat päättelivät syylliseksi itäsuomalaisen tutkijan. Hän joutui puolustautumaan sp-tulvaa vastaan ja vakuuttamaan, että on hengissä so. ei voi olla syyllinen. :-P

Mitä laittaisin nettiin tänään?

Ihmisten yhteinen ongelmanratkaisu netitse on loistoilmiö ja teen siitä väitöskirjaa. Tapaus Hillohahmo tuo ilmiöön kuitenkin uusia piirteitä.

Joku nimimerkki on ollut yhteydessä muun muassa Ylen MOT-ohjelmaan. Saadaan ehkä publisiteettia.

Hillohahmo-tapaus eroaa aiemmista siinä, että foorumien perusteella monilla tuntuu nyt olevan henkilökohtainen viesti yhteiskunnalle. On lähdetty metsälle eikä varjostuskeikalle.

Kun verkkovoiman toiminta ei enää perustu puhtaaseen ongelmanratkaisuun ja sen toteuttamiseen, niin teho alkaa kärsiä. James Surowieckin mukaan diversiteetti eli osallistujien näkökulmien hajonta on yksi kriittinen menestystekijä.

Lynkkausjoukolla on harvoin omaperäisiä ratkaisuja. Jos kerätty data alkaa tuntua kovin tuhdilta, niin aina voi lähestyä poliisia eikä laittaa ihan kaikkea nettiin validoimatta ensin.

Maksuttomia nettirekistereitä voi nimittäin käyttää muuhunkin hyödylliseen. Olisi eri mölöä, jos nettiä ymmärtämättömät lainsäätäjät alkaisivat puuhata rajoituksia julkiselle datalle ylilyöntien myötä.

Nettietsiville saattoi olla myös uutta, että tutkimuksen kohde ei tyytynytkään seuraamaan nettitutkintalinjojen tuloksia, vaan reagoi niihin aktiivisesti.

Mutta ehkäpä ihmiset alkavat tämänkin episodin myötä havahtua, että mitään, mitä on laittanut nettiin, ei saa sieltä pois tässä kehitysvaiheessa. Kuten lupauksia 10 000 euron päiväansioista.

KARI A. HINTIKKA

Ihmisten ensimmäinen reaktio katastrofien jälkeen on tukkia hälytysnumerot. Tämä on käänteinen esimerkki James Surowieckin joukkoälystä. Luulisi voivan luottaa siihen, että joku muukin ilmoittaa hurrikaanin juuri tuhonneen New Orleansin.

Nyt amerikkalaistutkijat Ben Shneiderman and Jennifer Preece ehdottavat kansalaisten omaksuvan uuden tavan, kertoo New Scientist. Kannattaisikin rynnätä netin sosiaalisiin verkostopalveluihin, kuten MySpace, ja alkaa jakaa tietoa tapahtuneesta sekä vinkkejä selviytymiseen. Samalla myös viranomaiset päivittäisivät kalaa palveluissa.

matrixxin toimituksessa ollaan oltu aika äimänä aamusta asti. Outoa on, miten uutinen on päässyt ensin Scienceen ja sieltä New Scientistiin.

Näinhän tehdään jo nytkin. YouTubessa ja Flickrssä kalaa alkaa löytyä parhaimmillaan, tai pahimmillaan, minuuteissa. Katrinan jälkeen rakennettiin Scipionus.com-mashup muutamassa tunnissa.

Se on totta, että kansalaisia voisi koulia, minne mennä netissä, jos sinne pääsee. Mutta isompi ongelma on viranomaisissa: niitä pitäisi koulia enemmänkin. Aivan kuin hätänumerot, niin myös viranomaissaitit tukkiutuvat. Tämän vuoksi viranomaisten siirtyminen esimerkiksi sosiaalisiin verkostopalveluihin on sinänsä hyvä idea.

Ehkäpä osasyy Shneidermanin näkemykseen on, että hän on hakenut rahoitusta Marylandin yliopistoon rakennettavalle erityiselle hätäsosiaaliselle verkostopalvelulle (emergency social network).

Entä jos Marylandia itseään kohtaa katastrofi? Tai: Hmm... taisi jäädä hätäsosiaalisen verkostopalvelun tunnari ja passi pöytälaatikkoon. Missäs se pöytä nyt lentääkään?

Ja kuinka moni sitten kuitenkaan menisi erilliseen palveluun, jos kaikki kiinnostava kuitenkin jaetaan YouTubessa etc.?

Esimerkiksi B. J. Fogg Stanford Universitysta pitää erillispalvelua erittäin mielenkiintoisena, mutta hänen mielestään se vaatisi myös moderaattorit validoimaan informaation. Tässä kohden ollaan jo logistisissa ongelmissa, miten validoida yksittäinen informaatio katastrofialueelta.

Shneidermanin and Preecen ajatukset ovat sinänsä ihan potentiaalisia, erityisesti siksi, että ainakin luonnonkatastrofit mahdollisesti lisääntyvät mahdollisen ilmastonmuutoksen myötä. Tieteessä opetetaan, että ei ole kausaliteettia, vain mahdollinen kytkös. :-)

Lisäksi verkkovoima on jo näyttänyt toimivuutensa netissä muun muassa katastrofien jälkeen moneen kertaan. Shneidermanin ja Preecen konseptissa olisikin ehkä vielä hieman petraamisen varaa.

Kuva: www.washingtonmonthly.com

Helsingin Sanomien tuoreen internet-kirjeenvaihtaja Miska Rantasen artikkeli nettietsivistä, jotka onkivat hämärän Hillomiehen esiin, saa nyt jatkoa.

Poliisi-tv käsittelee tapausta torstaina 1.2. klo 22.05 YLE TV2:ssa.

Päivitys 070202 klo 0156:

Liekö vika Poliisi-tv:n kehnoissa juristeissa tai toimittajassa, mutta uutisointi jäi eri laimeaksi. Asiaan perehtymätön ei saanut jutusta oikein kokonaiskäsitystä, mistä oikein on kyse, vaikka haastateltavat esiintyivät selkeästi.

Kohtuullisen ajan uutisoinnista vei sinänsä perustellusti ammattikameramiehen kuva hilloista - sanan varsinaisessa merkityksessä. Yleensä Poliisi-tv raportoi nakkikioskin kaatamisenkin suuremmalla tarkkuudella vähintään valvontakuvan kera, ellei peräti rekonstruoi sitä.

Poliisi-tv:n uutisointi on tuubattu yllättäen YouTubeen ja löytyy tästä ainakin siihen asti kunnes joku toimittaja kertoo taas kerran Ylelle sen aineistoa tuubatun. ;-)

Mutta klippi kannattaa katsoa jo ihan siksi, että näemme, kuinka tv-lupamaksuja ja ammattiosaamista käytetään kaupallisten hillotuotteiden kuvaamiseen. :-)

---

Asiamiehet.comin mukaan ohjelmaan on haastateltu:

- MuroBBS:n erästä tuottajaa Kynämiehestä, jota Hillomies painosti
- MuroBBS:n erästä moderaattoria, jota Hillomies yritti painostaa
- MuroBBS:n erästä käyttäjää, joka sai postia Hillomieheltä
- Muro2:n erästä ylläpitäjää, jonka perhettä Hillomies retosteli
- Hillomiestä, joka sanoo toimittajalle vain "no comments".

Laajempi kuvaus vyyhdestä ja selvitystyöstä juonenkäänteineen Muropaketin ylläpidon Tretjakovin koostamana tästä.

Ja kolmesta muusta dekkaritapauksesta, joista kaksi on kotimaista, Kari A. Hintikan Mikrobitti-kolumnista tästä.

Helsingin Sanomien tuore *internet-kirjeenvaihtaja* Miska Rantanen kuvaa perusteellisesti tämän vuoden ensimmäistä verkkovoima-tapausta Suomessa. Muropakettilaiset jäljittivät kollektiivisena nettietsivänä epämääräisen www.hillo.fi:n taustat.

Penkomisen myötä paljastui nopeasti "yhdistysten www-sivuilla näkyvät samat puhelinnumerot ja katuosoitteet johtavat lähes kolmenkymmenen sivuston ristiinlinkitettyyn vyyhtiin. Valtaosalle on yhteistä se, että niillä kerätään rahaa eri keinoilla: joko rahalahjoituksilla, myymällä ylihinnoiteltuja tuotteita tai myöntämällä hinnakkaita tekstiviestivippejä."

Lue mainio nettietsiväkuvaus tästä.

Laajempi kuvaus vyyhdestä ja selvitystyöstä juonenkäänteineen Muropaketin ylläpidon Tretjakovin koostamana tästä.

Ja kolmesta muusta dekkaritapauksesta, joista kaksi on kotimaista, Kari A. Hintikan Mikrobitti-kolumnista tästä.

Vuosi 2006 oli selkeästi kaoottisin verkkovoima-vuosi tähän asti. 8)

Kari A. Hintikan määritelmän mukaan verkkovoima tarkoittaa, että "suuri joukko satunnaisia ihmisiä voi organisoitua ja toimia tehokkaasti, globaalisti, nopeasti, tilapäisesti ja yhteisen konkreettisen päämäärän toteuttamiseksi ilman organisaatiota tai muodollista koordinointia."

Vuonna 2005 verkkovoima muun muassa selvitti Suomessa tsunami-uhrien henkilöllisyydet, organisoi Scipionus.com-mashupin avulla Katrinan New Orleans-tuhojen dokumentoinnin ja evakkojen sijainnit sekä järjesti Suomeen etiketittömien Pepsien halpakuukaudet Hartwallin harvinaisen tökerösti suunnitellun nettikilpailun myötä.

Vuonna 2006 verkkovoima aloitti Suomessa Lordi-nettimellakalla Seiskaa kohtaan tekeleen julkaistua Tomi Putaansuun kasvot. Ikävästi matrixx-blogi oli tuolloin intensiivisessä viilausvaiheessa ja episodi jäi dokumentoimatta, mutta Tapio Häyhtiö ja Jarmo Rinne ovat koostaneet tapahtumainkulun englanniksi akateemisessa artikkelissaan.

Vuoden virkein tulokas oli ruotsalainen Piratpartiet, jonka aate levisi nopeasti pariinkymmeneen maahan. Toukokuun lopulla Ruotsin poliisi teki Pirate Bay-torrent-serveriin massiivisen ratsian (valvontakamerakuvaa YouTubessa) ja sen seurauksena muun muassa Ruotsin hallituksen ja poliisin www-palvelut ajettiin alas DoS-hyökkäyksillä. Ruotsille alettiin muun muassa vaatia nettipoliisia ja erityistä nettiterrorismiryhmää.

Pirate Bay-ratsia ja Piratpartiet tarjosivat Ruotsille koko kesäksi kahviaiheita ja runsaasti yllättäviä juonenkäänteitä ulkomaisista salaisista mainostulotileistä ja äärioikeiston mahdollisesta rahoituksesta seksibisnekseen ja Yhdysvaltain kaupallisesta salaliitosta Ruotsia vastaan. Tähän pystyy edes harva teknothrilleristi.

Filmatisointioikeuksia ajatellen eeppinen kertomus hieman valahti varpaille, kun Piratpartiet ei saanutkaan kansanedustajaa läpi vaaleissa, mutta meno jatkuu entisellään.

Lue Piratpartietin värikäs viime vuosi taustoineen Kari A. Hintikan akateemisessa artikkelissa englanniksi tästä.

Edelleen Ruotsissa Osynliga partiet eli Näkymätön puolue nujersi prekariaattitöitä välittävän Jobbjakt-palvelun. Ryhmittymä tehtaili niin paljon kuvitteellisia työtarjouksia ja työnhakijoita palveluun, että sen uskottavuus alkoi kärsiä. Lisäksi kuorrutuksena DoS-hyökkäykset siinä laajuudessa, että Jobbjaktin host irtisanoi ylläpitosopimuksen ylikuormituksen vuoksi.

Digitoday.fi oli vuoden paras ei-ruotsinkielinen lähde Ruotsin juonenkäänteiden seuraamiseen. Propsit sinne ja erityisesti Mika Lahdensivulle ja Marko Mannilalle.

Loppuvuodesta Häyhtiö, Auli Keskinen, Pertti Lappalainen ja Rinne järjestivät Tampereen yliopistossa mainion seminaarin nettiliikehdinnästä, jonka matrixx-kooste tästä ja mainiot seminaaripaperit täältä.

Mellakoinnista riippumatta vuoden kekseliäin verkkovoiman ilmiasu oli huhtikuulta, kun nettietsivät nappasivat atk-voron Suomessa.

Näitä ja muita sekalaisia matrixxin vuoden 2006 verkkovoima-uutisia tästä.

Kuva: www.digitoday.fi

Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitos järjesti 24.-25.11. kunnianhimoisen seminaarin Politics on the Internet: New Forms and Media for Political Action. Kunnianhimoisen sikäli, että tavoitteena oli löytää ja analysoida poliittisen toiminnan *uusia* muotoja netissä.

Itseäni houkutteli seminaarissa erityisesti:

"The third objective is to scrutinize the role of the Internet in the
context of information warfare and security, cyber-terrorism and
hacktivism. Especially we encourage the interdisciplinary discussion
on the issues concerning the political aspects of info war and e-crimes."

Turhan usein näissä seminaareissa kuitenkin sitten lopulta esitellään aika vanhaa kalaa.

Treen seminaari oli kuitenkin ilahduttava poikkeus. Vaikka reilusti yli puolet
papereista käsittelikin perinteistä teledemokratiaa ja kansalaisosallistumisen muotoja hallintoon, niin aika moni paperi availi kuitenkin uusia suuntia.

Tapio Häyhtiö, Auli Keskinen, Pertti Lappalainen ja Jarmo Rinne olivat koostaneet hyvän kokonaisuuden virkeillä näkemyksillä. Referoin tässä uudempaa osastoa, mihin osallistuin, vaikka kansalaisvaikuttamisenkin saralla oli pätevää kalaa.

Perjantaina aktivismia netissä

Seminaarin itseoikeutettu guru oli Tim Jordan, joka on tehnyt useammankin perusteoksen haktivismista ja kyberavaruuden kansalaisuudesta. Jordan kuitenkin kommentoi yllättävän niukasti muiden papereita.

Anna-Riitta Salomäki pohti nettiä aseena. Erittäin lupaava tutkimus oli kuitenkin vasta alussa, ja pikemminkin hän kaipasi keskustelevaa kommentointia.

Esimerkiksi USA:aa ajatellen netti kehitettiin alunperin puolustukselliseksi aseeksi, mutta nyt nyt se on julistettu virallisesti myös hyökkäysvälineeksi. Aseen lisäksi netti on muuttunut myös varsinaiseksi taistelutantereeksi.

Itse olin vuorossa toisena ja tarkastelin Ruotsin Piratpartietia verkkovoiman muotona. PDF tästä.

Matteo Stocchetti esitteli niinikään alkuvaiheen tutkimushypoteesiaan siitä, onko netti vaikuttanut lopulta yhtään mihinkään - aktivismin kannalta. Stocchettin monipolvista ajatuskulkua kannattaa seurata vastaisuudessa, vaikka Jürgen Habermasin haamu väijyikin taustalla. Ei Habermasissa mitään vikaa ole, mutta teorioiden selitysvoima netin suhteen on mielestäni yliarvostettua.

Kevin Gillanin analyysi The UK Anti War Movement Online oli perjantaina parhaasta päästä. Paitsi aktivistien haastatteluja, Gillan esitteli pätevän verkostoanalyysin Iso-Britannin sodanvastaisten liikkeiden verkkopalveluiden linkittymisestä toisiinsa.

Kuten esimerkiksi taannoisessa USA:n Computer Science and Telecommunications Boardin 2016-symposiumissa todettiin, verkostoanalyysi alkaa oikeastaan vasta nyt näyttää, että pelittää, ja nimenomaan netin tarjoamien datavirtojen analysoinnissa. Viiden vuoden sisällä verkostoanalyysi voi olla yksi keskeisistä akateemisista työkaluista politiikantutkimuksen ja sosiologian saralla, joten sitä kannattaa alkaa opetella.

Lauantaina kybersotaa

Lauantaina Aki Huhtinen ja Jari Rantapelkonen Maanpuolustuskorkeakoulusta valottivat kybersotaa ja erityisesti Paul Virilion ajatuksia nopeuden kasvavasta merkityksestä politiikassa. Tutkimuslaitos huomioiden olisi toivonut hieman kurantimpaa esitystä vaikkapa Yhdysvaltain päätöksestä perustaa Cyberspace Command-nettisotakeskus, mutta Maanpuolustuskorkeakoulu on selkeästi profiloitumassa nettisodan kotimaiseksi analysoijaksi.

Tapio Häyhtiö ja Jarmo Rinne analysoivat Suomen viimekeväistä liikehdintää Lordi-valokuvien tiimoilta netissä. He kehittelivät netin tila- ja aikakäsitystä suhteessa aktioihin reaalitodellisuudessa.

Mielenkiintoista on, että esimerkiksi Lordi-raivo ja Piratpartiet kytkeytyvät nimenomaan taloudellisiin ristiriitoihin. Itse uskon, että uusien yhteiskunnallisten liikkeiden keskuudessa on uusi selkeä suuntaus henkilökohtaisen politisoitumisessa: kuluttaminen. Sinänsä tätä on tehty pitkään esimerkiksi vegaanien keskuudessa, mutta netin myötä työkaluista kehittynee tehokkaampia, kuten tapaus Lordissa.

Lauantain päätti Lauri Paltemaan rikas analyysi Kiinan nettisensuurin rakentamisesta ja mekanismeista. Ja vaikka härpättimillä saadaan aikaan kohtuullinen sensuuri, niin parasta sensuuria on kuitenkin pelottelun myötä kehittyvä itsesensuuri.

Muista papereista pelkän tekstin perusteella vaikutti mielenkiintoisimmalta Ari-Veikko Anttiroikon huomio siitä, että nyt kun alkaa tulla kaikenlaista alueellista innovaatiostrategiaverkostoa, korkeakouluverkostoa ja kasvavassa määrin EU-tason verkostoja, niin miten kansalaiset voisivat kontrolloida näitä - puhumattakaan että pääsisivät osallistumaan.

Verkottuminen on kiva asia. Mutta nyt näyttää syntyvän pilvin pimein joko kansallisia tai monikansallisia verkostoja. Suunnittelu-, päätäntä- ja hallintovaltaa valuu näille uusille toimijoille koko ajan lisää. Varsinaista vastuuta ei kuitenkaan ota kukaan tai mikään, erityisesti verkoston purkautumisen jälkeen.

Kaikkia papereita ei ole netissä, mutta suurin osa löytyy klikkaamalla tekstin otsikkoa tai tästä.

Kuva: www.digitoday.fi

Maailman ensimmäinen crouwdsourcattu eli joukoutettu kirja on julkistettu. Crouwdsourcing-ilmiölle ei ole vielä suomenkielistä vastinetta ja ehdotin taannoin kesällä termiä 'joukouttaminen' ensi alkuun.

Why Are You Here - Right Now? teoksen tekijäksi on merkitty One Thousand People ja kirjoittajia on kerrottu olevan tuhat. Teoksen kustantajaksi on merkitty Ishidos.

Opuksen saa maksutta tästä, mutta Lulu-verkkokirjakauppa ja ainakin itseltäni jäi teos vielä lataamatta hämärän köyttöliittymän vuoksi.

YRUHRN-hanke suunnitteli, kirjoitti, muokkasi, markkinoi ja julkaisi kirjan kollektiivisesti. Wikipedian aiottu printtiversio menetti nyt maailman ensimmäisen kollektiivikirjan tittelin.

Detaljeista voi tietty halutessaan taittaa kiveä ja linkoa. Kyllähän esimerkiksi raamattuakin työsti muutama ihminen ja markkinointikin on ollut jokseenkin kollektiivista.

Yhtä kaikki, on ilahduttavaa nähdä, mihin kaikkeen crouwdsourcing alkaa taipua.

Toisaalta, moniko ihminen keräisi tuhat ihmistä kadulta ja antaisi suorittaa itselleen kirurgisen toimenpiteen tai päästäisi saman joukon ohjaamaan lentokonetta, jossa on itse kyydissä?

Digitodayn Mika Lahdensivu on ansiokkaasti raportoinut verkkovoiman liikehdinnästä Ruotsissa tänä vuonna. Uusin käänne on Jobbjakt-työpörssin nujertaminen.

Jobbjakt aloitti kesän alkupuolella amerikkalaisen crowdsourcingin hengessä eli yksittäisiä työsuorituksia välitetään nettihuutokaupassa ja kuka tahansa voi tarjoutua hoitamaan keikan ehdottamaansa hintaan. Termillä ei ole vielä suomenkielistä ilmaisua.

Työn osittaminen keikkaluonteiseksi vie työntekijän riskin äärimmilleen ja on vastaavasti yrityksen kannalta erittäin kannattavaa kaikin puolin: ei kiinteitä kuluja, sairaslomia, tehotonta työvoimaa ylläpidettävänä, henkilöstöhallintoa etc. Usein hinnassakin päästään tinkimään free lance-ammattilaisten käyttöön verrattuna.

Jobbjakt joutui heti alkuunsa tarkentamaan työtunnin minimihinnaksi 50 kruunua ammattiyhdistysliikkeen painostuksesta. Sitten lisättiin myös tarjousvaihtoehto kiinteästä hinnasta.

Siinä missä Suomessa rikotaan edelleen ikkunoita, niin prekaariliike ja piraattipuolue Ruotsissa käyttävät moderneja mielenilmauskeinoja. Ruotsin syndikalistinen nuorisoliitto (SUF) on väittänyt, että Jobbjaktin toimintakonsepti nujerrettiin aktiivisella nettihäiriköinnillä.

SUF on kertonut täyttäneensä Jobbjaktia tekaistuilla käyttäjäprofiileilla, jotka tekivät erityishalpoja tarjouksia palvelussa välitetyistä töistä tai ilmoittelivat töistä, joita ei ollut olemassa. Muutaman sadan hengen verkkovoima kertoo saaneensa apua viljalti myös koti- kuin ulkomaisilta ajatusmaailmansa kannattajilta.

SUF kutsuu toimintaansa luokkataisteluksi, johon se mobilisoitui kuultuaan, että ammattiyhdistysliikkeellä ei ollut omien sanojensa mukaan keinoja vaikuttaa Jobbjaktin toimintaan.

Jobbjakt ei näe mielekkäänä rikosilmoituksen tekemistä. Poliisi vakuuttaa, että it-rikosyksikön erikoiskoulutetut poliisit ratkaisisivat rikoksen. Tosin poliisilla on jo entuudestaan tutkittavaa muun muassa Ruotsin hallituksen sekä poliisin verkkopalvelujen kaatamisessa eli palvelunestohyökkäyksissä (DoS; Denial of Service).

Nimettömään ja ei-puoluepoliittiseen kansalaistoimintaan erikoistuneen Näkymättömän Puolueen ounastellaan käyvän taistoa myös Ruotsin työvoimaviranomaisia vastaan.

Työvoimatoimistojen Arbetsförmedlingen -työnvälityspalvelu on saanut internetissä äskettäin seurakseen samanlaisella logolla varustetun Arbetsförnedringen -kampanjasivuston ('työnöyryytys'). Kopiopalvelu muistuttaa myös ulkoasultaan viranomaisten sivuja.

Arbetsförnedringen -kampanjasivusto paneutuu työvoimapolitiikan ja työnvälityksen kritisointiin, jota Näkymättömän Puolueen nimissä on Ruotsissa harjoitettu myös erilaisilla työvoimatoimistoihin kohdistetuilla tempauksilla.

Dagens Nyheter -lehden mukaan työvoimaviranomaisten on kuitenkin vaikea puuttua kampanjasivuston toimintaan, koska viranomaistahojen tavaramerkkisuoja ei ole verrattavissa yksityisten yritysten nauttimaan suojaan.

Social Network Analysis: A Handbook (Paperback) John Scott 224 sivua ISBN: 0761963391 Sage Publications Ltd 2000, uusittu painos (1991) Hinta £18.04 (060713) matrixx-binääriarvio: 00010 matrixx-arviointiperusteiden selitys tästä.

Tilaa Amazon.co.uk:sta

Haastava perusteos

John Scottin Social Network Analysis: A Handbook on laajasti suositeltu ja viitattu perusteos verkostoanalyysin tekniikoiden perusteista.

Alan vakioviitattua teosta ei ole syytä ruotia sen kummemmin, ja siksi lähinnä muutama reunahuomio teoksen kehittämiseksi on paikallaan.

Lukijalle selostetaan käsitteet tarpeellisin osin, mutta turhalta tiedolta säästäen. Tekniikoiden perusteet käydään niinikään läpi selkeästi ja putkimaisesti.

Niukalti esimerkkejä

Sinänsä runsas kaaviokuvitus on viitteellistä tai hyvin abstrahoitua eikä pääosin perustu todellisiin aineistoihin. Yksikin prosessikuvaus aineiston matriisimuunnoksesta johtopäätöksiin jämäköittäisi teosta.

Scott ei säästele kollegoitaan epätarkoista tai puutteellisista teorioista. En oikein näe yhtälöä, miksi aloittelijalle tarkoitetussa teoksessa paneudutaan oikomaan finessejä teorioista, joiden merkitystä ei ole vielä avattu lukijalle?

Ehkä on haettu synteesiä, jossa aina uuden analyysitekniikan myötä kerrataan sen historia puutteineen. Tuloksena on kuitenkin vaikutelma verkostoanalyysista keskeneräisenä metodipakkina, vaikka sitä/niitä on käytetty menestyksellisesti jo pitkään. 'Auktoritatiivinen' lähestymistapa myös viittaa tutkijoihin usein vain sukunimellä.

Sovellettavuus vaihtelee

Scott yrittää uuvuttaa lukijaansa toteamalla jatkuvasti eri muuttujista, parametreista tai raja-arvoista, että tutkija arvioi sopivan valinnan aina tilanteen mukaan.

Kun kyseessä on johdattava perusteos, niin eikö olisi nimenomaan mielekästä kertoa lukijalle, millaisiin aineistoihin eri tekniikat soveltuvat, millaisia valintoja kannattaa tehdä kussakin tekniikassa tai mitä vaikutuksia valinnoilla on tuloksiin? Mitä aloittelijan kannattaa tehdä ja mikä sopii edistyneemmille?

Perusteos tarkoittaa myös, että samat asiat löytyvät niin netistä kuin muistakin teoksista. Havainnollisemmin ja runsaammin annosteltuina.

Harmillista, että Scott innostuu väläyttämään asiantuntemuksensa syvyyttä ja laajuutta oikeastaan vasta kahdessa viimeisessä ja työläimmässä luvussa. Hieman samoin kuin professori alkaa virkistyä peruskurssin loppupuolella, kun aletaan vihdoin siirtyä itse asiaan.

Tarjolla kotimainen vaihtoehto

En suosittelisi teosta aivan ensimmäiseksi opaskirjaksi aiheesta. Pikemminkin se tarjoaa orastaville tai versoneille tiedoille läpileikkauksen verkostoanalyysin kehityksestä ongelmakohtineen ja lähdeluettelo on antelias.

Käsikirja teos on sikäli, että se johdattaa nopeasti ja kattavasti eri menetelmien alkulähteille, mutta tästä ei ole apua ensimmäisen matriisin suunnittelussa. Sen sijaan, kun moniulotteinen skaalaus sujuu aamiaiseksi, niin Scottin teos nostaa mainiosti esiin eri menetelmätyyppien ongelmia ja rajoituksia.

Jos John Scottin Social Network Analysis: A Handbook on luettava esimerkiksi tenttiteoksena, niin rinnalle sopii esimerkiksi Ville Siivosen kompakti, mutta perusteellinen ja maksuton luentokokonaisuus tai oikeastaan -tiivistelmä tästä.

Suomenkielisenä perusoppaana aiheeseen voi suositella lämpimästi Jan-Erik Johansonin, Mikko Mattilan ja Petri Uusikylän Johdatus verkostoanalyysiin (Kuluttajatutkimuskeskus 1995). Loppuunmyyty teos on hieman työläs kalastettava, mutta se on saatavilla kulttuuritekona netitse [matrixx-arvio tästä].

Disclaimer:

matrixx-arvioissa on huomioitava perusoppaiden osalta, että ne harvakseltaan sisältävät pisteytyksessä korostettuja uuden informaation esiintuontia ja innovatiivisuutta. Hyvän oppaan merkki on yleensä kaksi viimeistä ykköstä ja erityisen hyvällä jono '10011'. Erinomaisessa on myös uutta kalaa ja/tai innovatiivisuuttakin.

Kuva: www.amazon.co.uk

Kesällä kuuluu lukea dekkareita. Ohessa kolme.

Yhteistä niille on, että päähenkilönä on kymmeniä, jopa tuhansia periksiantamattomia nettietsiviä.

Toisaalta netti ei ole enää vain kiva koodikirjasto ja keskustelukerho, vaan sillä voidaan vaikuttaa myös todellisuuden tapahtumiin verkkovoimalla.

Spammifarmi päivänvaloon

Washington Postin verkkoversio julkaisi talvella haastattelun 21-vuotiaasta ‘hakkerista’ - tai itse asiassa krakkerista - nimimerkillä ‘0x80’.

Krakkeri ylpeili valjastaneensa yli 2000 tietokonetta spämmiorjikseen. Hän suostui haastatteluun vain, jos hänen nimeään tai kotipaikkaansa ei julkaista.

Haastattelun mukaan krakkeri tupakoi, puhui Etelän aksentilla ja asui pienessä taajamassa keskellä USA:a. Hänen asuntonsa vieressä oli käytettyjen autojen myymälä, bensa-asemaruokakauppa ja strippiklubi.

Slashdotin lukijat kiinnostuivat tutkimaan tarkemmin haastattelun valokuvia. Niiden metadata kertoi, missä kuva oli otettu, milloin, kuka oli valokuvaaja ja mikä oli kameran merkki ja malli.

Kuva oli joulukuulta Rolandista Oklahomassa, muutaman tuhannen hengen taajamasta. Näiden tietojen myötä loppu oli liiankin helppoa.

Slashdotin jäsenet jäljittivät Googlella strippibaarin ja bensa-aseman nimen. Google Mapsilla oli tietysti hyvä paikantaa sijainti satelliittikuvasta.

Huomioiden vielä haastattelun kuvaukset krakkerista, kuten vaaleahiuksinen ja omistaa koiran, hänet pystyttiin paikantamaan lähes sadan prosentin tarkkuudella.

Yksi toimeton slashdotilainen muokkasi vielä kolmesta haastattelun muokatusta valokuvasta lähes passikuvaprofiilin. Toinen totesi, että ”ettekö ole vielä saaneet selville mitä hän söi aamiaiseksi?”.

Ei ehkä kannata elämöidä haastattelussa. Oleellisempi kysymys on, että jos kyseessä olisi ollut vaikkapa anonyymi mielipidevanki tai vasikka, joka paljastuu ja listitään tampiovalokuvaajan myötä, niin maksaako julkaisu korvaukset?

Kannattaa nykyään ehkä miettiä muutamaan kertaan, ennen kuin antaa anonyymin haastattelun kuvan tai ip-osoitteen kanssa. Se on sitten toinen juttu, miksi niitä pitää jakaa.

Atk-voro käy pyydykseen

Tämä tarina on mielestäni mehukkain, ehkä siksi että raa’an datakaivuun lisäksi nettietsivät osoittivat älyllistä ketteryyttä.

Helsingin Sanomien paperiversio kertoi varastetusta Powerbookista keväällä.

Kari Päivärinta havaitsi Oulussa, että hänen tietokoneensa oli varastettu murtautumalla autoon. Varkaudesta kirjoitettiin Mac-käyttäjien Hopeinen omena-foorumille.

Viikkoa myöhemmin nimimerkki Bbin havaitsi konetta vastaavat tuntomerkit Huuto.netissä. Martti Talvinen tarjosi koneesta syöttinä 200 euroa enemmän kuin varsinainen tarjous.

Vöhnijä tarttui syöttiin. Tiainen ja Päivärinta sekä neljä vartijaa odottivat tietokoneen myyjää Rautatieasemalla. Poliisi vei voron ja koneen Pasilaan ja Tiainen sai koneensa parin päivän jälkeen.

Myyrmannin räjäyttäjä

Tapoihini ei kuulu kierrättää tekstejä ympäristöystävällisesti, mutta kaikki lukijat eivät ehkä tunne #myyrmannin tapausta (MB02/12).

Myyrmannin räjäytys syksyllä 2002 kiinnosti kovasti yleisöä. Nopeasti tapahtuman jälkeen perjantai-iltana perustettiin #myyrmanni-kanava, jonka osallistujamäärä oli ircin mittakaavassa massiivinen.

Seuraavan vuorokauden aikana omatoimiset nettietsivät selvittivät räjäyttäjän henkilöllisyyden omin voimin, ennen joukkoviestimiä. Ratkaisevassa roolissa tosin olivat näköhavainnot, kun poliisit tarkistivat osoitteita, mutta ne eivät vähennä tyhjästä kehittyneen etsiväverkoston arvoa.

Lisäksi saaliiksi kertyi muun muassa enemmän tai vähemmän tarpeellisia yksityiskohtia räjäyttäjästä ja poliisin takavarikoimaa kotikemia-foorumia liikuteltiin ympäri nettiä.

Todellisuutta netissä

Jätän tarinoiden opetukset valistuneen lukijan pohdittavaksi. Yhteistä näille on, että netissä selvitettiin dataa fyysisestä todellisuudesta.

Netti oli vielä 1980-90-lukujen taitteessa pitkälti sähköinen kirjasto, jossa oli mukava jutella. Netin ja todellisuuden ensimmäisiä linkityksiä oli kotikäyttäjien ajantasainen raportointi Tiananmenin aukion tapahtumista 1989 usenet-ryhmiin ja Irakin sodasta irc-kanaville 1991.

Nykyään netti vaikuttaa yhä useammin fyysisen todellisuuden tapahtumiin, kuten vaikkapa taannoin Lordi-kansanliikkeen syntyyn paljastusvalokuvan tiimoilta. Kohtapuoliin teknotrillereistä lähtee kärki, kun kuka tahansa voi teknisesti olla superagentti.

Vielä 1980-luvulla oli poikkeuksellista, että esimerkiksi koululaishakkeri saattoi vahingossa ohjata sata junanvaunullista jäätelöä Meksikoon perimätiedon mukaan.

Perinteiset tahot, kuten yhtiöt ja joukkoviestimet, eivät ole vielä oivaltaneet verkkovoiman merkitystä, mutta ehkäpä Seiskan tapaus antaa jo virikkeitä ajattelulle.

Muutamia esimerkkejä jo on, kuten Tallink kiinnostui viime syksynä yhtäkkiä jätevesistään, kun smässikampanjalla alettiin organisoida boikottia. Ja lisää tulee.

”Mikä on internet?”

Olen vuoden aikana tavannut kaksi kolmekymppistä naista, jotka ovat kysyneet: ”Mikä on internet?”. Jonkun tahon olisi ehkä aika huolestua, että osa suomalaisista on muutaman vuoden päästä ihan pihalla todellisuudessa siksi, että he eivät ole netissä. Ihan työpaikan hakemisesta alkaen.

Toisaalta Forbes-lehden mukaan verkkopelien reaalitalouden tutkija Edward Castronova toteaakin kirjassaan Synthetic Worlds vekkulisti, että jo reilut 20 prosenttia Sonyn EverQuestin pelaajista kokevat elävänsä verkkopelissä ja matkustavat "muualle" vain toisinaan, kuten esimerkiksi kauppaan.

Ehkä näemme vielä ajan, että suuri osa toimistamme todellisuudessa tehdään netin kautta vaikka homman sinänsä voisi hoitaa ilman nettiäkin.

KARI A. HINTIKKA

Wired 14.07 nostaa Chris Andersonin johdolla esiin kuusi trendiä, joiden keskellä elämme ja jotka muuttaisivat taas kerran kaiken. Trendejä on toki meneillään enemmänkin, mutta nämä ovat nyt sitten niitä hotteja Wiredin näkemyksen mukaan.

Lehti toteaa juhlallisesti, että ensin oli teollisen vallankumouksen ja höyryvoiman aika, sitten fordilaisen liukuhihnatuotannon viime vuosiykmmeninä piin sekä tietotekniikan.

Nyt olisimmekin jo loikkaamassa seuraavaan vaiheeseen, joista nämä kuusi jokseenkin näköalatonta trendiä olisivat todistusvoimaisina esimerkkeinä. Ehkäpä loikka onkin orastamassa, mutta ei näillä eväillä.

• verkkovoima
• rajoittamaton videokala
• personointi
• hiilentappajat
• tuotekehitys ostamalla
• avoimmuus liiketoimintana

Harvoin Wired menee pöpeikköön, mutta nyt näyttää olevan harrastajaennustajat liikkeellä kuuden näköalattoman artikkelin verran. Ihan ensi alkuun voisi todeta, että sähkö on kuoleva taidemuoto härpättimien suhteen ja biologia rulettaa.

Wiredin lista - ja erityisesti listan puutteet - kaipaa pilkallista nälvimistä, mutta nyt pitää hilpasta kulkuneuvoon ja kommentointi jää heinäkuun alkupuolelle. Ehkäpä Wiredissä maltetaan siihen asti.

Kuva: www.wired.com

Ruotsin Piratpartiet-liike on leviämässä Yhdysvaltoihin. The Pirate Party of the United States julistaa indeksisivullaan muun muassa vastustavansa nykyistä tekijänoikeuslakia, patenttimenettelyä ja lisääntyvää valvontaa, mistä matrixx kertoi äskettäin.

Peistä taitetaan ainakin suuria elokuvastudioita, levy-yhtiöitä ja heidän edustajiaan (RIAA, MPAA) sekä lääkefirmoja vastaan.

Kaksipuoluejärjestelmässä puoluemuotoisella toiminnalla on kuitenkin keskimääräisesti aika nahkea tulevaisuus, mutta toisaalta tärkeintä lieneekin saada liikettä puolueisiin. Lisäksi Ruotsissa noussut älämölö dos-hyökkäyksistä oli uutta.

USA:ssa publisiteettia ei saa samaan tahtiin, kun vaahtosammuttimet kyykyttävät saitteja paremman tekemisen puutteessa ja Budweiserin litkimisen lomassa, koska oluttakaan ei ole edes tarjolla. Toisaalta amerikkalaiset osaavat massiivisen masinoinnin satoine tuhansine zombie-koneineen.

Yhteistyötahoikseen saitti nimeää muun muassa Electronic Frontier Foundationin (EFF), joka perustettiin operaatio Sundevilin jälkijäristyksenä ja Free Software Foundationin (FSL).

Huomioonottaen USA:n maaperän, niin itse kyllä etsisin liittolaisia hieman laajemmalla rintamalla, esimerkiksi seuraavista: tiibettiläismunkit, itsenäisten astronauttien yhdistys, anarkistien jalkapalloliiga, kirkollisneuvostot, terästyöläiset ja Greenpeace. Ne kaikki osallistuivat Seattlen WTO-mielenosoitukseen marraskuun lopulla 1999 messevällä menestyksellä.

Olisikohan tässä globaalin liikehdinnän paikka? Euroopassa toimintaa on jo harjoitettu pitkään eri muodoissa, kuten Saksan Chaos Computer Club (CCC) ja Hollannin Hack-Tic / xs4all.

matrixx raportoi USA-haaran etenemisestä.

Kuva: www.pirate-party.us