matrixx2.01

matrixxin spämmifiltteri vuotaa edelleen ja b2evolution-alusta pitäisi päivittää. Sekään ei välttämättä auta eikä uuden julkaisujärjestelmän asentamista nyt ehdi.

matrixx telakoituu lokakuuksi 2007 ja siirtyy tilapäisesti Omasana.fi-blogin alle. Jotkut kertovat pitävänsä viittä tai kymmentäkin blogia, matrixxille riittää vähempi.

Spämmivapaassa julkaisuympäristössä ei mene hermo niin heti. Telakoinnin aikana kommentointi matrixxissa ei toimi, mutta kala on vapaasti selattavissa.

Onneksi syksyn aikana tehtävästä Osallistumistalous-oppaasta löydät tuoretta ja kuranttia kalaa muun muassa internetin mahdollistamiin uusiin työn ja talouden muotoihin ja toimintamalleihin, kuten

- tuotekehityksen ulkoistaminen
- crowdsourcing
- liiketoiminnan avaaminen massojen kehitettäväksi
- itseorganisoituvat verkostot
- kollektiivituotanto
- synteettinen pelitalous ja harmaat markkinat Kiinan kultafarmeineen
- synteettisten ympäristöjen ammatit.

Oppaan jatkuvasti päivittyvään sisällysluetteloon ja julkaistuihin jaksoihin Omasana.fi-blogissa pääset tästä.

Osallistumistalous-opas esittelee monipuolisesti caseja, niin menestyksestä kuten IBM, InnoCentive, iStockPhoto ja Second Life kuin älä-tee-näin, kuten 35 miljoonan dollarin Bud.tv tai miten Suomeen syntyivät etikettömien Pepsien nettimarkkinat 2005.

Omasana.fi:n Osallistumistalous-blogissa julkaistaan viikottain otteita oppaasta, teeman kirja-arvioita ja www-linkkejä kommentoitavaksi.

Keskusteluun voi osallistua myös Jaiku-kanavalla #osallistumistalous, joka sisältää lisäksi teeman otsikkosyötteitä.

Tervetuloa ruotimaan!

Kari A. Hintikka

Lisätietoja: kari . hintikka at gmail . com

TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus julkaisee maksuttoman oppaan osallistumistaloudesta loppusyksystä 2007. Oppaan toteuttaa Kari A. Hintikka.

Opas johdattaa internetin mahdollistamiin uusiin työn ja talouden muotoihin ja toimintamalleihin, kuten tuotekehityksen ulkoistaminen, crowdsourcing, liiketoiminnan avaaminen massojen kehitettäväksi, itseorganisoituvat verkostot, kollektiivituotanto, synteettinen pelitalous ja harmaat markkinat Kiinan kultafarmeineen ja synteettisten ympäristöjen ammatit.

Oppaan jatkuvasti päivittyvään sisällysluetteloon ja julkaistuihin jaksoihin pääset tästä.

Osallistumistalous-opas esittelee monipuolisesti caseja, niin menestyksestä kuten IBM, InnoCentive, iStockPhoto ja Second Life kuin älä-tee-näin, kuten 35 miljoonan dollarin Bud.tv.

Omasana.fi:n Osallistumistalous-blogissa julkaistaan viikottain otteita oppaasta, teeman kirja-arvioita ja www-linkkejä kommentoitavaksi.

Keskusteluun voi osallistua myös Jaiku-kanavalla #osallistumistalous, joka sisältää lisäksi teeman otsikkosyötteitä.

Tervetuloa ruotimaan!

Kari A. Hintikka

Lisätietoja: kari . hintikka at gmail . com

Wikinomics: How Mass Collaboration Changes Everything (Hardcover) Don Tapscott & Anthony D. Williams 324 sivua ISBN-10: 0471683345 Portfolio, Penguin Group (USA) 2006 Hinta "Currently unavailable" (070910) matrixx-binääriarvio: 11110 matrixx-arviointiperusteiden selitys tästä.

Tilaa Amazon.co.uk:sta

Klassikko massakollaboratiivisesta taloudesta

Don Tapscottin ja Anthony D. Williamsin Wikinomics: How Mass Collaboration Changes Everything (2006) kuuluu teoksiin, jotka ovat ainakin pieniä klassikoita jo ilmestyessään. Tapscott on digitaalisen talouden pioneerikonsultti. Faktaan ja ennakointiin perustuville teeseille on katetta.

Teos käy läpi runsaiden casejen ja haastattelujen kautta, miten hierarkinen ja suljettu sekä henkistä pääomaansa pihtaileva organisaatio on kuoleva taidemuoto ja miten menestyjät avaavat pääomansa, ulkoistavat R & D:nsä ja kehittävät joukkoälyn kanssa innovaatioita.

Perimätiedon mukaan Wikinomics pohjautuu 2-vuotiseen, 30 suuryrityksen ja 9 miljoonan USD:n tutkimukseen. Tuloksena on, ei vähempää, kuin yritysten koko nykyisen toimintamallin vanhentuminen käsiin. Ei vain liiketoimintamallien osalta, vaan huutia saa myös tuotekehitys, organisaatiokulttuuri ja uusien liiketoimintamallien välttely omia sijoituksia suojellen.

Netin joukkoäly - edellytys vai uhka bisnekselle?

Wikinomics tarjoaa vakuuttavia esimerkkejä siitä, miten avoin lähdekoodi-liikkeen avokätinen tukeminen parantaa omaa bisnestä, organisaatioiden omistama mutta yhteisesti julkaisema avoin data hyödyttää kaikkia, itseorganisoituva tuotantomalli valtaa markkinat tai jopa liiketoiminnan ytimen julkaiseminen netissä kaikkien halukkaiden kehitettäväksi voi olla kriittinen menestystekijä.

Valistunut organisaatio ja lukija jo tietää, että niin teollisuus, automaatio, tietokoneet kuin internet ovat kukin muuttaneet toimintamalleja peruuttamattomasti. Mutta kuten Wikinomics kuvaa, niin kiinalainen innovatiivisten moottoripyöräpajojen verkosto on syrjäyttänyt monoliittiset japanilaisjätit Aasian markkinoilla. Tai amerikkalaiset mediajätit ovat haastamassa lähes koko ihmiskuntaa raastupaan tuotteidensa epäkaupallisesta remiksauksesta. Siksi tarvitaan kirja.

Yksi syy, miksi muuttumattomiin markkinoihin ja tuotantomalleihin tottuneet top-down-toimijat voivat olla tällä hetkellä hieman ihmeissään, on internet. Aiemmin markkinat - mukaanlukien kuluttajat - piti opettaa ja kouluttaa uusiin tuotteisiin, innovaatioihin ja palveluihin.

Nyt tilanne on kääntynyt ympäri. Kuluttajat vaativat uusia tuotteita, haluavat osallistua tuotekehitykseen ja vieläpä saada rojaltit innovoinnistaan. Miten ne nyt noin?

Surkeinta top-down-mallin toimijoille on, että kun nykyään käytös, tuotteet tai palvelut eivät miellytä, niin käyttäjät tekevät internetissä kollektiivisesti kilpailevaa tarjontaa ja julkaisevat sen vieläpä maksutta. Wikipedian vaikutus tietosanakirjamarkkinoihin on tiedossa, mutta Wikinomics kuvaa, miten murros ulottuu kaikille toimialoille. Myöskään materiaalinen tuotanto ei ole turvassa vastaisuudessa.

Toinenkaan syy - ja kirjan perusoivallus - ei ole rakettitiedettä. Organisaation koosta ja työntekijöiden lahjakkuudesta riippumatta netissä on aina enemmän ja lahjakkaampia aivoja. Jos ne saadaan kiinnostumaan organisaation tavoitteista, niin ratkaisuehdotukset, olemassaolevan toiminnan parantaminen tai uuden etsintä sujuu kollektiivisesti organisaation ulkopuolella yleensä innovatiivisemmin ihan näkemysten diversiteetin ja evoluution myötä.

Kattava otos menestyneitä muutoksen merkkejä

Ilahduttavasti Tapscott ja Williams eivät tyydy vain vakionettiesimerkkeihin, kuten Amazon, flickr ja Google. Teoksessa käydään läpi monipuolinen kirjo innovatiivisia caseja bisneksen eri muodoista ja toimialoista, niin kivijalkakaupasta, asiakaspalvelusta kuin raskaasta teollisuudesta, kuten Best Buy, Boieng, BWM, IBM, Lego, Procter & Gamble ja SAP. Tekijät eivät kuitenkaan unohda pienempiä toimijoita tai kansalaisten wikinomian mahdollisuuksia.

Positiivista kirjassa on myös, että esimerkiksi IBM, Lego ja Procter & Gamble eivät mitenkään proaktiivisesti hakeneet muutosta 2000-luvun taitteessa. Markkinaosuuksien huvetessa oli pikku pakko.

Tällaisiä törmäsimme-seinään-menestystarinoita on virkistävää lukea vaihteluna internetin autotalli-firmojen syntytarinoille. Ne ehkä myös tarjoavat paremman samastumiskohdan kirjan varsinaiselle kohderyhmälle eli perinteiseen malliin uinahtaneille toimijoille.

Tähänastisissa teoksen arvioinneissa olen nähnyt nostettavan esiin vain osan Wikinomicsin teeseistä. Kirjan kansikin hehkuttaa kaikille tuttua kuvastoa: flickr, MySpace, Second Life ja Wikipedia.

Kun näin kirjan kannen, ja silmäilin harvinaisen nahkean sisällysluettelon, niin itsellänikin teos jäi odottelemaan reiluksi puoleksi vuodeksi. Kannattaa lukea heti.

Petraamista esitystavassa

Käyttöliittymä ei sellaisenaan vaikuta itse sisältöön tai palveluun, mutta kehno käytettävyys voi jopa estää käyttöä. Huomioiden teoksen rakenne caseineen ja tee-näin-listoineen, kirjan sisällyslettelo muistuttaa Suojelupoliisi lehdistötiedotelistaa.

Mielenkiintoisiin kohtiin ei voi viitata alaotsikolla tai numerolla vaan lähinnä sivunumeroilla. Esimerkiksi Procter & Gamblen kiinnostava case tuotekehityksen crowdsourcingista löytyy sivuilta 102-108, 112-121, 277. Että näin.

Mielestäni aina kun esitellään paradigman muutosta tai vallankumousta, niin edes suppea katsaus historiaan, teoretisointiin tai kvantitatiiviseen analyysiin olisi paikallaan.

Tapscottin ja Williamsin sinänsä tarkkanäköiset havainnot ja tee-näin-listat perustuvat nyt laumaan haastatteluja ja caseja sekä niiden valtaisiin voittoihin, kuten IBM:n 900 milj. USDn vuosittain säästö. Mahtiluku, mutta miten ei-wikinomistit ovat pärjänneet - ja miksi?

Kun puhutaan paradigman muutoksesta, niin kaaviotkin olisivat kivoja hätäisimmille ja niille joilla on liian kiire hoitaa perinteistä bisnestä ja lukea kirjaa. Mallia voisi ottaa vaikka verkkoyhteisö-lassikosta Net Gain (Hagel, J. & Armstrong, A. G 1997) ja Dion Hinchcliffen blogista.

Esitystavalliset kömpelyydet eivät tietenkään vähennä julistuksen arvoa, vaikka tekstistä olisi voinut poistaa hyvinkin 50 sivua silkkaa toistoa muutoksen välttämättömyydestä. Kai jokaisella on oikeus ajaa bisneksensä kuralle ilman uhkailujakin, jos haluaa säilyttää suljetun ja hierarkisen toimintamallinsa?

Kokeile pörssissä toimiiko wikinomian opit

Wikinomicsia vaivaa myös ennakoijien ammattitauti, johon olen itsekin syyllistynyt. Kun muutoksen mielestään havaitsee, niin olettaa sen vaikuttavan heti kaikkialla kaiken aikaa kaikkien kanssa. Tapscott ja Williams omistautuvat paitsi bisneksen niin myös muun muassa tieteen, julkishallinnon, kulttuurin ja kansalaisaktivismin tarkasteluun.

Laajan paletin on ehkä ajateltu antavan murroksen tulkinnalle vaikuttavuutta, mutta kriittinen lukija ounastelee, että on pääteoriaa tukemaan on vain valittu sopivia esimerkkejä eri sektoreilta. Kirjasta ei kuitenkaan ole aivan vaikkapa Manuel Castellsin kaltaiseen yhteiskunnan kaikkien sektorien muutoksen tarkasteluun, vaan on parhaimmillaan nimenomaan liike-elämän tarkastelussa.

Teoksen ilosanoman voi tiivistää siihen, että avoimuus ja kollaboraatio ovat nykypäivää. Aivan samoin kuin kymmenen vuotta sitten netti oli kilpailuetu, nyt välttämättömyys.

Don Tapscottin ja Anthony D. Williamsin Wikinomics on kattava ja oivaltava kokonaisuus toimintatapojen murroksesta, josta riittää virikkeitä paatuneimmallekin 3.1beta-visionäärille.

Teoksen kuvaamalle monoliittisessa, sisäänpäinkääntyneessä, vastustajia hakevassa ja komentoketjuihin luottavassa organisaatiossa kirja voi jopa laajentaa tajuntaa. Tai toimia sivistyneenä varoituksena.

Vinkeä sivujuonne teoksessa on, että lukija voi tietysti itsekin ennakoida reaalisissa pörsseissä kirjan teesejä. Voi sijoittaa wikinomia-yhtiöihin tai muutoksen kieltäviin ja katsoa viiden vuoden päästä oman salkun arvoa.

matrixx suosittelee.

Sivistyneesti voinee mainostaa, että Don Tapscottilta on saatavissa nimikirjoituskin maksullisessa Leaders' Forum 2007:ssa.

Kuva: Amazon.co.uk

Kyborgin käsikirja on Teknillisen korkeakoulun dosentti Mika Ala-Korpelan, mediatutkija, tohtori Sam Inkisen ja DI Teemu Sunan laatima lukupaketti.

Tiedotteesta:

Havainnollisesti kuvitettu tietokirja johdattaa lukijansa muun muassa robottien, kyborgien, kloonauksen, eläkepommin, digitaalisen luonnon ja orgasmitohtorin jäljille. Kyborgin käsikirja käsittelee laaja-alaisesti ja monitieteisesti ihmisen ja koneen välistä suhdetta sekä eri puolilla planeettaa havaittavaa tieteellis-teknistä kehitystä.

Teoksen keskeisiä osa-alueita ovat "kyborgin" ja "ihmiskoneen" historia, nykytila ja tulevaisuuden näkymät. Kirja esittelee seikkaperäisesti alan uusimpia tutkimustuloksia sekä yhteiskunnallisia ja lääketieteellisiä ulottuvuuksia.

Teos porautuu muun muassa systeemibiologian, geeniteknologian, keinoelimien, implanttien ja robotiikan problematiikkaan sekä esittelee kriittisesti tieteiskirjallisuuden ja taiteen visioita teknologisesta huomisesta.

Vaikuttaa olevan lähes kaikki yksissä kansissa. Kunnianhimoista. matrixx palaa asiaan.

Kyborgin käsikirja. Havaintoja informaatiosta, ihmisestä ja koneesta, elämästä ja älykkyydestä. Finn Lectura, 301 sivua. 35 euroa.

GOOD COPY BAD COPY - a documentary about the current state of copyright and culture Andreas Johnsen, Ralf Christensen and Henrik Moltke 0:58:30, AVI Rosworth 2005 Hinta maksuton (070825) matrixx-binääriarvio: 01010 matrixx-arviointiperusteiden selitys tästä.

Monipuolisesti ja analyyttisesti tekijänoikeuksista

Tanskalainen Good Copy Bad Copy (2007) on huomattavasti piraattituotantoista Steal That Filmia (2006) informatiivisempi ja monipuolisempi. Vertaistuotantoiset 'dokumentit' ovat selkeästi nouseva ilmaisumuoto, mutta kyllä klassisellekin dokumentille on edelleen sijansa.

Andreas Johnsen, Ralf Christensen ja Henrik Moltke ovat tuottaneet monipuolisen dokumentin tekijänoikeuksista.

Dokumentti sisältää 21 haastattelua ympäri maailmaa ja kaikki osapuolet pääsevät ääneen, kuten Lawrence Lessig, piraatit, MPAA, The Grey Almumin toteuttanut Danger Mouse ja venäläinen piraattikauppias.

Good Copy Bad Copy antaa hyvän peruspaketin nykyisiin tekijänoikeuslakeihin, digitaalisuuteen ja internetiin kytkeytyvästä vyyhdestä ja sisältösodasta.

Yhtenä uutena näkökulmana voi pitää dokumentin katsausta Nigerian nousevan elokuvakeitaan, Nollywoodin pyrkyä, Hollywoodin ja Bollywoodin ohi. Dokumentin mukaan Nollywood tuottaa jo 1200 elokuvaa vuodessa.

On virikkeellistä seurata kuinka tekijänoikeus, piratismi ja sisältöteollisuus kehittyvät maassa, jossa ei ole alan lakeja, perinteistä jakeluinfrastruktuuria sisältöjen levittämiseen taajamissa eikä kuluttajien kodeissa eikä perinteistä tuotantovälineistöä. Nollywoodin myötä onkin kehittymässä uudenlainen kevyt tuotanto- ja jakeluympäristö, josta Lars von Trierin dogmikameroineen olisi syytä olla kateellinen.

Nigerialaisten haastateltavien mukaan kotimaisen tuotannon piratismin vähyyden syynä on, että julkaisut tulevat markkinoille samaan aikaan kuin piraatit ja että viralliset versiot ovat samanhintaisia kuin piraatit.

Jos dokumentista jotain voi päätellä, niin eri osapuolet ovat nyt asemasodassa, mutta paluuta auvoisaan aikaan ilman digitaalisuutta ei liene. Tosin vielä ei ole näköpiirissä, mihin suuntaan tilanne ratkeaa: rukataanko lait globaalisti USA:n tekijänoikeusteollisuudelle mieleisiksi, riistäytyykö median kansalais- ja kierrätyskäyttö käsistä vai löydetäänkö järkevä välimuoto, kuten Creative Commons.

Samaa problematiikkaa pohtii laajemmin myös J. D. Lasican laajan lehtiartikkelinomainen kirja Darknet: Hollywood's War Against the Digital Generation (2005), jonka matrixx-arvio tästä.

Puhtaasti arvion kannalta kokonaisuus ei juuri käytä hyväksi visuaalisia mahdollisuuksia ja on lähinnä pikemminkin kokoava kuin että tarjoilisi runsaasti uusia näkökulmia tiuhasti ruodittuun aiheeseen. Dokumentti on kuitenkin varsin mainio esitys aiheeseen ja keskustelunavaajaksi esimerkiksi opetuksessa ja koulutuksessa. Olettaisi, että tässä olisi opettajillekin uutta.

Good Copy Bad Copy on myös kuluttajaystävällisesti tekstitetty englanniksi, vaikka suurin osa haastateltavista puhuu englantia.

Dokumentin saitilta löytyy .torrent-tiedosto, jolla sen voi ladata maksutta hyvinvarustetuista interneteistä.

matrixx suosittelee.

Kuva: www.goodcopybadcopy.net

Darknet: Hollywood's War Against the Digital Generation (Hardcover) J. D. Lasica 320 sivua ISBN-10: 0471683345 John Wiley & Sons Inc 2005 Hinta £11.98 (070822) matrixx-binääriarvio: 01010 matrixx-arviointiperusteiden selitys tästä.

Tilaa Amazon.co.uk:sta

Kohtuullinen yhteenveto laittoman kalan jahtaajista

J. D. Lasican Darknet edustaa amerikkalaista nykytapaa tehdä tietokirjoja hyvässä ja möhnässä. Kirjoittaja(t) havahtuu orastaan trendiin keskeneräisen artikkelinsa tai presentaationsa ääressä ja huomaa, että kas, tässäpä oiva aines kirjaksi. Enää uupuu 288 sivua.

Mikäs siinä. Darknet on helppoa luettavaa kuten vaikkapa Chris Andersonin The Long tail tai Don Tapscottin ja Anthony D. Williamsin Wikinomics. Närppii vain, että tällaisen kirjan ytimen ja keskeiset havainnot tai ideat voi usein toistaa hissipuheena yhdellä lauseella - tai mielummin kaaviolla.

Miksi siis rahastaa kirjalla? No että saisi rahakkaita presentaatiokeikkoja kirjan oivallusten avaamiseksi. :-P

Amerikkalaiset ideasta-kirjaksi-havainnot perustuvat usein joihinkin kymmeniin haastatteluihin, lehtiartikkeleihin ja massamediaviittauksiin - ja sinänsä faktiseen trendien havainnointiin. Ne rakentuvat niinikään mainioille ja yksityiskohtaisille caseille, mikä lienee amerikkalaisten ymmärtämä tapa omaksua uutta.

Kyllä Amerikkalasta valuu sinänsä eurooppalaisempaakin tietokirjaa, kuten vaikkapa Howard Rheingoldin ja Steven Levyn kronikat virtuaalitodellisuuden ja hakkerismin synnystä ja kehityksestä tai Theodore Roszakin polveilevat ajatukset ihmisestä ja koneesta.

Tämä vain näyttää olevan trendi nyt.

Kolmekymmentä haastattelua, mikki päälle, haastattelujen löysä kirjoittaminen suoraan tekstiksi huokaukset ja yskäisyt poistettuna, alle kymmenen casen purkua nettilähteisiin perustuen ja muutaman yritysjohtajankin ymmärtämien uhkakuva-iskulauseiden jatkuvaa verbaalista variointia sivumäärän lisäämiseksi. 300 sivua kirjaa lähdeviittauksineen ja indekseineen on siinä.

Darknetia netin joka nurkalla

Darknet on menettelevä ja laaja tilannekatsaus taistelutantereesta (Hollywoodin) tekijänoikeusteollisuus vs. kohtuukäyttäjät (fair use) ja piraatit. Siitä teoksen alaotsikko. Vaikka Lasica valitsee puolensa jo kirjan kannessa, niin hän esittelee varsin moni- ja tasapuolisesti kaikkien kolmen osapuolen näkökantoja.

Yhdysvaltain erittäin tiukka tekijänoikeuslaki DMCA ei onneksi kosketa vielä kaikkia, vaikka se yrittää lonkeroida muun muassa Ruotsiin ja Venäjälle ja Suomikin jousti tuossa taannoin edes ymmärtämättä, mitä tuli kirjattua lakiin. Mutta aika monessa kohtaa teoksen teksti hyytyy, paitsi asioiden toistelun, niin myös sen vuoksi että teoksessa USA:n tapahtumat ja lainsäädäntö = koko maailma ja opuksen koko käsittelytapa sen mukaista.

Toisaalta Lasica iskee nisäkästä pöytään asiallisesti kertoessaan runsain esimerkein miten DCMA:ta käytetään nykyään USA:ssa lähes mihin vaan, kuten yhtiöistä vuotavia kiusallisia dokumentteja kielletään julkaisemasta 'tekijänoikeuteen' vedoten.

Kirjan yhdeksi ansioksi voi laskea erilaisten Darknetien esittelyn. Lasica esittää ehkä ensimmäisenä, miten p2p-verkoissa ei leviäkään tavallisten kuluttajien kotona idealistisesti rippaamaa kalaa vaan konstruoi - haastatteluihin perustuen - pyramidinomaisen ja hierarkisen laittoman jakelurakenteen, jossa piraateilla on tarkat toimenkuvat (kts. maksutta Wiredin tiivistelmä tästä) ja ryhmillä kilpailu prestigesta, kuka ehti ensin.

Darknetiin kuuluu tietty muun muassa Freenet ja eri p2p-verkostot, mutta niiden esittely jää laimeammaksi, vaikkapa DC++-kulttuurin esittelystä alkaen. Toisaalta Lasica hieman venyttää darknetin käsitettä turhankin löyhäksi alkuperäisestä Microsoftin studiojoukkueen paperista The Darknet and the Future of Content Distribution [b2evo ei anna linkittää].

Niinikään tekijänoikeusteollisuuden päättömät sisällön tekniset kopiointirajoitusyritykset ovat muikeaa luettavaa. Lasica listaa niitä murheellisen / ilahduttavan paljon, kuten että jokaiseen DVD-soittimeen harkittiin vakavissaan alun perin GSP-paikanninta, jotta voitaisiin valvoa DVD-sisältöjen käyttöä, mutta idea oli liian kallis. Ihan kuin Hacker Files-sarjakuvassa. :-P

Teollisuuden hulvattomat sensurointitoistimet

Siinä Lasica on mielestäni oikeassa, että amerikkalaisen kotikäyttäjän kannalta tilanne alkaa mennä vaikeaksi, kun esm omaan synttärivideoonsa ei voi lisätä pätkää kaupasta ostetusta kaupallisesta tuotteesta eikä videokamerasta saa edees kopioitua varsinaista synttäritallennetta.

Samaan aikaan monilla alkaa olla arkiset perusvalmiudet remiksata ja mashupata niin kuvaa, ääntä, videota kuin musiikkia. Toisaalta teosten omistajat omistavat - nih - teokset ja niillä on oikeus päättää saako synttärivideossa tai saarnan tehosteena käyttää pätkiä 100 miljoonan dollarin elokuvasta vai ei.

Lasica päätyy kymmenkohtaiseen ehdotukseen, miten kuilua voisi kaventaa, toisaalta tekijänoikeusteollisuuden (sekä tekijöiden) etujen turvaamiseksi ja toisaalta Creative Commonsin kaltaisesti audiovisuaalisen miksausmateriaalin reiluun ja vapaaseen saatavuuteen.

Huomioiden Lasican tausta, teoksen sisältö, teesien esittäminen maksullisessa paperikirjassa ja sen sellaisia asioita, niin Darknetin ehdotuslista ei ole mikään Cluetrain manifesto tai Lex Lutherin naula-avaus. Esimerkiksi EFF työstää näitä teemoja tosissaan.

Rajoittunut tarkastelukulma

Darknetin reiluja miinuksia on tantereen tarkastelu vain USA:n maaperällä, vaikka hän toteeakin esimerkiksi piraattirinkien olevan globaaleja.

J. D. Lasica osui sikäli hyvään saumaan, että vuonna 2006 hänen teoksensa ja teesinsä olisi mennyt täysin uusiksi eurooppalaisen piraattipuolue-liikkeen myötä.

Teos on ihan jees aiheeseen perehtymättömälle ja kattava yhteenveto aiheesta, mutta valistuneelle uutistarjonnan seuraajalle kirjan pääasiallinen anti on mielenkiintoiset detaljit ja esimerkit.

KARI A. HINTIKKA

Suomalaiset digitaalimedian pioneerit Cartes ja AV-Arkki järjestävät Espoon Tapiolassa uusmediataidefestivaalin 17. - 24.4.2007. Pressitiedotetta katsoessa viikko vaikuttaa tyypillisen hengästyttävältä ja järjestäjät ovatkin vuosien varrella tuottaneet Suomeen lukuisia uniikkeja härpätinvälitteisen taiteen klassikoita.

Eniten kohua on tainnut aikoinaan herättää Espoon Otso-gallerian kellarissa vapaasti lilluvat kanat, joita kuvattiin nettikameralla ja niitä sai 'ohjata' netitse. Ilta-Sanomat käynnisti lööppienkokoisen keskustelun, aiheutuuko kanojen nettikameroinnista eläinrääkkäystä. ;-)

Cartes Flux vol2 taiteilijat: axiomatic integration (Kera Nagel) (DE), Elina Brotherus (FI), Beat Lippert (CH), Gabriel Mascaro (BR), Christina McPhee (USA), Dennis H. Miller (USA), Brighid Mulley (UK), Jay Needham (USA), Lorenzo Oggiano (IT), Verica Patrnogic (RS), Jean-Gabriel Périot (FR), Laurent Pernot (FR), Aarno Salosmaa (FI), Alli Savolainen (FI), Guli Silberstein (IL), Maarit Suomi-Väänänen (FI), Anders Weberg & Robert Willim (SE), Oliver Whitehead (FI), Yannig Willmann (FR), Liu Zhenchen (CN/FR) ja 1n0ut (Robert Praxmarer & Reinhold Bidner) (AT).

Ihan ehdoton erikoishitti Flux vol2:ssa on Oliver 'Ollie' Whiteheadin retrospektiivi 1967-2007. Sinänsä älykäs britti on päättänyt jostain ihme syystä asua Suomessa jo pitkään. Whitehead on muun muassa työskennellyt Kuvataideakatemiassa sen viime vuosikymmenien parhaina aikoina, jolloin sieltä valmistuivat muun muassa Markus Copper, Kimmo Schroderus ja Wici Wickström.

Cartes Flux vol2 yhteistyökumppanit: Teknillinen korkeakoulu, AV-Arkki, Kuvataideakatemia, Espoon kuvataiteilijat ry, Espoon kuvataidekoulu ja ranskalainen Le Fresnoy – Studio national des arts contemporains.

Lisätietoja: www.cartes-art.fi/flux

Kuva: www.cartes-art.fi/flux

Sosiaalisen median ja osallistumistalouden analyysia rantautuu nyt kotimaisin voimin. Kyse ei ole tutkijoiden joukkotranssista vaan monien viime vuonna aloitettujen tutkimushankkeiden tuloksia ilmestyy lähes samanaikaisesti.

Lisäksi ilmassa on ollut seminaaria mainioine alustajineen ja julkisine presentaatioineen.

Tässä pelkästään viimeisen parin viikon satoa:

Kangas, Petteri & Toivonen, Santtu & Bäck, Asta (VTT):
Googlen mainokset ja muita sosiaalisen median liiketoimintamalleja (pdf)
- hyvä avaus aiheeseen miten Web 2.0-palveluista saataisiin myös liiketoimintaa?

Melakoski, Cai & Sirkesalo, Sohvi & Tirronen & Helena (TAMK): "Himottaa, mutta pelottaa?" - Suomalaisen sisältötuotantoalan näkemyksiä osallistumistaloudesta ja sosiaalisesta mediasta (pdf, 470 kt)
- kattava listaus osallistumistalouden palveluista
- sisältää myös laajan mutta huolestuttavan haastatteluaineiston kotimaisista tuotantoyhtiöistä

Kooste ja alustukset TIEKE:n ja Taloussanomien Web 2.0-seminaarista 28.3.
- internetin uudet liiketoimintamahdollisuudet

Alustukset Professian Ad-Mobi-seminaarissa 29.3.
- näkökulmana sosiaalisen median ja yhteisöllisyyden ansaintamallit ja ilahduttavasti myös pk-sektori

Eikä tässä vielä kaikki.

Helsingissä pidetään 13.-14.4.2007 Mediapäivät ja samaan aikaan 13.4.2007 Tampereella kansainvälinen "Towards Participatory Journalism"-seminaari.

Ja alan tutkijathan 'kokoontuvat' Some Lab-ryhmäblogissa, joka on tällä hetkellä paras kotimainen alan uutislähde. Teräviä havaintoja löytyy myös muun muassa blogeista Tuhat sanaa ja Mediablogi.

Jotain ajasta kertoo, että kurantimpaa informaatiota sosiaalisesta mediasta ja osallistumistaloudesta löytyy useammin blogeista kuin alan ammattijulkaisujen printti- tai www-versioista.

Jos yhtiö ei tällä paketilla taivu ajanmukaiseen liiketoimintaan Suomessa, niin sitten voi jo harkita tuotantoyhtiöstä tuotanko?yhtiöksi. Erityisesti Himottaa, mutta pelottaa?-rapon haastattelutulokset ovat järkyttävää luettavaa jopa hardcore-sosiaalipornoa harrastavalle.

Esimerkiksi "liki puolet haastatelluista (11) eivät tunnistaneet [osallistumistalouden] käsitettä, ja kyllä-vastauksen antajien (14) selitykset muodostavat heterogeenisen joukon, jota ei voi selväpiirteisesti ryhmitellä."

Joitain poikkeuksia lukuunottamatta Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat (SATU ry) ovat olleet reilut kymmenen vuotta aika piittaamattomia netin ja mobiilin mahdollisuuksista. Tulokset alkavat näkyä. Kohta osaa niistä ei enää tarvita.

Erityisesti uudet sukupolvet, joilla on myös eniten globaalia potentiaalia, eivät järin ole kiinnostuneet tuotantotaloista, vaan kehittävät tuotanto-, jakelu- ja ansaintamallinsa itse.

Tällä menolla Satu joutuu konkurssien ja fuusioiden myötä muuntumaan yhdistyksestä kerhoksi.

Aika tiukasti ylläolevien tutkimusten ja seminaarien fokus on "liiketoiminnassa" ja "ansaintamalleissa". Seminaareissa olleena voi todeta, että tutkijoiden päässä liikkuu paljon muutakin, mutta tutkimushankkeiden rahoituksessa on ilmeisesti nykyään esiinnyttävä nämä kaksi kuhinasanaa. Järjestyksellä ei liene niin väliä. :-P

Kuva: www.matrixx.fi

Turussa alkaa 31.3.-13.5.2007 Digitally Yours - kansainvälinen digitaalisen taiteen näyttely.

Teoksia on esillä seuraavilta taiteilijoilta: Animaatiokone Industries, Laura Beloff & Erich Berger ja Elina Mitrunen, Chris Burden, Ed Burton & Zachary Lieberman, Phil Coy, Anita Fontaine, Juha Huuskonen & Tuomo Tammenpää, Manu Luksch Christian Nold, Markus Renvall, Soda, Stanza, Åsa Ståhl & Kristina Lindström sekä Pia Tikka.

Näyttelyn järjestää Aboa Vetus & Ars Nova ja Varsinais-Suomen taidetoimikunta.

Kuva: www.digitallyyours.org

Monet sisältöteollisuuden sekatyöläiset tuntevat Pyynö-jäniksen, tuon Soikkelimetsän antisankarin, joka seikkailusta riippumatta päätyy yleensä nauttimaan porganaa. Pyynöä arvostetaan siinä määrin, että se on päässyt Wikipediaankin.

Miska Rantanen vinkkasi toisesta kovasta kotimaisesta, jonka suhteen matrixxissa oli aukko yleissivistyksessä.

Mestarietsivä Harmu on Pyynön tavoin taattua tukholmalaisen pikseligrafiikan tyylisuuntaa. Mutta toisin kuin Pyynö-sarjakuvat, Harmu seikkailee gif-animaatio 'elo kuvina'.

Tiukkaa rikosdraamaa ja armotonta toimintaa yhdistelevät moniminuuttiset Harmut ovat tarjonneet jo vuodesta 1997 rattoisia iltapäiviä työpaikalla, jos tyylisuunta kolahtaa. Myös Harmu on arvostettu Wikipediaan.

Kuva: www.harmu.net

Teknotrillerisarja 24:n kuudennen tuotantokauden ensimmäinen puolisko (aargh) on erittäin lupaava. Jo viidennen kauden haastatteluissa tekijät uhosivat, että aiempi menestys näkyy katsojille.

Harvinaista kyllä, katsojat todella palkitaan. Sarjaan panostetaan suosion kasvaessa esimerkiksi X-filesin tapaan.

Puolessa välissä sarjaa ei toki kannata vielä arvioida eikä matrixx jakele spoilereita. Mutta ensimmäisen pyolikkaan perusteella voi jo itsekseen hehkuttaa näköalatornin takana ja olettaa, ettei syviä kämmiä ilmene loppupuolellakaan.

Kokonaisuus on niin monipuolisesti lupaava, että harvoin ennakkopuffi äityy matrixxissa näin laajaksi.

Sarjaan on panostettu - jee

Pienenä esimerkkinä sarjan otteesta: pelkästään alkutapahtumien erilaisia ja yksittäisiä 'uutisointeja' näytetään kaikkialla ja loputtomasti valvonta- ja tv-monitoreissa tai CTU-keskuksessa. Tämä luo intensiteettiä , että olisi todella tapahtunut jotain - ja sarjan logiikan mukaisesti alle vuorokaudessa.

'Tallenteet' ovat huolellista työtä ja se lataa ihan eri tunnelmaa kuin tyypilliset pari toistuvaa uutislähetystä jatkuvasti kopioituna yhteen tai sataan monitoriin. Välillä tuntuu kuin katsoisi ison rahan elokuvaa.

Voisi olettaa, että kuudennella kaudella olisi vaikea löytää uusia uhkakuvia, mutta taas on koossa uusi paletti. Tosin uudet pahisarmeijat alkavat jo huveta ja niitä joudutaan jo vähän kierrättämäänkin edelliseltä kaudelta. Tästä jäljempänä.

Uusia uhkakuvia on sentään löydetty sekä niiden uusia jäljitystapoja. Aiempien kausien menestys ei ole virrannut vain osakkeenomistajille vaan sarjaan panostetaan enemmän kausi kaudelta.

Jos tv-sarjatuotannon realiteetit unohdetaan, niin lievästi nypittää, ettei sarja alkanut kuudennen kauden tasolta, mikä ei tietenkään ole itse sarjan vika. Nyt ensimmäiset kaudet näyttäytyvät kömpelössä valossa. Toisaalta vielä on tiedossa ainakin kaudet 7 ja 8.

Kuutoskauden yksittäiset kohtaukset ja hahmotkin pääasiassa tukevat tarinaa kautta linjan tai tuovat esiin uusia käänteitä. Dramaturgisesti turhat pätkät lasketaan kuutoskauden alkupuolella sekunneissa. Tarinassa ei enää järin löysäillä monen muun tv-sarjan tapaan vain kustannusten keventämiseksi.

Toisinaan lähes kuin elokuvissa - jee2

24:n varhaisilla tuotantokausilla esimerkiksi päähenkilö Jack Bauerin tytär Kim saattoi aikoinaan hortoilla jossain pöpeikössä tuntitolkulla, siis tv-ajassa mitattuna. Nyt on varaa tehdä paikoitellen tolkuttoman tiukkaa leikkausta, mikä on kallista ja parhaimmillaan elokuvatasoa.

Tästä resurssiproblematiikasta ei edes 24 ole tietenkään päässyt eroon. Kun katsoja on saatu lievästi koukkuun, voidaan kalliita tuotanto-osuuksia alkaa vähentää ja säädellä, mutta meno sentään säilyy alkupuolella.

Nopea leikkaus on 24:n suhteen muuta sisältötuotantoa sikäli merkityksellisempi, että se luo tai on luomatta tunnelmaa sarjan hektisyydestä ja 'reaaliaikaisuudesta'. 4. kausi oli jo siedettävää, 5. kaudella sovellettiin hektisyyttä hyvin, mutta välillä sekoiltiin pitkään yhden äänitetodisteen vuoksi.

6:ssa asiaan ei oikeastaan kiinnitä huomiota. Näin sen pitäisi ollakin.

Satunnainen katsoja ei välttämättä saa tolkkua sarjasta eikä ala seurata. Jännityssarjan näkökulmasta 24 on kuitenkin huomattavasti syvempää ihmissuhde-aspektia kuin C.S.I.-konsepti kolmen taajaman tv-formaatillaan.

Hahmot koukuttavat oivaltavasti - jee3

Sarjan yksi koukku on tuotantotiimin tyly linja, että kuka tahansa hahmoista on aina uhrattavissa uhkakuville, petturuudelle tai mille vaan, vaikka olisi ollut mukana sarjan alusta asti.

On eri mehevää, että hahmoja käännetään surutta hyvä/paha-akselilla. Jack poislukien, ketään muuta ei välttämättä säästetä. Tai kääntäen, pedataan kohti isompaa katoamista sarjasta seuraavalla kaudella. Tiimin asenne koukuttaa katsojaa :-)

Satunnaisesti - mutta harvoin - kaksipuolinen hahmojen paahto menee toki yli 'uskottavuuden', kuten Nina Myers-otus. Sarjalla ei kuitenkaan ole loputtomien elokuvien jatko-osien tapaan taipumusta noukkia hahmoja haudasta takaisin kähnäämään.

Näin tuotantotiimi ei jää keskiverto-tv-sarjan ansaintalogiikan suosikkihahmojen (ja tolkuttomien mutta perusteltujen näyttelijäpalkkioiden) vangiksi vaan voi suunnata budjettinsa ja tykittää katsojalle jatkuvasti 'aitoja' cliffhangereita.

Kääntöpuolena tietty on, että katsoja pitää saada samastumaan hahmoihin eikä se onnistu muutaman jakson introlla. Kuutoskauden jälkeen ihmetyttänee, valjastetaanko 7. kauden kähmintöihin mukaan Bauerin käly, nato tai eno. Tähän asti studiojoukkue on kuitenkin ratkaissut asiat kohtuullisen uskottavasti.

Hyviksiä, pahiksia ja taviksia työlästä ennakoida - jee4

Hahmojen muiluttamisessa on lievästi mukana esimerkiksi vanhaa kunnon Raymond Chandlerin, Evelyn Wauhgin, Nathanael Westin ja Alistair McLeanin tunnelmaa, jossa lukija ei tiedä kuka yrittää etevämmin munata päähenkilön pyrkimykset ja tv-katsoja miettii, ketkä kaikki vaihtavatkin välihousuja.

Alkutilanne on myllätty taas kerran ilahduttavasti, mutta aiempia kausia nähneiden ei ole vaikea arvata, mihin se kuitenkin johtaa. Tuotantotiimi näyttää oppivan joka kaudesta, mutta Jack Bauer ei. :-P

Tai. Tarkkaan ottaen Jack on oppinut tuskaisen ilmeen lisäksi toisen. Se on _ yllättäen, pyytämättä ja spoilaamatta - iso tuska. Mutta jos Bauerin hahmon kulauttaa edes hieman epäröiden, niin luvassa on laatuisaa tv-jännitystä tai viikonlopun maraton-sessio (mikä on paras tapa nauttia 24:aa).

Aloitusta ei tällä kertaa ole tärvätty pelkkiin pyrotehosteisiin vaan on haettu ihan suspensea tilanteen dramatisoimiseksi. Orastava wau.

Se onkin tehokkaampi keino, sikäli kun termistä voidaan puhua amerikkalaisen tv-teknotrillerin puitteissa. Tällä tavalla sarja lähtee itse asiassa räjähtävämmin käyntiin.

Mukavaa. Kun katsojaa ei aliarvioida heti alussa, niin sitä nielee helpommin myöhempien pyhien jaksojen muuttumattoman Jack Bauerin. ;-)

Suspensea ei onneksi kestä kauan, vaan jo muutaman jakson jälkeen otetaan isot paukut käyttöön ja aletaan edetä toimintaorientoituneesti. Kokonaisuus on kuin räjähteillä lastattu ja kauko-ohjattu rekka ilman kuskia ruuhkassa.

Toisaalta 24:n joka kaudessa satunnaista väkivaltaa ruuvataan astetta raaemmin ja graafisemmin kireälle. Niin nytkin. "Viewer Discretion is advised" jaksojen alussa on parasta mahdollista pilttiä lapsikatsojille.

Kun 24 on kuitenkin ajateltu perheohjelmaksi, niin graafinen väkivalta tuntuu kokonaisuudessaan turhalta kosiskelulta. Sarjaa tuottaa edelleen vielä Fox eikä vaikkapa Lionsgate.

Kaipaa viitoskauden näköä ensin - ei-jee1

24-studiojoukkue on aina osannut tehdä jaksoistaan myös aika koukuttavia.

Uusia ja aiempien kausien hahmoja tuodaan taas sulavasti sisään kokonaistarinaan, selittelemättä sen kummemmin, mutta avaten roolit tehokkaasti tai kääntämällä aiemmat roolit ympäri. Vanhojen hahmojen välisiä suhteita - kausien välillä 'kehittyneitä' - näytetään aluksi sujuvasti pienillä, mutta selkeillä teoilla tai repliikeillä.

Sarjaa aloittaville tällä ei ole väliä, koska eivät tiedä edeltäjiä. Mutta alleviivaavattomuus tarkoittaa, että sarjaa seuranneiden älyä ei kohdella kaltoin, vaan voi vetää johtopäätöksensä viidennen ja kuudennen kauden 'välistä'.

Tosin tämä vaatii kiinnostuneita *katsomaan viidennen kauden ensin*, koska kuudes jonkin verran spoilaa viidennnen kauden. Jälkimmäinen nimittäin tarjoaa uutta näkökulmaa edelliseen. Juonnimylläys ei kuitenkaan mene älyttömyyksiin ja vitosen tarkkanäköinen katsoja voi aavistaa sen, koska kaikki pahikset eivät pyytäänny pyydykseen.

Toisaalta kuutoskausi spoilaa vitosta sen verran ankarasti, että kuutonen on osittain viitosen jatkojakso ja -tuotantokausi (aaargh2 ja monimutkaista).

Koko viides ja kuudes kausi muodostavat siis yhtenäisen kokonaisuuden (2x24x40 minuuttia) eli aargh3 - aika vaativaa kuluttajauskollisuuden näkökulmasta. Tunti ruudussa viikoittain ei ehkä olekaan paras mahdollinen tapa seurata näin intensiivistä tv-sarjaa.

Monimutkaiseksi on mennyt tv-sarjojen tiiraaminenkin.

Vielä kun MTV3 oivaltaisi uudentyyppisten tv-sarjojen tuotanto- ja näyttämispolitiikan realiteetit. 24:n suhteen on kokeiltu useita vaihtoehtoja ja kahdella kanavalla (MTV3 ja SubTV), mutta sopivaa lähetystapaa haarukoidaan edelleen.

Tai on löytynyt: joulunjälkeinen, 24:n 'vuorokauden' kestävä kimara ja uusintamaraton SubTV:lla, mutta mainostajat eivät ole oivaltaneet logikkaa.

Kuva: www.fox.com

Rosemarie Fiore on taiteilija, joka liikkuu monipuolisessa ilmaisukentässä. Yksi Fioren ideoista on Petri Anttosen tapaan vangita yksittäiseen kuvaan tuntuma ajasta.

Fiore on taltioinut pelitilanteita joukosta klassisia videopelejä, kuten Tempest 1. Pelitapahtuma on noukittu freimin tarkkuudella ja koostettu yhdeksi kuvaksi.

Iäkkäätkin pelit orastavine grafiikkoineen luovat esteettisiä kompositioita. Hc-pelaajat voivat hahmottaa kuvista myös pelien logiikkaa, miten peli käyttäytyy ja mitkä ovat sen mekanismit.

Jos Petrin kaltaista valokuvaestetiikkaa ei huomioida, niin maailma hyödyntää vielä hyvin vähän yhteen kuvan taltioitua ajan muutosta. Käyttötapoja olisi paljon, teollisuusvakoilusta ja erilaisten prosessien visuaalisesta esittämisestä alkaen.

Kuva: www.rosemariefiore.com

zache uutisoi blogissaan FLUGin eli Finnish Linux User Groupin vaalikyselystä, johon on saatu hyvin vastauksia kansanedustajaehdokkaiden 2007 näkemyksiä avoimesta lähdekoodista yms.

Kun eri etujärjestöt masinoivat omia www-vaalikoneitaan, ja SAK katsoo asiakseen tehdä tv-vaalimainontaa jota sitten peruuttaa, niin mikseivät aktiiviset kansalaisetkin voi järjestää edustajatenttausta itseään kiinnostavista kysymyksistä? Kuten nyt on tehty.

Oma lukunsa sitten on, mitä mieltä ehdokkaat ovat vapaista ohjelmista. FLUGin keräämät mielipiteet ovat tietämykseltään aika murheellisia, mutta jostain pitää aloittaa. Ehkäpä joku voisi valistaa ehdokkaita vaikkapa siitä, että 'avoin ohjelma' ei tarkoita tv-tarjontaa. :-P

Ja lopuksi SAK:n kahteen tv-mainokseen liittyen. Viime sunnuntaina SAK poistatti YouTubesta lähettämättömät tv-mainoksensa, joita oli tarkoitus ajaa viime maanantaista alkaen. Maanantaiaamuna mainokset olivat taas YouTubessa ja edelleen.

Vaaleista riippumatta kyseessä taitaa olla ensimmäinen suomalainen ei-mainos-kampanja, joita USAssa on harjoitettu pitkään. Eli kohuaspektilla saadaan publisiteettia teemalle ennakkoon ja itse mainoksen todellisella lähettämisellä ei olekaan niin väliä, kunhan joku muistaa vuotaa sen nettiin. Sensurointi itse asiassa vain lisää mainoksen kiinnostavuutta.

Voi olla, että tv-kampanja SAK:lta ei ollut ennakoitu kohunhallinnan suhteen, mutta jos tätä ei tehty tarkoituksella, niin kannattaisi ottaa USAsta oppia publisiteetin maksimoimiseksi. Tosin menetelmä kuluu yleistymisen myötä, kuten sissimarkkinointikin, mutta [kyseenalaisten - toim. huom.] markkinointikampanjoiden yksi idea on nykyään ja nimenomaan löytää uusia muotoja.

Jos SAK-mainoksia ei ole ehditty nähdä, niin ne löytyvät tätä kirjoitettaessa tästä.

VTT on julkistanut raportin Googlen mainokset ja muita sosiaalisen median liiketoimintamalleja. 59-sivuisen teoksen ovat toimittaneet Petteri Kangas, Santtu Toivonen ja Asta Bäck.

Raportti käy läpi 27 sosiaalisen median palvelua, esittelee ja ryhmittelee niiden ansaintamallit ja mikä positiivista, niin myös reippaasti toteaa, että toisinaan ne näyttävät uupuvan kokonaan.

Lisäksi otetaan kantaa Web 2.0-termistön suomennoksiin. Jo luonnosversio oli oikein hyvä laajennus kotimaiseen edelleen niukkaan alan aineistoon, varsinainen arvio myöhemmin.

Kuva: www.vtt.fi

Kuudetta kertaa järjestettävä Pikseliähky-festivaali Hgissä 29.3.-1.4.2007 on kasvanut Pohjoismaiden suurimmaksi elektronisen taiteen festivaaliksi.

Nordic VJ Meeting tuo Helsinkiin yli 60 ulkomaista videojukkaa (video jockey). Seassa mm. alan pioneeri Hexstatic-duo. AV- ja IA-projektien lisäksi ohjelmassa on lukuisia konsertteja, klubeja, työpajoja sekä seminaareja.

Tiedotteesta:

"Nordic VJ Meeting kokoaa ensimmäistä kertaa yhteen Pohjoismaiden ja Baltian alueen VJ-artistit eli ‘videojukat’ joiden ilmaisuväline on livenä miksattu video. Audiovisuaalisen luovuuden ytimeen pureudutaan neljän päivän aikana niin teorian kuin käytännönkin tasolla. Videotaide jalkautuu myös Helsingin katukuvaan: actionia on odotettavissa ympäri kaupunkia 22.3.- 1.4.

Pikseliähkyn puitteissa järjestettävä Osallistumisen arkkitehtuurit -seminaari tutkii uusien nettiyhteisöjen dynamiikkaa ja luovaa voimaa. Miljoonat ihmiset tuovat tekstien, kuvien ja videoiden muodossa päivittäin oman henkilökohtaisen panoksensa näiden yhteisöjen kehittämiseen.

Kolmipäiväisessä tapaamisessa kansainvälinen joukko taiteilijoita, tutkijoita ja ruohonjuuritason aktivisteja analysoi näiden verkostojen muodostumista, rakennetta ja yhteiskunnallista vaikutusvaltaa."

Kuva: www.pixelache.ac