matrixx2.01

matrixxin spämmifiltteri vuotaa edelleen ja b2evolution-alusta pitäisi päivittää. Sekään ei välttämättä auta eikä uuden julkaisujärjestelmän asentamista nyt ehdi.

matrixx telakoituu lokakuuksi 2007 ja siirtyy tilapäisesti Omasana.fi-blogin alle. Jotkut kertovat pitävänsä viittä tai kymmentäkin blogia, matrixxille riittää vähempi.

Spämmivapaassa julkaisuympäristössä ei mene hermo niin heti. Telakoinnin aikana kommentointi matrixxissa ei toimi, mutta kala on vapaasti selattavissa.

Onneksi syksyn aikana tehtävästä Osallistumistalous-oppaasta löydät tuoretta ja kuranttia kalaa muun muassa internetin mahdollistamiin uusiin työn ja talouden muotoihin ja toimintamalleihin, kuten

- tuotekehityksen ulkoistaminen
- crowdsourcing
- liiketoiminnan avaaminen massojen kehitettäväksi
- itseorganisoituvat verkostot
- kollektiivituotanto
- synteettinen pelitalous ja harmaat markkinat Kiinan kultafarmeineen
- synteettisten ympäristöjen ammatit.

Oppaan jatkuvasti päivittyvään sisällysluetteloon ja julkaistuihin jaksoihin Omasana.fi-blogissa pääset tästä.

Osallistumistalous-opas esittelee monipuolisesti caseja, niin menestyksestä kuten IBM, InnoCentive, iStockPhoto ja Second Life kuin älä-tee-näin, kuten 35 miljoonan dollarin Bud.tv tai miten Suomeen syntyivät etikettömien Pepsien nettimarkkinat 2005.

Omasana.fi:n Osallistumistalous-blogissa julkaistaan viikottain otteita oppaasta, teeman kirja-arvioita ja www-linkkejä kommentoitavaksi.

Keskusteluun voi osallistua myös Jaiku-kanavalla #osallistumistalous, joka sisältää lisäksi teeman otsikkosyötteitä.

Tervetuloa ruotimaan!

Kari A. Hintikka

Lisätietoja: kari . hintikka at gmail . com

TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus julkaisee maksuttoman oppaan osallistumistaloudesta loppusyksystä 2007. Oppaan toteuttaa Kari A. Hintikka.

Opas johdattaa internetin mahdollistamiin uusiin työn ja talouden muotoihin ja toimintamalleihin, kuten tuotekehityksen ulkoistaminen, crowdsourcing, liiketoiminnan avaaminen massojen kehitettäväksi, itseorganisoituvat verkostot, kollektiivituotanto, synteettinen pelitalous ja harmaat markkinat Kiinan kultafarmeineen ja synteettisten ympäristöjen ammatit.

Oppaan jatkuvasti päivittyvään sisällysluetteloon ja julkaistuihin jaksoihin pääset tästä.

Osallistumistalous-opas esittelee monipuolisesti caseja, niin menestyksestä kuten IBM, InnoCentive, iStockPhoto ja Second Life kuin älä-tee-näin, kuten 35 miljoonan dollarin Bud.tv.

Omasana.fi:n Osallistumistalous-blogissa julkaistaan viikottain otteita oppaasta, teeman kirja-arvioita ja www-linkkejä kommentoitavaksi.

Keskusteluun voi osallistua myös Jaiku-kanavalla #osallistumistalous, joka sisältää lisäksi teeman otsikkosyötteitä.

Tervetuloa ruotimaan!

Kari A. Hintikka

Lisätietoja: kari . hintikka at gmail . com

Tutkijaryhmä on havainnut, että tiheät ihmismassat tuottavat erityistä energiaa, joka sitten aiheuttaa tallomisia ja litistymisiä, kuten Saudi-Arabian Jamarat-sillan onnettomuus 2006. Vielä ei ole keksitty, miten tätä energiamuotoa voitaisiin hyödyntää, mutta kehitteillä on ainakin tapa ennakoida, milloin tilanne käy hikiseksi ja tiedossa on katastrofia.

Tutkijoina ovat olleet Dirk Helbing (Swiss Federal Institute of Technology), Anders Johansson (Dresden University of Technology) ja HE Habib Al-Abideen (Saudi Arabia Central Directorate for Holy Areas Development).

Valvontakamera-aineiston perusteella ihmismassan sisällä liikkuu samantyypinen energia kuin esimerkiksi maanjäristyksissä. Tutkijat spottasivat ihmishahmoja väreillä ja saivat mitattua väkijoukosta muun muassa ihmisjäristys-ilmiön (crowd quake) tiheyden, nopeuden ja paineen.

Aiempien tutkimusten mukaan ihmismassat liikehtisivät sujuvasti, siis velloisivat, ammattikielellä fluidisti. Mutta nyt näyttäisi siltä, että ihmisjäristys liikkuisikin suunnattujen paineaaltojen tavoin kun massa saavuttaa riittävän ihmistiheyden.

Tiheyden edelleen kasvaessa väkijoukon liikehdintä muuttuu turbulentiksi ja yksittäiseen ihmiseen vaikuttaa paine monelta suunnalta, mikä ei liene sinänsä yllätys kenellekään väentungoksessa olleelle, mutta yksittäisen ihmisen liike voi vaikuttaa jopa 12 metrin päähän.

Perustutkimuksen yhtenä tuotoksena kehitellään softaa, joka analysoisi väkijoukkoja rock-konserteista pyhiinvaelluksiin ja hälyttäisi ennakkoon, mikäli paine-energiaa alkaisi keräytyä. Tällä voitaisiin säästää merkittävästi ihmishenkiä - sikäli jos kerääntynyttä väkimassaa saataisiin enää purettua.

Helbing ja kumppanit ovat esitelleen tuloksiaan konferenssissa Fifth International Conference on Nonlinear Mechanics. Eiköhän ystävämme DARPA löydä tällekin jonkin puolustuspoliittisen käyttötarkoituksen.

Päivitetty 070917-1826

New Scientistin artikkelin mukaan [vaatii tilauksen] englantilaistutkijat ovat nyt saaneet aika vääntönsä jälkeen auvohanaa: lupa luoda alkioita joissa yhdistellään ihmisen ja eläimen 'materiaalia' tai moninisäkkäitä.

Kybridit (cybrid) eli yritykset tuottaa eri nisäkäslajien - kuten ihmisen ja eläimen - luovaa fuusiota ja saada niitä jalkeilemaan Dolly-lampaan tavoin ovat olleet netin perimätiedon mukaan tiskin alla pitkään suosittua puuhaa siinä missä geenimanipulointikin.

Joillekin pelaajille ja lukijoille myös chimera-monieläin-konsepti on saattanut tulla terminologisesti vastaan kybridin ohessa. Chimera ei ole suinkaan mikään konseptuaalinen vihulaishahmo peleissä vaan epävirallinen termi ihmisen luomille tai evoluution tuottamille moninisäkkäille.

Nyt kun kybridien tuottaminen on Iso-Britanniassa virallisesti laillista, niin sitä ei pidetäkään enää mahdollisena. : - / Iso-Britannian Human Fertilisation and Embryology Authority (HFEA) valvoo mitä maan labroissa puuhataan. Periaatteessa.

HFEA on ilmaissut julkisen huolensa, että kybridi-konsepti ei toimisi teknisesti ihmiseläinten erilaisuuden vuoksi. HFEA:n peräytyminen on outoa, huomioiden että alalla on epävirallisesti ja nettiperimätiedon mukaan kokeiltu yhdistää ihmisalkiota muun muassa jänikseen ja lehmään. Siis alkiotasolla, ei sen enempää. Ehkä.

Jokin tässä ei ole aivan kohdallaan, mutta on haasteellista arvioida mikä. Ehkä näemme sen kirmaavan karanneena Englannin laajoilla nummilla kahdella jalalla ja hännällä varustettuna. Iso-Britannialla alkaa olla jo perinteitä esimerkiksi hullun lehmän taudin kontrolloidusta tutkimuksesta ja sen rajoitetusta jakelusta.

Chimeroista kiinnostuneen kannattaa vilkuilla artikkelin kuvan virikkeellistä MARTin eli Minnesota Association of Rogue Taxidermistsien saittia enemmänkin. Galleria ei ole tarkoitettu kaikille ja erityisesti ei niille, jotka uskovat nisäkäslajien olevan kiinteitä olomuotoja vakiintuneine ulkoasuineen.

Päivitys:

Yoeka tarkentaa chimera-termiä Jaikussa monin tavoin. Kannattaa vilkaista eikä luottaa matrixxin epämääräisiin termiluonnehdintoihin. :-)

Kuva: www.roguetaxidermy.com

Viime ajat ovat menneet yhden portaalin (kans.jyu.fi) ja osallistumistalous-oppaan käynnistämisen merkeissä. Näistä lähipäivinä tarkemmin.

matrixx on jäänyt piittaamattomasti heitteille, mutta nyt jatkuu taas.

Forbidden - Places: Urban Exploration on hämmentävän esteettinen saitti, joka on erikoistunut hylättyjen taajamien, rakennusten ja muiden ihmiskonstruktioiden tallentamiseen. Mittavaa aineiston lähteinä ovat muun muassa Belgia, Ranska, Espanja, Saksa ja Hollanti.

Kohteiden määrä ja lajityypit kattavat paatuneimmankin postapokalyptistin haaveet: kuvattu on muun muassa hylättyjä tehtaita, linnoja, teattereita, sairaaloita, sotilaskohteita, juna-asemia, junien hautausmaita, nostureita ja maanpinnan alta kaivoksia ja katakombeja - sekä todellisena helmenä jättireportaasi aavekaupunki Garysta Indianassa USA:ssa.

Kuvaajat ovat onnistuneet monasti vangitsemaan harvinaislaatuisella tavalla kuviinsa aistittavaksi tunnelman, joka usein ilmaantuu joutomailla ja raunioilla käyskenneltäessä tai kontrolloidummin vaikkapa Rooman Kapusiinikryptassa. Yhtäkkinen rauhallinen ajattomuus tai ajan pysähtyminen, tunne siitä että paikka on todella täysin hylätty ja sieltä olisi poistunut iäksi jonkinlainen inhimillinen henki.

Paitsi esteettistä vaeltelua turvallisesti ruudun ääressä, saitti tarjoaa myös mahtivirikkeitä ja visuaalisia yksityiskohtia pelisuunnittelijoille - niin mallintajille kuin käsikirjoittajille - kuin muillekin sisällöntuottajille.

Kuva: www.forbidden-places.net

Vaikka crowdsourcing eli joukouttaminen (?) ei ole Suomeen vieläkään rantautunut, niin netissä keksitään jo vapaamuotoisempiakin joukkokokeiluja.

Tässä vaiheessa tuntematon taho on mennyt palkkaamaan Amazonin Mechanical Turk-palvelusta 10 000 nettityöläistä piirtelemään lampaita. Tilastot ja The Sheep Market -lammaskokonaisuus ovat mykistäviä.

• keskimääräinen lampaan piirrosaika: 105 sekuntia
• keskipalkka: $0.69 / tunti
• hylättyjen lampaiden määrä: 662
• Collection Rate: About 11 sheep/hour
• Uniikkeja IP osoitteita: 7599

Toisessa, orastavassa hankkeessa pääsee 20 punnalla manageriksi, kunhan saadaan kasaan 50 000 puntaa. Kollektiivimanageri saa sitten määräillä bändiä piirun tarkkuudella.

Kolmas hanke kerää 50 000:a jalkapallofania ostamaan jalkapallojoukkueen Iso-Britannian pääsarjasta. Ei hyvä. :-) Entä kun kaikki englantilaisomistajat kirmaavat tänne mantereelle kannustamaan omistamaansa joukkuetta?

Eipä näissä välttämättä tolkkua ole. Vielä. Mutta on mielenkiintoista, millaisia ulottuvuuksia ja miten tehokkaasti netin joukkovoima saa aikaiseksi. Emme ole nähneet mitään vielä.

Kesäkuussa m-cult ry. ja Oikeusministeriö järjestivät seminaarin osallistuvasta ennakoinnista ja sen mahdollisesta käynnistämisestä Suomessa.

Osallistuvalla ennakoinnilla (OE) tarkoitetaan kansalaisten mahdollisuutta osallistua pohtimaan innovaatioiden omaksumista, suhtautumista ja vaikutuksia poliitikkojen, hallinnon ja asiantuntijoiden rinnalla. Esimerkiksi Tanskassa OE:ta on harjoitettu jo reilut parikymmentä vuotta.

Mihin kansalaisten osallistuvaa ennakointia sitten tarvittaisiin? Otetaanpa esimerkiksi äskettäinen pienin klikin johtama Suomen hallittu siirtyminen digitelevisioon.

Valtio ’kehittää’ teknologiaa

Suomessa on kouluesimerkkejä siitä, että ei ole välttämättä hyväksi, kun valtio linjaa teknologiaa. Wikipediasta voi katsoa Suomen valtion, Salora Oy:n ja Hitachin laadukasta Valco-kuvaputkitehtaan menestystarinaa 1976-1980.

Veronmaksajille tuki takkiin 800 miljoonaa markkaa. Huolellinen summa tuohon aikaan.

Sähköinen HST-tunnistuskortti ei ole ollut järin suuri menestys. Se ei toimi isossa osassa tietokoneita ja käytettävyys ei ole kovin korkealla tasolla.

Tuoreehkon tekijänoikeuslain uudistuksen yhteydessä osa kansalaisista ilmoitteli poliitikoille aika aktiivisesti, että "Haloo, kuunnelkaa meitä. Tiedämme kopiosuojausten arjesta enemmän kuin te." Kulttuuriministeri Tanja Karpela kutsui tätä aktiivisuutta masinoinniksi, koska sitä ei tehty postikorteilla ja paperiadresseilla.

En puutu osallistuvan ennakoinnin aatteelliseen puoleen, että joidenkin mielestä kansalaisilla *pitäisi* olla oikeus osallistua uusia innovaatioita koskeviin päätöksiin. Käytännöllisesti katsoen kansalaisilla, ainakin osalla sitä, on kuitenkin usein kollektiivisesti enemmän asiantuntemusta kuin ns. päättävillä tahoilla. Jopa yritysmaailma on huomannut tämän ja esimerkiksi Lego on ottanut harrastajat mukaan kiinteäksi osaksi tuotekehitystä.

OE:n tarpeellisuuteen riittää vilkaisu Digitv.fi:n ja AfterDawn.comin sisältämään laitekohtaiseen infoon. Digitv.fi:ssa on lähinnä linkkejä valmistajien www-palveluihin.

AfterDawn.comissa - ja muillakin saiteilla - voi listata laajan kirjon eri dtv-tuotteita kaikille jakelumuodoille, vertailla ominaisuuksia ja hintoja, nähdä arviointi- ja äänestystulokset, keskustella kuluttajakokemuksista. Ja saada tolkkua tulevaisuuden digitv-tekniikoista vaikutuksineen.

Paina nappia, Hakkarainen

Itseäni kiinnostaisi, miten Suomi aikoo reagoida esimerkiksi orastavaan biohakkerointiin (MB06/09). Tarvitaanko aina Myyrmannin tapaan yksi innokas kokeilija, ennen kuin yhteiskunta heräilee?

Voisiko biohakkerointi olla hyödyksi avoimen lähdekoodin tapaan? Synnyttäisikö se uutta bisnestä Suomeen?

Eipä löydy Googlella ensimmäistäkään mainintaa aiheesta esimerkiksi eduskunnan, vationeuvoston, Tekesin, Sitran tai asiaanliittyvien ministeriöiden saiteilta. Sen sijaan mitä olen keskustellut vaikkapa välillä Helsinki-Jyväskylä, niin katutasolta löytyy kohtuullista tietämystä junassa arki-iltoina.

Tanskassa Teknologiarådetia on pohdittu ja kuunneltu johtaja Lars Klüverin viitoittamana esimerkiksi nanoteknologian vaikutuksia, merenpinnan nousua ja maksutonta julkista liikennettä.

Tanskassa on hiottu osallistuvan ennakoinnin menetelmiä eri tilanteisiin sen mukaan, onko jokin innovaatio vasta kehitteillä vai pitääkö se jo pyyhkiä kengiltä. Nousevia teknologioita ennakoidaan Tanskassa ylipäänsä kansallisesti esimerkiksi Japanin NISTEP:in tapaan ja tulevaisuutta sovelletaan nykyarkeen.

Suomessa taas FinnSight2015.fi-ennakointipaneelin mukaan "Tulevaisuutta on vaikea ennustaa". Suomessa ei ole vieläkään mitään kansallista kristallipalloinstituuttia.

Kun tanskalaiset havaitsevat, että jokin innovaatio on lähellä läpimurtoa, aletaan järjestää muun muassa konsensuskonferensseja sekä julkisia kuulemisia parlamentissa. Niissä kansalaisten annetaan määritellä tavoitteita, miten tuoreisiin härpättimiin pitäisi suhtautua ja miten ne voisivat olla hyödyksi.

Jo tässä vaiheessa aletaan miettiä lainsäädäntöä sekä tapoja, miten tavallinen kansalainen voisi ottaa vempaimen vastaan, kuten vaikkapa ikäihmisten pda-käyttö.

Suomessa taasen 1980-luvulla ihmisiä koulutettiin käyttämään pc:tä ja ms-dosia toteamalla, että "Tuossa on virtanappi. Paina siitä."

Bill Gates biohakkerina

Vaikka Suomessa ei ole vielä varsinaista osallistuvaa ennakointia, niin aiheen asiantuntijoiden (heh) näkemykset ovat jakaantuneet kahteen leiriin. Ensimmäiset korostavat asiantuntijamenetelmiä, kuten Delphi, joissa asiantuntijat edustavat kansaa eduskunnan tapaan.

Toiset ajavat Tanskan teknologiaraadin mallia, jossa kansalaiset tavoittelevat eri menetelmillä, kuten konsensuskonferenssi, yhteistä näkemystä.

Kun Delphissä tiedustellaan anonyymisti joiltain kymmeniltä asiantuntijoilta tulevaisuutta vaikutuksineen, niin malli ei järin eroa nykymenosta, missä yhteiskunta kuulee muutamaa gurua strategia- tai lakivalmistelussa. Toisaalta näiden menetelmien etuna on, että ne nostavat usein esiin vastaisuudessa merkittäviä marginaali-ilmiöitä ja heikkoja signaaleja.

Konferenssi- ja paneelimenetelmissä kansalaiset pääsevät aidosti esittämään omat käsityksenä. Esimerkiksi tekijänoikeuslaki, digi-tv, Blogistanin kirjoittelut ylipäätään tai Assyn grid computing- ja ylikellotuksen maailmanennätys-ohjelmanumerot osoittavat, niin kansalaisilta todella löytyy usein parempaa osaamista kuin viralliselta Suomelta.

Itse edustan aika vantterasti kantaa, että Suomessakin voisi olla jokin instanssi, joka ennakoisi joukkoälyn voimalla vaikkapa sitä, millaisia vaikutuksia geenimanipuloidulla pöperöllä lopulta on, miten Suomen maatalouspäästöt saataisiin kuriin Itämeressä tai kannattaako Bill Gatesin kuitenkaan biohakkeroida moskiittoja (matrixx.fi).

KARI A.HINTIKKA

Wikinomics: How Mass Collaboration Changes Everything (Hardcover) Don Tapscott & Anthony D. Williams 324 sivua ISBN-10: 0471683345 Portfolio, Penguin Group (USA) 2006 Hinta "Currently unavailable" (070910) matrixx-binääriarvio: 11110 matrixx-arviointiperusteiden selitys tästä.

Tilaa Amazon.co.uk:sta

Klassikko massakollaboratiivisesta taloudesta

Don Tapscottin ja Anthony D. Williamsin Wikinomics: How Mass Collaboration Changes Everything (2006) kuuluu teoksiin, jotka ovat ainakin pieniä klassikoita jo ilmestyessään. Tapscott on digitaalisen talouden pioneerikonsultti. Faktaan ja ennakointiin perustuville teeseille on katetta.

Teos käy läpi runsaiden casejen ja haastattelujen kautta, miten hierarkinen ja suljettu sekä henkistä pääomaansa pihtaileva organisaatio on kuoleva taidemuoto ja miten menestyjät avaavat pääomansa, ulkoistavat R & D:nsä ja kehittävät joukkoälyn kanssa innovaatioita.

Perimätiedon mukaan Wikinomics pohjautuu 2-vuotiseen, 30 suuryrityksen ja 9 miljoonan USD:n tutkimukseen. Tuloksena on, ei vähempää, kuin yritysten koko nykyisen toimintamallin vanhentuminen käsiin. Ei vain liiketoimintamallien osalta, vaan huutia saa myös tuotekehitys, organisaatiokulttuuri ja uusien liiketoimintamallien välttely omia sijoituksia suojellen.

Netin joukkoäly - edellytys vai uhka bisnekselle?

Wikinomics tarjoaa vakuuttavia esimerkkejä siitä, miten avoin lähdekoodi-liikkeen avokätinen tukeminen parantaa omaa bisnestä, organisaatioiden omistama mutta yhteisesti julkaisema avoin data hyödyttää kaikkia, itseorganisoituva tuotantomalli valtaa markkinat tai jopa liiketoiminnan ytimen julkaiseminen netissä kaikkien halukkaiden kehitettäväksi voi olla kriittinen menestystekijä.

Valistunut organisaatio ja lukija jo tietää, että niin teollisuus, automaatio, tietokoneet kuin internet ovat kukin muuttaneet toimintamalleja peruuttamattomasti. Mutta kuten Wikinomics kuvaa, niin kiinalainen innovatiivisten moottoripyöräpajojen verkosto on syrjäyttänyt monoliittiset japanilaisjätit Aasian markkinoilla. Tai amerikkalaiset mediajätit ovat haastamassa lähes koko ihmiskuntaa raastupaan tuotteidensa epäkaupallisesta remiksauksesta. Siksi tarvitaan kirja.

Yksi syy, miksi muuttumattomiin markkinoihin ja tuotantomalleihin tottuneet top-down-toimijat voivat olla tällä hetkellä hieman ihmeissään, on internet. Aiemmin markkinat - mukaanlukien kuluttajat - piti opettaa ja kouluttaa uusiin tuotteisiin, innovaatioihin ja palveluihin.

Nyt tilanne on kääntynyt ympäri. Kuluttajat vaativat uusia tuotteita, haluavat osallistua tuotekehitykseen ja vieläpä saada rojaltit innovoinnistaan. Miten ne nyt noin?

Surkeinta top-down-mallin toimijoille on, että kun nykyään käytös, tuotteet tai palvelut eivät miellytä, niin käyttäjät tekevät internetissä kollektiivisesti kilpailevaa tarjontaa ja julkaisevat sen vieläpä maksutta. Wikipedian vaikutus tietosanakirjamarkkinoihin on tiedossa, mutta Wikinomics kuvaa, miten murros ulottuu kaikille toimialoille. Myöskään materiaalinen tuotanto ei ole turvassa vastaisuudessa.

Toinenkaan syy - ja kirjan perusoivallus - ei ole rakettitiedettä. Organisaation koosta ja työntekijöiden lahjakkuudesta riippumatta netissä on aina enemmän ja lahjakkaampia aivoja. Jos ne saadaan kiinnostumaan organisaation tavoitteista, niin ratkaisuehdotukset, olemassaolevan toiminnan parantaminen tai uuden etsintä sujuu kollektiivisesti organisaation ulkopuolella yleensä innovatiivisemmin ihan näkemysten diversiteetin ja evoluution myötä.

Kattava otos menestyneitä muutoksen merkkejä

Ilahduttavasti Tapscott ja Williams eivät tyydy vain vakionettiesimerkkeihin, kuten Amazon, flickr ja Google. Teoksessa käydään läpi monipuolinen kirjo innovatiivisia caseja bisneksen eri muodoista ja toimialoista, niin kivijalkakaupasta, asiakaspalvelusta kuin raskaasta teollisuudesta, kuten Best Buy, Boieng, BWM, IBM, Lego, Procter & Gamble ja SAP. Tekijät eivät kuitenkaan unohda pienempiä toimijoita tai kansalaisten wikinomian mahdollisuuksia.

Positiivista kirjassa on myös, että esimerkiksi IBM, Lego ja Procter & Gamble eivät mitenkään proaktiivisesti hakeneet muutosta 2000-luvun taitteessa. Markkinaosuuksien huvetessa oli pikku pakko.

Tällaisiä törmäsimme-seinään-menestystarinoita on virkistävää lukea vaihteluna internetin autotalli-firmojen syntytarinoille. Ne ehkä myös tarjoavat paremman samastumiskohdan kirjan varsinaiselle kohderyhmälle eli perinteiseen malliin uinahtaneille toimijoille.

Tähänastisissa teoksen arvioinneissa olen nähnyt nostettavan esiin vain osan Wikinomicsin teeseistä. Kirjan kansikin hehkuttaa kaikille tuttua kuvastoa: flickr, MySpace, Second Life ja Wikipedia.

Kun näin kirjan kannen, ja silmäilin harvinaisen nahkean sisällysluettelon, niin itsellänikin teos jäi odottelemaan reiluksi puoleksi vuodeksi. Kannattaa lukea heti.

Petraamista esitystavassa

Käyttöliittymä ei sellaisenaan vaikuta itse sisältöön tai palveluun, mutta kehno käytettävyys voi jopa estää käyttöä. Huomioiden teoksen rakenne caseineen ja tee-näin-listoineen, kirjan sisällyslettelo muistuttaa Suojelupoliisi lehdistötiedotelistaa.

Mielenkiintoisiin kohtiin ei voi viitata alaotsikolla tai numerolla vaan lähinnä sivunumeroilla. Esimerkiksi Procter & Gamblen kiinnostava case tuotekehityksen crowdsourcingista löytyy sivuilta 102-108, 112-121, 277. Että näin.

Mielestäni aina kun esitellään paradigman muutosta tai vallankumousta, niin edes suppea katsaus historiaan, teoretisointiin tai kvantitatiiviseen analyysiin olisi paikallaan.

Tapscottin ja Williamsin sinänsä tarkkanäköiset havainnot ja tee-näin-listat perustuvat nyt laumaan haastatteluja ja caseja sekä niiden valtaisiin voittoihin, kuten IBM:n 900 milj. USDn vuosittain säästö. Mahtiluku, mutta miten ei-wikinomistit ovat pärjänneet - ja miksi?

Kun puhutaan paradigman muutoksesta, niin kaaviotkin olisivat kivoja hätäisimmille ja niille joilla on liian kiire hoitaa perinteistä bisnestä ja lukea kirjaa. Mallia voisi ottaa vaikka verkkoyhteisö-lassikosta Net Gain (Hagel, J. & Armstrong, A. G 1997) ja Dion Hinchcliffen blogista.

Esitystavalliset kömpelyydet eivät tietenkään vähennä julistuksen arvoa, vaikka tekstistä olisi voinut poistaa hyvinkin 50 sivua silkkaa toistoa muutoksen välttämättömyydestä. Kai jokaisella on oikeus ajaa bisneksensä kuralle ilman uhkailujakin, jos haluaa säilyttää suljetun ja hierarkisen toimintamallinsa?

Kokeile pörssissä toimiiko wikinomian opit

Wikinomicsia vaivaa myös ennakoijien ammattitauti, johon olen itsekin syyllistynyt. Kun muutoksen mielestään havaitsee, niin olettaa sen vaikuttavan heti kaikkialla kaiken aikaa kaikkien kanssa. Tapscott ja Williams omistautuvat paitsi bisneksen niin myös muun muassa tieteen, julkishallinnon, kulttuurin ja kansalaisaktivismin tarkasteluun.

Laajan paletin on ehkä ajateltu antavan murroksen tulkinnalle vaikuttavuutta, mutta kriittinen lukija ounastelee, että on pääteoriaa tukemaan on vain valittu sopivia esimerkkejä eri sektoreilta. Kirjasta ei kuitenkaan ole aivan vaikkapa Manuel Castellsin kaltaiseen yhteiskunnan kaikkien sektorien muutoksen tarkasteluun, vaan on parhaimmillaan nimenomaan liike-elämän tarkastelussa.

Teoksen ilosanoman voi tiivistää siihen, että avoimuus ja kollaboraatio ovat nykypäivää. Aivan samoin kuin kymmenen vuotta sitten netti oli kilpailuetu, nyt välttämättömyys.

Don Tapscottin ja Anthony D. Williamsin Wikinomics on kattava ja oivaltava kokonaisuus toimintatapojen murroksesta, josta riittää virikkeitä paatuneimmallekin 3.1beta-visionäärille.

Teoksen kuvaamalle monoliittisessa, sisäänpäinkääntyneessä, vastustajia hakevassa ja komentoketjuihin luottavassa organisaatiossa kirja voi jopa laajentaa tajuntaa. Tai toimia sivistyneenä varoituksena.

Vinkeä sivujuonne teoksessa on, että lukija voi tietysti itsekin ennakoida reaalisissa pörsseissä kirjan teesejä. Voi sijoittaa wikinomia-yhtiöihin tai muutoksen kieltäviin ja katsoa viiden vuoden päästä oman salkun arvoa.

matrixx suosittelee.

Sivistyneesti voinee mainostaa, että Don Tapscottilta on saatavissa nimikirjoituskin maksullisessa Leaders' Forum 2007:ssa.

Kuva: Amazon.co.uk

Kyborgin käsikirja on Teknillisen korkeakoulun dosentti Mika Ala-Korpelan, mediatutkija, tohtori Sam Inkisen ja DI Teemu Sunan laatima lukupaketti.

Tiedotteesta:

Havainnollisesti kuvitettu tietokirja johdattaa lukijansa muun muassa robottien, kyborgien, kloonauksen, eläkepommin, digitaalisen luonnon ja orgasmitohtorin jäljille. Kyborgin käsikirja käsittelee laaja-alaisesti ja monitieteisesti ihmisen ja koneen välistä suhdetta sekä eri puolilla planeettaa havaittavaa tieteellis-teknistä kehitystä.

Teoksen keskeisiä osa-alueita ovat "kyborgin" ja "ihmiskoneen" historia, nykytila ja tulevaisuuden näkymät. Kirja esittelee seikkaperäisesti alan uusimpia tutkimustuloksia sekä yhteiskunnallisia ja lääketieteellisiä ulottuvuuksia.

Teos porautuu muun muassa systeemibiologian, geeniteknologian, keinoelimien, implanttien ja robotiikan problematiikkaan sekä esittelee kriittisesti tieteiskirjallisuuden ja taiteen visioita teknologisesta huomisesta.

Vaikuttaa olevan lähes kaikki yksissä kansissa. Kunnianhimoista. matrixx palaa asiaan.

Kyborgin käsikirja. Havaintoja informaatiosta, ihmisestä ja koneesta, elämästä ja älykkyydestä. Finn Lectura, 301 sivua. 35 euroa.

Maailman ensimmäinen kansallinen internet-karttapalvelu, 11-vuotias Kansalaisen Karttapaikka, siirrettiin Tekniikan museoon.

Tiedotteesta:

"Kansalaisen Karttapaikka uudistettiin vuonna 2005, jolloin vanha versio jäi vielä rullaamaan bittiavaruuteen. Lopullisesti sovellusvanhus lakkautettiin 2007, jolloin siihen ei enää päässyt käsiksi internetissä."

"Koko sen teknologia palvelimista käyttöjärjestelmiin on vanhentunut. Uudet tietokoneet eivät tunnista enää vanhaa sovellusta, joten Tekniikan museosta tuli Kansalaisen Karttapaikan loppusijoituspaikka."

"Ajatus Kansalaisen Karttapaikasta lähti liikkeelle lähes vahingossa. Nyt voidaan puhua jo menestystarinasta, sillä viime vuonna Kansalaisen Karttapaikka nousi Suomen 11. tunnetuimmaksi verkkobrändiksi. Se palvelee päivittäin yli 5 000 kävijää."

Hienoa, että digitaalista kulttuurihistoriaa tallennetaan muuallekin kuin Archive.orgiin. Helsingin yliopiston kirjaston massiivisesta verkkoharavointi-hankkeesta ei ole kuulunut vähään aikaan mitään. Sen tarkoitus on arkistoida suomalainen internet, mutta aluksi vain tutkijoiden käyttöön.

Kuva: karttapaikka.fi

Microsoft ja Mitsubishi ovat kehittämässä ketterää 2-puolista kosketusnäyttöä, kertoo MIT Technology Review. Työnimellä LucidTouch kulkeva proto on itse asiassa kätevämpi kuin miltä se kuulostaa.

Käsikoneiden yksi iso ongelma on, kuinka pitää laitteesta kiinni ja räplätä kosketusnäyttöä. Peukalot ovat käyttöliittymän puolella ja sormet laitteen alapuolella.

LucidTouchissa sormet työskentelevät tehokkaasti toisella puolella ja näkymä hoituu puoliläpinäkyvällä näytöllä. Tarkkaan ottaen näytöstä ei näy läpi, vaan alapuolella kamera kuvaa sormia, jotka näytetään etupuolella luoden illuusion läpinäkyvyydestä. Kuvan perusteella touhu vaikuttaa varsin kätevältä.

LucidTouch voi johtaa myös käyttöliittymäinnovaatioihin. Testijoukkue tuntui mieluiten kirjoittavan virtuaalinäppäimistöllä etupuolella, kun taas alapuoli miellettiin helpommin objektien siirtelyyn ja esimerkiksi navigointiin kartalla.

Kuva: www.technologyreview.com

GOOD COPY BAD COPY - a documentary about the current state of copyright and culture Andreas Johnsen, Ralf Christensen and Henrik Moltke 0:58:30, AVI Rosworth 2005 Hinta maksuton (070825) matrixx-binääriarvio: 01010 matrixx-arviointiperusteiden selitys tästä.

Monipuolisesti ja analyyttisesti tekijänoikeuksista

Tanskalainen Good Copy Bad Copy (2007) on huomattavasti piraattituotantoista Steal That Filmia (2006) informatiivisempi ja monipuolisempi. Vertaistuotantoiset 'dokumentit' ovat selkeästi nouseva ilmaisumuoto, mutta kyllä klassisellekin dokumentille on edelleen sijansa.

Andreas Johnsen, Ralf Christensen ja Henrik Moltke ovat tuottaneet monipuolisen dokumentin tekijänoikeuksista.

Dokumentti sisältää 21 haastattelua ympäri maailmaa ja kaikki osapuolet pääsevät ääneen, kuten Lawrence Lessig, piraatit, MPAA, The Grey Almumin toteuttanut Danger Mouse ja venäläinen piraattikauppias.

Good Copy Bad Copy antaa hyvän peruspaketin nykyisiin tekijänoikeuslakeihin, digitaalisuuteen ja internetiin kytkeytyvästä vyyhdestä ja sisältösodasta.

Yhtenä uutena näkökulmana voi pitää dokumentin katsausta Nigerian nousevan elokuvakeitaan, Nollywoodin pyrkyä, Hollywoodin ja Bollywoodin ohi. Dokumentin mukaan Nollywood tuottaa jo 1200 elokuvaa vuodessa.

On virikkeellistä seurata kuinka tekijänoikeus, piratismi ja sisältöteollisuus kehittyvät maassa, jossa ei ole alan lakeja, perinteistä jakeluinfrastruktuuria sisältöjen levittämiseen taajamissa eikä kuluttajien kodeissa eikä perinteistä tuotantovälineistöä. Nollywoodin myötä onkin kehittymässä uudenlainen kevyt tuotanto- ja jakeluympäristö, josta Lars von Trierin dogmikameroineen olisi syytä olla kateellinen.

Nigerialaisten haastateltavien mukaan kotimaisen tuotannon piratismin vähyyden syynä on, että julkaisut tulevat markkinoille samaan aikaan kuin piraatit ja että viralliset versiot ovat samanhintaisia kuin piraatit.

Jos dokumentista jotain voi päätellä, niin eri osapuolet ovat nyt asemasodassa, mutta paluuta auvoisaan aikaan ilman digitaalisuutta ei liene. Tosin vielä ei ole näköpiirissä, mihin suuntaan tilanne ratkeaa: rukataanko lait globaalisti USA:n tekijänoikeusteollisuudelle mieleisiksi, riistäytyykö median kansalais- ja kierrätyskäyttö käsistä vai löydetäänkö järkevä välimuoto, kuten Creative Commons.

Samaa problematiikkaa pohtii laajemmin myös J. D. Lasican laajan lehtiartikkelinomainen kirja Darknet: Hollywood's War Against the Digital Generation (2005), jonka matrixx-arvio tästä.

Puhtaasti arvion kannalta kokonaisuus ei juuri käytä hyväksi visuaalisia mahdollisuuksia ja on lähinnä pikemminkin kokoava kuin että tarjoilisi runsaasti uusia näkökulmia tiuhasti ruodittuun aiheeseen. Dokumentti on kuitenkin varsin mainio esitys aiheeseen ja keskustelunavaajaksi esimerkiksi opetuksessa ja koulutuksessa. Olettaisi, että tässä olisi opettajillekin uutta.

Good Copy Bad Copy on myös kuluttajaystävällisesti tekstitetty englanniksi, vaikka suurin osa haastateltavista puhuu englantia.

Dokumentin saitilta löytyy .torrent-tiedosto, jolla sen voi ladata maksutta hyvinvarustetuista interneteistä.

matrixx suosittelee.

Kuva: www.goodcopybadcopy.net

Nyt on moderni tiede mennyt pilaamaan tämänkin huvin. Monen kokema ruumiista irtautuminen ja itsensä katselu vaikkapa sairaalassa on saanut kaksikin tieteellistä selitystä, kertoo New Scientist.

Kaksi koetta viime aikojen koetta yrittää vakuuttaa, että ruumiistairtautuminen olisi vain mielen harhaa ja kyse olisi eri aistien tilapäisestä sössiytymisestä, mikä johtaisi aivojen väärintulkintaan.

Ensimmäisen testin tekijä on Henrik Ehrsson, Institute of Neurologysta, University College London. Hänen tutkimuksessaan aivot voivat huijata itseään, kun se tulkitsee sensori-informaatiota.

Ehrsson tutkitutti vaeltavia mieliä peittämällä datalaseilla (HMD) kokelaiden silmät ja näyttämällä niille live-kuvaa kokelaista takaapäin otettuna. Kun muovikepillä tökittiin kokelaita rintaan ja samalla toista keppiä käytettiin live-kuvan edessä, siis testiyksilöiden takana, niin testattavista tuntui, että myös illusorista 'persoonaa' tökittiin myös.

Niinikään Olaf Blanke kollegoineen huhki pitääkseen ihmismielen kehossaan Federal Polytechnic of Lausannessa (EPFL). Ryhmä niinikään harhautti aivoja tarkoituksellisesti.

Tutkittavat saivat niinikään 3D kakkulat ja pakotettiin katsomaan virtuaalisia 'hahmoja' kaksi metriä edessään. He näkivät joko live-kuvaa itsestään, testidummyn tai liikkumattoman mustan taulun. Toisinaan myös tutkittavia siirrettiin hieman.

Kuvia kuvia oli tiirailtu minuutti, heidän silmänsä sidottiin, siirrettiin suoraan taaksepäin ja pyydettiin kävelemään takaisin kohtaan jossa he olivat. Oman itsensä ja dummyn näkemisillä oli selkeä vaikutus itsensä 'siirtymisen' ja spatiaalisen läsnäolon kokemiseen.

Molempien tutkijoiden mukaan 'minä' on tiukasti kytkeytynyt 'kehon kanssa' asemaan, joka on riippuvainen aistien informaatiosta. Havaintojen käyttöalueina ovat muun muassa realistisemmat 3D avatarit virtuaaliympäristöissä sekä etäkirurgia, joihin tavoitellaan aidompaa läsnäolon tuntua ja tätä kautta immersiivisyyttä.

Vaikka asiaa on nyt tutkittu, niin irtautumiskokemukset kuitenkin varmaan vielä jatkuvat.

Kuva: Federal Polytechnic of Lausanne

The Daily Telgraph Australiasta kertoo, että englantilainen koulupukuvalmistaja Trutex harkitsee satelliträkkäyksen lisäämistä asuihinsa. Yhtiö järjesti kyselyn netissä.

Satelliittiasuja kannatti ymmärrettävästi 59 prosenttia yli 800 vanhemmasta ja 9-16-vuotiaistakin yli 400. Lähes puolet 12-vuotiaista ja nuoremmista olisivat nekin valmiita sonnustautumaan jäljityslaitteisiin.

Idea träkkeriin syntyi, kun kilpaileva koululaisvaatehtimo Bladerunner toi viime viikolla markkinoille puukotuksenkestävät t-paidat ja kevlar-tuotteitakin on jo markkinoilla pilteille. Ankeaksi on menny opintaival saarivaltiossa.

Kuva: Trutex

Darknet: Hollywood's War Against the Digital Generation (Hardcover) J. D. Lasica 320 sivua ISBN-10: 0471683345 John Wiley & Sons Inc 2005 Hinta £11.98 (070822) matrixx-binääriarvio: 01010 matrixx-arviointiperusteiden selitys tästä.

Tilaa Amazon.co.uk:sta

Kohtuullinen yhteenveto laittoman kalan jahtaajista

J. D. Lasican Darknet edustaa amerikkalaista nykytapaa tehdä tietokirjoja hyvässä ja möhnässä. Kirjoittaja(t) havahtuu orastaan trendiin keskeneräisen artikkelinsa tai presentaationsa ääressä ja huomaa, että kas, tässäpä oiva aines kirjaksi. Enää uupuu 288 sivua.

Mikäs siinä. Darknet on helppoa luettavaa kuten vaikkapa Chris Andersonin The Long tail tai Don Tapscottin ja Anthony D. Williamsin Wikinomics. Närppii vain, että tällaisen kirjan ytimen ja keskeiset havainnot tai ideat voi usein toistaa hissipuheena yhdellä lauseella - tai mielummin kaaviolla.

Miksi siis rahastaa kirjalla? No että saisi rahakkaita presentaatiokeikkoja kirjan oivallusten avaamiseksi. :-P

Amerikkalaiset ideasta-kirjaksi-havainnot perustuvat usein joihinkin kymmeniin haastatteluihin, lehtiartikkeleihin ja massamediaviittauksiin - ja sinänsä faktiseen trendien havainnointiin. Ne rakentuvat niinikään mainioille ja yksityiskohtaisille caseille, mikä lienee amerikkalaisten ymmärtämä tapa omaksua uutta.

Kyllä Amerikkalasta valuu sinänsä eurooppalaisempaakin tietokirjaa, kuten vaikkapa Howard Rheingoldin ja Steven Levyn kronikat virtuaalitodellisuuden ja hakkerismin synnystä ja kehityksestä tai Theodore Roszakin polveilevat ajatukset ihmisestä ja koneesta.

Tämä vain näyttää olevan trendi nyt.

Kolmekymmentä haastattelua, mikki päälle, haastattelujen löysä kirjoittaminen suoraan tekstiksi huokaukset ja yskäisyt poistettuna, alle kymmenen casen purkua nettilähteisiin perustuen ja muutaman yritysjohtajankin ymmärtämien uhkakuva-iskulauseiden jatkuvaa verbaalista variointia sivumäärän lisäämiseksi. 300 sivua kirjaa lähdeviittauksineen ja indekseineen on siinä.

Darknetia netin joka nurkalla

Darknet on menettelevä ja laaja tilannekatsaus taistelutantereesta (Hollywoodin) tekijänoikeusteollisuus vs. kohtuukäyttäjät (fair use) ja piraatit. Siitä teoksen alaotsikko. Vaikka Lasica valitsee puolensa jo kirjan kannessa, niin hän esittelee varsin moni- ja tasapuolisesti kaikkien kolmen osapuolen näkökantoja.

Yhdysvaltain erittäin tiukka tekijänoikeuslaki DMCA ei onneksi kosketa vielä kaikkia, vaikka se yrittää lonkeroida muun muassa Ruotsiin ja Venäjälle ja Suomikin jousti tuossa taannoin edes ymmärtämättä, mitä tuli kirjattua lakiin. Mutta aika monessa kohtaa teoksen teksti hyytyy, paitsi asioiden toistelun, niin myös sen vuoksi että teoksessa USA:n tapahtumat ja lainsäädäntö = koko maailma ja opuksen koko käsittelytapa sen mukaista.

Toisaalta Lasica iskee nisäkästä pöytään asiallisesti kertoessaan runsain esimerkein miten DCMA:ta käytetään nykyään USA:ssa lähes mihin vaan, kuten yhtiöistä vuotavia kiusallisia dokumentteja kielletään julkaisemasta 'tekijänoikeuteen' vedoten.

Kirjan yhdeksi ansioksi voi laskea erilaisten Darknetien esittelyn. Lasica esittää ehkä ensimmäisenä, miten p2p-verkoissa ei leviäkään tavallisten kuluttajien kotona idealistisesti rippaamaa kalaa vaan konstruoi - haastatteluihin perustuen - pyramidinomaisen ja hierarkisen laittoman jakelurakenteen, jossa piraateilla on tarkat toimenkuvat (kts. maksutta Wiredin tiivistelmä tästä) ja ryhmillä kilpailu prestigesta, kuka ehti ensin.

Darknetiin kuuluu tietty muun muassa Freenet ja eri p2p-verkostot, mutta niiden esittely jää laimeammaksi, vaikkapa DC++-kulttuurin esittelystä alkaen. Toisaalta Lasica hieman venyttää darknetin käsitettä turhankin löyhäksi alkuperäisestä Microsoftin studiojoukkueen paperista The Darknet and the Future of Content Distribution [b2evo ei anna linkittää].

Niinikään tekijänoikeusteollisuuden päättömät sisällön tekniset kopiointirajoitusyritykset ovat muikeaa luettavaa. Lasica listaa niitä murheellisen / ilahduttavan paljon, kuten että jokaiseen DVD-soittimeen harkittiin vakavissaan alun perin GSP-paikanninta, jotta voitaisiin valvoa DVD-sisältöjen käyttöä, mutta idea oli liian kallis. Ihan kuin Hacker Files-sarjakuvassa. :-P

Teollisuuden hulvattomat sensurointitoistimet

Siinä Lasica on mielestäni oikeassa, että amerikkalaisen kotikäyttäjän kannalta tilanne alkaa mennä vaikeaksi, kun esm omaan synttärivideoonsa ei voi lisätä pätkää kaupasta ostetusta kaupallisesta tuotteesta eikä videokamerasta saa edees kopioitua varsinaista synttäritallennetta.

Samaan aikaan monilla alkaa olla arkiset perusvalmiudet remiksata ja mashupata niin kuvaa, ääntä, videota kuin musiikkia. Toisaalta teosten omistajat omistavat - nih - teokset ja niillä on oikeus päättää saako synttärivideossa tai saarnan tehosteena käyttää pätkiä 100 miljoonan dollarin elokuvasta vai ei.

Lasica päätyy kymmenkohtaiseen ehdotukseen, miten kuilua voisi kaventaa, toisaalta tekijänoikeusteollisuuden (sekä tekijöiden) etujen turvaamiseksi ja toisaalta Creative Commonsin kaltaisesti audiovisuaalisen miksausmateriaalin reiluun ja vapaaseen saatavuuteen.

Huomioiden Lasican tausta, teoksen sisältö, teesien esittäminen maksullisessa paperikirjassa ja sen sellaisia asioita, niin Darknetin ehdotuslista ei ole mikään Cluetrain manifesto tai Lex Lutherin naula-avaus. Esimerkiksi EFF työstää näitä teemoja tosissaan.

Rajoittunut tarkastelukulma

Darknetin reiluja miinuksia on tantereen tarkastelu vain USA:n maaperällä, vaikka hän toteeakin esimerkiksi piraattirinkien olevan globaaleja.

J. D. Lasica osui sikäli hyvään saumaan, että vuonna 2006 hänen teoksensa ja teesinsä olisi mennyt täysin uusiksi eurooppalaisen piraattipuolue-liikkeen myötä.

Teos on ihan jees aiheeseen perehtymättömälle ja kattava yhteenveto aiheesta, mutta valistuneelle uutistarjonnan seuraajalle kirjan pääasiallinen anti on mielenkiintoiset detaljit ja esimerkit.

KARI A. HINTIKKA